Katsomuskasvatus ja kulttuuriperintö

Kulttuuriympäristökasvatus vahvistaa ympäristön kulttuuristen merkitysten tunnistamista ja arvostamista. Suomen peruslain mukaan jokaiselle kuuluu vastuu ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä.

Yhteisössä tunnistetaan, että oikeus omaan kieleen, kulttuuriin, uskontoon ja katsomukseen on perusoikeus. Varhaiskasvatuksessa arvostetaan ja hyödynnetään moninaista kulttuuriperintöä ja kansalliskieliä sekä yhteisön ja ympäristön kulttuurista, kielellistä ja katsomuksellista monimuotoisuutta.
(Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022)

Kestävän kehityksen kompassi

Lataa kompassi

Arkkitehtuuria ei ole ainoastaan ulkonäkö tai se, mitä näemme silmillämme. Ennemminkin arkkitehtuuri muodostuu niistä tekstuureista, jotka tunnemme sormenpäillämme, äänistä tilassa, eri materiaalien tuoksuista sekä omista tunteistamme, jotka syntyvät näistä kokemuksista. Parhaimmillaan rakennukset ovat ikään kuin eläviä runokokelmia, jotka tarjoavat meille paljon enemmän kuin suojaa sateelta ja tuulelta. Meskanen Pihla & Hummenlin Niina, 2010.

Ekoteologi Pauliina Kainulaisen mukaan erilaiset riitit kantavat mukanaan vanhaa viisautta ja toimivat tarpeellisina kulttuurisina hidasteina. Unescon sopimuksen mukaan aineeton kulttuuriperintö tarkoittaa ilmiöitä, jotka elävinä ja muuntuvina säilyvät sukupolvelta toiselle, ne voivat olla sosiaalisen elämän käytäntöjä, rituaaleja ja juhlamenoja ja maailmankaikkeutta koskevia tietoja, taitoja ja käytäntöjä. Turun Vanhalta Suurtorilta julistettava joulurauha, kunniavartioidut sankarihaudat ja hyväntekeväisyys ovat kansakuntaa yhdistäviä perinteitä, jotka luovat perustaa yhteisön ja ihmisten identiteetille.

Rakennettu ympäristö viestii oman aikansa arvoista ja yhteiskunnallisesta tilanteesta ja sillä on myös esteettistä arvoa. Kulttuurivuosikello 2019

Keskiajalta nykypäivään

Kirkolliset rakennukset ja ympäristöt edustavat henkisen ja aineellisen kulttuurin jatkuvuutta keskiajalta nykypäivään. Kirkot ovat yhteisen kansallisomaisuuteen kuuluvia rakennustaiteellisia muistomerkkejä ja samalla seurakuntiensa omistamia käyttörakennuksia. Monet rakennetut kirkolliset rakennukset kiinteine sisustuksineen ja taideteoksineen ovat suojeltuja. 

Mitä autenttisempia ja todentuntuisimpia oppimisympäristöt ovat, sitä paremmat mahdollisuudet ne tarjoavat identiteetin muodostumiselle.

Metsärinne 2019

Kulttuuriperintöön liittyvä pedagoginen kehittäminen, luovuus ja kommunikaatio vahvistavat myös kerrostumatietojen saavutettavuutta ja avoimuutta. Lapsille tulee tarjota mahdollisuuksia oppia ymmärtämään taiteen ja kulttuuriperinnön merkitys ja arvo.  Varhaiskasvatuksen suunnitelman perusteet asettaa tavoitteeksi kehittää lasten suhdetta kulttuuriin ja kulttuuriperintöön, havainnoimaan rakennetun ja luonnon ympäristön kohteita, tarkastelemaan asioita eettisen ajattelun, katsomusten ja lähiyhteisön menneisyyden näkökulmista. 

Katsomuskasvatus ja siihen liittyvä yhteistyö on kulttuurisen pääoman rakentamista: lasten kulttuurisen vahvempana osaamisena, vuorovaikutukseen ja ilmaisuun sekä ajatteluun ja oppimiseen liittyvänä laajempana osaamisena.

Petäjäveden kirkko. Kuva Ilkka Tahvanainen

Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat rakennukset

Arkkitehtuuriin liittyviä kysymyksiä

  • Mitkä tilat ovat suuria ja korkeita?
  • Miten tila ohjaa ihmisten kulkua?
  • Miltä materiaalit tuntuvat? Miltä tuoksuu?
  • Kuinka monta eri väriä näet?
  • Mistä valo tulee?
  • Taputa käsiä yhteen. Kaikuuko?
  • Missä on kaunis tai mielenkiintoinen yksityiskohta
  • Mikä täällä on mukavinta?

Ahvenanmaan ja samalla koko Suomen vanhin kirkko ja kivirakennus on Jomalan kirkko. Kirkko on rakennettu todennäköisesti vuosien 1270 ja 1290 välillä.

Petäjäveden kirkko, rakentaja Jaakko Klemetinpoika Leppänen, 1764. Ristikirkkojen rakentajina olivat tavallisesti kansanmestarit, joiden taito siirtyi suvuittain.

