Lainsäädännöstä – vapaaehtoistoiminta

Mitä pitää tietää lainsäädännöstä

Vapaaehtoistoiminnan järjestämiseen liittyy monia lakeja ja säädöksiä, joita on otettava huomioon. Yksi korkealaatuisen toiminnan kriteeri on, että se järjestetään turvallisesti. Turvallisuudella tarkoitetaan kokonaisvaltaista fyysistä ja psyykkistä turvallisuutta. Turvallisuutta arvioidaan sekä työntekijän, vapaaehtoisen että muiden toimintaan osallistuvien näkökulmista. Toiminta on turvallista, jos siihen liittyvät riskit ovat hyväksyttäviä. Osa toiminnan hallintaa on myös oppia sietämään epävarmuutta ja sitä ettei kaikkea voi hallita.

Tarvitaanko turvallisuussuunnitelma?

Palvelujen turvallisuutta koskeva vaatimus perustuu myös lainsäädäntöön. Palvelujen järjestäjän on olosuhteiden vaatiman huolellisuuden ja ammattitaidon edellyttämällä tavalla varmistauduttava siitä, ettei toiminnasta aiheudu vaaraa osallistujan toiminnan vaikutuspiiriin kuuluvan muun henkilön terveydelle tai omaisuudelle. Turvallisuusohjeet on asiakirja, jossa on määritelty palvelujen, toiminnan ja tapahtumien turvallisuuteen liittyviä asioita kuten esimerkiksi henkilöstön ja vapaaehtoisten tehtäväjako, riskien arviointi, turvallisuussuunnitelma sekä avunhälyttämisjärjestelyt erilaisiin onnettomuus-, vaara- ja vahinkotilanteisiin. Jokaisessa laitoksessa on turvallisuussuunnitelma. Vapaaehtoistoiminnan kysymykset kuuluvat siihen. Kun toimintaa käynnistetään, vapaaehtoistoiminnan osuus lisätään turvallisuussuunnitelmaan.

Kenen vastuulla ja vakuutuksissa vapaaehtoiset toimivat?

Laitoksessa toimitaan niin sanotulla isännänvastuulla. Sillä tarkoitetaan tyypillisimmin työnantajan velvollisuutta korvata vahinko, jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään työssä aiheuttaa. Isännänvastuu ei kuitenkaan koske pelkästään työntekijöiden aiheuttamia vahinkoja. Se voi syntyä myös tilanteissa, joissa joku tekee vapaaehtoistyötä ilman palkkaa tai muuta vastiketta. Edellytyksenä on kuitenkin, että vapaaehtoistyö on olosuhteiltaan rinnastettavissa työsuhteeseen. Sillä, jonka lukuun työtä suoritetaan, tulee olla oikeus johtaa ja valvoa vapaaehtoistyöntekijän työtä.

Laitoksessa toimivien vapaaehtoisten osalta on sovittava, kenen vastuulla vapaaehtoiset toimivat. Laitoksen johto saattaa tulkita antaneensa sairaalasielunhoitajalle ainoastaan luvan organisoida seurakunnan vapaaehtoistoimintaa laitoksessa. Tällöin isännänvastuun kantaa seurakunta. Fyysisesti turvallinen seurakunta Henkisesti ja sosiaalisesti turvallinen seurakunta

Mikäli katsotaan, että kyse on yhteistoiminnasta seurakunnan ja laitoksen kanssa, isännänvastuu kohdistuu kumpaankin osapuoleen. Monesti on luontevaa, että vapaaehtoistoiminta on hoitolaitoksen toimintaa ja myös isännänvastuu on laitoksen. Selkeyden vuoksi asiasta on hyvä tehdä kirjallinen sopimus. Hoitolaitoksen ja/tai seurakunnan vakuutusten kattavuus täytyy selvittää vapaaehtoisten tekemän työn osalta. Toiminnalla on hyvä olla vastuuvakuutus.

Koskevatko työsuojelulait myös vapaaehtoisia?

Työsuojelu tarjoaa työkaluja henkilöstön työkyvyn ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Lain mukaan työnantajan velvollisuutena on huolehtia, ettei vapaaehtoistyöntekijän turvallisuudelle tai terveydelle aiheudu haittaa tai vaaraa. Vapaaehtoisen velvollisuutena on noudattaa turvallisuusohjeita ja käyttää hänelle annettuja suojaimia ja apuvälineitä. Vaikka työsuojelu ei laajassa mitassa koskekaan vapaaehtoisia, on toiminnassa huomioitava vapaaehtoisten fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi.

