Mikkelin hiippakunnan kapitulin väki kutsui seurakuntien kasvatuksen työntekijöitä rovastikunnittain Polku-toimintamallin äärelle. Juvan seurakunnan tapahtumavaraukseen kirkkoherra oli vahingossa täpännyt kaikki alaisensa, mikä lopulta osoittautui viisaudeksi, ellei jopa johdatukseksi. Näin pääsimme koko joukolla paneutumaan Polku-malliin ja siihen, mitä se pitää sisällään.

Toimintamallista olemme kuulleet pitkään. Asennoitumistamme siihen on kuitenkin leimannut pelko ylhäältä sanellusta raskaasta ja kankeasta systeemistä, joka on lopulta pelkkää sanahelinää. Työskentelyn aikana huomasimme, että Polku-malli oikeastaan sanoittaa ja kuvittaa sitä, mitä meillä on jo pitkään tehty. Olimme tiedostamattamme olleet askareissamme jo toteuttamassa Polun ajatusta. Pyynnöstä kerron siitä tässä toisillekin.

Ketterä seurakunta

Kirkon tilaston luvut kertovat juvalaisten sitoutumisesta seurakuntaan. Olemme Mikkelin hiippakunnan osalta kärjessä kirkkoon kuulumisen (82,5 %) ja elävänä syntyneitten kastettujen (79,3 %) osalta ja tiukasti kakkosena rippikoulun käyneiden tilastossa (88,9 %). Kirkosta eroamisten suhteen olemme puolestaan tilaston häntäpäässä (0,6 %). Näiden lukujen valossa voisi päätellä, että olemme osanneet tehdä jotakin oikein.

Juvan seurakunnassa on jäseniä 4700 ja työntekijöitä 15. Työntekijät ovat työhönsä sitoutuneita ja aikaansa seuraavia alansa ammattilaisia. Toiminnan kannalta olemme sopivan kokoinen ja ketterä seurakunta: työyhteisön jäsenet tietävät ja tuntevat paitsi toisensa, myös seurakuntalaiset ja toisinpäin. Tuntemista edistää osaltaan se, että tällä hetkellä kaikki työntekijät yhtä lukuun ottamatta asuvat paikkakunnalla.

Monella on harrastuksia, joiden kautta tullaan paikkakunnalla asuvien ihmisten kanssa tutuiksi puolin ja toisin. Toisaalta työyhteisö on sen verran pieni, että isompien tapahtumien toteuttamiseen työntekijät osallistuvat yli työalarajojen ja lisäksi tarvitsemme tietysti vapaaehtoisia seurakuntalaisia.

Yhdessä suunnitellen olemme esimerkiksi pitäneet ”Koirien kinkereitä”, ”Pyhä Jysäys” on kehittynyt Kids´Action Special -tapahtumaksi, ja tänä keväänä vapunpäivää vietettiin Ilon Polulla seurakunnan mailla järven rannassa. Yhteys kouluun ja kuntaan on hyvää.

Verkostoituminen on varsin hyvällä mallilla. Seurakunta on luotettu yhteistyökumppani, ja myös yhteys paikalliseen helluntaiseurakuntaan on hyvä. Paikkakunnalla on huomattu, että yhdessä tehden saamme enemmän aikaan yhteiseksi parhaaksi.

Toimintaa suunnitellaan ja toteutetaan ihmis- ja tarvelähtöisesti, hyvällä tavalla kotikutoisesti. Päiväkerhossa lasten määrä on laskenut, mutta tilalle on kehitetty uusia toimintamalleja. Martti Talvela -kampuksen siirtyminen seurakuntataloa lähemmäs tien toiselle puolelle on kasvattanut seurakunnan iltapäiväkerhossa käyvien lasten määrää, lastenohjaajat toimivat tämän Kirkkiksen ohjaajina. Seurakunta antaa partioon nuorisotyönohjaajan työpanosta, mikä osaltaan on tärkeää työtä lasten, nuorten ja heidän vanhempiensa parissa. Rippikoulussa kohtaamme vuosittain lähes koko ikäluokan ja heidän huoltajansa.

Monet ovat nälkäisiä ruuasta, mutta myös yhteydestä toisiin ihmisiin

Vuosien aikana on havaittu, että ruualla on entistä tärkeämpi rooli yhteisissä kokoontumisissa. 1990-luvun kaakaopyhäkouluista on kehittynyt iltaperhekerhoja ja koululaisille seurakuntatalolla viikoittain tarjottava aamupala. Yhteinen pöytä yhdistää myös, kun ennen viikkomessun kaavalla toteutettavaa Himmelimessua nautimme yhdessä iltapalaa tai kun Brunssimessun jälkeen kokoonnumme yhteiselle aterialle. Nämä erityismessut tuovat yhteen eri-ikäisiä ihmisiä. Lisäksi kerran kuukaudessa vietettävät Yhteisöruokailut ovat madaltaneet siellä käyvien kynnystä osallistua myös jumalanpalveluksiin ja tulla niiden jälkeen yhteiselle aterialle.

Yhteisen pöydän tilaisuudet kiteyttävät tulkintamme Polku-mallin elämisestä todeksi Juvan seurakunnassa – seurakunta on mukana seurakuntalaisten elämänkaaren kaikissa ikävaiheissa, tuo ihmiset yhteen kohtaamaan toisensa, ja luo merkitystä elämään.

Polulla kuljetaan Jeesuksen viitoittamissa askelissa. Sen tiedostaminen antaa työlle sisällön ja suunnan.

Sirkka Pylkkänen
kirkkoherra
Juvan seurakunta

Polku -toimintamalli on ollut kirkossamme käytössä vuoden 2021 alusta, siis neljä vuotta. Sitä ennen Polkua kehitettiin ja testattiin vuosien 2019–2020 ajan. Mitä neljässä vuodessa on tapahtunut? Mitä pitäisi saada aikaan?

