Taustaa polku-toimintamallille

Polun ikäkaudet ja niiden teemat esitetty kuvina.

Polkuon syntynyt tarpeeseen vahvistaa kristillistä identiteettiä

Polun tausta on kirkkohallituksen Kaste ja kummius -hankkeessa. Hankkeen tavoitteeksi vuosille 2018–2020 asetettiin kasteen aseman turvaaminen suomalaisten perheiden elämässä. Tavoitteen toteuttamiseksi koottiin ja kehitettiin erilaisia käytäntöjä, malleja ja kohderyhmäviestintää sekä kasteen että kummiuden vahvistamiseksi.

Alusta lähtien hanke eteni kahdella toisiaan täydentävällä kärjellä. Yhtäältä on kehitetty pop up -toimintaa, matalan kynnyksen toimintamalleja, edistetty kokeilukulttuuria ja tapaa sanoittaa asioita. Toisaalta luotiin pitkän tähtäimen toimenpiteitä kristillisen identiteetin vahvistamiseksi. Sen keskeisenä toimenpiteenä Kaste ja kummius -hankkeen ohjausryhmä asetti 26.9.2018 Kasvun polku -työryhmän vuosille 2019–2020.

Työryhmän tehtäväksi annettiin “luoda kokonaisvaltaista polkua kristillisen identiteetin vahvistamiseksi 0–22-vuotiaiden elämässä.” Tavoitteen saavuttamiseksi kartoitettiin keinoja, joilla seurakunnat tällä hetkellä mahdollistavat kristillisen identiteetin vahvistumisen 0–22-vuotiaiden jäsentensä elämässä.

Polku. Vauvasta aikuiseksi seurakunnan yhteydessä jatkaa ajattelua, joka löytyy edellisistä kasvatuksen kehittämisasiakirjoista: Lapset seurakuntalaisina, Tytöt ja pojat seurakuntalaisina, Nuoret seurakuntalaisina ja Aikuiset seurakuntalaisina. Erillisistä asiakirjoista on edetty yhteen kokonaisvaltaiseen kehittämissuunnitelmaan. Ikärajauksestaan huolimatta Polku ei rajoitu vain kasvatuksen kenttään, vaan se on koko seurakunnan yhteinen työväline. Polku-ajattelun avulla seurakunta voi vahvistaa yhteyttä eri työmuotojen välillä ja eri-ikäisten seurakuntalaisten roolia seurakunnan kehittämisessä.

Ikäkausiajattelun malleja

Kasvun polun yhtenä peilinä on Norjan kirkossa tehty kristillisen kasvatuksen kokonaissuunnitelma ikävuosille 0-18. Siinä kasteopetus ja seurakuntayhteys on suunniteltu kullekin ikäkaudelle sopivalla tavalla läpi lapsuuden ja nuoruuden. Katso lisää Störst av altLinkki avautuu uudessa välilehdessä.

Työryhmä tutustui Polkua laatiessaan myös Kirkon vanhaan K-ohjelmaan sekä muihin tunnettuihin ikäkausimalleihin kuten Suomen partiolaisten ikäkausiohjelmaan ja ulkomaisten seurakuntien malleihin.

Polku kulkee kotiin ajatteluun on vaikuttanut muun muassa Helsingin seurakuntien Pienelle parasta -kokonaisuus, jossa seurakunnat postittavat helsinkiläisille lapsiperheille Pienelle parasta -materiaalia viisi kertaa ennen lapsen kouluikää. Materiaalin vastaanottaneiden kokemuksia tutkittiin keväällä 2019. Katso lisää Pienelle parasta tutkimus.

Kasvun polku – Taustaa ja suunnitelmia

Kirkon tilastot

Kastetilastot ovat viimeisen kymmenen vuoden laskeneet tasaisella vauhdilla. Kastettujen prosentuaalinen osuus syntyneistä on pudonnut keskimäärin kaksi prosenttiyksikköä vuodessa ollen vuonna 2019 62,2%. Prosenttiyksikössä katsottuna laskua on tuplasti edelliseen vuosikymmeneen verrattuna.

Seurakuntien jäsentilastot kertovat, että kirkon jäseniä on kaikista vähiten 20-39 –vuotiaiden joukossa. Tässä ikähaitarissa yleensä perustetaan perhe ja saadaan ensimmäiset lapset. Esimerkiksi Helsingin seurakuntiin kuului vuonna 2019 44,4% 20-39 –vuotiaita.

Jäsenyystilastot kertovat perheiden moniuskontoisuudesta ja monikatsomuksellisuudesta. Yhä useammassa perheessä enää vain toinen vanhemmista on kirkkomme jäsen, toinen kuuluu johonkin toiseen uskontokuntaan tai on uskontokuntiin kuulumaton.

