Uuden seurakuntaneuvoston aloittaessa kautensa 2023 kävimme seurakuntalaisen polkua läpi uusien päättäjien kanssa. Näin seurakunnan toiminta tuli heille tutuksi ja saimme kaikki ajatuksia, mitä tulevaisuudessa meidän tulisi tehdä. Päätöksenteko on seurakuntatoiminnan tuki.

Työskentelimme yhden lauantai aamupäivän: Seurakuntasalin seinälle oli rakennettu seurakuntalaisen polku vauvasta vaariin. Polkumateriaalia käytin kuvina ja julisteina siinä määrin, mitä sillä hetkellä oli saatavilla. Materiaali viritti pohtimaan meidän seurakuntaa.

Päättäjät saivat täydentää polkua lisäämällä post it -lapuille toimintaa. Tähän käytimme reilusti aikaa, ja yhdessä tai yksin oli mahdollisuus lisätä seinälle toimintoja. Päättäjät täydensivät myös toistensa kirjoittamia lappuja ja, kun kaikki olivat tyytyväisiä vauvasta vaariin -polkuun, aloimme etsiä aukkopaikkoja.

Tutkimme polkua tapauskertomusten pohjalta. Esimerkiksi: Mihin voisi tulla paikkakunnalle vasta muuttanut yh-isä 10-vuotiaan lapsen kanssa? Erilaisten tapauskertomusten pohjalta löysimme työntekijöille ja vapaaehtoisille pohdittavaa, miten vastata selkeään tarpeeseen. Näin meille syntyivät mm. äitien ja lasten ilta sekä isien ja lasten ilta -tapahtumat.

Polkuun liittyy toki oikea-aikainen rekrytoiminen ja muuntautumiskyky. Jos luodaan ja kokeillaan uutta, jotain vanhaa jätetään taakse. Työskentelyssä oli tärkeää pohtia myös, mitä haluamme säilyttää ja mikä on luovuttamatonta.

Päättäjät pääsivät polulle ja toivon polulla löytyvän tulevaisuudessa lisää uusia mahdollisuuksia. Työskentely polulla on jatkuvaa niin työntekijöiden kuin vapaaehtoisten kanssa. Niin kuin kaikkialla todetaan: muutos lienee jatkuvaa.

Johanna Pesonen
kirkkoherra
Anjalankosken seurakunta

Oletko joskus ollut taaperoikäisen syntymäpäivillä? Soitat ovikelloa, ja ovelle juoksee pieni päivänsankari. Ojennat syntymäpäivälahjaa ja onnittelet häntä. Hän tuskin sanoo lahjaa vastaanottaessaan: “Ei olisi tarvinnut tuoda mitään!”. Ilo on hänessä silminnähden läsnä. Hän itse on ilo.

Mitkä ihmeen Ilon kekkerit?

Polku. Vauvasta aikuiseksi seurakunnan yhteydessä -toimintamallin 3–5-vuotiaiden teemana on ilo – ilo itsestä, toisista, Jumalasta.

Ilon kekkerit on tähän ikävaiheeseen suunniteltu lasten ja perheiden kanssa toteutettava kokonaisuus. Ilon kekkerit voivat rakentua jonkin teeman ympärille tai kun tapahtuu jotain erityistä. Ilon kekkereiden visuaaliset materiaalit ovat vapaasti käytettävissä. Kaikki Ilon kekkerit materiaalit ovat saatavissa myös ruotsiksi.

Polulla liitytään siihen elämään, arkeen ja juhlaan, mikä kussakin ikävaiheessa on tyypillistä. Niihin vuoden ja kirkkovuoden hetkiin, jotka ovat merkityksellisiä ja tärkeitä. Ilo-ikäinen lapsi hahmottaa vuoden kulkua myös juhlien kautta. Syntymäpäivät, joulu, palmusunnuntai ja pääsiäinen tulevat joka vuosi. Näitä juhlia odotetaan, ja niihin valmistaudutaan yhdessä sekä kotona että seurakunnassa.

Syntymäpäivät ovatkin yksi luonteva kekkeriteema. Näihin Ilon kekkereihin kutsutaan yhden ikäluokan sijaan kaikki 3–5-vuotiaat.  Tällöin lapsen on mahdollista saada kokemus juhlasta useamman kerran. Jos jonakin vuonna juhla ei sovikaan perheen kalenteriin, tulee toinen ja kolmaskin mahdollisuus osallistua.