Tampereen Johanneksen kirkko, arkkitehti Lars Sonck, 1902-1907. Kirkon karkeasti työstetyt harmaakiviseinät ja sisätilojen rikas koristelu ovat kansallisromantiikalle ominaisia piirteitä. Taiteilija Hugo Simbergin loistelias maalauskoristelu myötäilee arkkitehtuurin tyyliä.

Ylösnousemuskappeli, arkkitehti Erik Bryggman, Turku 1941. Se rakennettiin kalliokumpareelle ja liitettiin maastoon terassein, portaikoin ja muurein. Kappelisali, jossa on korkea betoninen tynnyriholvi, sulautuu lattiaan asti ulottuvan lasiseinän välityksellä hautausmaan mäntymetsään.

Pyhän Henrikin Ekumeeninen Taidekappeli, Sanaksenaho Arkkitehdit, 2005. Taidekappeli on useiden kristillisten seurakuntien ja uskontokuntien yhteinen pyhä rakennus. Siksi kappelissa ei ole uskontojen tunnuksia näkyvillä. Kirkollisten tilaisuuksien lisäksi kappelissa järjestetään myös taidenäyttelyjä.

Turun tuomiokirkon kirkkosali. Kuva:Ilkka Tahvanainen

Pyhä tila

Rakennettu ympäristö on erinomainen lähtökohta moninaisuuteen tutustumiseen. Se on konkreettinen ja yhteisesti havainnoitavissa oleva tila tutkittavaksi ja ihmeteltäväksi lasten kanssa, jossa oppimisen mahdollisuuksia on jokaiseen varhaiskasvatuksen oppimisen alueeseen liittyen.

Ihmisillä on ollut vuosituhansien aikana tarve kokoontua yhteen ja luoda kokoontumiselle puitteet, jotka kertovat tilan merkityksellisyydestä sinne kokoontuville ihmisille.

Vierailut eri uskontojen pyhäköissä, temppeleissä, moskelijoissa, kirkoissa, kappeleissa ja synagogissa rakentavat ymmärrystä monille ihmisille ominaisesta tarpeesta kokea yhdessä elämän mysteeri ja pyrkiä rakentamaan ymmärrystä hyvästä elämästä myös yhteisten sääntöjen kautta. Symbolit, taide ja esineistö ilmentävät samaa jakamisen ja yhteisen kokemisen tarvetta.

Monille tila ja ilmapiiri luovat turvaa ja mahdollistavat lepohetken, jolloin sielulle on tilaa ja pyhä saa olla olemassa. Hiljaisuuden kappeli Helsingissä on erinomainen esimerkki tilasta, joka puhuttelee ja pysäyttää katsomuksesta riippumatta. Samankaltaista voi kokea vaikkapa keskellä talvista metsää, jossa hiljaisuus soi kehystäen kokemuksen. On lasten oikeus, että heidät johdatetaan monipuolisesti kokemaan ja tutustumaan katsomuksellisiin ulottuvuuksiin.

Vierailut antavat mahdollisuuden sanoittaa ilmiöitä ja tarjoavat kokemuksia, joita voidaan yhdessä pohtia. Se tarjoaa liittymisen mahdollisuuden toisen kokemukseen ja toisaalta moninaisuuden tunnistamiseen.

Lasten luontainen uteliaisuus kannattaa hyödyntää ja rakentaa retkistä yhteinen seikkailu, jossa kerätään tietoa, valokuvataan, ihmetellään, leikitään ja jutellaan. Samalla ollaan elämän tärkeimpien kysymysten äärellä.

Sylvia Hakari

Näihin kysymyksiin ei ole yhtä oikeata vastausta, mutta niiden pohdiskelu on tärkeää mahdollistaa pienillekin lapsille.

Mitä sinä koet pyhässä tilassa?

Installaatio Educa-messuilla 2020. Kuva: Mirva Sandén

Yhteisötaiteilija Greta Muuri on suunnitellut pedagogisen työskentelytavan, jonka avulla osallistujat voivat jakaa tuntemuksiaan pyhästä tilasta. Jokaisen osallistujan pyhä tila -kokemusta symboloi väri. Värillisistä paperikorteista muodostuu tilallinen ja alati muuttuva kokonaisuus. Halutessaan oman kokemuksen saa myös piirtää tai kirjoittaa paperille.

Eriväriset paperit kuvaavat tunteita. Kuva: Mirva Sandén

* Pyhän tilan kokemus on yksilöllinen.
* Installaatio kuvaa kävijöiden tuntemuksia pyhästä tilasta.
* Kokemusta symboloi väri.
* Värillisistä papereista muodostuu tilallinen ja alati muuttuva kokonaisuus.

Työskentelyohje

Pohdi omaa kokemustasi ja valitse sitä kuvaava kortti. Voit myös piirtää tai kirjoittaa kokemuksesi siihen. Sijoita kortti haluamallesi paikalle osaksi installaatioseinää.

Lisäkysymykset

Installaatiolla haluan inspiroida osallistujia nostamaan esiin ajatuksia ja synnyttämään keskustelua pyhästä tilasta.

• Mitä tuntemuksia sinussa herää?
• Mitä pyhä tila merkitsee sinulle?
• Onko sinulle itsellesi tilaa?

Takaisin sivun alkuun