Moniuskontoinen Suomi

Eri uskontoja, uskonnollisia perinteitä ja katsomuksia edustavat ihmiset kohtaavat toisiaan keskellä arkista elämää esimerkiksi naapurustossa, päiväkodissa, koulussa ja työpaikoilla. Uskonnollisen ja katsomuksellisen maiseman muuttuessa tulee yhä tärkeämmäksi ymmärtää toisia ja oppia elämään yhdessä, yhteistä maata ja maailmaa rakentaen. Uskontolukutaito on kansalaistaito.

Uskonnollinen vakaumus luo yhteistä pohjaa

Uskontojen välisen vuorovaikutuksen lähtökohtana on uskonnonvapaus, joka Suomessa perustuu perustuslakiin ja uskonnonvapauslakiin. Eri uskonnot voivat toimia yhdessä tärkeinä pitämiensä päämäärien puolesta. Se on yksi uskontodialogin muoto. Tärkeä eri uskontoja yhdistävä päämäärä on yhteiskuntarauhan edistäminen.

Uskontojen kohtaamisella tarkoitetaan vuorovaikutusta, jota eri uskontoja ja maailmankatsomuksia edustavilla yhteisöillä ja ennen muuta yksittäisillä ihmisillä on sekä arkisessa elämässään että median välityksellä. Uskontojen kohtaamisen piiriin kuuluvat myös arjessa tapahtuvat kohtaamiset, joissa uskonnolla ja siihen liittyvillä kulttuurisilla tavoilla on roolinsa. 

Uskontodialogi on organisoitua toisten uskontojen ja niitä edustavien ihmisten välistä kanssakäymistä. Uskontodialogilla ei välttämättä ole yhtä ennaltamäärättyä tavoitetta tai päämäärää. Usein tavoitteena on yksinkertaisesti tutustuminen toiseen uskontoon ja toisella tavalla uskoviin. Esimerkiksi rauhanrakennus ja konfliktinratkaisu ovat muita tyypillisiä uskontodialogin tavoitteita. 

Uskontodialogin tehtävänä on kertoa omasta usko(nno)sta ja kuunnella, mitä toinen kertoo omastaan. Uskontodialogin tavoitteena ei ole etsiä yhteisymmärrystä uskonnosta ja sen oppisisällöstä.

Uskontodialogi voidaan jakaa esimerkiksi elämän eli arjen dialogiin, toiminnan dialogiin, teologiseen dialogiin ja uskonnollisen kokemuksen dialogiin.

Takaisin sivun alkuun