Ilon kekkerit ovat paljon muutakin kuin syntymäpäivien juhlimista. Luontevia kekkerien viettämisen ajankohtia ovat ainakin Leikkipäivä ja Lapsen oikeuksien päivä sekä kirkkovuoden juhlista erityisesti joulu, pääsiäinen ja Mikkelinpäivä, jota edeltää sopivasti iltarukousviikko.

Retket ja niiden yhteydessä vietetyt eväshetket ovat oivallisia ilon kekkereitä. Mynämäen seurakunnassa lapset lähtivät makkaramarssille. Ilmapallot ja leikkimieliset kilpailut siivittivät retkeä ja lopuksi paistettiin teeman mukaisesti yhdessä makkaraa. Kotiin makkaramarssilaiset lähtivät Ilo-mitalit kaulassaan.

Ilon kekkerit suunnitellaan yhdessä lasten kanssa

Seurakunnan järjestämät Ilon kekkerit kertovat, että lapsi on ilo myös seurakunnalle. Tämä ilo näkyy myös siinä, että lapsi saa olla itse myös suunnittelemassa ja järjestämässä kekkereitä.

Kekkereitä järjestäessä onkin tärkeää miettiä, millä tavoin lapset ja perheet saadaan aidosti mukaan kekkereiden sekä muun toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen. Suunnittelua ja valmistelua helpottamaan on tehty Ilon kekkerit –juhlaopas. Oppaasta löytyy valmiita muistilistoja, joiden avulla kaikki tärkeät näkökulmat tulevat huomioiduiksi.

Kekkereitä voidaan viettää myös kotona

Hämeenlinna-Vanajan seurakunnassa pilotoitiin koteihin lähetettäviä Kekkeripusseja. Mikkelinpäivän alla kekkeripussista löytyi tarvikkeet ja ohjeet oman heijastimen askarteluun, vanhemmille suunnattu kirje, puuhakirja ja tietoa seurakunnan tulevista tapahtumista. Kekkeripussin sisältö vaihtelee kirkkovuodesta nousevan aiheen mukaan. Näin Polku kulkee kotiin saakka.

Mitä muuta seurakunnasta voi kulkea mukana kotiin? Voisiko jumalanpalveluksesta, seurakunnan järjestämistä tapahtumista ja viikkotoiminnasta saada mukaansa jotain, mikä muistuttaa seurakunnassa vietetystä yhteisestä hetkestä ja minkä kautta leikki voi jatkua kotonakin?

Ilo-ikävaihe on toki paljon muutakin kuin kekkereitä. Kolmen vuoden ikävaihe rakentuu kekkerien ohella monista erilaisista kohtaamisista, viesteistä ja seurakunnan säännöllisestä toiminnasta. Kokosimme esimerkinomaisen toimintasuunnitelman vuosikelloon hahmottamaan Ilo-ikävaiheen kokonaisuutta. Miltä tämä voisi näyttää sinun seurakunnassasi?

Kun jotain tapahtuu ja kerrotte siitä sosiaalisessa, yhteiset hästägit eli aihetunnisteet auttavat muitakin näkemään, mitä kaikkea teillä onkaan keksitty Polun ja ilon äärellä. Ilon Polulle sopivia tunnisteita voisivat olla ainakin seuraavat: #ilopolulla #ilonkekkerit #evlpolku #kirkkosuomessa

Satu Reinikainen
kouluttaja, STEP-koulutus

Raija Ojell
asiantuntija, Kirkon kasvatus ja perheasiat

Lisätietoa:

• Ilon kekkerit- juhlaopas
• Ilon kekkerit visuaaliset materiaalit
• Polku-materiaaleja
• Festguide för Glädjekalas
• Visuella materialet
• Stigen
• Lastenkirkko

Lahden seurakuntayhtymässä päätettiin yhteisellä kirkkoherrojen päätöksellä edistää Polku-toimintamallia koko yhtymän tasolla. Vastuu koko yhtymätasoisesta edistämisestä annettiin meille, yhteiselle nuorisotyölle.

Pohdimme, miten lähdemme edistämään Polku-ajattelua, että se olisi tasavertaista jokaisessa viidessä seurakunnassa, mutta kuitenkin jokaisen oman seurakunnan lähtökohdista katsovaa ja tarkoituksenmukaista. Yhteistyöhön valitsimme STEP-koulutuksen ammattilaiset. Polkua ei siinä vaiheessa oltu edistetty yhtymätasolta juuri missään. Pääsimme siis olemaan aika lailla uuden äärellä yhdessä STEP-kouluttajien kanssa.