Polun suunnittelu lähti liikkeelle unelmista. Pohdimme kehittämisryhmässä kirkon työntekijöiden kesken, mitä asioita haluamme vahvistaa lapsen, nuoren ja hänen läheisensä elämässä. Mitä halumme kirkkona ja seurakuntina olla? Halusimme saada aikaan peilin, joka auttaa seurakuntaa ottamaan sen jäsenet todesta ja toimimaan lapsi- ja nuorilähtöisesti, joka tarjoaa 2020-luvun lapsille ja nuorille eväitä kristittynä elämiseen ja kristillisen identiteetin vahvistumiseen.

Kirkon työntekijöitä eri puolilta Suomea liittyi innolla mukaan rakentamaan Polku-mallia. Kehittämisryhmissä oli parhaimmillaan yhtä aikaa mukana yli 50 henkeä. Paikallista Polkua lähdettiin työstämään seurakunnissa eri puolella Suomea. Polku myös laajeni Millenniaalien polut -malilla koskemaan myös alle 45-vuotiaita aikuisia.

Mitä muuttaisin?

Kun kokonaisuuden rakentaa työntekijöiden mielissä kovin valmiiksi, se ei ehkä tunnukaan seurakuntalaisista omalta.

Jos nyt kirjoittaisin Polku-asiakirjan uusiksi, aloittaisin rohkeammin ihmisistä käsin ja heidän kanssaan. Kysyisin, mitä ihmiset unelmoivat seurakunnasta? Mihin he tarvitsevat rinnalla kulkijaa eläessään kristittynä? Mihin elämäntilanteisiinsa he toivoisivat seurakunnasta tukea? Minkälaisen seurakunnan he haluaisivat rakentaa? Seurakuntia kannustaisin unelmoimaan heti ihmisten kanssa, eikä vain työntekijöiden kesken. Käyttämään tietoa alueen ihmisistä. Kuulemaan ihmisiä, ottamaan heidät alusta asti mukaan. Tarkastelemaan heidän kanssaan yhdessä, miten seurakunnan nykyinen toiminta peilautuu siihen, mitä ihmiset unelmoivat ja kaipaavat.

Olemme Polun koordinaatioryhmässä havainneet, että työntekijäkeskeisyys on ollut kirkossa niin vahvaa, että sen muuttuminen ihmiskeskeiseksi toimintakulttuuriksi vaatii aikaa – seuraavatkin neljä vuotta ja ehkä hieman vielä senkin jälkeen. Toivo ihmisten kirkosta elää – yhdessä opimme koko ajan lisää.

Puolivälin arvio

Polun kokonaisuutta koordinoi ja kehittää koordinaatioryhmä. Se on asettanut Polun kehittämiselle päätavoitteen, että Polku-malli olisi laajasti tunnettu ja käytetty seurakunnissa vuoden 2026 loppuun mennessä, kirkon Ovet auki -strategiakauden päättyessä.

Kirkon nelivuotiskertomuksen Kirkko epävarmuuksien ajassa 2020–2023 seurakuntakyselyssä selvitettiin Polku-mallin käyttöönottoa ja toiminnan kehittämistä sen mukaan. Seurakunnat jakautuivat kolmeen lähes samankokoiseen ryhmään: kolmannes (32 %) katsoo tämän toteutuneen erittäin hyvin tai hyvin, kolmannes (30 %) ei hyvin eikä huonosti ja runsas kolmannes (38 %) huonosti tai ei lainkaan. Kolmessa vuodessa oli siis edetty hyvään suuntaan, mutta kokonaistavoitteeseen pääsemiseksi on vielä tehtävä töitä.

Uusia työvälineitä eri vaiheessa oleville seurakunnille

Polun edistämisen tavoitteet vuosille 2025–2026 onkin jaoteltu kolmen eri vaiheessa olevan seurakunnan mukaisesti: Tarjotaan työvälineitä ja tukea Polkua aloittaville, kehittäville ja syventäville seurakunnille.

Aloittavia seurakunnille on tulossa esimerkiksi MOOC-verkkokurssi, joka auttaa hahmottamaan mitä Polku on, mitä hyötyä siitä on seurakunnalle ja kuinka sen kanssa pääsee alkuun.

Omaa Polkua jo kehittävät seurakunnat saavat tukea kirkon uuteen materiaalipankkiin ja evl.fi/plus-sivuille koostettavasta Polku-portaalista.  Hakusanojen kautta materiaalipankista tulee löytämään aiempaa sujuvammin niin viestintäaineistot kuin toimintavinkitkin.

Kolmantena työvälineenä valmistuu vuonna 2026 Polun kehittämis- ja arviointityöväline, jolle on annettu työnimi ”Kompassi.” Sen avulla seurakunta voi arvioida laatua ja löytää arvioinnin pohjalta kehittämisen suuntia. ”Kompassi” tarjoaa Polku-mallia hyödyntäville seurakunnille välineitä syventää ihmislähtöisyyttä ja osallisuutta seurakunnan perustehtävän toteuttamisessa. Kiinnostuneet pääsevät mukaan arvioinnin kehittämiseen ja testaamaan kompassia jo vuoden 2025 aikana.

Tarvitaanko polku vauvasta vaariin?

Seurakunnista tulee ajoittain toiveita, että Polkua voisi jatkaa koko ihmisen elämänkaaren kattavaksi. Näissä toiveissa on kuultavissa unelmaa siitä, että Polku olisi entistä enemmän koettu yhteisenä asiana, siis sekä eri työalojen että seurakuntalaisten ja työntekijöiden kesken. Jotkut seurakunnat ovat lähteneet jo rakentamaan omaa polkumalliaan jatkuen eläkeikäisiin saakka.

Tarvitaanko kirkkoon yhteinen Polku-malli vauvasta vaariin? Polun koordinaatioryhmä tulee kuulostelemaan tätä seurakunnista laajemmin tulevien vuosien aikana.

