Näytä sivu

Ovet auki kaikille

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus kirkossa ja seurakunnissa

Kirkko on yhteinen ja yhdenvertainen

Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteuttaminen kirkossa lisää oikeudenmukaisuutta maailmassa. Jokaista meistä tarvitaan, kun rakennamme yhteistä, tasa-arvoista ja yhdenvertaista kirkkoa.

Oikeudenmukaisessa kirkossa ihmisten asema ei määräydy esimerkiksi sukupuolen, iän, vamman, ihonvärin tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella, vaan ihmisillä on yhtäläiset mahdollisuudet vaikuttaa elämäänsä – myös kirkon ja seurakuntansa elämään.

Historiansa, arvojensa ja asiantuntemuksensa perusteella kirkolla voi olla merkittävä tehtävä yhdenvertaisuutta koskevien yhteiskunnallisten haasteiden ja ongelmien käsittelemisessä.

Lue lisää: Kirkko yhdenvertaisuuden edistäjänä

Ovet auki kaikille – Täysistunnon vahvistama suunnitelma tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyöstä kirkolle ja seurakunnille (PDF)

Öppna dörrar för alla – En operativ jämställdhets- och likabehandlingsplan för kyrkan och församlingarna (PDF)

Sitoudumme yhteisiin päämääriin

Kristillinen ihmiskäsitys vaatii sitoutumaan jakamattomaan ihmisarvoon.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko noudattaa kansallista lainsäädäntöä ja kansainvälisiä sopimuksia.

Kirkossa teemme työtä lähimmäisen ihmisarvon tunnustamiseksi. Ihmisarvo toteutuu käytännön teoissa. Toimimmeko niin, että jokainen kokee, että ovet ovat avoinna hänellekin?

Teologiset lähtökohdat
Oikeudelliset velvoitteet
Toiminnalliset tavoitteet

Kolme periaatetta

Evankeliumin mukaan ihmisarvo perustuu

  1. Rakkauden kaksoiskäskylle
  2. Kultaiselle säännölle sekä
  3. Syrjäytettyjen ja köyhien ensisijaisuuden periaatteelle.

Kristillinen ihmiskäsitys näkyy rakkauden toteuttamisena ja vastavuoroisuutena. Kristityt on kutsuttu kohtaamaan lähimmäisen rakastamisasenteella, joka tunnustaa toisen ihmisen persoonan kokonaisvaltaisesti ilman ehtoja. 

Kristitty kutsutaan kohtaamaan lähimmäinen kunnioittaen, arvostaen ja rakastaen, jotka ovat kristillisen elämäntavan tuntomerkkejä. Nämä asenteet kuvaavat, miten kristityn ja kristillisten yhteisöjen ja kirkkojen tulee toimia suhteessa jokaiseen.

Lue lisää, miten kristillinen ihmiskäsitys vaikuttaa suhtautumisessa lähimmäisiin.

Kristillinen elämäntapa

Kristitty on kutsuttu kunnioittamaan, arvostamaan ja rakastamaan lähimmäistä. Tämä on kristillisen elämäntavan ydin.

Toiminnalliset tavoitteet: Lähimmäisen tunnustaminen

Näe: Tunnista konkreettinen tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta koskeva kysymys, joka nousee seurakunnan arjesta ja kokemuksesta.

Tutkiskele: Pohdi kysymystä Jumalan antamalla järjellä. Ammenna viisautta Raamatusta, kirkon opista ja perinteestä sekä eri tieteenalojen tutkimuksesta ja ihmisten elämästä.

Rukoile: Aseta toiminnalle tavoite, jonka toteuttamiseen tarvitaan rukousta.

Palvele: Kunnioita, arvosta ja rakasta lähimmäistä. Etsiydy kaikkein heikoimpien luokse. Kohtaa heidät ja ota heidän kokemuksensa todesta.

Kilvoittele: Kohtaa asenteesi ja ennakkoluulosi, pyydä anteeksi ja tee parannus.

Lue lisää työskentelyn eri vaiheista

Työkaluja ihmisarvotyön edistämiseksi

Kristillinen elämäntapa – jokaisen kunnioittaminen, arvostaminen ja rakastaminen – on vaativa ihanne, jonka toteuttaminen jää puutteelliseksi. Silti velvollisuutemme on yrittää. Olemme koonneet joitakin välineitä, jotka auttavat työskentelyssä yhteistä ja yhdenvertaista kirkkoa kohti. Työ on jatkuvaa ja kehittyvää. Työkaluja kehitetään eteenpäin yhdessä, toistemme kokemuksia kuullen ja hyödyntäen.

