Vaitiolovelvollisuus ja rippisalaisuus

Kirkon työntekijän tulee tunnistaa ne tilanteet, joissa ihminen on tai saattaa olla henkisen, hengellisen, ruumiillisen tai seksuaalisen väkivallan uhri. Erityisen merkittävää tämä on lasten ja nuorten kohdalla. Voimassa olevan lastensuojelulain tavoite on lisätä valmiutta lastensuojelutarpeen nopeaan ilmoittamiseen. Lain mukaan ilmoitus on syytä tehdä, kun huomaa sellaisia merkkejä, joiden takia lastensuojelutoimenpiteiden mahdollinen tarve on syytä selvittää. Pelkkä epäily lastensuojelun tarpeesta riittää. Seurakunnan kaikilla työntekijöillä ja myös luottamushenkilöillä on lakisääteinen velvollisuus ilmoittaa hyvinvointialueen sosiaaliviranomaisille, jos he ovat saaneet tietää lapsesta tai alle 18-vuotiaasta nuoresta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä. 

Papin ja lehtorin rippisalaisuus on säädetty kirkkolaissa. Sitä ei voi murtaa. Rippisalaisuuden tarkoituksena on ennen muuta suojata ihmistä, joka on uskoutunut papille ripin tai sielunhoitokeskustelun yhteydessä. Rippisalaisuus ei koske muita kuin pappeja ja lehtoreita. Kaikki papin tai lehtorin työssään kuulema ei kuitenkaan kuulu rippisalaisuuden piiriin. Tietyissä tilanteissa papin ja lehtorin on ilmoitettava rikoksesta tai sen hankkeesta rippisalaisuudesta huolimatta. 

Muut seurakunnan työntekijät ja luottamushenkilöt ovat lastensuojelutapauksissa ilmoitusvelvollisia, vaikka vaitiolovelvollisuus koskee sielunhoidossa ja diakoniatyössä esiin tulleissa asioissa myös heitä. Lastensuojelulain velvoittama ilmoitusvelvollisuus on ensisijainen suhteessa vaitiolovelvollisuuteen. Tämä pätee silloinkin, kun lapsi tai nuori erikseen pyytää työntekijää olemaan kertomatta kenellekään esimerkiksi ilmi tulleesta lähisuhdeväkivallasta. 

Kun epäilet lastensuojeluilmoituksen tekemisen tarvetta: 

  • Keskustele ilmoituksen tarpeesta esihenkilösi tai työnohjaajan kanssa pitäen asianosaisten henkilöllisyydet salassa. 
  • Mikäli mahdollista, keskustele avun hakemisesta lapsen vanhempien kanssa. 
  • Parhaassa tapauksessa voitte hakea apua yhdessä. 
  • Ota yhteys – Ota yhteys lapsen asuinkunnan hyvinvointialueelle ja säädetyissä tapauksissa myös poliisiin, lastensuojelulain 25 §:n 3 mom. 
  • Älä jätä lasta tai nuorta yksin tilanteeseensa, vaan ole hänen tukenaan ainakin siihen asti, kunnes hän on saanut riittävän tukiverkon ympärilleen. 
  • Akuutissa tilanteessa soita kunnan sosiaalipäivystykseen tai 112. 
Takaisin sivun alkuun