Musliminuoret kamppailevat ympäristön ennakkoluulojen kanssa

Useat kyselytutkimukset ovat osoittaneet, että kielteiset islam-asenteet ovat Suomessa jopa maailmanlaajuisesti arvioituna huomattavan yleisiä. Musliminuoret tuntevat heihin kohdistuvat epäluulot – jopa siinä määrin, että osa heistä kokee olevansa alituisen tarkkailun kohteena.

YK:n perustama Sustainable Development Solutions Network -järjestö julkaisi viime maaliskuussa World Happiness Report 2023 -selvityksen, joka käsitteli onnellisuuden yleistä tasoa kaikkiaan 137 eri maassa. Selvityksen mukaan Suomi on kaikista maailman maista onnellisin – itse asiassa jo kuudetta vuotta peräkkäin. Selvitys herätti luonnollisesti ylpeyttä, ja monet tiedotusvälineet uutisoivatkin siitä näyttävästi.

Suomi pitää kansainvälistä ykkössijaa kuitenkin myös eräissä muissa vertailututkimuksissa, joiden tuloksista ei ole syytä olla yhtä ylpeä. Vuoden 2008 ISSP-kysely selvitti uskontoasenteita kaikkiaan 42 eri maassa. Yli puolet kyselyn suomalaisvastaajista ilmoitti suhtautuvansa islamiin ainakin jossain määrin kielteisesti, ja kielteiset asenteet islamia ja muslimeita kohtaan olivatkin Suomessa yleisempiä kuin missään muussa kyselyyn osallistuneessa maassa. Vuonna 2018 yhdysvaltalainen PEW-tutkimuslaitos julkaisi selvityksen, jota varten oli haastateltu ihmisiä kaikissa Länsi- ja Pohjois-Euroopan maissa lukuun ottamatta Liechtensteinin kaltaisia kääpiövaltioita. Selvitykseen osallistuneista suomalaisista lähes kaksi kolmasosaa oli sitä mieltä, että islam on perustavanlaatuisesti yhteensopimaton oman maan kulttuurin ja arvojen kanssa. Osuus oli selvästi suurempi kuin vastaava osuus missään muussa maassa. Eroa seuraavaksi islam-kielteisimpään maahan, Italiaan, oli lähes kymmenen prosenttia.

Suomalaiset suhtautuvat siis islamiin Euroopan ja jopa maailman mittakaavassa huomattavan kielteisesti. Ainakin osasyynä kielteisiin asenteisiin on yleinen käsitys islamista vieraana ja ”epäsuomalaisena” uskontona. On kuitenkin merkittävä joukko nuoria, jotka ovat muslimeita ja eläneet koko elämänsä Suomessa. Miten ympäristön vihamieliset ja epäluuloiset asenteet vaikuttavat heidän elämäänsä ja kokemuksiinsa itsestään suomalaisina?

Ennakkoluulot haltuun huumorilla

Tutkin vuonna 2018 tarkastetussa uskontotieteen väitöskirjassani nuorten suomalaismuslimien kansallisia ja uskonnollisia identiteettejä uskonnon sosiaalipsykologian näkökulmasta. Keräsin väitöskirjaani varten monenlaisia aineistoja: Kiersin Helsingin kaupungin peruskouluja ja pyysin islamin opetukseen osallistuvia oppilaita kirjoittamaan kirjeitä elämästäään nuorena muslimina Suomessa. Haastattelin islamilaisissa nuortenjärjestöissä tai muussa kansalaistoiminnassa aktiivisia nuoria muslimeita. Seurasin musliminuorille suunnattuja sosiaalisen median kanavia.

Tutkimani nuoret olivat hyvin tietoisia islamiin kohdistuvista yleisistä asenteista. Kokemus perusteettomien epäluulojen kohteeksi joutumisesta leimasi esimerkiksi monia Facebookissa julkaistuja meemejä. Ympäristön ennakkoluuloja käsiteltiin kuivan huumorin keinoin. Eräässä piirroskuvassa mies liukastuu banaaninkuoreen ja kaatuu. Tilannetta seuraa sivusta nainen, joka kommentoi: ”Kohta tuostakin syytetään islamia..” ”Suora lähetys” -nimisessä sarjakuvassa taas kuvausryhmä on tulossa vierailulle moskeijaan. Toimittaja maalailee mikrofoniin uhkaavia näkymiä siitä, mitä he kohtaavat ”kauhujen moskeijassa”: ehkä ”jihadistien harjoitusleirin” tai ”alistettuja hunnutettuja työläisiä”? Oven avaa kuitenkin kaksi naista, jotka tarjoavat tulijoille kakkua, ja mies, joka pahoittelee, ettei vauvan vaipanvaihdolta ehtinyt aiemmin ovelle.

