Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Kirkkohallitus on yhdessä Kulttuuri- ja uskontofoorumi Fokuksen, Suomen Ekumeenisen Neuvoston sekä USKOT-foorumin kanssa uudistanut korimallin katsomusten väliseksi. Se kannustakoon myös paikallisia katsomusyhteisöjä keskinäiseen yhteistyöhön.
Yhteistyö perustuu voimassa olevaan lainsäädäntöön ja Opetushallituksen ohjeisiin sekä opetus-ja kulttuuriministeriön muistioon Yhdessä lasten ja nuorten hyväksi . Neljän yhteistyökorin avulla kuvataan erilaisten yhteistyömuotojen periaatteet.
Uskonnonvapauden toteuttamiseksi on tärkeää olla tietoinen niistä periaatteista, jotka koskevat erilaisia yhteistyön muotoja.
Katsomuksellinen sitouttamattomuus tarkoittaa, että katsomuksia tarkastellaan tasaveroisina arvottamatta niitä. Lasta ei ohjata mihinkään tiettyyn katsomukseen eikä häneen yritetä katsomuksellisesti vaikuttaa.
takaa jokaiselle oikeuden kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhteisöön, uskoa tai olla uskomatta, harjoittaa uskontoa tai olla harjoittamatta. Molemmat vapaudet tulee huomioida.
on yleensä ennaltaehkäisevää ja kohdistuu ryhmään tai koko yhteisöön. Se on opetuksen järjestäjän vastuulla, mutta paikalliset toimijat ovat tervetulleita yhteistyökumppaneiksi.
tarkoittaa tietojen, taitojen, arvojen, asenteiden ja tahdon muodostamaa kokonaisuutta, jota varhaiskasvatus- ja opetussuunnitelmissa rakennetaan. Esimerkkinä kulttuurinen osaaminen tai monilukutaito.
tarkoitetaan tässä uskonnollista toimintaa, esimerkkinä jumalanpalvelusten viettäminen ja rukoukset.
liittyvät kulttuuriin, tapoihin ja identiteettiin. Esimerkkinä juhlapyhien vietto.
Kriteerit: Yleissivistys ja osaaminen
Yhteistyökumppani toimii oman alansa asiantuntijana ja opettaja kantaa pedagogisen vastuun. Aiheet suunnitellaan yhdessä ja ne perustuvat varhaiskasvatus- ja opetussuunnitelmiin. Työskentelyt voivat olla myös oppiainerajat ylittäviä kokonaisuuksia. Toiminta on uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamatonta.
Pohdittavaksi:
Kriteeri: Paikalliset juhlaperinteet
Kyseessä on päiväkodin, koulun tai oppilaitoksen oma yhteinen juhla, johon kaikkien on voitava osallistua. Huoltajille tiedotetaan ajoissa juhlan sisällöstä ja järjestelyistä. Katsomusyhteisön sitouttamaton tervehdys tai uskontoon viittaava juhlaperinne ei tee tilaisuudesta uskonnollista. Juhlapaikan valinnassa tulee ottaa huomioon yhdenvertaisuudesta ja uskonnonvapaudesta nousevat seikat.
Pohdittavaksi
oppilaitoksessa?
Kriteeri: Uskonnon harjoittaminen
Uskonnollinen tilaisuus sisältää uskonnon harjoittamista kuten hartautta tai rukousta. Valinnanvapaus on aito ja todellinen riippumatta uskontokunnan jäsenyydestä tai katsomusainevalinnoista. Uskonnollisesta tilaisuudesta tarvitaan lyhyt sisältökuvaus, jotta päiväkoti/koulu/oppilaitos voi valmistella sitä vastaavan uskonnottoman vaihtoehdon ja tiedottaa molemmista ajoissa. Tapahtumapaikasta ja toteuttajasta riippumatta molemmista tilaisuuksista vastaa opetuksen järjestäjä.
Kriteeri: Yhteisöllisyys ja resilienssi
Hyvinvoinnin tuki on ennaltaehkäisevää, yhteisöllistä sekä turvallista ja avointa kaikille. Se on myös uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamatonta. Näkökulmana on lapsen ja nuoren kokonaisvaltainen hyvinvointi. Tukea voidaan kohdentaa myös henkilöstön työhyvinvointiin. Yhteistyö eri ammattilaisten kesken perustuu paikallisiin suunnitelmiin ja mahdollisiin sopimuksiin.
Koulun ja kirkon välinen yhteistyö perustuu yhteiseen arvopohjaan, joka ennen kaikkea sisältää:
Perusopetuksen opetussuunnitelman ydinasiat | Opetushallitus (oph.fi)
Kirkon arvoperustaan kuuluu huolenpito lähimmäisistään, ajasta ja paikasta riippumatta.
Lasten ja nuorten äänien kuulemiseksi on vuodesta 2015 lähtien käytetty evankelis-luterilaisessa kirkossa välineenä lapsivaikutusten arviointia (LAVA).