Polkuriippuvuutta on aina

Helmikuussa näin kahden konsulttitoimiston laatiman kuntien ja alueiden elinvoimaan liittyvän tuoreen EVP-indeksin. Siinä vertailtiin 293 kunnan vahvuuksia sekä sitä, miten elinvoimaisia eri kokoluokan kunnat ovat tällä hetkellä. Hymyilytti, kun indeksin yhteydessä puhuttiin aluekehityksen ”polkuriippuvuudesta” eli ilmiöstä, jossa kehitys kerran liikkeelle lähtiessään joko vahvistaa tai heikentää itse itseään.

Tieteen termipankin mukaan polkuriippuvuudella tarkoitetaan vanhaan systeemiin aikojen kuluessa kehittyneitä erilaisia itseään vahvistavia tekijöitä. Onko seurakuntanne polkuriippuvuus sellainen, kuin sen haluaisitte olevan? Mitkä tekijät teillä vahvistavat itse itseään lähes huomaamatta? Jos vanhat kehityskulut näyttävät heikentävän seurakuntaa, miten kääntää suuntaa ja luoda uusia myönteisiä polkuja?

Polkuja siis on aina, hyviä tai huonoja, suunniteltuja ja pohjustettuja, tai niitä, jotka vaan tapahtuvat. Kirkon Polku-toimintamallit voivat parhaimmillaan auttaa seurakuntaa tekemään tietoisia valintoja siitä, millaisia kehityskulkuja se haluaa vahvistaa. Luodaan yhdessä polkuja, jotka vahvistavat ihmisissä kristinuskosta nousevaa elinvoimaa.

Katri Vappula

Kirkkohallituksen asiantuntija, joka johtaa Polku-koordinaatioryhmää ja Millenniaalitiimiä

Lisätietoa www.evl.fi/polku  ja www.evl.fi/millenniaalienpolut

Polku on malli seurakunnan kokonaissuunnitelmaksi Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa 0–21-vuotiaiden osalta. Siinä seurakuntaa ja sen toimintaa tarkastellaan lapsen, nuoren ja aikuisen näkökulmasta. Vuonna 2023 julkaistu Millenniaalien polut tarjoaa mahdollisuuden hyödyntää ihmislähtöistä kokonaissuunnittelua noin 45-vuotiaisiin aikuisiin saakka. Polku-mallit ohjaavat ihmislähtöisyyden vahvistamisen lisäksi seurakuntaa laajempien kokonaisuuksien tarkasteluun pistemäisten tapahtumien tai yksittäisten työmuotojen sijaan.

Vauvakirkko

Heinolan seurakunnassa on perinteisesti järjestetty vauvakirkko tammikuussa heti viikko kasteen sunnuntain jälkeen. Vauvakirkkoon kutsutaan kaikki edellisenä vuonna kastetut, ja heille annetaan kastepuussa olleet kastelinnut. Konseptiimme kutsun ja kirkkohetken lisäksi kuuluu vauvapiltit eli kahvitilaisuus Vanhassa pappilassa.

Meillä oli halu uudistaa vauvakirkkoa, sillä toiminnallisissa tavoitteissamme olimme sitoutuneet kasteen merkityksen vahvistamiseen. Vauvakirkkotiimiimme kuuluvat pappi, kaikki lastenohjaajat, työalasta vastaava lastenohjaaja ja kanttori. Teemme tiivistä yhteistyötä myös suntioiden ja emäntien kanssa.

Sanatyöskentely

Perhemessujen suunnittelussa olemme hyödyntäneet Polku-materiaalien nelikenttämallia ”suunnitelma messun valmisteluun ja toteutukseen” ja kokeneet sen innostavaksi meille sopivaksi tavaksi suunnitella ja saada Sana elämään.

Käyttämässämme nelikenttämallissa tarkastellaan, miten kirkkohetken ydinajatus näkyy: Onko se havaittavissa jo kirkon ulkopuolella ihmisen lähestyessä kirkkoa? Mikä houkuttelee ja mikä kiinnostaa? Miten huomioidaan aistit ja fyysinen kokeminen? Miten sanat ja symbolit ovat aistittavissa? Näkyvätkö, kuuluvatko, maistuvatko tai tuoksuvatko ne? Mitä tekstiä tulkitsemme ja miten? Mitä yhdessä koetusta kulkee ihmisen mukana kotiin? Mihin ja miten hän voi liittyä tämän jälkeen? Miten hän voi myöhemmin palata näihin muistoihin?

Koko kirkkohetken suunnittelun lähtökohta oli saada Mark. 10:13 elämään siten, että siinä olevat sanat ja merkitykset voi ymmärtää kehon ja aistien kautta. Ääneen puhuttuun sanaan voi joskus olla vaikeaa keskittyä tai se ei ole juuri se keino, mikä tavoittaa vauvaperheen arkea elävät ihmiset. Sanatyöskentelyn työpajassamme luettiin ääneen kyseistä jaetta useita kertoja peräkkäin. Me kaikki -vauvakirkkotiimi – mietimme, mitä siitä jäi mieleen.

Esiin nousivat sanat: Jeesus kutsuu, Jeesus siunaa, koskettaminen, lasten valtakunta, lasten kaltainen, tervetulon toivotus, syli, sallikaa ja käsi. Näin löytyneiden sanojen ja asioiden avulla työstimme toimintapisteet ja mietimme, miten sanat toteutuvat käytännössä.

