Tutkin lähiseurakuntieni ohjelmatarjontaa nuorille aikuisille. Uskoa ja hengellisyyttä pääsee pohtimaan pienellä kynnyksellä yksin ja kaksistaan papin tai muun seurakunnan työntekijän kanssa. Sielun latauspisteestä löytyy paljon virittävää aineistoa ja materiaaleja hengellisyyden yksityiseen harjoittamiseen. Yhteisöllistä toimintaa löytyy eniten harrastusten muodossa erilaisissa kerhoissa, hengailussa tai yksittäisillä retriiteillä. Parhaiten nuorten aikuisten toiveita kuullaan harrastuksiin liittyvissä ohjelmissa.

Hengellisiin tarpeisiin vastaavia yhteisöllisiä kokoontumisia ei juurikaan ole suunnattu nuorille aikuisille. Kuten Nuorten aikuisten elämä ja hengellisyys raportti kuvailee, nuoret aikuiset eivät edes välttämättä kaipaa hengellistä yhteisöä vaan haluavat pitää hengellisyyden yksityisenä asiana. Tutkimuksen mukaan nuoret aikuiset kokevat, että kirkossa ei ole heille relevantteja yhteisöjä, ja kirkkoa pidetään myös vanhanaikaisena.

Voisivatko seurakunnat uudistua ja näyttää, että nuoret aikuiset voivat tulla mukaan toimintaan moninaisen ja kirjavan hengellisyytensä kautta? Tämä vaatisi kokeilunhalua ja heittäytymistä molemmilta puolilta. Nuorten aikuisten moninainen hengellisyys on huomion arvoinen asia ja tarvitsisi uusia lähestymistapoja ja toimintamuotoja.

Niin kuin Nuorisobarometri 2023 kuvailee, nuorten mielestä katsomuskasvatus saa näkyä ja siihen toivotaan tukea. Voisiko seurakunta vastata tähän tarpeeseen tuomalla samanhenkiset ihmiset yhteen? Monet kokevat, että aikuisena on hankalampaa saada ystäviä. Löytyisikö aikaa ja tilaa esimerkiksi uusien ystävien illalle, jossa kohderyhmänä olisivat nuoret aikuiset?

Syksyisin, kun opiskelut alkavat, uudelle paikkakunnalle muuttaneille voisi järjestää illan, jossa opiskelijat pääsevät tutustumaan toisiinsa riippumatta opiskelupaikasta tai alasta. Tärkeintä olisi saada yhteys nuoriin aikuisiin, vaikka pohtimalla millenniaaliprofiilien kautta heitä kiinnostavia asioita. Hyvä esimerkki tästä oli kirkon järjestämät sitsit, jotka onnistuivat tavoittamaan paljon opiskelijoita.

Miten seurakunta viestii kohderyhmälle?

Ohjelman suunnittelun lisäksi seurakuntien olisi hyvä kiinnittää huomiota ohjelmista viestimiseen. Jos tarkkaa kohdennusta ei ole, vaan tapahtuma on kaikille avoin, se voi tuntua nuorista aikuisista liian epämääräiseltä. Tämä voi johtaa siihen, että he eivät tule paikalle.

Huomaan, että itselläni on tarve tietää, mitä ikäryhmää kukin ohjelma tavoittelee ja sitä kautta pyrin aavistamaan, ketä voin odottaa tapaavani paikan päällä. Tieto lisää turvan tunnetta. Kaikkein mielekkäintä olisi tavata samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä, minkä ikä usein määrittelee. Esimerkkinä:

Itse kaipaisin siis suorempaa viestintää, jossa mainitaan ikähaarukka, esimerkiksi 20–30-vuotiaat, jotta tietäisin, ketä tapahtumalla tavoitellaan. Selkeä ikähaarukka erottaisi sen muusta tarjonnasta. Rajaavat vuodet voi valita sen mukaan, keihin haluaa ohjelman kohdistaa. Silti pelkkä sanoitus “nuoret” tai “työikäiset” ja ehkä myös “aikuiset” jättää mielestäni kuvauksen liian laveaksi eikä vetoa juuri nuoriin aikuisiin.

Kaikki tarvitsevat yhteisöjä tässä ajassa. Löytäisikö nuori aikuinen seurakunnasta yhteisön, johon haluaa liittyä?

Krista Karppinen
Kirkkohallituksen teologiharjoittelija syksyllä 2024

Sitran megatrendien 2023 mukaan hyvinvoinnin haasteet kasvavat toimintaympäristön muutosten vaikuttaessa ihmisten arkeen. Väestö ikääntyy, monimuotoistuu ja keskittyy kasvukeskuksiin. Tällä on vaikutuksia työikäisten määrään, hyvinvointivaltion rahoitukseen, sosiaali- ja terveyspalveluiden riittävyyteen, demokratiaan sekä teknologian käyttöönottoon. Yleinen tulevaisuutta koskeva epävarmuus voimistaa mielenterveysongelmia. Seurakunnalla on mahdollisuus edistää oman alueensa asukkaiden hyvinvointia ja vaikuttaa hyvään tulevaisuuteen yhdessä muiden toimijoiden kanssa.  