Mitä tarkoittaa vaitiolovelvollisuus vapaaehtoistyössä? Laitoksen tai seurakunnan tehtävissä toimivia vapaaehtoisia koskevat suurelta osin samat vaitiolovelvollisuussäädökset kuin palkallisia työntekijöitä. Vaitiolovelvollisuus on yksi vapaaehtoistoiminnan peruspilareista. Vaitiolovelvollisuutta koskevan sitoumuksen allekirjoittaminen konkretisoi asiaa sekä toiminnan järjestäjälle että vapaaehtoisille. Vaitiolovelvollisuuden merkitystä tulee korostaa vapaaehtoisten koulutuksessa ja tehtävään perehdyttämisessä. Samalla tulee huolehtia siitä, että vaitiolovelvollisuuden alaisille vapaaehtoisille järjestetään työnohjauksellista tukea. Koulutuksessa ja tehtävään perehdyttämisessä tulee kertoa, miten tukea on saatavissa.

Tarvitaanko rikosrekisteriote alaikäisten kanssa toimivilta vapaaehtoisilta?

Lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain tarkoituksena on suojella alaikäisten henkilökohtaista koskemattomuutta ja edistää heidän turvallisuuttaan. Lakia sovelletaan työhön, johon pysyväisluontoisesti ja olennaisesti kuuluu ilman huoltajan läsnäoloa tapahtuvaa alaikäisen kasvatusta, opetusta, hoitoa tai muuta työskentelyä henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa alaikäisen kanssa. Lain soveltamisen edellytyksenä on se, että vuorovaikutustilanteissa ei ole läsnä lapsen huoltajaa.
Toiminnan järjestäjä voi selvittää vapaaehtoisen rikostaustan, jos kysymyksessä on tehtävä, johon kuuluu:

• säännöllisesti ja olennaisesti alaikäisen opetusta, ohjausta, hoitoa, huolenpitoa tai muuta yhdessäoloa alaikäisen kanssa ja
• henkilökohtainen vuorovaikutus alaikäisen kanssa ja
• tehtävän hoitaminen yksin tai sellaisissa olosuhteissa, joissa alaikäisen henkilökohtaista koskemattomuutta ei voida turvata siitä huolimatta, että toiminnan järjestäjällä on käytössä toimintaa koskeva ohje tai tietty menettelytapa, jolla pyritään turvaamaan lasten henkilökohtainen koskemattomuus. https://www.oikeusrekisterikeskus.fi/fi/index/palvelut/rikosrekisteriote/vapaaehtoisenrikostaustaote.html

Mikä on ilmoitusvelvollisuus?

Jos arvioidaan, että lapsi on vaarassa ja hänen tilanteensa edellyttää lastensuojelutarpeen selvittämistä, on aina tehtävä ilmoitus lastensuojeluviranomaisille. Ilmoitusvelvollisuutta ei poista se, että lapsi tai hänen huoltajansa vastustaa tai kieltää ilmoituksen tekemisen. Ilmoituksen tekemiseen eivät vaikuta myöskään ilmoitusvelvollista koskevat mahdolliset salassapitosäännökset tai esimerkiksi luottamuksellinen asiakassuhde ilmoitusvelvollisen ja lapsen tai lapsesta huolta pitävän henkilön välillä. Ilmoitusvelvollisuus koskee niin työntekijöitä kuin vapaaehtoisiakin.

Millaisia rekisterejä vapaaehtoisista voi pitää?

Henkilörekisterin muodostaa mikä tahansa nimi- ja osoiteluettelo, jolla on itsenäinen käyttötarkoitus. Kun rekisteriä ryhdytään pitämään, tulee ensin suunnitella sen tarve ja miettiä sen tarkoitus. Rekisteriin voidaan kerätä vain rekisterin käytön kannalta oleellinen tieto. Tietojen on myös oltava virheettömiä. Kun henkilötietoja kerätään, on samalla ilmoitettava ihmiselle, mihin hänen tietojaan käytetään ja kuka niitä voi tarkastella.

Rekisteröidyllä on oikeus tarkastaa itseään koskevat tiedot ja vaatia virheellisen tiedon oikaisua. Hän saa myös kieltää käsittelemästä häntä koskevia tietoja suoramarkkinointia, markkina- ja mielipidetutkimusta sekä henkilömatrikkelia ja sukututkimusta varten. Tietoja ei saa käyttää tarkoituksiin, joista ei ole tietoja kerätessä sovittu. https://tietosuoja.fi/kasittelyperusteet

Kenellä kuuluu olla hygieniapassi?

Hygieniapassia tarvitaan ruokailuissa, myyjäisissä ja muissa toiminnoissa, joissa käsitellään pakkaamattomia ja helposti pilaantuvia elintarvikkeita. Passi on välttämätön vastuullisilla henkilöillä, mutta ei kaikilla toimijoilla. https://hygieniapassi.fi/hygieniapassi-tarvitaan-yha-useammalla-alalla