Valvonnan alla

Englantilainen filosofi Jeremy Bentham on kirjoituksissaan ideoinut erityislaatuisen vankilan, jota hän kutsui panoptikoniksi. Panoptikonin sellit on sijoitettu kehäksi vartiotornin ympärille. Vartiotornista voi katsoa milloin tahansa mihin tahansa selliin, mutta vangit eivät koskaan voi olla varmoja, tarkkaillaanko heitä vai ei. Valvonnan pelko saa vangit tarkkailemaan omaa käytöstään ja sitä, etteivät he tee mitään kiellettyä. Ulkoinen kontrolli muuttuu itsekontrolliksi.

Ranskalainen filosofi Michel Foucault on sittemmin käyttänyt panoptikonia moderneille yhteiskunnille tyypillisen vallankäytön vertauskuvana. Esimerkiksi sosiaali-, terveys- ja opetusalan viranomaiset sekä eri tiedotusvälineet käyttävät valtaa tuottamalla ja pönkittämällä normeja, joiden seuraamista kansalaiset itse valvovat. Liikuntasuosituksia tai pukeutumiskoodistoja ei noudateta rangaistuksen pelossa vaan siksi, että se on normin mukaista – eli sanalla sanoen ”normaalia”.

Panoptikon tuli mieleeni, kun kuuntelin väitöskirjatutkimukseeni osallistuneita musliminuoria. Moni heistä tuntui sisäistäneen kokemuksen jatkuvan tarkkailun kohteena olemisesta. Eräs islamilaisen nuorisojärjestön aktiivi esimerkiksi kertoi oppineensa, että kaikki musliminuoret ovat ”uskonnon suurlähettiläitä” – halusivatpa he sitä tai eivät, he ovat koko uskontonsa edustajia muille suomalaisille. Jos musliminuori törttöilee, teosta syytetään islamia. Musliminuoren jokainen sana tai teko vaikuttaa näin ainakin potentiaalisesti yleisiin käsityksiin islamista tai muslimeista. Seurauksena on, että nuori arvioi kaikkea tekemistään myös sen perusteella, millaisen mielikuvan se antaa hänen uskonnostaan.

Voimaantumista vai uhrin syyllistämistä?

Kun keräsin väitöskirjaani varten aineistoa islamilaisissa nuortenjärjestöissä, minua hämmästytti, kuinka usein niiden aktiivit sälyttivät vastuuta ympäristön ennakkoluuloista ja niiden muuttamisesta nuorille muslimeille itselleen. Vähintään rivien väleissä toistui ajatus, jonka mukaan kielteiset islam-asenteet kertovat siitä, etteivät musliminuoret ole tehneet tarpeeksi töitä asenteiden muuttamiseksi.

En edelleenkään oikein tiedä, miten suhtautua siihen, että haastattelemani nuoret vastuuttivat itseään ympäristön asenteiden muuttamisesta. Uhrin syyllistäminen on mielestäni ongelmallista, olipa kyseessä mikä väkivallan tai sorron muoto tahansa. Voi kuitenkin olla, että itsen vastuuttaminen tilanteesta auttaa musliminuoria säilyttämään tunteen omasta toimijuudestaan. Psykologisten tutkimusten mukaan kokemus tilanteiden hallittavuudesta vaikuttaa olennaisesti siihen, kuinka kuormittavina ne koetaan. Erityisen pahaa syrjintää on syrjintä, johon ei voi itse vaikuttaa.

Ottamalla vastuun ympäristön ennakkoluuloista musliminuoret ottavat itselleen myös valtaa niiden muuttamiseen. He eivät ole vain olosuhteiden voimattomia uhreja, vaan pystyvät itse vaikuttamaan elämäänsä.

Kun samaistumiskohteet puuttuvat

Väitöskirjatutkimukseeni osallistuneet islamilaisten nuorisojärjestöjen aktiivit kokivat paljon vastuuta yleisistä islam-mielikuvista ja pyrkivät parhaansa mukaan muuttamaan niitä. Voi kuitenkin olla, että toiset (ja yhteiskunnallisesti todennäköisesti vähemmän aktiiviset) musliminuoret reagoivat ympäristön asenteisiin toisin.

Psykologia tuntee käsitteen ”negatiivinen identiteetti”, jolla tarkoitetaan ympäristön hyljeksimien ja tuomitsemien arvojen ja elämäntapojen sisäistämistä osaksi omaa itseä. Tutkimusten mukaan syrjittyihin vähemmistöihin kuuluvilla nuorilla on erityinen riski negatiivisen identiteetin muodostamiseen. Nuori rakentaa oman identiteetin tarjolla olevista vaihtoehdoista, ja yhteiskunnan hylkiöihin samaistuminen voi positiivisten samaistumiskohteiden puuttuessa olla ainoa tie pois identiteettikriisistä. Jos jenginuori ja terroristi ovat ainoat musliminuorille tarjolla olevat roolit, on parempi omaksua toinen niistä kuin jäädä kokonaan ilman ehyttä kuvaa itsestä.

Kirjoittaja:

Teemu Pauha

Teemu Pauha on uskontopsykologian tutkija ja toimii islamilaisen teologian yliopistonlehtorina Helsingin yliopistossa