Tämä tarkoittaa sitä, että ennen kaikkia päätöksiä, jotka tehdään kaikilla hallinnon tasoilla, tulisi tehdä analyysi siitä, mitä seurauksia päätöksillä on lapsille ja nuorille.
Koulussa ja kirkossa työskennellään samojen lasten parissa. Hyvä ammatillinen yhteistyö on kaikkien lasten parhaaksi.
Seurakunnan ja kunnan välinen yhteistyö voidaan määritellä yhteistyösopimuksessa. Neljä vaihetta yhteistyösopimukseen kuvaavat prosessin, johon sekä kunta että seurakunta voivat ryhtyä. Sopimuksen neuvottelemiseen menee aikaa ja resursseja, mutta tekee yhteistyöstä näkyvämpää, jatkuvaa ja ennustettavampaa.
Sopimus on tapa määritellä kirjallisessa muodossa seurakunnan ja kunnan yhteistyö esimerkiksi varhaiskasvatuksessa, esi- ja perusopetuksessa. Kaikenkokoiset kunnat ja seurakunnat hyötyvät sopimuksen tekemisestä.
Sopimus tekee yhteistyön näkyväksi ja ennakoitavaksi, se sitouttaa ja lisää molemminpuolista luottamusta. Sopimuksessa otetaan huomioon voimassa olevat säädökset ja ohjeistukset. Henkilövaihdoksissa sopimus edesauttaa yhteistyön jatkumista.
Sopimuksen laatiminen alkaa yhteisistä keskusteluista. Niissä arvioidaan aiempaa yhteistyötä ja keskustellaan sen onnistumisista ja haasteista. Keskusteluissa kuullaan avoimesti molempien osapuolten ajatukset tulevasta yhteistyöstä.
Kun yhteinen ymmärrys on löydetty, sovitaan sopimuksen teon aikataulu ja valmistelijat. Aloite neuvotteluihin ja sopimuksen tekemiseen voi tulla kunnan tai seurakunnan puolelta.
Kommenttikierrosten ja sopi musluonnoksen muokkauksen jälkeen yleissopimus vahvistetaan virallisen tason allekirjoituksilla. Yleissopimuksen liitteeksi laaditaan toimintasuunnitelma, jossa yhteistyön muodot määritellään. Lisäksi seurakunta, varhaiskasvatus ja koulut voivat laatia vuosikellon, johon merkitään yhteistyön tärkeät ajankohdat.
On tärkeää, että molemmilla puolilla henkilöstö perehdytetään sopimuksen sisältöön. Sen hyödyt tulevat esille päivittäisessä työssä. Sopimuksen toteutumista arvioidaan ja toimintasuunnitelma päivitetäänriittävän usein. Tämä tapahtuu esimerkiksi yhteistyöpalavereissa tai palautelomakkeen avulla. On myös hyvä sopia, miten yhteistyöstä tiedotetaan.
Neljä askelta yhteistyöhön
Yhteistyösopimus perustuu voimassaolevaan lainsäädäntöön sekä paikallisiin varhaiskasvatus- ja opetussuunnitelmiin. Kirkkohallitus on laatinut yleissopimusta varten muokattavan sopimuspohjan:
A. Yleissopimus allekirjoitetaan ylimmän johdon tasolla ja sen liitteeksi tarvitaan
B. alueellinen toimintasopimus ja
C. päivitettävä luku/vuosisuunnitelma
Kysymykset B-osan laatimiseen
Vuoden 2003 uskonnonvapauslaissa kuvataan, mitä uskonnonvapaus tarkoittaa lasten ja nuorten oikeuden kannalta vaikuttaa ja päättää omasta uskonnollisesta vakaumuksestaan.
Opetushallituksen ohjeet uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen järjestämisestä kuvaavat, mitä uskonnonvapaus käytännössä tarkoittaa kouluissa.
Uskonnonvapauden toteutuminen on yhteydessä moniin muihin perusoikeuksiin kuten sananvapauteen, yhdistymis- ja kokoontumisvapauteen.
Suomen perustuslain taustalla on YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus
Perustuslain 11 §:n mukaan
”Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan.
Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.”
Uskonnonvapauslaissa (2003) korostetaan yleiseurooppalaiseen tapaan uskonnonvapautta positiivisena oikeutena, eli oikeutena uskontoon. Uskonto ja katsomus nähdään ihmisyyteen kuuluvana ilmiönä, jota halutaan suojella, mutta johon ei tule pakottaa ketään vastoin hänen vakaumustaan.
Alaikäisen lapsen kohdalla katsotaan, että lapsen on hyödyllisintä kuulua siihen uskontokuntaan tai vakaumukseen, johon hänen huoltajansa kuuluvat. Tämän katsotaan tukevan perheille kuuluvaa kasvatustyötä, sillä lapsen ensisijainen kasvatusvastuu on vanhemmilla. Lisäksi yhteiskunnan tehtäväksi katsotaan lapsen katsomusta vastaavan opetuksen järjestäminen tietyin ehdoin.