Jumalanpalvelus lasten silmin – unelmasta todellisuuteen 

Hiljaisuudesta yhteiseen kokemukseen 

Aina välillä yritän houkutella lapsiani lähtemään mukaani jumalanpalvelukseen. Useinkaan houkutteluni eivät tuota tulosta. Erityisesti 8-vuotiaan kohdalla toistuu sama syy: koska kirkossa on niin tylsää. Kotikirkossamme on lasten nurkkaus ja välillä järjestetään jopa perhemessuja. Silti isossa kuvassa asetelma ei muutu. Lapsen tulee hiljaisesti katsella ja kuunnella, mitä edessä tapahtuu tai vaihtoehtoisesti leikkiä hiljaa nurkassaan. Karkkipaperin rapina kaikuu huutona holvistossa. 
 
Älkää ymmärtäkö väärin. Toki olen sitä mieltä, että lasten on hyvä oppia rauhoittumaan, hiljentymään, jopa tylsistymään. Mutta jos jumalanpalveluksesta päällimmäiseksi tunteeksi nousee toistuvasti tylsyys, pelkään, etteivät lapseni askeleet vie aikuisenakaan kirkkoon. Miten voisimme rikastuttaa jumalanpalvelukseen osallistuvan lapsen tunnemaailmaa ja ottaa todesta sanoma, että lasten kaltaisten on Taivasten valtakunta? Eikö jumalanpalvelus ole juuri paikka, jossa erityisellä tavalla Jumalan valtakunta murtautuu keskellemme? 

Millainen jumalanpalvelus voisi innostaa lasta?

Tietoa meillä kyllä on, sillä lapsia on tutkittu paljon. Keskeinen lasten oppimisen ja sosiaalisen kehityksen väline on leikkiminen. Niin ikään uteliaisuus ja kokeilu eli erilainen tutkiminen on lapsille luontainen oppimisen muoto. Lapset tykkäävät liikkua ja fyysinen aktiivisuus tukeekin heidän motorisia ja kognitiivisia taitoja. Lapset ovat myös luontaisesti luovia. Taiteellinen kokeminen ja itseilmaiseminen vahvistavat heidän identiteettiään ja tunne-elämäänsä. Millainen olisikaan sellainen jumalanpalvelus, jossa nämä lapsen ominaiset tavat saisivat näkyä, ja niitä jopa arvostettaisiin? 
 
Kirkkovuosi polulla -sivuston aineistot lähtevät ajatuksesta, että lapsi ja nuori kokee tulevansa hyväksytyksi sellaisena kuin on. Tämä tarkoittaa myös sitä, että lapsen ominainen tapa olla ja toimia otetaan todesta. Aineistoissa kunkin kirkkovuoden pyhän sisältöä katsotaan neljästä näkökulmasta eli ikkunasta:  

  • Tilan ja tunnelman ikkuna kutsuu pohtimaan, millaiseen tarinaan ja tunnelmaan pyhän sisältö johdattaa. Miten eri aistein lapsi ja nuori voi kokea kirkkovuoden rikkauden ja miten hänet esimerkiksi kohdataan, kun kirkon ovi avautuu? 
  • Toiminnan ikkuna kutsuu tekemään ja toimimaan itse. Jokaisessa jumalanpalveluksessa on syytä pohtia, miten lapsi saa liikkua, osallistua ja tehdä itse.
  • Sanojen ja symbolien ikkuna kutsuu pohtimaan, mikä on pyhän oleellinen sanoma, kuinka se kerrotaan lapsen kielellä ja miten eri symbolit avaavat tätä kerrontaa.  
  • Kodin ikkuna kutsuu pohtimaan, mitä pyhästä ja sen sanomasta voi viedä kotiin ja ottaa osaksi omaa arkeaan.

Kirkkovuosi polulla -aineistovinkit kattavat melkein jokaisen kirkkovuoden pyhän. Ne on tarkoitettu työyhteisössä virikkeiksi, josta lähteä liikkeelle. Niitä voi soveltaa, muokata ja parannella vastaamaan omia käyttötarkoituksia. Jokaiseen yksittäiseen pyhään on luotu kuvittajagraafikko Sini Nihtilän toimesta oma symbolikuva, joka visualisoi pyhän sanomaa. Yksittäisen pyhän symboli on osa laajempaa kirkkovuoden pääkuvaa, joita on yhteensä seitsemän. Kuvia voi käyttää seurakunnan toiminnassa monin tavoin. Kuvien äärellä voi keskustella kirkkovuoden tärkeistä tapahtumista, sukeltaa kuvan sisälle eri aistein tai vaikkapa saduttaa lapsia. Kuvat ovat seurakuntien vapaassa käytössä ja muokattavissa. Ne löytyvät materiaalipankista png- sekä ai-tiedostomuodoissa. 
 
