Oppimisympäristöllä tarkoitetaan tiloja, paikkoja, yhteisöjä, käytäntöjä, välineitä ja tarvikkeita, jotka tukevat lasten kehitystä, oppimista ja vuorovaikutusta. Ympäristöt toimivat opettajina samoin kuin kasvattajat ja ryhmän muut lapset. Tämä on tärkeää huomioida seurakunnan varhaiskasvatuksessa.
Oppimisympäristöä pitää voida jatkuvasti kehittää ja muuttaa lasten ja toiminnan tarpeiden mukaan. Lapset ja heidän näkemyksensä tulee ottaa mukaan oppimisympäristöä kehitettäessä. Oppimisympäristöjä mietittäessä olisi tärkeää hyödyntää myös muita kuin seurakunnan omia tiloja, esimerkiksi kirjasto, kauppakeskukset, taidenäyttelyt, juna-/bussimatka, lähiluonto jne.
Fyysisten tilojen muokkaaminen kehittää monenlaisia ongelmanratkaisuun liittyviä taitoja. Lisäksi näkyväksi tulevat oman suunnittelun ja toteutuksen tulokset, jotka on tehty yhteistyössä muiden kanssa.
Oppimisympäristöjen kautta vahvistetaan myös lasten osallisuutta. Tällöin olennaista on se, että ympäristöt eivät ole liian valmiiksi suunniteltuja ja määriteltyjä, vaan tukevat lapsen aktiivista toimimista ja sisältävät materiaaleja, joista lapset itse voivat tehdä heille tarkoituksen mukaisia toimintatiloja. Tilaan voi muokkaantua vaikkapa iso rakenteluleikki, joka saa jatkua pitkään, tai liikuntarata, jossa lasten saatavilla olevat liikuntavälineet ja huonekalut muodostavat pohjan viidakkoseikkailulle. Isot kankaat tekevät pöydistä hetkessä majoja. Ikkunoiden edessä voi tehdä taidetta auringonpaisteessa ja luonnon väreissä tai leikkiä valolla ja varjoilla.
Seurakunnan varhaiskasvatus käyttää monenlaisia tiloja. Seurakunnan omien, lapsia varten suunniteltujen tilojen lisäksi kokoonnutaan myös muiden ryhmien käyttämissä tiloissa, ja joskus kerhopisteet sijaitsevat lainatiloissa. Jokainen tila on erilainen ja määrittää rajat sen käytölle ja muunneltavuudelle. On kuitenkin hyvä muistaa, että jo pienillä asioilla voi kehittää oppimisympäristöä ja tukea lasten oppimista ja osallisuutta. Aikuinen on aktiivinen havainnoija sen suhteen, missä lapset toimivat, mitä he tarvitsevat, miten ja milloin heitä kannattaa ohjata omiin oivalluksiin ja oppimiseen. Hyvin suunnitellut fyysiset oppimisympäristöt voivat tarjota lapsille vaihtoehtoja mieluisaan tekemiseen, monipuoliseen ja vauhdikkaaseen liikkumiseen, leikkeihin ja peleihin sekä rauhalliseen oleiluun ja lepoon.
Osallisuutta tukevat ympäristöt eivät ole liian valmiiksi suunniteltuja ja määriteltyjä vaan sisältävät materiaaleja, joista lapset itse voivat tehdä heille tarkoituksen mukaisia tiloja.
Fyysisen ympäristön lisäksi lasten hyvinvointiin vaikuttavat psyykkinen ja sosiaalinen oppimisympäristö. Se muodostuu siitä ilmapiiristä, joka ryhmässä vallitsee ihmisten kesken.
Lasten tunnetaitojen kasvattaminen ja sääteleminen tapahtuu psyykkisessä ja sosiaalisessa ympäristössä. Ryhmä muodostaa pohjan sosiaaliselle oppimisympäristölle, siksi toimiminen erilaisissa pienryhmissä on pedagogisesti perusteltu menetelmä. Lapsi lukee toisten tunnetiloja tarkasti, vaikka ei näennäisesti reagoisikaan tapahtumiin. Hän seuraa myös kasvattajien keskinäistä vuorovaikutusta sekä heidän reagointiaan muihin lapsiin.
On tärkeää, etteivät kasvattajien sanat ja teot ole lapsen silmissä ristiriidassa. Lämmin ilmapiiri sekä kasvattajien välinen toimiva ja avoin varhaiskasvatuksen toimintakulttuuri ovat peruskiviä lapsen turvalliselle kasvulle ryhmässä. Aikuisten luomat vuorovaikutuksen tavat toimivat lapsille myös mallina.
Lapsi kasvaa tunnesuhteiden varassa ja aistii koko kehollaan ympäristön tunneilmapiirin. Turvallisuudentunteen kannalta on tärkeää se, miten hänet otetaan vastaan hänen saapuessaan ja kuinka hänet huomioidaan toiminnan aikana. Kosketus ja katse, fyysinen laskeutuminen lapsen silmien tasolle kertoo hänelle siitä, että hänet huomataan, että aikuinen on läsnä. Kevyt kosketus rauhoittaa ja vapauttaa kehossa rauhoittavaa oksitosiinia, joka mm. lievittää stressiä. Lapsi, joka kokee olevansa turvassa, pystyy rauhallisemmin ottamaan vastaan niitä asioita, joita toiminta ryhmässä tuo tullessaan.
Varhaiskasvatuksen ilmapiirin tietoinen tarkastelu ja sen läpinäkyväksi tekeminen ovat oleellinen osa oppimisympäristöjen rakentamista. Sitä ovat myös toimintakulttuurissa vallitsevat arvot, perinteet ja tavat. Säännöt ja yhdessä sovitut käytännöt, ilmapiiri ja vuorovaikutus luovat osaltaan joko avointa tai rajattua oppimisympäristöä.