Toiminnallinen suunnitelma tarjoaa seurakunnille työkaluja edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Seurakunnan perustehtävän näkökulmasta on pidettävä ovet auki ihmisen elämässä toteutuvalle luomisen moninaisuudelle.

”Ovet auki” tarkoittaa, että jokainen voi kokea olevansa tervetullut itsenään erilaisten ihmisten kesken toteutuvaan seurakuntayhteyteen. Ihmisten keskenään erilaiset tarpeet, toiveet ja tavoitteet aiheuttavat myös monenlaisia vaikeuksia. Esimerkiksi toiminnan avoimuus ja tarve olla turvassa voivat joutua ristiriitaan.

Kultaisen säännön noudattaminen on jatkuvaa kilvoittelua: lähimmäisen hyvän tunnistamista ja hänen toimijuutensa tunnustamista. Työkirja syventää ymmärrystä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tasoista ja merkityksestä seurakunnan toiminnassa ja auttaa tukemaan jokaisen ihmisarvoa.

Toiminnallinen suunnitelma on käytännön toimiin kannustava työkirja, joka tässä on esitetty verkkojulkaisuna. Se on vastaus kirkolliskokouksen toimeksiantoon, jonka mukaan Kirkkohallitus on

  • laatinut toiminnallisen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman edistämään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta kirkossa
  • sisällyttänyt suunnitelmaan mallin toiminnallisesta tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelusta seurakuntien käyttöön.

Suunnitelma on luettavissa PDF-tiedostona täällä.

Arviointikyselyn avulla seurakunta pääsee alkuun yhdenvertaisuustyössä. Sen avulla seurakunta saa kokonaiskuvan siitä, mitä kaikkea tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen parhaimmillaan sisältyy. Kyselyn perusteella seurakunta voi arvioida, millä tasolla sen ihmisarvotyö on sekä tunnistaa omalle seurakunnalle olennaiset ihmisarvotyön osa-alueet ja kehittämiskohteet seurakuntalaisten, alueen asukkaiden ja muiden sidosryhmien näkökulmasta katsottuna.

Arviointikyselyn avulla voi suunnitella ja johtaa seurakunnan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyötä myös pitkällä aikavälillä.

Oman kyselyn laatimisessa voi soveltaa tämän suunnitelman sisältämiä esimerkkitaulukoita.

Yhdenvertaisuussuunnitelma on keskeinen työkalu, jolla seurakunta voi edistää toimintansa oikeudenmukaisuutta – tasa-arvoisuutta ja yhdenvertaisuutta.

Toiminnallinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma lisää seurakunnan tarvetta hankkia tietoa alueensa väestöstä ja sen moninaisuudesta. Parasta on, jos seurakunnan toiminta ideoidaan ja suunnitellaan yhdessä alueen asukkaiden kanssa ottaen huomioon ihmisten moninaiset tarpeet ja elämäntilanteet. 

Eri viranomaiset ja muut toimijat ovat laatineen oppaita yhdenvertaisuussuunnittelun helpottamiseksi. Ne auttavat suunnittelemaan ja toteuttamaan hyvän prosessin, joka puolestaan opettaa siihen antautuvaa. Suunnitteluprosessin lopputuloksena saatte suuntaviivat parempaan, monimuotoisempaan ja hyvinvoivaan seurakuntaan. Oppaita yhdenvertaisuussuunnitteluun – Yhdenvertaisuus

Yhdenvertaisuussuunnitelma kuvaa, kuinka seurakunta edistää omassa toiminnassaan jokaisen yhdenvertaisuutta ja ehkäisee syrjintää. Seurakuntia kutsutaan laatimaan oma yhdenvertaisuussuunnitelmansa, johon kirjataan keskeisimmät tavoitteet tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi omalla toiminta-alueellaan.