Valtuutus ja yhteistyö

Minkä tahansa asian edistämiseen tarvitaan aina riittävä valtuutus. Lahdessa asia oli järjestetty lähtökohtaisesti hyvin, sillä kirkkoherrojen päätöksellä pystyimme jakamaan johtajuutta seurakuntiin ja osallistamaan seurakuntalaisia Polun työstämisen äärelle. Jokaiseen seurakuntaan valikoitui Polku-agentti ja polkutiimi, jonka tehtävä on edistää kirkkoherrojen mandaatilla Polku-toimintamallia.

Yhdessä STEP-kouluttajien kanssa aloitimme työskentelyn yhteisessä nuorisofoorumissa, joka kokoaa kaikki nuorisotyötä, yhtymän alueella tekevät ammattilaiset yhteen lähes kerran kuussa, yhteisten asioiden ja yhteisen ajattelun äärelle. Foorumityöskentelyllä loimme pohjaa Polku-toimintamallille, keräsimme ja kokosimme tietoa ja jaoimme yhteistä ajattelua asian äärellä. Mukana oli seurakunnista valikoidut Polku-agentit.

Kaksivaiheinen toinen työskentely toteutettiin Polku-agenttien, työryhmän ja mukaan kutsuttujen seurakuntalaisten kanssa. Työskentelyssä avasimme Polku-ajattelua yhdessä STEP-kouluttajien kanssa. Jatkoimme työskentelyä edellisen työpajan pohjalta.

Toinen työskentely jätti tunteen, että seurakuntalaiset olivat tyytyväisiä, että he pääsivät osallistumaan merkityksellisellä tavalla oman seurakuntansa asioihin ja tuomaan omaa asiantuntijuuttaan esille. Seurakuntalaisia kuultiin vilpittömästä ja avoimesti. Hyvin fasilitoitu tilanne mahdollisti, sen että ilmapiiri omien ajatusten esiintuomiseen oli mahdollista. Oli erityisen ilahduttava nähdä, kuinka uutta ajattelua syntyi.

Työskentelyn jälkeen, kun työntekijät olivat varustettuja Polku-teemalla, työntekijät lähtivät edistämään Polku-teemaan omissa seurakunnissaan. Yhtymästä pyrimme tukemaan Polku-agentteja yhteisillä työskentelyillä ja kokoontumisilla. Syksyn aikana on suunnitelmissa käydä työyhteisön kokouksissa yhdessä agenttien kanssa Polku-teeman äärellä.

Reetta Kalteenmäki, johtava rippikoulu- ja nuorisotyön pappi kasvatuksen ja perheasioiden yksikössä, johti työskentelyä.

Reetta, minkä koit onnistumiseksi yhteisessä työskentelyssämme?
”Yhteisessä työskentelyssä onnistuminen oli, että saimme seurakunnista mukaan työskentelyyn työntekijöitä eri ammattiryhmistä ja työaloilta. Toisaalta oli myös hienoa, että nuorisotyön ja varhaiskasvatuksen aloilla saatiin mukaan Polkua pohtimaan laaja työntekijäjoukko. Saimme myös muotoiltua konkreettisia tavoitteita Polun edistämiseksi kaikissa seurakunnissa.”

Mitä ajattelet suurimmaksi haasteeksi Polku-toimintamallin edistämisessä yhtymässä?
”Suurimmat haasteet jatkossa ovat työskentelyn käynnissä pitäminen ja sen siirtäminen seurakunnissa koko seurakunnan työskentelyyn. Polkua on mahdollisuus hyödyntää esimerkiksi koko seurakunnan suunnittelun arvioinnissa. Sitä olisi kiva tehdä. Millenniaalien polkujen kehittäminen on myös haaste, johon on todella tärkeä tarttua.”

Minkälaisen vinkin haluaisit antaa yhtymässä Polku-työskentelyn parissa toimiville?
”Vinkkinä voisin sanoa, että kannattaa yrittää saada mukaan työntekijöitä myös muilta työaloilta kuin kasvatuksesta, siinä mekin olisimme voineet onnistua paremmin. Lisäksi seurakuntalaisten mukaan saaminen on haaste, joten sen mahdollistamiseen kannattaa todella panostaa. Ulkopuoliset kouluttajat STEP-koulutuksesta oli tosi hyvä juttu meille, suosittelen!”

Lopuksi haluaisin omalta osaltani tsempata ja muistuttaa pahimpia Polku-allergikkoja siitä, että Polku-otsikon alla kulkee paljon ammattilaiselle hyödyllistä asiaa ja tutkimustulosta, vaikka ne eivät ole suoraan osa polkutyöskentelyä. Polun edistämisen työkalut kehittyvät koko ajan, ja uusia juttuja syntyy.