Tässä jokunen esimerkki: ”Jeesus kutsuu” toteutui, kun kutsuimme perheet kirkkoon. Kutsuimme heidät myös seuraavaan perhemessuun. ”Jeesus siunaa”, tarkoitti meille toimintapistettä, jossa vauva siunattiin. Samassa toimintapisteessä toteutui myös koskettaminen, syli ja käsi, sillä siunaus toteutettiin piirrostarinana. Kosketuksen pääsi aistimaan myös vauvaa sylissään pitänyt aikuinen. Vauvan kevyt ja lämmin keho, sekä tuoleilla olleet lämpimät ja pehmeät lampaantaljat koskettivat aikuista. Lasten valtakuntaa, Jumalan valtakuntaa ilmensi kastelintupuu. Lasten kaltaisuus oli taas leikkisä mahdollisuus räiskiä vettä kastemaljasta. Lasten riemu tarttui aikuisiin!

Tervetulon toivotus oli tärkeä, sillä monet perheet tulivat tilaisuuteen esikoisensa kanssa. Me työntekijät ja meidän tapahtumamme olivat heille uutta ja vierasta. Tervetulon toivotuksen suunnittelun lähtökohta oli ajatella heitä etukäteen. Mitä nämä ihmiset tarvitsevat ja mistä he tietävät, että juhla on juuri heitä varten?

Nelikenttämalli apuna

Kirkon ulkopuolelle oli ripustettu viirinauhoja, joissa toistui Vauvan vuosi -visuaalisesta materiaalista otettu väritys ja hymyilevät, punaposkiset vauvan kasvot. Samoin ulkona oli lastenohjaaja auttamassa ovien kanssa ja toivottamassa ensimmäiset tervetulon toivotukset. Toinen heti ovien sisäpuolella. Meillä kaikilla työntekijöillä oli nimikyltit, joissa oli samainen vauvankasvoinen logo kuin visuaalisessa materiaalissamme kautta linjan. Kaikissa toimintapisteissä, vauvan hoitopaikassa ja vaunuparkissa oli opastekyltit. Jälkikäteen syntyi hauska tilanne, kun imetyspaikkaan ohjaava kyltti oli jäänyt sakastin oveen. Liekö unohdus ollut Isän huumoria ja pieni muistutus pikkuväestä kirkkokansan seassa.

Vauvakirkossa astuttiin tarinaan jo kirkon ulkopuolella, mutta mitä kirkon sisäpuolella tapahtui? Miten eri aistit huomioitiin ja mikä ajateltiin kiinnostavaksi? Jumalan valtakunnasta eli kastelintupuusta noudettiin vauvan oma kastelintu. Se sujautettiin kullan väriseen kirjekuoreen, missä oli valmiina kutsu seuraavaan perhemessuun ja perhemessuinfo, joka kertoi mitä perhemessu on, minne auton voi jättää ja pääseekö kirkkoon vaunujen kanssa. Infossa esiteltiin myös ketkä työntekijät ovat mukana seuraavassa perhemessussa. Näiden lisäksi kuoressa oli iltarukouskortti. Tämä kokonaisuus vastasi kysymyksiin: ”Mitä yhdessä koetusta kulkee mukanani kotiin? Mihin voin liittyä tämän jälkeen? Mikä muistuttaa minua tästä myöhemmin? Muita toimintapisteitä olivat ”Sallikaa lasten tulla”, ”Jeesus siunaa lapsia” ja paikka esirukoukselle.

Tulevaisuus

Vauvakirkkomme oli kokonaisuus, jossa Raamatusta ammennettu sanoma tuotiin koettavaksi monin eri tavoin. Mikään toimintamalli ei kuitenkaan toimi samanlaisena kuin kerran. Tästä syystä tarkastelemme jokaista vauvakirkkoamme uudestaan siinä ajankohdassa ja siinä maailmantilanteessa, missä se kulloinkin järjestetään.

Kehittämisen kohteita löytyy meiltäkin, ja yksi niistä on kirkkomme ajatus ihmisten osallistaminen toimintojen suunnitteluun. Toisaalta ajattelen, että tehtävämme on olla lähimmäinen ja turvallinen yhteisö, joka tuo ilmi, että se on kiinnostunut lähimmäisen hyvinvoinnista ja että ovi on auki astua sisään. Jos tämän saavutamme, on ihmisen helppo tulla uudestaan ja lähettää lapsensakin toimintamme piiriin. Tämä meidän vauvakirkkomme oli suunniteltu valmiiksi siihen osallistuvia ajatellen, mutta valmis se oli vasta kun ihmiset tulivat ja osallistuivat. Teimme yhdessä arjesta pyhää.

Lena Nikkilä
vastaava lastenohjaaja
Heinolan seurakunta

Uuden seurakuntaneuvoston aloittaessa kautensa 2023 kävimme seurakuntalaisen polkua läpi uusien päättäjien kanssa. Näin seurakunnan toiminta tuli heille tutuksi ja saimme kaikki ajatuksia, mitä tulevaisuudessa meidän tulisi tehdä. Päätöksenteko on seurakuntatoiminnan tuki.

Työskentelimme yhden lauantai aamupäivän: Seurakuntasalin seinälle oli rakennettu seurakuntalaisen polku vauvasta vaariin. Polkumateriaalia käytin kuvina ja julisteina siinä määrin, mitä sillä hetkellä oli saatavilla. Materiaali viritti pohtimaan meidän seurakuntaa.

Päättäjät saivat täydentää polkua lisäämällä post it -lapuille toimintaa. Tähän käytimme reilusti aikaa, ja yhdessä tai yksin oli mahdollisuus lisätä seinälle toimintoja. Päättäjät täydensivät myös toistensa kirjoittamia lappuja ja, kun kaikki olivat tyytyväisiä vauvasta vaariin -polkuun, aloimme etsiä aukkopaikkoja.

Tutkimme polkua tapauskertomusten pohjalta. Esimerkiksi: Mihin voisi tulla paikkakunnalle vasta muuttanut yh-isä 10-vuotiaan lapsen kanssa? Erilaisten tapauskertomusten pohjalta löysimme työntekijöille ja vapaaehtoisille pohdittavaa, miten vastata selkeään tarpeeseen. Näin meille syntyivät mm. äitien ja lasten ilta sekä isien ja lasten ilta -tapahtumat.

