Turvallinen kosketus

Seurakunnan kohtaamisissa toisinaan kosketetaan toista ihmistä, etenkin kätellään ja halataan. Hyvä, lempeä tapa olla yhdessä tarjoaa parhaimmillaan tilan, jossa voidaan olla yhdessä turvallisesti kaikilla tasoilla.

Koskettaminen on luonnollinen osa ihmisten välistä vuorovaikutusta, mutta samalla ihmisellä on myös aina oikeus olla tulematta kosketetuksi: oikeus omiin rajoihinsa. Koskettamisen tavalla voi viestittää hyväksyntää ja turvallisuutta, mutta myös ylittää rajoja ja aiheuttaa epämukavuuden kokemusta.

Esimerkiksi sielunhoitotyössä ja työnohjauksessa kosketukselle on tärkeää asettaa selkeät, ammatilliset rajat. Sielunhoitotyötä ja työnohjausta tekevä on erityisessä vastuussa siitä, että suojelee asiakasta kaikenlaisten rajojen ylittämiseltä. Kättely on luonnollinen tapa toivottaa asiakas tervetulleeksi ja hyvästellä hänet, mutta sielun- hoitaja tai työnohjaaja ei tee aloitetta esimerkiksi halaukselle. Sama ohje koskee esihenkilö suhteessa alaisiinsa tai seurakunnan työntekijää suhteessa seurakuntalaisiin. Etenkin lasten ja nuorten kanssa usein leikitään ja pelataan pelejä, jotka sisältävät toisen koskettamista. Pelien ja leikkien tulee perustua vapaaehtoisuuteen. On tärkeää, että leikkien ja pelien säännöt ovat kerrottu riittävän tarkasti, jotta osallistuja pystyy itse päättämään osallistumisestaan. Ohjaajien tehtävänä on huolehtia pelien ja leikkien kokonaisvaltaisesti turvallisuudesta.