Kannattaa olla kuulolla ja lähteä tutkimaan materiaalia ja työkaluja ennakkoluulottomasti, matkan varrella opit varmasti jotain uutta!

Tuomas Tulenheimo
Kasvatustyön sihteeri
Lahden seurakuntayhtymä (virkavapaalla)

Lasten, nuorten ja perheiden jumalanpalveluselämää varten on valmistumassa uusi virikeaineistokokonaisuus, joka kattaa lähes kaikki kirkkovuoden pyhät. Aineisto on tarkoitettu jumalanpalvelusta suunnittelevien ja toteuttavien työntekijöiden ja seurakuntalaisten käyttöön. Aineistot julkaistaan Kirkkovuosi polulla (Kirkkovuosi polulla – EVL Plus) -sivustolla.

Yhteistyössä on voimaa

Kirkkovuosi polulla -aineistoa on ollut luomassa iso joukko seurakuntien työtekijöitä eri puolilta Suomea. Projektiryhmään oli avoin haku, joten kaikilla aiheesta innostuneilla seurakuntien työntekijöillä oli mahdollisuus ilmoittautua mukaan. Aineistojen työstö tapahtui pääsääntöisesti parin päivän mittaisilla leireillä, joiden aikana sisältöjä luotiin pienissä ryhmissä yhdessä ideoiden.

Aineiston tarkoituksena ei ole antaa valmista kaavaa messun tai jumalanpalveluksen toteuttamiseen, vaan se on tarkoitettu ennemminkin ideoiden ja ajatusten herättämiseen sekä tueksi erilaisten jumalanpalvelusten suunnitteluun. Leireillä toteutettu aineistojen luomisprosessi koettiin innostavana ja nähtiin, että moniammatillinen yhteistyö rikastutti omaa ajattelua. Voisiko tästä toimintatavasta ottaa mallia myös seurakunnissa tapahtuvaan jumalanpalvelussuunnitteluun?

Osallisuutta vahvistava jumalanpalvelus

Kirkkovuosi polulla -aineisto liittyy kirkon viimeisimpiin strategioihin, joissa on painotettu, että jumalanpalveluksien tulisi olla kaikkien saavutettavissa, kaiken ikäisille soveltuvia ja että seurakuntalaisten tulisi saada osallistua niiden suunnitteluun ja toteuttamiseen. Aineiston tavoitteena on vahvistaa eri ikäisten kokemusta siitä, että jumalanpalvelus on osallistujan oma tila ja porukka, ja että hän on rakas ja tärkeä. Sen tavoitteena on myös tarjota osallistujalle mahdollisuuksia toimia mielekkäällä tavalla ja kasvaa kristittynä.

Jokaista pyhäpäivää käsitellään neljän eri näkökulman kautta: tila ja tunnelma, toiminta, sanat ja symbolit sekä koti. Näkökulmien tarkoituksena on avata erilaisia ikkunoita jumalanpalvelukseen ja näin rakentaa siitä kokonaisvaltaisempi, monipuolisempi ja moniaistisempi tilanne.

1. Tila ja tunnelma
   • Mitä näen, kun avaan kirkon oven?
   • Mihin tila kutsuu?
   • Miten minut kohdataan saapuessani tilaan?
   • Voinko jo tilan avulla jotenkin astua sisään kertomukseen?
2. Toiminta
   • Mitä tilassa tapahtuu?
   • Miten pääsen toimimaan itse?
   • Mikä minua kiinnostaa ja houkuttelee?
3. Sanat ja symbolit
   • Mikä symboli tiivistää olennaisen?
   • Miten se näkyy, kuuluu ja tuoksuu?
   • Millaiset kysymykset ja sanat auttavat liittymään mukaan ja luomaan yhteyttä?
   • Miten pyhän tekstejä tulkitaan?
4. Koti
   • Mitä yhdessä koetusta kulkee mukana kotiin?
   • Miten voin jatkaa kotona tai mikä muistuttaa koetusta myöhemmin?

Taustalla on ollut ajatus hieman laajentaa tai venyttää käsitystä jumalanpalveluksesta. Jumalanpalvelussuunnittelun lähtökohdaksi, sen tyypillisen ”kaavan” tai ”sanan” sijasta, on haluttu ottaa vahvemmin kirkkovuoden rikas tunnelma- ja symboliikkamaailma, joka kutsuu eriaistisiin ja toiminnallisiin mahdollisuuksiin ja ehkä myös raikkaisiin ja uudenlaisiin sanoituksiin.  

