Luontohengellisyys ja ekoteologia

Luontohengellisyys on hiljentymistä, rukousta ja rituaaleja luonnon keskellä. Tässä ajassa monet kaipaavat hiljaisuutta vastapainona sanojen ja kiireen täyttämälle maailmalle. Luonnossa vietetty aika laskee tutkitusti sykettä ja stressitasoa; se hoitaa meitä kokonaisvaltaisesti.

Kristillinen luontohengellisyys ei ole yksi selkeä kokonaisuus, vaan erilaisten muotojen sateenvarjo. Yhteistä on kuitenkin se, että luomakunta toimii henkisen ja hengellisen kokemisen, ymmärtämisen ja pyhyyden paikkana. Luontohengellisyyden tapoja ovat esim. luontoretriitit, pyhiinvaellukset, luonnossa vietettävät rukous- ja meditaatiohetket, metsäkirkot ja vaeltavat jumalanpalvelukset. Tälle sivulle on koottu aineistoja, linkkejä ja materiaaleja liittyen kristilliseen luontohengellisyyteen ja ekoteologiaan.

Luonnossa kallion päällä seisovat jalat.

Luontohengellisyyden juuret

Luontohengellisyydellä on kristillisessä perinteessä pitkät vuosisataiset juuret, jossa luonto on nähty erityisenä paikkana Jumalan kohtaamiselle. Varhaiskristilliset erämaa-isät ja -äidit 300-500 luvuilla vetäytyivät yksinäisyyteen harjoittamaan askeettista elämänmuotoa. Tältä pohjalta kehittyi luostarilaitos ja perinne jatkuu yhä meillä hiljaisuuden retriiteissä. Kelttiläinen kristillisyys Irlannissa ja Skotlannissa n. 400 -luvulta lähtien on painottanut Jumalan läheisyyden aistimista luonnossa ja sen elementeissä. Ehkä tunnetuin kristillisen luontohengellisyyden hahmo on Fransiskus Assisilainen (1181-1226), jolle eläimet olivat Jumalan luomia kanssakulkijoita siinä missä ihmisetkin. Hän kutsui aurinkoa veljeksi ja kuuta sisareksi ja painotti, että kaikki luotu heijastaa Jumalan rakkautta.

Myös Luther piti luontoa Jumalan lahjana. Lutherilta on säilynyt lausahduksia ”Jumala on läsnä jokaisessa puun lehdessäkin” tai ”jokaisessa jyväsessä”. Suomalaisen kristillisyyden piirteisiin on kuulunut hiljentymistä metsässä, metsäkirkko-perinne ja vuodenkierron kristilliset tulkinnat, vaikka näitä ei aina olekaan kutsuttu luontohengellisyydeksi.

Nykyisessä kristillisessä ajattelussa, ekokriisin keskellä, luonnon merkitys on noussut uudelleen esiin. Ekoteologiaa eli luomakunnan vaalimiseen keskittyvää uskontulkintaa on tehty 1980-luvulta saakka. Paavi Franciscuksen kiertokirje Laudato Si (2015) toi esille vahvan kristillisen perustelun ekologiselle vastuulle. Myös Suomen evankelis-luterilaisessa kirkon ilmasto-ohjelma kiitollisuus, kunnioitus ja kohtuus (2008) tuo esille, että ilmastonmuutos ei ole vain tekninen ja poliittinen kysymys, vaan syvästi hengellinen ja eettinen asia.

Aineistoja luontohengellisyyteen

Pauliina Kainulaisen kokoama materiaali Oppimistuokioita-ja-hiljentymishetkia-luonnossa_Kainulainen.pdf tarjoaa mahdollisuuksia yhdistellä oppimista ja hiljentymistä, mieluiten luonnon keskellä. Monet hengelliset harjoitukset ovat olemukseltaan pieniä riittejä.

Luomakunnan aika kutsuu kirkkokuntia maailmanlaajuisesti rukoilemaan luomakunnan ja sen varjelemisen puolesta. Ajankohdaksi on vakiintunut 1.9.–4.10. Se perustuu ortodoksisen kirkkovuoden luomakunnan päivään 1.9. ja läntisen kirkkovuoden Franciscus Assisilaisen muistopäivään 4.10. Luomakunnan aika 1. syyskuuta – 4. lokakuuta – Suomen Ekumeeninen Neuvosto

Juurimessu on luterilainen jumalanpalvelus, jonka tarkoituksena on kutsua ihmisiä pysähtymään ja miettimään omaa paikkaa ja kutsumusta globaalissa maailmassa. Taustalla on Pauliina Kainulaisen ekoteologia. Juurimessua vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 2015. Sen on luonut tutkija ja pastori Pauliina Kainulainen, kirjailija Katja Kaila sekä pastori Marjaana Toiviainen. Juurimessu – juurimessu

Ekoteologiaa

Ekoteologia tarkastelee ympäristöä, luomakuntaa ja ilmastonmuutosta kristillisen uskon näkökulmasta. Ekoteologian tematiikkaan voi syventyä lyhyesti tai pidemmin seuraavien dokumenttien avulla.
Ekoteologiaa pähkinänkuoressa (lyhyt, kirjoittanut Panu Pihkala)
Ekoteologiaa juurta jaksain (pidempi, kirjoittanut Pauliina Kainulainen). Dokumentin lopusta löytyy kattava materiaali- ja teoslistaus.

Teemaan liittyvää

Pyhiinvaelluksesta
Tervetuloa Pyhiinvaellus Suomi -sivuille

Hiljaisuuden liike
Etusivu – Hiljaisuuden Ystävät

Godfulness – Jumalan läsnäoloon ohjaavia rauhoittavia harjoituksia (Raision srk.)
Godfulness: Lepää hetki Jumalan läsnäolossa

KainuuSpirit – Voimaa luonnosta ja Jumalasta (Kajaanin srk.)
KainuuSpirit – Kutsu hiljentymään Kainuun luonnon sylissä

Vihreät riparit
Vihreät riparit – EVL Plus

Polku-toimintamallin silmälasit
Kestävä tulevaisuus Polulla
Globaali näkökulma – EVL Plus

Takaisin sivun alkuun