Syrjinnän ja rasismin torjunta

Kirkolla ja sen seurakunnilla on julkisoikeudellinen asema, joka merkitsee viran omaisvastuuta. Vuoden 2015 alusta voimaan tulleen yhdenvertaisuuslain tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta ja ehkäistä syrjintää sekä tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeusturvaa. Yhdenvertaisuus tarkoittaa sitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ja ettei ketään saa syrjiä esimerkiksi iän, ihonvärin, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, uskonnon tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Lain mukaan viranomaisten, koulutuksen järjestäjien sekä työnantajien tulee arvioida ja edistää yhdenvertaisuutta omassa toiminnassaan.

Seurakuntien tulee olla kaikille ihmisille turvallisia tiloja. Turvallinen tila ajattelu rohkaisee tulemaan tietoiseksi siitä, mikä kaikki seurakunnan toiminnassa ja kommunikoinnissa ehkäisee hyvää ja turvallista yhdessä olemista. Se auttaa tule maan tietoiseksi, mikä kaikki aiheuttaa ihmisille pelkoa, pahaa oloa ja turvattomuutta, tarvetta suojautua, poistua paikalta tai häivyttää itseään.

Työntekijälle turvallisen tilan periaate merkitsee tietoisuutta vallasta ja vastuusta. Se merkitsee syrjinnän, rasismin, manipulaation ja väärinkäytösten riskien tunnistamista ja tietoista panostamista niiden poistamiseen. Tarvittaessa tämä merkitsee valmiutta muuttaa omia toimintatapojaan ja puuttua väärään toimintaan.

Syrjintää ja rasismia esiintyy hyvin arkisissa tilanteissa ja erilaisessa toiminnassa. Sitä voi esiintyä myös työntekijöiden kesken, esimerkiksi eristämällä joku työntekijä työyhteisöstä. Ongelma koskettaa niin lapsia, nuoria kuin aikuisiakin. Seurakunnan johtajien ja esimiesten sekä työntekijän rooli on olennainen, mikäli jossakin tilanteessa, tapahtumassa tai työpaikalla kohdataan syrjintää tai rasismia. Asian sivuuttaminen tai vähättely voi olla syrjintää kohdanneelle loukkaavaa ja jopa traumatisoivaa. Syrjintää tai rasismia tulisikin käsitellä väärää kohtelua kohdanneen omien kokemusten kautta. Jos puututaan vain syrjinnän tai rasismin vakavampiin muotoihin, korostuu uhrin yksin jääminen asian kanssa. Syrjivä tai rasistinen käytös ei ole koskaan hyväksyttävää, eikä sitä tarvitse sietää. Rasistinen tai syrjivä toiminta on Suomen lainsäädännössä rangaistava teko.

Rasismin ja syrjinnän ehkäisy vaatii pitkäjänteistä ja johdonmukaista työtä, yhteisön osallistamista ja sen laajasta hyvinvoinnista huolehtimista sekä väärin kohtelua kohdanneiden kuuntelemista. Seurakunnissa on erinomainen mahdollisuus tukea erilaisten ihmisten kohtaamista ja keskustelua arjessa. Tämän avulla voi kasvattaa ymmärrystä ja toisaalta luoda luottamusta ihmisten kesken.

Turvallista yhteisöä voidaan edistää eri tavoin.

• Puhutaan minämuodossa sen sijaan, että tehdään tulkintoja tai tuomitaan toisen henkilön toimintaa tai motiiveja. Opetellaan ilmaisemaan itseä omasta kokemuksesta käsin.
• Ei pyritä ratkaisemaan, neuvomaan tai ”korjaamaan” muita. Ei pyritä muuttamaan muita ihmisiä vaan annetaan heidän olla sellaisia kuin he ovat ja tuntea siten kuin he tuntevat.
• Hyväksytään kaikenlaiset tunteet: On eri asia saada tuntea siten kuin tuntee (esim. iloa, surua, tyytyväisyyttä) kuin, että ilmaisee muita vahingoittavasti omia tunteitaan (esim. tiuskiminen, huutaminen, muiden mitätöinti). Tunteiden hyväksyminen voi käytännössä näkyä esim. kykynä olla läsnä, kuulla hiljaa toista sanomatta mitään itse.
• Hyväksytään ristiriitaiset tilanteet. Ristiriidat ovat luonnollinen asia ihmisten välillä, sillä jokaisella on yksilöllisiä tarpeita ja erilaisia näkökulmia
• Vältetään kaikkea muita alentavaa, nöyryyttävää tai vähättelevää käyttäytymistä. Jotta jokainen voisi kokea olevansa turvassa, toiminnan tulee tukea hyväksytyksi tulemisen sekä samanarvoisuuden kokemusta. Jokainen on vastuussa omasta käyttäytymisestään ja elekielestään. Kaikenlaista hienovaraistakin ele kieltä, joka voi saada toisen puolustuksen heräämään, tulee välttää.
• Kysytään toisen näkemystä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jokainen voi ilmaista tunteita ja ajatuksia ilman pelkoa, että joku toinen tuomitsee niitä.
• Harjoitellaan uusien näkökulmien ottamista kuuntelemalla ja kysymällä lisää toiselta hänen näkökulmistaan.

Käytännön vinkkejä rasismin ja syrjinnän käsittelemiseksi löytyy esimerkiksi Suomen Punaisen Ristin sivuilta.

Toisinaan seurakunnissa on erimielisyyttä erilaisista asioista. Kunnioittavan keskustelun tuntomerkkejä ovat mm. kunnioitus, pyrkimys kuunnella ja ymmärtää, omien näkemysten rehellinen ja avoin ilmaiseminen, sananvapaus ja vastuu sekä avoimuus muutokselle.