Symbolien kautta kertomuksiin

Kirkkovuosi-aineistoon on haluttu tuoda mukaan vahvasti visuaalisuus, jonka merkitys on korostunut erityisesti nuorempien sukupolvien kokemusmaailmassa. Kuvittaja-graafikko Sini Nihtilä on visualisoinut jokaiselle pyhälle oman kuvasymbolin, joka voi toimia yhtenä kimmokkeena jumalanpalveluksen suunnittelussa.

Jokainen yksittäinen kuvasymboli on osa suurempaa pääkuvaa, joita on seitsemän. Nämä pääkuvat kuvaavat vuoden kiertoa. Kuvissa on haettu arjen tunnelmia, ja kuvasymboleina on pyritty käyttämään ihan tuttuja esineitä ja merkkejä, tavoitteenaan ikään kuin tuoda pyhä arjen keskelle. Tulevaisuudessa tämä laaja kuva-aineisto tulee olemaan seurakuntien käytössä.

Kehittävällä otteella eteenpäin

Tällä hetkellä seitsemästä eri ajanjaksosta on julkaistu kaksi: jouluaika ja talvi, jotka kattavat pyhät 1.adventista laskiaiseen. Tämän vuoden puolella valmistuu vielä paastonajan ja pääsiäisajan jaksot ja ensi vuoden puolella loput kolme.

Ajatus on, että tulevaisuudessa aineistoon voisi lisätä uusia ideoita ja muokata vanhoja, jolloin se toimisi alati päivittyvänä materiaalina. Kaikenlaista palautetta otetaan mielellään vastaan. Toiveena on, että uudesta aineistosta olisi iloa ja hyötyä seurakuntien työssä ja että se into, jolla aineistoa työstettiin, tarttuisi myös käyttäjiin.

Kirsi Erkama
Jumalanpalveluselämän aineistojen asiantuntija
Kirkkohallitus

Kirkkovuosi polulla -aineistoista voi lähettää palautetta osoitteeseen jumalanpalvelus.kirkkohallitus@evl.fi.

Suomessa syntyy vuosittain kymmeniätuhansia uusia kummisuhteita. Kun lasketaan yhteen kaikki kastetut ja heidän kumminsa, on kummien lukumäärä melkoisen suuri. Kummius terminä herättää lähes yksinomaan positiivista vastakaikua. Kummius on mitä parhain lähtökohta tehdä yhteistyötä mitä moninaisimpien yhteistyökumppaneiden kanssa. Kummiudella on vahvat kristilliset juuret, mutta tänä päivänä kummius ei ole enää pelkästään kirkon ”omaisuutta”, jos on koskaan ollutkaan.

Onko kummius kaikesta tärkeydestä huolimatta jäänyt seurakunnissa ja kokonaiskirkon ajattelussa jotenkin taka-alalle? Näkyykö kummius lähinnä kasteen ja konfirmaation yhteydessä sekä aika-ajoin kirkon sisäisenä kiistelynä siitä, kenelle kummitodistus voidaan jakaa? Samaan aikaan monet muut toimijat ovat onnistuneet lanseeraamaan kummiuden omaan käyttöönsä. On koulukummeja, tukikummeja, pelaajakummeja jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Mitä kirkossa tapahtuu kummiuden tukemisen suhteen kasteen ja konfirmaation jälkeen?

Kummius on pohjimmiltaan hyvin henkilökohtainen ystävyyssuhde, joka toteutuu mitä eri tavoin kummin ja kummilapsen välillä siten kuin se molempien elämäntilanteisiin parhaiten sopii. Kirkko ei voi elää eikä yksistään kannatella kenenkään kummin ja kummilapsen välistä yhteydenpitoa. Jotain kuitenkin voisi tehdä. Parhaimmillaan seurakunta voi huomioida kummeja kummilapsen kasvun eri vaiheissa ja mahdollistaa omalta osaltaan yhteydenpidon vahvistumista.

Kummin kaa -silmälasit tukena kummiuden vahvistamiseen

Kummin kaa -silmälasit avaa erilaisia mahdollisuuksia kummien kokonaisvaltaiseen huomioimiseen Polun eri vaiheissa. Kysymys ei lähtökohtaisesti ole uusien toimintojen tai tapahtumien luomisesta, vaan enemmänkin ajatus siitä, kuinka kummeja huomioidaan entistä paremmin jo olemassa olevissa toiminnoissa ja tapahtumissa.

