Juhlitaan osallisuutta

Tänä vuonna vietetään kirkon päiväkerhotyön 80-vuotisjuhlaa teemalla Ihmettelyä, leikkiä ja osallisuutta. 

Osallisuus kulkee punaisena lankana kirkon varhaiskasvatuksessa sekä koko kasvatuksen ja Polun kokonaisuudessa. Osallisuuden näkökulmaa on pidetty kirkossa esillä pitkään, eri muodoissaan ihan alusta asti. Kirkon varhaiskasvatuksessa se nostettiin v. 2008 ilmestyneen kehittämisasiakirjan otsikkoon: Lapsi on osallinen.  

Lasten ja nuorten osallisuus on keskeinen myös lapsivaikutusten arvioinnissa eli LAVAssa. Tänä vuonna vietetään myös LAVAn 10-vuotisjuhlaa, sillä Kirkkojärjestyksen LAVA-pykälä tuli voimaan vuoden 2015 alussa.

Osallisuudella tarkoitetaan johonkin kuulumisen ja mukana olemisen tunnetta. Siihen liittyy myös mahdollisuus vaikuttaa niihin asioihin, jotka ovat itselle tärkeitä.

Tämä ei ole kirkossa mikään uusi asia, mutta sen toteutumisessa on edelleen tehtävää. Tärkeitä näkökulmia ovat seurakuntalaisten, lasten ja perheiden osallisuus sekä suunnittelussa, toteutuksessa kuin myös arvioinnissa. Haasteena on miettiä, miten osallisuus toteutuu eri tavalla toiminnassa mukana olevien osalta – pystyvätkö myös toimintaa kauempaa katselevat kokemaan osallisuutta seurakuntaan, vaikka eivät aktiivisesti osallistuisikaan. Minkälaisia mahdollisuuksia digitaalinen toimintaympäristö tarjoaa ja miten sitä hyödynnetään?

On hyvä myös pohtia, miten voimme purkaa osallisuuden esteitä ja niihin liittyviä rakenteita ja toimintatapoja. Tähän on onneksi kehitetty monenlaisia apuvälineitä ja työkaluja. Niitä löytyy sekä Polku-toimintamallin että LAVAn materiaaleista.

Osallisuus lisää lasten ja nuorten elämäniloa ja elämänrohkeutta sekä tulevaisuuden toivoa

Tutkimukset osoittavat, että ne lapset ja nuoret, joilla on mahdollisuuksia vaikuttaa oman elämänsä asioissa, voivat paremmin kuin ne, joilla näitä mahdollisuuksia ei ole. Nähdyksi ja kuulluksi tuleminen sekä mahdollisuus vaikuttaa tukevat positiivisen ja terveen minäkuvan kehittymistä ja vahvistumista.  

Polku-asiakirjassa todetaan, että osallisuuden kokemus syntyy eri ihmisille eri asioista. Yhdelle osallisuus on aitoa vasta, kun hän on saanut olla mukana ideoimassa toimintaa, toisen kohdalla osallisuus toteutuu luontevan paikan löytymisenä ryhmässä. Jollekin osallisuus on tunnetta kuulumisesta ja omistajuudesta, vaikka hän ei tulisikaan paikalle.

Eri-ikäisten kohdalla osallisuus toteutuu eri tavalla. Aikuiselta vaaditaan herkkyyttä ja ammattitaitoa huomata kunkin lapsen ja nuoren persoonalliset tekijät, tarpeet ja toiveet.

Vaikka osallisuus on yksilöllinen kokemus, sillä on myös yhteisöllinen ulottuvuus. Raamatussa osallisuus liittyy vahvasti yhteyteen toisten kanssa. Osallisuus seurakunnassa / seurakuntalaisuus sisältää myös iän mukaista vastuuta oman, toisten ja koko yhteisön toiminnasta sekä tulevaisuudesta.

Kirkon sakramentit, kaste ja ehtoollinen, vahvistavat seurakuntalaisuutta ja vaalivat yhteyttä seurakunnassa. Kaste on portti Jumalan perheeseen ja yhteisen uskon tunnustus. Ehtoollinen on yhteyden ateria, jossa myös tunnustaudutaan yhteiseen uskontunnustukseen. Tehtävämme kirkon (varhais)kasvatuksessa on vahvistaa lasten, nuorten ja perheiden osallisuutta näihin kirkon aarteisiin – ohjata niiden äärelle ja seurakuntayhteyteen.  

Osallisuuteen liittyy vahvasti jokaisen ihmisen arvo ja kunnioitus, jota jo pienten lasten kanssa opetellaan usein aikuisen esimerkin kautta. Se on ohjaava periaate myös LAVAssa ja lasten oikeuksien toteutumisessa. Kaikkia tarvitaan ja kaikkia kutsutaan: jokaisella yhteisön jäsenellä on lupa osallisuuteen, omaan paikkaan ja tehtävään.

Raija Ojell
varhaiskasvatuksen asiantuntija
Kirkkohallitus