 

Seurakunnan toiminnassa huomioitavia kysymyksiä:

  • Mitä jakamaton ihmisarvo tarkoittaa seurakunnan toiminnassa? Keitä ihmisiä seurakunta tavoittaa; keistä se on kiinnostunut ja keiden kanssa se haluaa ystävystyä?
  • Mistä seurakuntaan tuleva ihminen huomaa, että seurakunnassa kunnioitetaan ja arvostetaan jokaista ihmistä? 
  • Mistä syrjimättömän seurakunnan voi tunnistaa? 
  • Miten seurakunta puolustaa syrjittyjen ja köyhien ihmisten oikeuksia paikkakunnallaan?
  • Miten seurakunta toimii arjen käytännöissään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi?

 

 

Kenelle toimintaa järjestetään ja kenestä seurakunta on kiinnostunut?

  • Seurakuntalaiset 
  • Luottamushenkilöt
  • Alueen asukkaat
  • Alueen muut toimijat (järjestöt, yritykset yms.)
  • Vähemmistöryhmät
  • Kansalaiset ”suuri yleisö”

Tarkasteltava toiminnot ja tilat mm.

  • Jumalanpalvelukset
  • Toimitukset
  • Kasvatus ja perheiden tuki
  • Opetus ja julistus
  • Seniorityö
  • Diakonia
  • Musiikkitoiminta
  • Muut toiminnot: tapahtumat, tilaisuudet, retket, leirit

Taloudellinen avustustoiminta

  • Avustettavat järjestöt ja toimijatahot
  • Kolehtien saajatahot
  • Seurakuntien taloudellinen avustaminen

Miten tunnistetaan ja puretaan eriarvoistavia ja syrjiviä rakenteita?

  • Päätöksentekojärjestelmässä
  • Johtamisjärjestelmässä
  • Lainsäädännössä
  • Toiminnassa
  • Tiloissa
  • Viestinnässä

Missä ja miten muutokset näkyvät?

  • Käytännöt ja kohtelu
  • Viestintä, kieli ja käsitteet
  • Saavutettavuus

    Mikä on kirkon kohtaamien ihmisten subjektiivinen kokemus? 

    Mitä muita näkökulmia pitäisi nostaa esille käytännön tasolta?

Kyselyissä muotoillaan tavoitteita ja arviointiperusteita tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisesta seurakuntien toiminnan eri osa-alueille. Kutakin osa-aluetta voidaan arvioida kolmella eri tasolla. 

Toiminnan eri osa-alueita tarkastelemalla seurakunta voi asettaa tavoitteita tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Oheiset taulukot sisältävät esimerkkejä, joita seurakunta voi soveltaa omaan toimintaansa ja sen kehittämiseen paikallisten tarpeiden, resurssien ja olosuhteiden mukaan.

Esimerkkien tarkoitus on kannustaa pohtimaan yhdenvertaisuuden eri ulottuvuuksia ja tasoja osana seurakuntien toimintaa ja kristityn kilvoittelua. 

Kyselyjen ja taulukkojen avulla voidaan tehdä näkyväksi seurakuntien tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyön nykyiset vahvuudet ja kehitystarpeet, jotta seurakunnat voivat ryhtyä toimiin tilanteen korjaamiseksi. Yhden teeman kohdalla voi olla aloittelija, toisen kohdalla edelläkävijä.

Aloittelijatasoisessa seurakunnassa on havahduttu tasa-arvoisen ja yhdenvertaisen toiminnan tärkeyteen ja tunnistetaan haasteita ja muutostarpeita.

Kehittyjätasolla luodaan uusia käytäntöjä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi.

Edelläkävijätasolla ihmisarvoa edistävää, tasa-arvoista ja yhdenvertaista kohtelua tukevia käytäntöjä edistetään jatkuvasti ja niiden vaikutuksia seurataan.

Arviointitaulukot eivät tarjoa kirkon organisaatioille ja seurakunnalle toimintasuosituksia, vaan ainoastaan nostavat esille tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyön eri sisältöjä. Tavoitteena ei ole vertailu muihin vaan oman toiminnan kehittäminen. Arvioijat pohtivat itse, millä tasolla oma kirkon organisaatio tai seurakunta on tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteuttajana.

Lataa esimerkkitaulukot tästä

Esimerkkilomake kyselyä varten

 

Toiminnalliseen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaan liittyviä aineistoja voi ladata tästä osiosta. Aineistoja ja työkaluja kehitetään eteenpäin yhdessä, toistemme kokemuksia kuullen ja hyödyntäen, ja uusia lisätään tähän sitä mukaa, kun niitä on käytettävissä.

