Seurakunnat ukrainalaisten tukena: auttamista ja oppimista

Miten seurakunnat toimivat sotaa paenneiden ukrainalaisten auttamiseksi ja mitä opittiin? Asiaa selvitettiin kristillisille seurakunnille tehdyllä kyselyllä, jonka tulokset ovat kokonaisuudessaan luettavissa

tästä raportista.

Tänään 9.5. vietetään Eurooppa-päivää, joka juhlistaa Euroopan poliittisen yhteistyön alkua rauhan ja yhtenäisyyden rakentamiseksi toisen maailmansodan päätyttyä. Venäjällä vietetään samaan aikaan voiton päivää sotilasparaatin merkeissä. Merkkipäivillä on sama alkujuuri, mutta Venäjän painotus on perin toisenlainen. Sen tavoitteena ei ole Euroopan yhtenäisyys vaan sen hajottaminen. Maan sotakoneisto on kylvänyt tuhoa Ukrainassa jo yli vuoden ajan, ja miljoonat ukrainalaiset ovat paenneet sotaa Euroopan eri maihin. Ukrainalaisten tulo Suomeen on aktivoinut monenlaiset auttajaverkostot, jotka organisoivat avustustoimintaa pakolaisten tueksi. Kristilliset seurakunnat ovat ottaneet muiden toimijoiden rinnalla vastuuta ukrainalaisten auttamisesta.

Kriisitilanteen yhä jatkuessa ilmeni tarvetta saada kattavaa tutkittua tietoa seurakuntien toiminnasta ukrainalaisten tueksi. Tätä varten toteutimme vuodenvaihteessa 2022–23 Kirkon tutkimuksen ja koulutuksen sekä Diakonia ja yhteiskunta -yksikön yhteistyönä kyselyn seurakunnille. Kaikille evankelis-luterilaisten seurakuntien kirkkoherroille sekä muille kristillisille seurakunnille lähetettyyn kyselyyn kertyi 101 vastausta. Niistä suurin osa (96) on luterilaisista seurakunnista.

Auttaminen humanitaarista ja rahallista, mutta myös mahdollisuutta auttaa itse

Suurin osa seurakunnista auttoi sotaa paenneita ukrainalaisia välittömällä humanitaarisella avulla sekä keräämällä rahaa kolehdein ja käyttämällä budjettivaroja ukrainalaisten auttamiseksi. Yli puolet seurakunnista myös järjesti ukrainalaisille vapaa-ajan toimintaa, kuten retkiä, leirejä ja erilaisia kerhoja sekä konsertteja ja tukitapahtumia. Toisaalta merkittävään osaan nousi toiminta, jota ukrainalaiset itse järjestivät seurakuntien tiloissa. Olennaista oli, että ukrainalaiset saattoivat itse osallistua myös avustustoiminnan käytännön organisointiin. Joissakin seurakunnissa ukrainalaisia palkattiin esimerkiksi hautausmaalle, tilojen puhtaanapitoon ja kesätöihin.

Vapaaehtoisten työpanos merkittävä

Osassa seurakunnista kerrottiin työalojen välisen yhteistyön parantuneen ukrainalaisten kanssa tehtävän työn myötä, mutta pääosin kysely osoitti melko vahvaa työalakeskeisyyttä seurakunnissa. Ukrainalaisten parissa tehtävään työhön osallistuivat ennen kaikkea diakoniatyöntekijät ja vapaaehtoiset, mutta myös kirkkoherrat ja muut papit. Yhteistyöhön olisi kaivattu enemmän toisten työalojen työntekijöitä ja seurakuntalaisia, esimerkiksi nuorisotyötä tekeviä toimimaan ukrainalaisten lasten ja nuorten kanssa sekä suomen kielen kerhoihin.

Vapaaehtoisten työpanos seurakunnissa oli merkittävin erityisesti humanitaarisen avun jakelussa, arjen toimintojen tukijoina sekä tulkkeina. Myös ukrainalaiset itse toimivat vapaaehtoisina, esimerkiksi kirpputorilla ja keittiöllä. Toki vapaaehtoisuus toi mukanaan haasteita. Mukaan tulleiden alkuinnostus saattoi lopahtaa hetken päästä, jos esimerkiksi omalle osaamiselle sopivaa työtä ei löytynyt tai vapaaehtoistyö oli huonosti organisoitua. Osa saattoi väsyttää itsensä liiallisella innokkuudella. Myötätuntouupumusta oli myös havaittavissa.

Miten vastattiin hengellisiin tarpeisiin?

Ukrainalaisten hengellisiin tarpeisiin vastaamisessa oli seurakuntien näkökulmasta onnistuttu vaihtelevasti. Vain ukrainalaisille suunnattuun toimintaan ja yhteiseen avoimeen toimintaan muiden seurakuntalaisten kanssa osallistuminen oli yleisempää kuin jumalanpalveluksiin tai muuhun hengelliseen toimintaan osallistuminen. Hengellisessä toiminnassa painottuivat hartaudet ja ekumeeninen toiminta, erityisesti yhteistyö paikallisten ortodoksiseurakuntien kanssa. Monet luterilaiset seurakunnat esimerkiksi auttoivat ukrainalaisia löytämään ortodoksisen hartauselämän piiriin tai toimivat yhteistyössä ortodoksisten seurakuntien kanssa.

Miten toimintakulttuuri kehittyi?

Ukrainalaisten kanssa tehtävä työ oli yleensä tiivistänyt yhteistyötä kunnan, järjestöjen ja muiden kirkkokuntien kanssa. Lisäksi osassa seurakuntia yhteistyö vahvistui seurakunnan eri työmuotojen välillä. Monissa seurakunnissa, joissa maahanmuuttajatyöstä ei ennestään juuri ollut kokemuksia, se asettui uudeksi osaksi seurakunnan työtä. Maahanmuuttajatyötä jo tehneissä seurakunnissa taas ei merkittävää muutosta ilmennyt.

Moniammatillisen osaamisen merkitys korostui monessa seurakunnassa ja myös valmiustyön taidot kehittyivät. Projektimainen työskentelyote havaittiin toimivaksi ukrainalaisten kanssa tehtävässä työssä. Kun toiminta jaettiin projekteihin, siitä tuli hallittavampi.

Kriittinen huomio kiinnittyy auttamishalun kohdentumiseen. Kun tulijat olivat eurooppalaisia ja pääosin kristillistaustaisia, monet kokivat heidät ”helpommaksi” ryhmäksi kuin muut pakolaisryhmät. Tärkeää on kuitenkin jatkaa työtä myös muiden pakolaisryhmien kanssa. Olisi varmistettava, että se into, joka nyt kohdistuu ukrainalaisten tukemiseen, koskisi myös muita ryhmiä. Ukrainalaisten kanssa työskentely on kuitenkin hyvällä tavalla edistänyt pohdintaa siitä, mitä suomalainen monikulttuurinen elämäntapa voisi olla.

Kirjoittaja:

Veli-Matti Salminen

Tutkija, Kirkon tutkimus ja koulutus