Polkuun liittyy toki oikea-aikainen rekrytoiminen ja muuntautumiskyky. Jos luodaan ja kokeillaan uutta, jotain vanhaa jätetään taakse. Työskentelyssä oli tärkeää pohtia myös, mitä haluamme säilyttää ja mikä on luovuttamatonta.

Päättäjät pääsivät polulle ja toivon polulla löytyvän tulevaisuudessa lisää uusia mahdollisuuksia. Työskentely polulla on jatkuvaa niin työntekijöiden kuin vapaaehtoisten kanssa. Niin kuin kaikkialla todetaan: muutos lienee jatkuvaa.

Johanna Pesonen
kirkkoherra
Anjalankosken seurakunta

Oletko joskus ollut taaperoikäisen syntymäpäivillä? Soitat ovikelloa, ja ovelle juoksee pieni päivänsankari. Ojennat syntymäpäivälahjaa ja onnittelet häntä. Hän tuskin sanoo lahjaa vastaanottaessaan: “Ei olisi tarvinnut tuoda mitään!”. Ilo on hänessä silminnähden läsnä. Hän itse on ilo.

Mitkä ihmeen Ilon kekkerit?

Polku. Vauvasta aikuiseksi seurakunnan yhteydessä -toimintamallin 3–5-vuotiaiden teemana on ilo – ilo itsestä, toisista, Jumalasta.

Ilon kekkerit on tähän ikävaiheeseen suunniteltu lasten ja perheiden kanssa toteutettava kokonaisuus. Ilon kekkerit voivat rakentua jonkin teeman ympärille tai kun tapahtuu jotain erityistä. Ilon kekkereiden visuaaliset materiaalit ovat vapaasti käytettävissä. Kaikki Ilon kekkerit materiaalit ovat saatavissa myös ruotsiksi.

Polulla liitytään siihen elämään, arkeen ja juhlaan, mikä kussakin ikävaiheessa on tyypillistä. Niihin vuoden ja kirkkovuoden hetkiin, jotka ovat merkityksellisiä ja tärkeitä. Ilo-ikäinen lapsi hahmottaa vuoden kulkua myös juhlien kautta. Syntymäpäivät, joulu, palmusunnuntai ja pääsiäinen tulevat joka vuosi. Näitä juhlia odotetaan, ja niihin valmistaudutaan yhdessä sekä kotona että seurakunnassa.

Syntymäpäivät ovatkin yksi luonteva kekkeriteema. Näihin Ilon kekkereihin kutsutaan yhden ikäluokan sijaan kaikki 3–5-vuotiaat.  Tällöin lapsen on mahdollista saada kokemus juhlasta useamman kerran. Jos jonakin vuonna juhla ei sovikaan perheen kalenteriin, tulee toinen ja kolmaskin mahdollisuus osallistua.

Ilon kekkerit ovat paljon muutakin kuin syntymäpäivien juhlimista. Luontevia kekkerien viettämisen ajankohtia ovat ainakin Leikkipäivä ja Lapsen oikeuksien päivä sekä kirkkovuoden juhlista erityisesti joulu, pääsiäinen ja Mikkelinpäivä, jota edeltää sopivasti iltarukousviikko.

Retket ja niiden yhteydessä vietetyt eväshetket ovat oivallisia ilon kekkereitä. Mynämäen seurakunnassa lapset lähtivät makkaramarssille. Ilmapallot ja leikkimieliset kilpailut siivittivät retkeä ja lopuksi paistettiin teeman mukaisesti yhdessä makkaraa. Kotiin makkaramarssilaiset lähtivät Ilo-mitalit kaulassaan.

Ilon kekkerit suunnitellaan yhdessä lasten kanssa

Seurakunnan järjestämät Ilon kekkerit kertovat, että lapsi on ilo myös seurakunnalle. Tämä ilo näkyy myös siinä, että lapsi saa olla itse myös suunnittelemassa ja järjestämässä kekkereitä.

Kekkereitä järjestäessä onkin tärkeää miettiä, millä tavoin lapset ja perheet saadaan aidosti mukaan kekkereiden sekä muun toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen. Suunnittelua ja valmistelua helpottamaan on tehty Ilon kekkerit –juhlaopas. Oppaasta löytyy valmiita muistilistoja, joiden avulla kaikki tärkeät näkökulmat tulevat huomioiduiksi.

Kekkereitä voidaan viettää myös kotona

Hämeenlinna-Vanajan seurakunnassa pilotoitiin koteihin lähetettäviä Kekkeripusseja. Mikkelinpäivän alla kekkeripussista löytyi tarvikkeet ja ohjeet oman heijastimen askarteluun, vanhemmille suunnattu kirje, puuhakirja ja tietoa seurakunnan tulevista tapahtumista. Kekkeripussin sisältö vaihtelee kirkkovuodesta nousevan aiheen mukaan. Näin Polku kulkee kotiin saakka.

Mitä muuta seurakunnasta voi kulkea mukana kotiin? Voisiko jumalanpalveluksesta, seurakunnan järjestämistä tapahtumista ja viikkotoiminnasta saada mukaansa jotain, mikä muistuttaa seurakunnassa vietetystä yhteisestä hetkestä ja minkä kautta leikki voi jatkua kotonakin?

Ilo-ikävaihe on toki paljon muutakin kuin kekkereitä. Kolmen vuoden ikävaihe rakentuu kekkerien ohella monista erilaisista kohtaamisista, viesteistä ja seurakunnan säännöllisestä toiminnasta. Kokosimme esimerkinomaisen toimintasuunnitelman vuosikelloon hahmottamaan Ilo-ikävaiheen kokonaisuutta. Miltä tämä voisi näyttää sinun seurakunnassasi?

