Venäjän ortodoksinen kirkko

Arkkipiispa Martti Simojoen aloitteesta syntyneet oppikeskustelut Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa alkoivat vuonna 1970 ja ovat päättyneet Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022. Neuvottelut ovat alusta alkaen olleet nimenomaan teologisia oppikeskusteluja, ja niitä on koko ajan käyty korkealla tasolla. Suomalaisia valtuuskuntia ovat johtaneet arkkipiispat Martti Simojoki, Mikko Juva, John Vikström, Jukka Paarma ja Kari Mäkinen. Venäläisvaltuuskuntien johtajina ovat toimineet mm. Minskin metropoliitta Filaret, Leningradin metropoliitat Antoni ja Aleksi (sittemmin Moskovan patriarkka), Kiovan metropoliitta Vladimir sekä Pietarin ja Laatokan metropoliitta Vladimir. He kaikki ovat olleet Pyhän synodin jäseniä.

Kuvakavalkadi oppikeskusteluista: VOK-SELK 1970-2005 valokuvia sivut 1-107, sivut 108-199.

Muistoja oppikeskustelujen varrelta (videolla Venäjän ortodoksikirkon edustajat muistelevat, englanninkielinen tekstitys).

15. oppikeskustelut pidettiin 2011 Lahden Siikaniemessä. Neuvottelujen aiheena oli Kirkko yhteisönä; Kristillinen identiteetti ja kirkon jäsenyys (Heikki Revon filmi).

Syksyksi 2014 suunniteltu teologinen dialogi Moskovassa peruutettiin ja teologinen dialogi oli jonkin aikaa keskeytetty. Helmikuussa 2016 kirkot järjestivät teologisen konferenssin Helsingissä. Seuraavat oppikeskustelut ja dialogin 50-vuotisjuhlaseminaari oli tarkoitus järjestää toukokuussa 2020 Turussa. Koronaviruspandemiasta johtuen oppikeskustelut jouduttiin kuitenkin siirtämään. Venäjän hyökättyä Ukrainaan 24.2.2022 ja patriarkka Kirillin lausuttua tukensa valtion toimille kirkkojenväliset viralliset suhteet jäädytettiin. Arkkipiispa Luoman mukaan Suomen evankelis-luterilainen kirkko on avoin yhteistyölle kaikkien tahojen kanssa, jotka tahtovat edistää oikeudenmukaisen rauhan saamista Ukrainaan. (7.3.2022)

Teologisessa Aikakauskirjassa 4/2016 on julkaistu teologisen dialogin keskeytymistä käsitteleviä artikkeleita seuraavasti: Tomi Karttunen: Oikeutetun erilaisuuden rajoja etsimässä: Suomen evankelis-luterilaisen ja Venäjän ortodoksisen kirkon oppineuvottelujen keskeytymisen arviointia. (S. 306-321) sekä Heta Hurskainen: Mistä keskustellaan ja millä tavalla? Suomen evankelis-luterilaisen ja Venäjän ortodoksisen kirkon oppineuvottelujen päättyminen ekumeenisen metodin näkökulmasta. (S. 322-336).

Oppikeskustelujen merkitys tiivistettynä

Oppikeskustelujen merkitys tiivistettiin v. 2002 seuraaviin näkökohtiin:

  • Molempien kirkkojen oppi ja hengellinen elämä on tullut kirkoissa entistä tutummaksi.
  • Kirkkojen välisiä oppisopimuksia ei ole saatu aikaan – eikä niitä ole asetettu edes välittömiksi tavoitteiksi -, mutta opinkäsitysten välillä on tapahtunut lähentymistä. Erityisesti pelastusopissa on päästy erilaisten oppitraditioiden lähentymiseen.
  • Neuvottelut ovat edesauttaneet Suomen ev.-lut. kirkon itseymmärrystä ja siten vaikuttaneet välillisesti myös muihin dialogeihin.
  • Venäläinen osapuoli on oppinut ymmärtämään Suomen ev.-lut. kirkon omaleimaisuutta luterilaisena kansankirkkona ja että luterilaisuutta ja protestantismia ei ole liitettävä toisiinsa yhtäläisyysmerkein.
  • Neuvottelut auttoivat Inkerin ev.-lut. kirkon jälleenrakentamista.
  • Neuvottelut ovat edistäneet kirkkojemme välistä stipendiaattivaihtoa.

Neuvottelujen arvioinnista ks. myös dosentti Juhani Forsbergin artikkeli Reseptio-lehden numerossa 1/09 (s. 182-190) sekä dosentti Tomi Karttusen yhteenveto julkaisussa Armo avaa yhteyden (2020, s. 43-51).

Dokumentaatio

Arkistomateriaalimme ei ole saavutettavaa. Mikäli tarvitset lisätietoja materiaaleista, voit ottaa yhteyttä Kirkkohallituksen Teologisten asiain yksikköön.

Lisätietoja

johtava asiantuntija

Tomi Karttunen

+358505941713

Eteläranta 8
00130, HELSINKI

Takaisin sivun alkuun