Täysistunnon vahvistama suunnitelma tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyöstä kirkolle ja seurakunnille (PDF)

Öppna dörrar för alla – En operativ jämställdhets- och likabehandlingsplan för kyrkan och församlingarna (PDF)

Esimerkkitaulukot seurakuntien omien kyselyjen laatimisen avuksi

Esimerkkilomake kyselyä varten

Oppaita yhdenvertaisuussuunnitteluun – Yhdenvertaisuus

Kirkon ja seurakuntien tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyön prosessi

Kunnioitus, arvostus ja rakkaus

Niiden varaan rakennamme yhdenvertaista ja tasa-arvoista kirkkoa.

Ovet auki kaikille

Luettavaa

Seurakuntien toiminnallista tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaa ohjaavat kristillinen ihmiskäsitys, yhteiskuntaelämän perusarvot ja ihmisten välillä toteutuva lähimmäisen tunnustaminen. 

Kristillinen ihmiskäsitys vaatii sitoutumaan jokaiselle ihmiselle yhtäläisesti kuuluvaan, luovuttamattomaan arvoon. Kristinuskon mukaan jokainen ihminen on Jumalan luomistyönä arvokas riippumatta ominaisuuksistaan tai saavutuksistaan.

Kristillisestä uskosta nousee elämäntapa, jossa keskeistä on lähimmäisen kunnioittaminen, arvostaminen ja rakastaminen. Lähimmäisen tunnustaminen kohtaamista ohjaavana ihanteena tekee näkyväksi ihmisyyden toteutumisen ehtoja. 

Ihmisarvon tunnustaminen ihmisten välisissä suhteissa ohjaa yksilöitä ja ryhmiä hyväksymään jokaisen lähimmäisen yhdenvertaisena toimijana ja tukee yhteistoimintaa muiden kanssa. Ihmisarvo ei toteudu julistuksin vaan käytännön toiminnassa.

Yhteiskuntaelämän perusarvot ovat suomalaisen yhteiskunnan ja sen jäsenten elämää ja toimintaa sääteleviä ja ohjaavia keskeisiä periaatteita. Tärkeimmät niistä ovat perustuslain 2. lukuun kirjatut perusoikeussäännökset, Suomea sitovat kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja oikeusvaltioperiaatetta suojaavat normit. Näitä oikeudellisia lähtökohtia julkista valtaa käyttävän Suomen evankelis-luterilaisen kirkon on noudatettava.

Jokaisella on oikeus tulla ihmisyytensä perusteella
kunnioitetuksi, toimijuutensa perusteella arvostetuksi
ja persoonansa pohjalta rakastetuksi.

Ihmisarvo tarkoittaa kaikilla ihmisillä olevaa yhtäläistä ja luovuttamatonta arvoa. Kristinuskon mukaan jokainen ihminen on Jumalan luomistyönä arvokas riippumatta hänen ominaisuuksistaan tai saavutuksistaan. Ihmisarvon periaate on vaikuttanut monien maiden, muun muassa Suomen, perustuslain muotoiluihin. Se on myös keskeisessä osassa esimerkiksi Immanuel Kantin filosofiassa. Ihmisarvon periaate on myös esimerkiksi diakonian ja muun syrjäytettyjen aseman hyväksi tehdyn työn taustalla. Lähde: evl.fi/sanasto

Evankeliumien mukainen ihmisarvotyö perustuu 1) Rakkauden kaksoiskäskylle, 2) Kultaiselle säännölle sekä 3) Syrjäytettyjen ja köyhien ensisijaisuuden periaatteelle (Esim. Luuk. 4:16–20, Deut. 24:17–20, Jumala on vapautettujen orjien Jumala – exodus).

Kristillinen ihmiskäsitys näkyy rakkauden toteuttamisena ja vastavuoroisuutena. Kristityt on kutsuttu kohtaamaan lähimmäisen rakastamisasenteella, joka tunnustaa toisen ihmisen persoonan kokonaisvaltaisesti ilman ehtoja. 