Kun jotain tapahtuu ja kerrotte siitä sosiaalisessa, yhteiset hästägit eli aihetunnisteet auttavat muitakin näkemään, mitä kaikkea teillä onkaan keksitty Polun ja ilon äärellä. Ilon Polulle sopivia tunnisteita voisivat olla ainakin seuraavat: #ilopolulla #ilonkekkerit #evlpolku #kirkkosuomessa

Satu Reinikainen
kouluttaja, STEP-koulutus

Raija Ojell
asiantuntija, Kirkon kasvatus ja perheasiat

Lisätietoa:

• Ilon kekkerit- juhlaopas
• Ilon kekkerit visuaaliset materiaalit
• Polku-materiaaleja
• Festguide för Glädjekalas
• Visuella materialet
• Stigen
• Lastenkirkko

Lahden seurakuntayhtymässä päätettiin yhteisellä kirkkoherrojen päätöksellä edistää Polku-toimintamallia koko yhtymän tasolla. Vastuu koko yhtymätasoisesta edistämisestä annettiin meille, yhteiselle nuorisotyölle.

Pohdimme, miten lähdemme edistämään Polku-ajattelua, että se olisi tasavertaista jokaisessa viidessä seurakunnassa, mutta kuitenkin jokaisen oman seurakunnan lähtökohdista katsovaa ja tarkoituksenmukaista. Yhteistyöhön valitsimme STEP-koulutuksen ammattilaiset. Polkua ei siinä vaiheessa oltu edistetty yhtymätasolta juuri missään. Pääsimme siis olemaan aika lailla uuden äärellä yhdessä STEP-kouluttajien kanssa.

Valtuutus ja yhteistyö

Minkä tahansa asian edistämiseen tarvitaan aina riittävä valtuutus. Lahdessa asia oli järjestetty lähtökohtaisesti hyvin, sillä kirkkoherrojen päätöksellä pystyimme jakamaan johtajuutta seurakuntiin ja osallistamaan seurakuntalaisia Polun työstämisen äärelle. Jokaiseen seurakuntaan valikoitui Polku-agentti ja polkutiimi, jonka tehtävä on edistää kirkkoherrojen mandaatilla Polku-toimintamallia.

Yhdessä STEP-kouluttajien kanssa aloitimme työskentelyn yhteisessä nuorisofoorumissa, joka kokoaa kaikki nuorisotyötä, yhtymän alueella tekevät ammattilaiset yhteen lähes kerran kuussa, yhteisten asioiden ja yhteisen ajattelun äärelle. Foorumityöskentelyllä loimme pohjaa Polku-toimintamallille, keräsimme ja kokosimme tietoa ja jaoimme yhteistä ajattelua asian äärellä. Mukana oli seurakunnista valikoidut Polku-agentit.

Kaksivaiheinen toinen työskentely toteutettiin Polku-agenttien, työryhmän ja mukaan kutsuttujen seurakuntalaisten kanssa. Työskentelyssä avasimme Polku-ajattelua yhdessä STEP-kouluttajien kanssa. Jatkoimme työskentelyä edellisen työpajan pohjalta.

Toinen työskentely jätti tunteen, että seurakuntalaiset olivat tyytyväisiä, että he pääsivät osallistumaan merkityksellisellä tavalla oman seurakuntansa asioihin ja tuomaan omaa asiantuntijuuttaan esille. Seurakuntalaisia kuultiin vilpittömästä ja avoimesti. Hyvin fasilitoitu tilanne mahdollisti, sen että ilmapiiri omien ajatusten esiintuomiseen oli mahdollista. Oli erityisen ilahduttava nähdä, kuinka uutta ajattelua syntyi.

Työskentelyn jälkeen, kun työntekijät olivat varustettuja Polku-teemalla, työntekijät lähtivät edistämään Polku-teemaan omissa seurakunnissaan. Yhtymästä pyrimme tukemaan Polku-agentteja yhteisillä työskentelyillä ja kokoontumisilla. Syksyn aikana on suunnitelmissa käydä työyhteisön kokouksissa yhdessä agenttien kanssa Polku-teeman äärellä.

Reetta Kalteenmäki, johtava rippikoulu- ja nuorisotyön pappi kasvatuksen ja perheasioiden yksikössä, johti työskentelyä.

Reetta, minkä koit onnistumiseksi yhteisessä työskentelyssämme?
”Yhteisessä työskentelyssä onnistuminen oli, että saimme seurakunnista mukaan työskentelyyn työntekijöitä eri ammattiryhmistä ja työaloilta. Toisaalta oli myös hienoa, että nuorisotyön ja varhaiskasvatuksen aloilla saatiin mukaan Polkua pohtimaan laaja työntekijäjoukko. Saimme myös muotoiltua konkreettisia tavoitteita Polun edistämiseksi kaikissa seurakunnissa.”

Mitä ajattelet suurimmaksi haasteeksi Polku-toimintamallin edistämisessä yhtymässä?
”Suurimmat haasteet jatkossa ovat työskentelyn käynnissä pitäminen ja sen siirtäminen seurakunnissa koko seurakunnan työskentelyyn. Polkua on mahdollisuus hyödyntää esimerkiksi koko seurakunnan suunnittelun arvioinnissa. Sitä olisi kiva tehdä. Millenniaalien polkujen kehittäminen on myös haaste, johon on todella tärkeä tarttua.”

Minkälaisen vinkin haluaisit antaa yhtymässä Polku-työskentelyn parissa toimiville?
”Vinkkinä voisin sanoa, että kannattaa yrittää saada mukaan työntekijöitä myös muilta työaloilta kuin kasvatuksesta, siinä mekin olisimme voineet onnistua paremmin. Lisäksi seurakuntalaisten mukaan saaminen on haaste, joten sen mahdollistamiseen kannattaa todella panostaa. Ulkopuoliset kouluttajat STEP-koulutuksesta oli tosi hyvä juttu meille, suosittelen!”