Seurakunnissa tuetaan ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia monilla eri toiminnoilla. Seurakunnat ylläpitävät, edistävät ja tukevat ihmisten hyvinvointia myös yhteistyössä alueen muiden toimijoiden kanssa. Esimerkkinä tällaisesta monitoimijaisesta yhteistyöstä on perhekeskusverkosto, jossa hyvinvointialueen lapsille, nuorille ja perheille suunnatut palvelut on koottu palvelukokonaisuudeksi ja palveluita tarjotaan alueen asukkaille matalalla kynnyksellä. Perhekeskus pitää sisällään myös erityistason palveluita kuten kasvatus- ja perheneuvonnan. 

Koska ihmisen hyvinvointi on moniulotteinen kokonaisuus, yksi toimija ei voi yksin tukea ja edistää kokonaisvaltaista hyvinvointia, vaan se edellyttää monien eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat erilaiset elämäntapahtumat, kuten syntymä tai läheisen kuolema. Syntymän hetkellä ihminen tarvitsee monenlaista tukea ja erilaisia palveluja. Avainasemassa ovat mm. synnytyspalvelut, neuvolapalvelut, kunnan tarjoamat palvelut ja myös taloudellinen tuki. Tämän lisäksi olennaisia ovat henkinen tuki ja vertaistuki.

Seurakunnassa on tarjolla esimerkiksi vertaistukea ja henkistä tukea. Lisäksi seurakunta tarjoaa kasteeseen liittyviä palveluita. Palveluohjauksen näkökulmasta on tärkeää, että eri toimijat tunnetaan, ja niiden kanssa tehdään yhteistyötä. Toimiva palvelukokonaisuus edistää ihmisen sopeutumista elämäntapahtumaan sekä kokonaisvaltaista hyvinvointia.  

Ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukeminen kirkon näkökulmasta 

Elämme ekologisessa kestävyyskriisissä. Luonnon kantokyky murenee. Ekologisella jälleenrakennuksella on kiire, eli on siirryttävä luonnon tilaa ja ihmisten hyvinvointia parantavaan yhteiskuntaan. Ihmisen luontosuhde on monella tavalla murroksessa.

Kirkko liittyy ekologiseen jälleenrakentamiseen mm. Hiilineutraali kirkko 2030 -hankkeella, ympäristödiplomijärjestelmällä, globaali- ja ympäristökasvatuksen eri muodoin. Kirkon opetus kohtuudesta, luonnon varjelemisesta, on tarpeellinen viesti nykypäiväänkin. Olisiko kaikessa seurakunnan toiminnassa mahdollista entisestään painottaa ympäristökasvatuksen teemoja? 

Terveyttä edistetään huolehtimalla hyvinvoinnin eri osatekijöistä ja arkisilla valinnoilla. Hyvinvoinnin kannalta merkittävää on lepo, rentoutuminen, itsestä huolehtiminen, liikunta ja ravinto. Kokonaisvaltaiseen terveyteen vaikuttavat myös ihmissuhteet, tunteet ja oma kokemus sosiaalisesta tilanteesta. 

Väestön vanhetessa, huoltosuhteen heiketessä, sekä mielenterveysongelmien lisääntymisen myötä evankelis-luterilaisten seurakuntien toiminnassa on tarve vahvistaa terveyttä tukevia toimia. Jo tällä hetkellä seurakunnissa edistetään ja tuetaan terveyttä mm. sairaalasielunhoidossa, diakoniassa, liikkuva seurakunta -toimintamallilla, leiri-, kerho- ja retkitoiminnassa ja harrastus- ja kulttuuritoiminnassa. Miten kaiken toiminnan voisi läpileikata vieläkin vahvempi yhdessä tekeminen? 

Turvallisuuden tunne on heikentynyt Euroopassa ja Suomessa. Tunnetta turvallisuudesta heikentävät pandemiat, ilmastokriisi, Venäjän Ukrainassa toteuttama hyökkäyssota ja jo sitä ennen kasvanut terrorismin pelko sekä epävarmuus omasta ja Suomen taloudesta. 

Seurakuntien perustoiminta lisää yhteisöllisyyden kokemusta ja vahvistaa turvallisuuden tunnetta. Sen toiminnan pitkä perinne ja jatkuvuus tuovat varmuutta ihmisten arkeen. Kirkon organisoima Hehu-toiminta ja osallistuminen monitoimijaiseen yhteistyöhön mahdollistavat läsnäolon ja tuen kriisiytyneissäkin ajanjaksoissa. Voisiko kirkko vahvistaa rooliaan katsomusdialogisuuden mahdollistajana erityisesti lasten ja nuorten parissa? 