Kultaisen säännön etiikka asettaa jokaisen tarkastelemaan itseään kahdesta näkökulmasta. Ensiksi hänen on toimijana toteutettava lähimmäisen hyvää. Ihmisten välinen vastavuoroisuus velvoittaa kristittyä kohtelemaan lähimmäistään toimijana ja itseään toiminnan kohteena. Toiseksi rakkauden vaatimus ja ihmisten välinen vastavuoroisuus estävät kristittyä asettumasta toisen yläpuolelle. 

Kristitty kutsutaan kohtaamaan lähimmäinen kunnioittaen, arvostaen ja rakastaen, jotka ovat kristillisen elämäntavan tuntomerkkejä. Kolme lähimmäisen kohtaamisasennetta kuvaavat, miten kristityn ja kristillisten yhteisöjen ja kirkkojen tulee toimia suhteessa jokaiseen. Evankeliumikertomukset Jeesuksen opetuksista ja toiminnasta ovat innoittaneet ja ohjanneet kristittyjä ja kristillisiä yhteisöjä tällaiseen toimintaan. 

Kultainen sääntö

Kultaisella säännöllä tarkoitetaan Jeesuksen opetusta Vuorisaarnassa: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” (Matt. 7:12)

Kultainen sääntö on keskeinen kristillisessä lähimmäisenrakkauteen kannustavassa etiikassa. Kultaisesta säännöstä voidaan johtaa seuraavat vastavuoroisuuden toteutumista ohjaavat periaatteet:

  • Kukaan ei voi vaatia toiselta sellaista, mihin ei itse ole valmis.
  • Kukaan ei voi kieltää toisilta sellaista, mihin hän katsoo itse olevansa oikeutettu.
  • Kukaan ei voi sitoa oikeuksiensa toteutumista tai identiteettinsä tunnustamista vaatimukseen saada kieltää toisilta jotain heidän ominaisuuksiensa tai identiteettiensä perusteella.

Rakkauden kaksoiskäsky

Rakkauden kaksoiskäsky esitetään Raamatussa Jumalan lain tiivistelmäksi: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. Kymmenen käskyn kolme ensimmäistä käskyä ohjaavat rakastamaan Jumalaa yli kaiken muun, loput seitsemän käskyä ohjaavat rakastamaan lähimmäistä niin kuin omaa itseä, omaa persoonaa ja omia oikeuksia rakastetaan ja kunnioitetaan.

Viimeiset ensimmäiseksi

Syrjäytettyjen ja köyhien ensisijaisuuden periaate on muotoiltu ekumeenisessa missiologiassa, mutta sama kehotus tunnetaan myös luterilaisessa perinteessä. 

Lähimmäisenrakkauden vaatimus ei kohdistu vain lähisuhteisiin tai ihmisiin, joita on helppo arvostaa vaan myös ja etenkin niihin, jotka ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa, hyljeksittyjä, syrjässä ja osattomia.

Evankeliumeissa Jeesus osoittaa myötätuntoa juutalaisessa yhteiskunnassa marginaaliin joutuneille: saastaisiksi leimatuille ”spitaalisille” (Mark. 1:40; Luuk.17:12), mielisairaille (esim. Mark. 5:1–17) ja kerjäläisille (esim. Mark. 10:46). Jeesus kutsuu ”köyhiä, raajarikkoja, rampoja ja sokeita” yhteiselle aterialle (vrt. Luuk. 14:13).

Evankeliumiin perustuva tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyö kohdentuu ensisijaisesti sinne, missä ihmisarvo on eniten uhattuna. ”Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi.” (Matt. 20:16)

”Kristittyinä rakastamme kaikkia, mutta rakkautemme tulee ensiksi ja erityisesti suuntautua yhteiskunnan vähäisiin, köyhiin, syrjäytyneisiin ja yksinäisiin: Niin, että me kristittyinä katselisimme maailmaa sellaisella katseella, että näkisimme pyhyyttä Jumalan luomassa maailmassa ja Kristuksen lähimmäisessämme; erityisesti kärsivän ihmisen katseessa ja elämäntilanteessa.

Kirkolle on tärkeää, jopa elintärkeää yhteys köyhiin. Sillä kun me kristittyinä ja kirkkona kohtaamme ulkoisesti tai sisäisesti köyhän, silloin kohtaamme evankeliumin. Köyhät auttavat kristittyjä ja kirkkoa kuulemaan evankeliumin todellisen syvyyden. He voivat paljastaa meille Kristuksen kasvot. Elämämme uudistuu, kun katsomme heitä silmiin. Ei ole auttajia ja autettavia, vaan sisaria ja veljiä. Köyhät, yksinäiset ja syrjäytyneet ovat sisaria ja veljiä, ystäviä.” 