Kirkon tutkimuskeskuksen kastetutkimuksissa on selvinnyt, että suuri osa vanhemmista tekee päätöksen kasteesta jo ennen lapsen syntymää, jopa ennen parisuhteen muodostumista. Päätös kastaa perustuu eniten perinteeseen, haluun saada kaunis juhlahetki ja lapselle kummit. Hieman vajaa puolet vastaajista perustelee kastetta ideologisilla syillä haluten, että lapsi on osa kirkkoa ja/tai saa kasvaa kristittynä. Kastamattomuuden kuuden suurimmat syyn joukosta puolestaan neljä on katsomusidentiteettiin liittyviä: en kuulu kirkkoon, olen henkisesti etäällä kristinuskosta, en koe itseäni uskovaisena, en halua kirkkoa mukaan tärkeään juhlaani. Ajatus, että lapsi saa myöhemmin itse valita toimii perusteena kasteelle (48%), mutta vielä enemmän päätökselle jättää kastamatta (68%).

Vaikka rippikouluun osallistuu lähes 80% 15 -vuotiaista suomalaisista, on heistä kymmenen vuotta myöhemmin eronnut seurakunnan jäsenyydestä jo neljäsosa. Näin on siitä huolimatta, että rippikoulukokemus on valtaosalle nuorista myönteinen. Nuorten omista vastauksista käy ilmi, että nuoret ovat kaikkein tyytyväisimpiä turvallisuuteen, viihtyvyyteen ja hyvään yhteishenkeen. Yli 90 prosenttia vastaajista koki, että rippikoulussa saa olla oma itsensä ja siellä on turvallista olla. Nuorilla oli myös hauskaa rippikoulussa ja moni sai sieltä uusia ystäviä.

Nuoret aikuiset kokevat henkisesti olevansa etäällä perinteisestä uskonnollisuudesta. (European values studies 2018 tilastoja, kirkon jäsenyystilastot). Kirkon haaste on siinä, että rippikoulun jälkeisinä kasvun vuosina on tarjolla vain vähän ja satunnaisesti sellaisia tilanteita, tapahtumia ja yhteisöllisyyttä, jotka kiinnittäisivät nuoria aikuisia seurakuntaan. Pieniltä ja keskisuurilta paikkakunnilta muutetaan usein opiskelemaan kaupunkeihin, joissa ei löydetä seurakuntayhteyttä uudelleen. Yksilöllisyyttä korostavassa ajassamme moni kokee olevansa hengellinen, mutta ei uskonnollinen. Kirkon ja sen kasvatuksen haasteena on vastata hengelliseen kysyntään ja tarpeeseen niin, että kristillinen perinne ja yksilön henkilökohtainen etsintä voivat kohdata hedelmällisellä ja kunnioittavalla tavalla.

Polun polkijat

Polku-työryhmässä työskentelivät:

Janne Keränen, sidosryhmäpäällikkö, Suomen Lähetysseura, puheenjohtaja
Mia Anderssen-Löf, kyrkoherde, Jakobstads svenska församling
James Cox, kasvatuksen työalajohtaja, Järvenpään seurakunta 
Mirca Mäensivu-Puukko, kasvatuksen hiippakuntasihteeri, Lapuan hiippakunta 
Raija Ojell, asiantuntija, Kirkon kasvatus ja perheasiat 
Heli Pruuki, kehittämis- ja jäsenpalvelujen johtaja, Lasten ja nuorten keskus 
Satu Reinikainen, kouluttaja, Seurakuntaopisto, Kirkkopalvelut 
Anne Ryyppö-Prami, johtava varhaiskasvatuksen ohjaaja, Harjun seurakunta 
Tuomas Saarela, nuorisotyönohjaaja, Oulaisten seurakunta, Oulun hiippakunta 
Eeva Salonen, kehittämistyön johtava asiantuntija, Helsingin seurakuntayhtymä 
Katri Vappula, johtava asiantuntija, Kirkon kasvatus ja perheasiat, ryhmän sihteeri

Tekstin ovat toimittaneet Raija Ojell, Satu Reinikainen ja Katri Vappula.

Työryhmä kiittää niitä lukuisia yksittäisiä henkilöitä, seurakuntia ja muita yhteisöjä, jotka ovat osallistuneet Polku-mallin kehittämiseen antamalla palautetta ja testaamalla mallin osia.

Eräs palautteen antaja kiteytti Polkua seuraavasti: “The POLKU on Jeesus. Hän on samalla matka ja päämäärä – kannattelija ja kasvupohja”. Työryhmä vastaa tähän Aamen.

Takaisin sivun alkuun