Uskonnollinen pukeutuminen on maailmalla tavanomaista

Uskonnot näkyvät maailmalla monin tavoin, etenkin länsimaiden ulkopuolella. Uskonnollista vakaumusta ilmennetään esimerkiksi pukeutumisella. Globalisaation myötä myös suomalaisessa katukuvassa näkyy entistä enemmän huntuja ja turbaaneja. Mutta miten suomalaiset suhtautuvat uskonnolliseen pukeutumiseen?

Maailmalla kulkiessani olen vieraillut erilaisissa temppeleissä, joissa olen joutunut mukautumaan paikallisiin uskonnollisiin pukeutumistapoihin: Sikhi-gurdwaroissa minun on pitänyt peittää pääni kuten myös juutalaisissa synagogissa. Balin hindutemppeleihin astuessani kietaisin lantiolleni sarong-hameen, mutta Kanyakumarissa Intiassa jouduin jopa riisumaan paitani, jotta pääsin näkemään hindujumalattaren alttarihahmon.

Uskonnolliset pukeutumiskoodit ovat hyvinkin sukupuolittuneita, joten naisilla on pääsääntöisesti erilaiset pukeutumisvaatimukset kuin miehillä. Siksi naispuoliset matkaseuralaiseni ovat vetäneet moskeijakäynneillä huivin hiuksilleen ja joskus myös abayan vartalonsa peitoksi. Esimerkiksi Pakistanissa länsimaisenkin naisen piti käyttää huivia kadulla kävellessään – poikkeuksena Murreen vuoristokaupunki, jossa pakistanilaisetkin naiset siirtyivät lomamoodiin ja heittivät hijabin sivuun (näin 1990-luvulla).

**

Käytännössä kaikissa maailman uskontoperinteissä näyttäisi olevan jonkinlaisia pukeutumisvaatimuksia, joihin satunnaisen matkailijankin on syytä sopeutua. Erityisesti tämä pätee pyhille paikoille mentäessä.

Uskonnollisten pukeutumissääntöjen yleisyys huomioiden on oikeastaan erikoista, miten vähän pukeutumissääntöjä tunnetaan kristinuskon piirissä. Totta kai on erilaisia virka-asuja, joita käyttävät kristinuskon ammattilaiset, kuten piispat, papit ja diakonit sekä eri suuntausten sääntökuntalaiset ja luostarien asukkaat. Pappien liperit ja munkkien kaavut ovat kuitenkin eri asia kuin se, että myös tavallisilta uskovaisilta odotettaisiin tietynlaista uskonnollista pukeutumista.

Toisaalta maallikkojenkin noudattamia pukeutumistapoja löytyy, kun tarkastellaan kristillistä maailmaa riittävän laajasti. Varsinkin idän orientaalisissa kirkoissa näyttäisi olevan tyypillistä, että naiset peittävät kirkossa päänsä hunnulla. Paikallisia tapoja on toki monenlaisia: esimerkiksi Etiopian ortodoksisessa kirkossa kirkkokansa verhoutuu valkoiseen vaatekankaaseen.

Usein kristinuskon piirissä kohdattava uskonnollinen pukeutuminen korostaa vaatimattomuutta (poikkeuksena liturginen vaatetus), mikä johtaa liian koreiksi miellettyjen asujen, korujen ja jopa värien välttämiseen. Suomalaisissa herätysliikkeissäkin on ihanteena pidetty yksinkertaista pukeutumista, mistä erinomainen esimerkki on herännäisyydessä käytetty körttipuku.

Kokonaisarviona voikin väittää, että luterilaisen uskonkäsityksen yksinkertaisuuden ja arkisuuden takia näkyvällä uskonnollisella pukeutumisella ei ole juurikaan ollut suomalaisessa yhteiskunnassa erityistä merkitystä. Muotivirtaukset ja sosiaaliset konventiot kyllä vaikuttavat suomalaiseenkin pukeutumisen historiaan, mutta uskonnon rooli on ollut varsin vähäinen. Toisin kuin monissa maailman maissa, näkyvä uskonnollinen pukeutuminen ei ole ollut osa luterilaisuuden muovaamaa suomalaista kulttuuria.

**

Suomalainen yhteiskunta on kuitenkin nopeasti muuttunut. Erityisesti musliminaisten uskonnollinen pukeutuminen osuu silmään helposti isompien kaupunkien katukuvassa, mutta satunnaisesti voi nähdä vaikkapa nunnan huivi päässään, sikhin turbaanissaan tai Krishna-liikkeen jäsenen oranssissa kaavussaan.

Miten suomalaiset suhtautuvat tällaiseen uudenlaiseen monikulttuurisuuteen, jossa yhä useammat kansalaiset viestivät uskonnollista vakaumustaan pukeutumisen kautta? Siitä on nyt saatavissa tietoa tämän blogin liitteenä olevassa uudessa ”Suomalaisten asenteet uskonnolliseen pukeutumiseen” -raportissa. Raportti perustuu uskonnonvapauskyselyyn, jonka Kirkon tutkimus toteutti vuoden 2022 lopussa liittyen vuonna 2024 valmistuvaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon nelivuotisraporttiin.

Jos raportin havainnot pitäisi tiivistää yhteen virkkeeseen, niin se voisi olla seuraavanlainen: Vaikka julkisesta keskustelusta voisi usein toisin päätellä, kyselytutkimus osoittaa, että uskonnollinen pukeutuminen ei herätä voimakkaita tunteita vaan suomalaisilla on siihen pikemminkin varsin käytännöllinen suhtautuminen.

Mutta raportista selviää paljon muutakin, joten se kannattaa lukea yhtenä näkökulmana liittyen ajankohtaisiin keskusteluihin uskontojen näkymisestä julkisessa tilassa.

Kirjoittaja:

Jyri Komulainen

Johtava asiantuntija, Kirkon tutkimus ja koulutus