– Oulun hiippakunnan strategia vuoteen 2026

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on julkisoikeudellinen yhteisö, jota sitovat paitsi kansallinen lainsäädäntö, myös kansainväliset ihmissopimukset. Yhdenvertaisuuden toteuttaminen ja syrjinnän torjuminen perustuvat erillislakien lisäksi perusoikeussäännöksiin, kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja oikeusvaltioperiaatteeseen, jotka velvoittavat kirkkoa julkisen vallan käyttäjänä.

Perusoikeussäännökset on kirjattu perustuslain 2. lukuun. Ne turvaavat kansalaisoikeudet ja -vapaudet ja taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet sekä uskonnonvapauden, joiden varassa ihmiset voivat toteuttaa tavoitteitaan, harjoittaa uskontoaan ja osallistua yhteiskunnan toimintaan. 

Kansainväliset ihmisoikeussopimukset (YK:n ihmisoikeussopimukset ja Euroopan ihmisoikeussopimus) ovat Suomen valtiona allekirjoittamia sitoumuksia, jotka ohjaavat Suomen lainsäädäntöperiaatteita. 

Oikeusvaltioperiaate tarkoittaa, että kaiken julkisen vallankäytön on perustuttava lakiin ja että julkista valtaa käyttävien on noudatettava toiminnassaan lakia. Oikeusvaltioperiaatteeseen kuuluu niin ikään velvollisuus kunnioittaa demokratiaa ja perusoikeuksia.

Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 7 § (30.12.2014/1329) Syrjinnän kielto

Välittömällä sukupuoleen perustuvalla syrjinnällä tarkoitetaan tässä laissa:

i. naisten ja miesten asettamista eri asemaan sukupuolen perusteella;

ii. eri asemaan asettamista raskaudesta tai synnytyksestä johtuvasta syystä;

iii. eri asemaan asettamista sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun perusteella

Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 609/1986 – Ajantasainen lainsäädäntö – FINLEX ®

 

Yhdenvertaisuuslaki 3 luku: 8§ Syrjinnän kielto 

Ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen – tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Syrjintä on kielletty riippumatta siitä, perustuuko se henkilöä itseään vai jotakuta toista koskevaan tosiseikkaan tai oletukseen.

Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014 – Säädökset alkuperäisinä – FINLEX ®

 

Uskonnonvapauslaki

Uskonnonvapauslain (6.6.2003/453) mukaan uskonnollisen yhdyskunnan tulee toteuttaa tarkoitustaan perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittaen.

Uskonnonvapauslaki 6.6.2003/453 – Ajantasainen lainsäädäntö – FINLEX ®

 

Kirkon viranhaltijalaki

Kirkon viranhaltijalakiin sisältyy syrjintäkielto, ks. lain 18 § Tasapuolinen kohtelu ja syrjintäkielto. Tasapuolisen kohtelun vaatimus on luonteeltaan yleinen, voimassa olevissa palvelussuhdelaeissa säädetty periaate. Yhdenvertaisuuslaissa ja tasa-arvolaissa säädetyt syrjintäkiellot puolestaan koskevat vain tiettyjä laissa yksilöityjä ja muita henkilöön liittyviä syitä. Tasapuolisen kohtelun vaatimus on siten laajempi ja yleisempi.

Laki evankelis-luterilaisen kirkon viranhaltijasta 653/2023 – Ajantasainen lainsäädäntö – FINLEX ®

Ihmisoikeudet suojaavat jokaisen ihmisarvoa. Kansalaisoikeudet turvaavat mahdollisuuden toimia yksin ja yhdessä muiden kanssa yhteiskunnassa. 

Taloudelliset, terveydelliset ja sivistykselliset oikeudet luovat aineelliset, terveydelliset ja koulutukselliset edellytykset elää ihmisarvoista elämää ja saavuttaa valmiudet osallistua yhteiskunnan toimintaan. 

Ryhmäoikeudet turvaavat kansallisten vähemmistöjen oikeutta ylläpitää ja toteuttaa kulttuuriaan ja identiteettiään. 