Mitkä ovat niitä kohtia lapsen ja nuoren tai aikuisen elämässä, jolloin seurakunta on yhteydessä myös kummeihin? Kun Polkua tarkastelee Kummin kaa -silmälasien kautta, voi nopeasti hahmottaa kummiuden roolia esimerkiksi seurakunnan toiminnan tai viestinnän näkökulmista. Samalla tulee huomanneeksi mahdolliset katvealueet, joissa kummius ei näy seurakunnan toiminnassa millään tavoin, mutta olisi hyvä näkyä.

Jos et ole vielä tutustunut Kummin kaa -silmälaseihin, nyt olisi oivallinen hetki. Konkreettisia vinkkejä ja ideoita on paljon tarjolla joko sellaisenaan otettavaksi tai jatkokehiteltäväksi. Mitä, jos seurakunta ottaisi käyttöön paljon kiitosta saaneet kummikortit? Entä jos seurakunta järjestäisi Kummipelejä paikallisten urheiluseurojen kautta? Millaisia yhteistyön mahdollisuuksia kummius tarjoaa oman seurakunnan tai kaupungin alueella? Millä tavoin valtakunnallinen Kummipäivä näkyy oman seurakunnan toiminnassa ja viestinnässä? Entä jos seurakunta lähestyisi kummeja tekstiviestillä kerran vuodessa? Entä jos seurakunnissa jonkun tehtäviin kuuluuisi kummiuden kehittäminen? Entä jos seurakunnan tai kaupungin alueella asuvat kummit olisivat itse pohtimassa sopivia tapoja kummiuden tukemiseen?

Kummius on tärkeä merkityksellinen asia myös seurakunnan näkökulmasta. On kaikkien etu, että lapsella ja nuorella on elämässään riittävästi välittäviä aikuisia. Parhaimmillaan kummius on luottamuksellista vuorovaikutusta kummin ja kummilapsen välillä. Tällaista ainutlaatuista ystävyyssuhdetta on syytä tukea kaikin mahdollisin keinoin.

Jari Pulkkinen
Kehitysjohtaja
Lasten ja nuorten keskus

Ps. Vielä on hyvää aikaa lähteä mukaan valtakunnallisen Kummipäivän, 2.6.2024, suunnitteluun ja toteutukseen. Liity mukaan TEAMS kanavalle Valtakunnallinen Kummipäivä

Onko hyvä olla yhdeksän johtajaa?

Tampereen neljässä suomenkielisessä seurakunnassa kasvatus oli jaettu kussakin kahteen työalaan: varhaiskasvatukseen ja nuorisotyöhön. Joka seurakunnassa oli kaksi johtavaa kasvatuksen viranhaltijaa – johtava varhaiskasvatuksen ohjaaja ja johtava nuorisotyönohjaaja – ja seurakuntien yhteisessä kasvatuksessa vielä oma päällikkövirkansa. Näin tamperelaisessa kasvatuksen kokonaisuudessa on ollut yhdeksän johtajaa ja yhdeksän budjettia – kymmenen, kun Svenska församlingen lasketaan mukaan. Ja toki jokaisessa seurakunnassa on ollut myös rippikoulusta vastaava viranhaltija ja rippikoulubudjetti.

Tämä organisointi on kyllä toiminut ja onpa edelleen käytössä useimmissa seurakunnissa. Säilyttäminen ei edellytä muutosprosessiin ryhtymistä eikä herätä muutosvastarintaa tai epävarmuutta. Polku toteutuu ja kehittyy myös monityöalaisessa mallissa – samoin hyvä esihenkilötyö, yhteistyö, varautuminen ja kriisijohtaminen. Heikkoutena tai ainakin uhkana ovat työalojen siiloutuminen, luonnollisen tai tarpeellisen yhteistyön ja synergian hukkaaminen, polun kokonaiskoordinaatiovastuun ja vahvan johtamis- ja kehittämismandaatin puute sekä riittämätön jousto ja reagointikyky väheneviin resursseihin ja yllättäviin muutoksiin.

Entä, jos olisikin yksi kasvatus ja yksi kasvatuksen johtaja per seurakunta?

Kasvatuksen työalojen yhdistämisestä yhdeksi kokonaisuudeksi kussakin seurakunnassa oli ollut puhetta jo aiemmin, kun toimintaa on suunniteltu ja järjestetty yhdessä työalojen kesken. Polku-toimintamallin myötä tämä pohdinta virisi uudelleen aiempaa määrätietoisemmin, ja kirkkoherrat ryhtyivät tuomiorovastin kutsusta neuvottelemaan ja valmistelemaan uutta. Selvitysten ja alustusten jälkeen oli käyty läpi Polkua ja mahdollisuutta organisoida seurakunnan kasvatus yhdeksi kokonaisuudeksi ja yhden viranhaltijan johdettavaksi. Päätettiin edetä ja keskustella muutoksesta varhaiskasvatuksen ja nuorisotyön työpöydissä, kirkkoherrojen johdolla seurakunnissa, yhtymän yhteistyötoimikunnassa sekä pääluottamusmiesten kanssa.