Väestö vanhenee ja työikäisten määrä vähenee. Kuitenkin kaiken ikäisten Ihmisten kokemusta henkilökohtainen toiminnasta ja työstä pidetään tärkeänä hyvinvoinnin edellytyksenä. Seurakunnassa tämä mahdollistuu moninaisessa vapaaehtoistoiminnassa, isostoiminnassa, harrastekerho- ja leiritoiminnassa. Löytyisikö seurakunnissa lisää työharjoittelu ja -kokeilupaikkoja ja mahdollisuutta vaikuttaa vieläkin enemmän toiminnan sisältöihin? 

Yhteiskunta ja yhdessä sovitut rakenteet ovat koetuksella kriisien kasautuessa. Demokratian kriisiin, populismiin ja polarisaatioon voidaan vastata luottamuksen rakentamisella yksilön vaikutusmahdollisuuksiin ja demokraattisiin instituutioihin. Äänen saaminen kuuluville yhteiskunnassa ja osallisuuden kokemus ovat tärkeä osa seurakunnan olemusta. Eri luottamustoimet, vapaaehtoistoiminta, nuorten vaikuttajaryhmät, osallistava budjetointi ja muut vaikuttamisen mahdollisuudet seurakunnassa tukevat hyvinvointia. Seurakuntien on kuitenkin edelleen löydettävä uusia vaikuttamisen tapoja ja demokratiainnovaatioita mahdollistamaan osallisuuden tämän ajan ihmisille. Miten vahvistaisimme demokratiaa kirkossa? Mitkä ovat kirkon uudet demokratiainnovaatiot? 

Muutoksessa oleva yhteiskunta ja työelämä edellyttävät jatkuvaa osaamisen kehittämistä. Työurien pidentyminen lisää tarvetta jatkuvalle oppimiselle. Koulutuksen merkitys ihmiselle kasvaa entisestään. Seurakunta on tukemassa ihmisten opiskelua oppilaitos- ja nuorisotyön kautta. Myös rippikoulu, isos- ja kerhonohjaaja-, ja muu vapaaehtoistoiminnan koulutus mahdollistavat ihmiselle paikkoja kehittää itseään. Voisimmeko yhä enemmän vahvistaa kaikenikäisiä ihmisiä uuden oppimisessa?  

Sosiaalisen yhteydet ja suhteet painottuvat kaikessa seurakunnan perustoiminnassa. Toiminnassa mahdollistetaan seurakuntalaisten keskinäiset vuorovaikutussuhteet ja vertaisuus. Ihmisten kohtaaminen seurakunnissa perustuu kunnioitukseen ja ihmisen itsemääräämisoikeuteen. Jokaisella on oikeus tuntea olonsa turvalliseksi tapahtumissa ilman pelkoa minkäänlaisesta fyysisestä, sosiaalisesta, psyykkisestä tai hengellisestä häirinnästä, ahdistelusta tai väkivallasta, joka kohdistuu eri muotoisena hänen kokonaista ihmisyyttänsä kohtaan. Sosiaalisia yhteyksiä ja suhteita tuetaan seurakunnissa erityisesti diakoniatyössä, erityisnuorisotyössä, perheneuvonnassa, oppilaitostyössä ja kaikessa vertaistoiminnassa. Onko työkulttuurimme vieläkin liian työntekijäkeskeinen? Tuemmeko tarpeeksi vertaisuutta? 

Aineellinen elintaso ohjaa paljon ihmisten arkea. Maailman tilanteella ja Suomen väestökehityksellä on vaikutuksia hyvinvointivaltion rahoitukseen sekä sosiaali- ja palveluiden riittävyyteen. Seurakunnat tukevat ihmisten taloudellista tilannetta diakoniatyön, Kirkon diakoniarahaston sekä maksuttoman ja edullisen toiminnan kautta ja tuovat esiin arjessa näkyviä taloudellisia haasteita. Miten helpotamme ja madallamme kynnystä hakea taloudellista tukea?  

Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukeminen ja edistäminen edellyttävät kokonaisvaltaista työotetta, yhdessä työn tekemistä eri toimijoiden ja ammattiryhmien kanssa ja erityisesti ihmislähtöisyyttä eli ihmisen oman kokemuksen kuulemista ja kunnioittamista.

Ville Kämäräinen
asiantuntija, ulkopuolisuuden ehkäisy ja liikunta- ja urheiluyhteistyö
Kirkkohallitus

Sari-Annika Pettinen
asiantuntija, perheneuvonta ja perheasiat
Kirkkohallitus 

Linkkejä:

• Jussi Simpura: Stiglitzin komissio paaluttaa yhteiskuntien edistyksen ja hyvinvoinnin mittaamisen tämän päivän maailmaan
• Mielenterveyden käsi kertoo mielen hyvinvoinnista – MIELI ry 
• Megatrendit 2023 – Sitra 
• Ulkopuolisuuden ehkäisyn silmälasit