Demokratia takaa kaikille kansalaisille osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet yhteiskunnassa. 

Oikeusvaltioperiaatteen mukaan kaiken yhteiskunnallisen toiminnan ja päätöksenteon on perustuttava lakiin ja yhteiskunnan toiminnassa on tarkoin noudatettava voimassa olevaa lainsäädäntöä. 

Viranomaisten toiminnan on oltava vastuullista, avointa ja tehokasta. Viranomaistoimintaa valvotaan ja kehitetään jatkuvasti. Näin ehkäistään resurssien tuhlaamista ja väärinkäytöksiä. 

Hyvinvointiyhteiskunnan ihanne tarkoittaa, että kaikille maassa oleville taataan perusoikeudet, toimeentulon aineelliset edellytykset, sosiaali- ja terveydenhuolto ja mahdollisuus saada opetusta.

Oikeusvaltion, hyvinvointiyhteiskunnan, demokratian ja ihmisoikeuksien ihanteisiin kuuluu, että kansalaiset osallistuvat yhteisten asioiden hoitamiseen ja antavat siihen luovan ja kriittisen panoksensa. 

Eri osapuolten on noudatettava lakia mutta sitouduttava myös toimimaan moraalin vaatimusten mukaisesti. Perusoikeuksien toteutuminen käytännössä riippuu kansalaismoraalista. Ihmisoikeudet toteutuvat vain, kun kansalaiset sitoutuvat omalla toiminnallaan kunnioittamaan toistensa oikeuksia.

Kristitty on kutsuttu kunnioittamaan, arvostamaan ja rakastamaan lähimmäistä: tämä on kristillisen elämäntavan ydin. Tällaisen toiminnan perustana olevaa asennetta voidaan kutsua hyväksyväksi tunnustamiseksi. 

Jokaisella on oikeus tulla ihmisyytensä perusteella kunnioitetuksi, toimijuutensa perusteella arvostetuksi ja persoonansa pohjalta rakastetuksi. 

Näiden asenteiden ilmenemistä käytännössä voidaan selventää määrittelemällä, kuinka ne näkyvät seurakunnan arjessa yksilöiden välillä, seurakunnan eri toiminnoissa sekä koko kirkon tasolla. 

Kristillinen elämäntapa – jokaisen kunnioittaminen, arvostaminen ja rakastaminen – on vaativa ihanne, jonka toteuttaminen jää puutteelliseksi.

Lue lisää Teologiset lähtökohdat

Kunnioituksen, arvostuksen ja rakkauden kohteena oleminen ja niitä vaille jääminen muokkaavat merkittävällä tavalla ihmisen identiteettiä. 

Kunnioittava asenne tarkoittaa jaetun ja yhteisen ihmisyyden tunnustamista lakiin ja kansainvälisiin sopimuksiin kirjattujen oikeuksien pohjalta. 

Arvostava asenne tarkoittaa lähimmäisen ominaisuuksien ja osaamisen arvostavaa tunnustamista.

Rakastava asenne tarkoittaa lähimmäisen persoonan edellytyksetöntä tunnustamista. Kohteena ovat ennen muuta läheiset ihmiset. Kristityt ovat kutsuttuja kohtaamaan jokaisen lähimmäisenrakastamisen asenteella.

Ihmisarvon kunnioittaminen ja tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteuttaminen voidaan jakaa seuraaviin vaiheisiin: 

  • Tunnista lähimmäisen kohtaamisen kannalta oikea ja merkityksellinen tieto.
  • Tunnista lähimmäinen persoonana – yksilön erityislaatuisuus.
  • Arvosta lähimmäistä: toteuta sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja edistä yhteistä hyvää.
  • Tunnista lähimmäisen osallisuus ja tunnusta hänen toimijuutensa: luo ja edistä hänen mahdollisuuttaan toimia, saada arvostusta ja kokea aitoa osallisuutta.

Lue myös Toiminnalliset tavoitteet: Lähimmäisen tunnustaminen

Jokainen on arvokas

Jokaisella on oikeus tulla ihmisyytensä perusteella kunnioitetuksi, toimijuutensa perusteella arvostetuksi ja persoonansa pohjalta rakastetuksi.

Ota yhteyttä

asiantuntija

Liisa Björklund

+358504139156

Eteläranta 8
00130, HELSINKI

Takaisin sivun alkuun