Seurakunnissa käytiin yhteistoimintasopimuksen mukaiset keskustelut, esitykset viimeisteltiin ja Tuomiokirkkoseurakunnan, Harjun ja Messukylän seurakuntaneuvostot tekivät päätöksensä kasvatuksen johtajien tehtävistä sekä uuteen malliin siirtymisestä ensin määräajaksi vuoden 2025 loppuun saakka. Eteläinen seurakunta päätti vielä seurata kolmen naapurinsa kokemuksia ja tehdä vasta sitten omat päätöksensä.

Uusia virkoja ei perustettu, vaan kasvatuksen johtajan tehtävät sisällytettiin jo olemassa olleeseen kasvatuksen virkaan, jonka tehtävistä osa siirrettiin muille.

Mihin uusi johtamisen polku vie?

Tavoitteena on yhtäältä edistää Polkua antamalla kokonaiskoordinaatiovastuu seurakunnassa yhdelle johtavalle viranhaltijalle, kasvatuksen johtajalle, jolloin ikäkausien kokonaisuus, siirtymävaiheet ja aukkopaikat tulevat huomioiduiksi ja hyvin hoidetuiksi, ja toisaalta näin turvata, kehittää ja vahvistaa seurakunnassa sekä kasvatuksen perustehtävän toteutumista että esihenkilötyötä, jolla varaudutaan tiukkenevaan talouteen ja väheneviin henkilöstöresursseihin sekä yllättävien muutosten vaatimaan kriisijohtamiseen. Muutoksen slogan ei ole Uudeksi minä teen kaiken vaan Mahdollisimman juohevasti eteenpäin. Siksi vain välttämättömistä raameista on tehty hallinnolliset päätökset, ja muuten kasvatuksen järjestämisvastuu ja vahva operatiivinen mandaatti johtaa, muuttaa, kokeilla ja pilotoida on kasvatuksen johtajalla. Jousto, ketteryys ja vahvuuksilla pelaaminen saavat enemmän tilaa. Muutoksessa on tärkeää järjestää riittävä tuki ja mahdollisuus arvioida etenemistä.

Muutosta ei haettu vain muutoksen vuoksi, mutta myös muutos- ja arviointiprosessiin ryhtyminen itsessään ovat vahvuus ja mahdollisuus. Yhden johtajan mallin heikkous ja uhka on tietysti se yksi johtaja – epäonnistunut rekrytointi, tehtävänkuvan epätasapaino johtamisen, kehittämisen, lähiesimiestyön ja käytännön työhön osallistumisen välillä, työyhteisön muutosvastarinta ja -epävarmuus sekä sitä ruokkiva epäonnistunut sisäinen muutosviestintä. Näitä uhkia pyrittiin ja pyritään torjumaan soveltuvuusarvioinnilla, muutosprosessin riittävällä tuella, seurannalla ja jatkuvalla arvioinnilla, tarpeellisilla muutoksilla, avoimella keskustelulla sekä mallin määräaikaisella pilotoinnilla.

Ja LAVAkin muistettiin!

Kasvatuksen johtamisen ja organisoinnin tavalla on suora ja välitön vaikutus lasten ja nuorten kanssa työskentelevään henkilöstöön ja epäsuora, välillinen vaikutus alle 18-vuotiaisiin – paitsi silloin, kun johtajaksi valitun työaika lasten ja nuorten kanssa vähenee. Kyse on sisäisestä järjestelystä, jonka tavoitteena on turvata, kehittää ja vahvistaa kasvatuksen perustehtävän toteutumista ja johtamista muuttuvassa toimintaympäristössä. Organisaatiomallin ja Polku-toimintamallin vaikutusta työn tuloksiin sekä lasten ja nuorten toimintamahdollisuuksien ja osallisuuden lisääntymiseen seurataan.

Mikko Wirtanen
Kirjoittaja on vuosilomalla ja virkavapaalla Tampereen seurakuntien yhteisen kasvatuksen johtavan papin virasta ja on toiminut 1.8.2023 alkaen Kirkkohallituksessa rippikoulun ja kirkon kasvatuksen kehittämisen asiantuntijana.