Lopuksi haluaisin omalta osaltani tsempata ja muistuttaa pahimpia Polku-allergikkoja siitä, että Polku-otsikon alla kulkee paljon ammattilaiselle hyödyllistä asiaa ja tutkimustulosta, vaikka ne eivät ole suoraan osa polkutyöskentelyä. Polun edistämisen työkalut kehittyvät koko ajan, ja uusia juttuja syntyy.

Kannattaa olla kuulolla ja lähteä tutkimaan materiaalia ja työkaluja ennakkoluulottomasti, matkan varrella opit varmasti jotain uutta!

Tuomas Tulenheimo
Kasvatustyön sihteeri
Lahden seurakuntayhtymä (virkavapaalla)

Lasten, nuorten ja perheiden jumalanpalveluselämää varten on valmistumassa uusi virikeaineistokokonaisuus, joka kattaa lähes kaikki kirkkovuoden pyhät. Aineisto on tarkoitettu jumalanpalvelusta suunnittelevien ja toteuttavien työntekijöiden ja seurakuntalaisten käyttöön. Aineistot julkaistaan Kirkkovuosi polulla (Kirkkovuosi polulla – EVL Plus) -sivustolla.

Yhteistyössä on voimaa

Kirkkovuosi polulla -aineistoa on ollut luomassa iso joukko seurakuntien työtekijöitä eri puolilta Suomea. Projektiryhmään oli avoin haku, joten kaikilla aiheesta innostuneilla seurakuntien työntekijöillä oli mahdollisuus ilmoittautua mukaan. Aineistojen työstö tapahtui pääsääntöisesti parin päivän mittaisilla leireillä, joiden aikana sisältöjä luotiin pienissä ryhmissä yhdessä ideoiden.

Aineiston tarkoituksena ei ole antaa valmista kaavaa messun tai jumalanpalveluksen toteuttamiseen, vaan se on tarkoitettu ennemminkin ideoiden ja ajatusten herättämiseen sekä tueksi erilaisten jumalanpalvelusten suunnitteluun. Leireillä toteutettu aineistojen luomisprosessi koettiin innostavana ja nähtiin, että moniammatillinen yhteistyö rikastutti omaa ajattelua. Voisiko tästä toimintatavasta ottaa mallia myös seurakunnissa tapahtuvaan jumalanpalvelussuunnitteluun?

Osallisuutta vahvistava jumalanpalvelus

Kirkkovuosi polulla -aineisto liittyy kirkon viimeisimpiin strategioihin, joissa on painotettu, että jumalanpalveluksien tulisi olla kaikkien saavutettavissa, kaiken ikäisille soveltuvia ja että seurakuntalaisten tulisi saada osallistua niiden suunnitteluun ja toteuttamiseen. Aineiston tavoitteena on vahvistaa eri ikäisten kokemusta siitä, että jumalanpalvelus on osallistujan oma tila ja porukka, ja että hän on rakas ja tärkeä. Sen tavoitteena on myös tarjota osallistujalle mahdollisuuksia toimia mielekkäällä tavalla ja kasvaa kristittynä.

Jokaista pyhäpäivää käsitellään neljän eri näkökulman kautta: tila ja tunnelma, toiminta, sanat ja symbolit sekä koti. Näkökulmien tarkoituksena on avata erilaisia ikkunoita jumalanpalvelukseen ja näin rakentaa siitä kokonaisvaltaisempi, monipuolisempi ja moniaistisempi tilanne.

1. Tila ja tunnelma
   • Mitä näen, kun avaan kirkon oven?
   • Mihin tila kutsuu?
   • Miten minut kohdataan saapuessani tilaan?
   • Voinko jo tilan avulla jotenkin astua sisään kertomukseen?
2. Toiminta
   • Mitä tilassa tapahtuu?
   • Miten pääsen toimimaan itse?
   • Mikä minua kiinnostaa ja houkuttelee?
3. Sanat ja symbolit
   • Mikä symboli tiivistää olennaisen?
   • Miten se näkyy, kuuluu ja tuoksuu?
   • Millaiset kysymykset ja sanat auttavat liittymään mukaan ja luomaan yhteyttä?
   • Miten pyhän tekstejä tulkitaan?
4. Koti
   • Mitä yhdessä koetusta kulkee mukana kotiin?
   • Miten voin jatkaa kotona tai mikä muistuttaa koetusta myöhemmin?

Taustalla on ollut ajatus hieman laajentaa tai venyttää käsitystä jumalanpalveluksesta. Jumalanpalvelussuunnittelun lähtökohdaksi, sen tyypillisen ”kaavan” tai ”sanan” sijasta, on haluttu ottaa vahvemmin kirkkovuoden rikas tunnelma- ja symboliikkamaailma, joka kutsuu eriaistisiin ja toiminnallisiin mahdollisuuksiin ja ehkä myös raikkaisiin ja uudenlaisiin sanoituksiin.  

Symbolien kautta kertomuksiin

Kirkkovuosi-aineistoon on haluttu tuoda mukaan vahvasti visuaalisuus, jonka merkitys on korostunut erityisesti nuorempien sukupolvien kokemusmaailmassa. Kuvittaja-graafikko Sini Nihtilä on visualisoinut jokaiselle pyhälle oman kuvasymbolin, joka voi toimia yhtenä kimmokkeena jumalanpalveluksen suunnittelussa.

Jokainen yksittäinen kuvasymboli on osa suurempaa pääkuvaa, joita on seitsemän. Nämä pääkuvat kuvaavat vuoden kiertoa. Kuvissa on haettu arjen tunnelmia, ja kuvasymboleina on pyritty käyttämään ihan tuttuja esineitä ja merkkejä, tavoitteenaan ikään kuin tuoda pyhä arjen keskelle. Tulevaisuudessa tämä laaja kuva-aineisto tulee olemaan seurakuntien käytössä.