”Blaa-blaa-blaa! Mam-mam-maa.” ”Meidän vauva melkein puhuu jo!” Vauvan vuosi on täynnä ensimmäistä kertaa tapahtuvia asioita. Ensimmäinen vaipan vaihto, neuvolassa käynti, vierailu isovanhempien luona, osallistuminen seurakunnan perhekerhoon tai vauvakirkkoon. Pienen elämän jokaista päivää värittää uuden ihmettely.

Polku-kokonaissuunnitelmassa ensimmäinen ikävaihe on teemaltaan Lahja. Ajatus lahjasta pitää pienen lapsen kohdalla sisällään paljon. Lapsi on itse lahja ja itse monien lahjojen saaja: rakkaiden ihmisten, elämän ja kasteen. Lahja-ikävaiheeseen on Polulle rakennettu materiaalikokonaisuus Vauvan vuosi. Tuo ihmeellinen ensimmäinen vuosi. Millä tavoilla kirkko ja kotiseurakunta elävät siinä mukana?

Vauvan vuosi koostuu Polulla viestien ja kohtaamisten sarjasta, jota täydentää pienen ihmisen tunteita kuvaava visuaalinen materiaali. Aloitetaan jo ennen vauvan syntymää ja kutsutaan odottavia vanhempia yhteiseen iltaan miettimään lapsen ensimmäistä juhlaa. Onko se kaste vai jotain muuta? Rakennetaanko ilta verkostojen, neuvolan ja alueen muiden vauvaperheiden kanssa toimivien yhteistyönä vai seurakunnan omin voimin? Millä tavalla illasta viestitään, missä kutsutaan mukaan? Keitä halutaan tavoittaa? Miten kerrotaan kaikesta siitä, mitä vauvojen ja pienten taaperoiden perheille seurakunnassa onkaan tarjolla?

Seurakunnissa ollaan tottuneita ja taitavia tapahtumien järjestäjiä. On ohjelmaa, tuolit rivissä ja tarjoilut kunnossa. Muistetaanko työn touhussa miettiä, kenen näkökulmasta kokonaisuudet rakennetaan? Kuka tai ketkä ovat asettaneet tavoitteet ja arvioivat toteutusta? Kysytäänkö vakikävijöiltä, mitä he toivovat ja ollaan tyytyväisiä vastaukseen, joka vahvistaa heidän tulevan jatkossakin, koska ”tää on just hyvä”. Entä he, jotka eivät tulleet? Muistammeko etsiä heitä ja pohtia yhdessä heidän kanssaan, mikä heitä kutsuisi, mikä innostaisi, mitä he tarvitsisivat seurakunnalta? Työntekijöiden kesken päästään parhaimmillaankin vain hyvien arvailujen asteelle. Polku-toimintamallissa haastetaan toiminnan kaikissa vaiheissa osallisuuteen ja yhdessä tekemiseen.

Polulla vauvan ensimmäinen vuosi saa olla vauvan näköinen.  Se kulkee kirjeinä kotiin, kutsuu vauvan päivän juhliin, kirkkoon ja vaunulenkille, näkyy tunnekorteissa, kastekeskustelujen virittäjänä ja kasvavan lapsen ensimmäisessä muistipelissä.

Vauvan vuosi on vuosi täynnä ensimmäisiä asioita, joissa seurakunta ei ole mukana vain kerran, vaan koko vuoden ajan. Vauvan vuosi saa tuoksua pulautukselta ja kakkavaipoilta, näkyä raivokkaana itkuna ja mukaansa tempaavana ensinauruna, kuulua kiljahteluina ja unen tuhinana, tuntua väsymyksenä ja riemukkaana ilona. Elää mukana kaikissa pakahduttavissa, vasta puhkeamassa olevissa vanhemmuuden tunteissa.

Vinkkejä Vauvan vuoteen

• Pieni on suurin -lehden numerossa 4/2023 löytyy Vauvan vuoden kokonaisuuteen rakennettu jumalanpalvelustoteutus: Vauvojen vilttikirkko.  
• Polku-materiaaleista löytyvä, selkään piirrettävä Iltarukous on sävelletty lauluksi. Tässä olen, silitä mua (säv. Riikka Jäntti) laulusta löytyy videototeutus Lastenkirkon kanavilta syyskuussa.
• Vinkit vauvan vuoteen -materiaali

Satu Reinikainen, kouluttaja, STEP-koulutus

Raija Ojell, asiantuntija, Kirkon kasvatus ja perheasiat