Kehittävällä otteella eteenpäin

Tällä hetkellä seitsemästä eri ajanjaksosta on julkaistu kaksi: jouluaika ja talvi, jotka kattavat pyhät 1.adventista laskiaiseen. Tämän vuoden puolella valmistuu vielä paastonajan ja pääsiäisajan jaksot ja ensi vuoden puolella loput kolme.

Ajatus on, että tulevaisuudessa aineistoon voisi lisätä uusia ideoita ja muokata vanhoja, jolloin se toimisi alati päivittyvänä materiaalina. Kaikenlaista palautetta otetaan mielellään vastaan. Toiveena on, että uudesta aineistosta olisi iloa ja hyötyä seurakuntien työssä ja että se into, jolla aineistoa työstettiin, tarttuisi myös käyttäjiin.

Kirsi Erkama
Jumalanpalveluselämän aineistojen asiantuntija
Kirkkohallitus

Kirkkovuosi polulla -aineistoista voi lähettää palautetta osoitteeseen jumalanpalvelus.kirkkohallitus@evl.fi.

Suomessa syntyy vuosittain kymmeniätuhansia uusia kummisuhteita. Kun lasketaan yhteen kaikki kastetut ja heidän kumminsa, on kummien lukumäärä melkoisen suuri. Kummius terminä herättää lähes yksinomaan positiivista vastakaikua. Kummius on mitä parhain lähtökohta tehdä yhteistyötä mitä moninaisimpien yhteistyökumppaneiden kanssa. Kummiudella on vahvat kristilliset juuret, mutta tänä päivänä kummius ei ole enää pelkästään kirkon ”omaisuutta”, jos on koskaan ollutkaan.

Onko kummius kaikesta tärkeydestä huolimatta jäänyt seurakunnissa ja kokonaiskirkon ajattelussa jotenkin taka-alalle? Näkyykö kummius lähinnä kasteen ja konfirmaation yhteydessä sekä aika-ajoin kirkon sisäisenä kiistelynä siitä, kenelle kummitodistus voidaan jakaa? Samaan aikaan monet muut toimijat ovat onnistuneet lanseeraamaan kummiuden omaan käyttöönsä. On koulukummeja, tukikummeja, pelaajakummeja jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Mitä kirkossa tapahtuu kummiuden tukemisen suhteen kasteen ja konfirmaation jälkeen?

Kummius on pohjimmiltaan hyvin henkilökohtainen ystävyyssuhde, joka toteutuu mitä eri tavoin kummin ja kummilapsen välillä siten kuin se molempien elämäntilanteisiin parhaiten sopii. Kirkko ei voi elää eikä yksistään kannatella kenenkään kummin ja kummilapsen välistä yhteydenpitoa. Jotain kuitenkin voisi tehdä. Parhaimmillaan seurakunta voi huomioida kummeja kummilapsen kasvun eri vaiheissa ja mahdollistaa omalta osaltaan yhteydenpidon vahvistumista.

Kummin kaa -silmälasit tukena kummiuden vahvistamiseen

Kummin kaa -silmälasit avaa erilaisia mahdollisuuksia kummien kokonaisvaltaiseen huomioimiseen Polun eri vaiheissa. Kysymys ei lähtökohtaisesti ole uusien toimintojen tai tapahtumien luomisesta, vaan enemmänkin ajatus siitä, kuinka kummeja huomioidaan entistä paremmin jo olemassa olevissa toiminnoissa ja tapahtumissa.

Mitkä ovat niitä kohtia lapsen ja nuoren tai aikuisen elämässä, jolloin seurakunta on yhteydessä myös kummeihin? Kun Polkua tarkastelee Kummin kaa -silmälasien kautta, voi nopeasti hahmottaa kummiuden roolia esimerkiksi seurakunnan toiminnan tai viestinnän näkökulmista. Samalla tulee huomanneeksi mahdolliset katvealueet, joissa kummius ei näy seurakunnan toiminnassa millään tavoin, mutta olisi hyvä näkyä.

Jos et ole vielä tutustunut Kummin kaa -silmälaseihin, nyt olisi oivallinen hetki. Konkreettisia vinkkejä ja ideoita on paljon tarjolla joko sellaisenaan otettavaksi tai jatkokehiteltäväksi. Mitä, jos seurakunta ottaisi käyttöön paljon kiitosta saaneet kummikortit? Entä jos seurakunta järjestäisi Kummipelejä paikallisten urheiluseurojen kautta? Millaisia yhteistyön mahdollisuuksia kummius tarjoaa oman seurakunnan tai kaupungin alueella? Millä tavoin valtakunnallinen Kummipäivä näkyy oman seurakunnan toiminnassa ja viestinnässä? Entä jos seurakunta lähestyisi kummeja tekstiviestillä kerran vuodessa? Entä jos seurakunnissa jonkun tehtäviin kuuluuisi kummiuden kehittäminen? Entä jos seurakunnan tai kaupungin alueella asuvat kummit olisivat itse pohtimassa sopivia tapoja kummiuden tukemiseen?

Kummius on tärkeä merkityksellinen asia myös seurakunnan näkökulmasta. On kaikkien etu, että lapsella ja nuorella on elämässään riittävästi välittäviä aikuisia. Parhaimmillaan kummius on luottamuksellista vuorovaikutusta kummin ja kummilapsen välillä. Tällaista ainutlaatuista ystävyyssuhdetta on syytä tukea kaikin mahdollisin keinoin.

Jari Pulkkinen
Kehitysjohtaja
Lasten ja nuorten keskus

Ps. Vielä on hyvää aikaa lähteä mukaan valtakunnallisen Kummipäivän, 2.6.2024, suunnitteluun ja toteutukseen. Liity mukaan TEAMS kanavalle Valtakunnallinen Kummipäivä