Uusimpana sisältönä joihinkin pyhiin on tehty myös musiikkivinkkejä. Kuten koko kirkkovuosi polulla -aineisto, myös musiikkivinkit on tehty lapsen ja nuorten osallisuuden vahvistamista ajatellen. Lauluvalinnat on tehty seurakunnan yleisimmin löytyvistä laulukirjoista ja muista nuottimateriaaleista. Vinkkejä voi rohkeasti soveltaa ja muokata niitä jonkin toisen pyhän tai laulun kohdalle. 

Jumalanpalvelus, johon lapsi haluaisi viedä vanhempansa 

Palaan alkuun ja lapseni kokemukseen. Sunnuntait ovat perheemme yhteistä aikaa. Silloin usein haluamme tehdä jotain sellaista, joka yhdistää ja ilahduttaa meitä. En näe periaatteellista estettä, etteikö jumalanpalvelus voisi olla tällainen paikka. Pohjimmiltaan kyse on asettumisesta lapsen asemaan. Millainen olisikaan jumalanpalvelus, johon lapsi haluaisi viedä vanhempansa?
 

Kirsi Erkama
projektipäällikkö, Kirkollisten toimitusten kirjan uudistamishanke
Kirkkohallitus

Juhlitaan osallisuutta

Tänä vuonna vietetään kirkon päiväkerhotyön 80-vuotisjuhlaa teemalla Ihmettelyä, leikkiä ja osallisuutta. 

Osallisuus kulkee punaisena lankana kirkon varhaiskasvatuksessa sekä koko kasvatuksen ja Polun kokonaisuudessa. Osallisuuden näkökulmaa on pidetty kirkossa esillä pitkään, eri muodoissaan ihan alusta asti. Kirkon varhaiskasvatuksessa se nostettiin v. 2008 ilmestyneen kehittämisasiakirjan otsikkoon: Lapsi on osallinen.  

Lasten ja nuorten osallisuus on keskeinen myös lapsivaikutusten arvioinnissa eli LAVAssa. Tänä vuonna vietetään myös LAVAn 10-vuotisjuhlaa, sillä Kirkkojärjestyksen LAVA-pykälä tuli voimaan vuoden 2015 alussa.

Osallisuudella tarkoitetaan johonkin kuulumisen ja mukana olemisen tunnetta. Siihen liittyy myös mahdollisuus vaikuttaa niihin asioihin, jotka ovat itselle tärkeitä.

Tämä ei ole kirkossa mikään uusi asia, mutta sen toteutumisessa on edelleen tehtävää. Tärkeitä näkökulmia ovat seurakuntalaisten, lasten ja perheiden osallisuus sekä suunnittelussa, toteutuksessa kuin myös arvioinnissa. Haasteena on miettiä, miten osallisuus toteutuu eri tavalla toiminnassa mukana olevien osalta – pystyvätkö myös toimintaa kauempaa katselevat kokemaan osallisuutta seurakuntaan, vaikka eivät aktiivisesti osallistuisikaan. Minkälaisia mahdollisuuksia digitaalinen toimintaympäristö tarjoaa ja miten sitä hyödynnetään?

On hyvä myös pohtia, miten voimme purkaa osallisuuden esteitä ja niihin liittyviä rakenteita ja toimintatapoja. Tähän on onneksi kehitetty monenlaisia apuvälineitä ja työkaluja. Niitä löytyy sekä Polku-toimintamallin että LAVAn materiaaleista.

Osallisuus lisää lasten ja nuorten elämäniloa ja elämänrohkeutta sekä tulevaisuuden toivoa

Tutkimukset osoittavat, että ne lapset ja nuoret, joilla on mahdollisuuksia vaikuttaa oman elämänsä asioissa, voivat paremmin kuin ne, joilla näitä mahdollisuuksia ei ole. Nähdyksi ja kuulluksi tuleminen sekä mahdollisuus vaikuttaa tukevat positiivisen ja terveen minäkuvan kehittymistä ja vahvistumista.  

Polku-asiakirjassa todetaan, että osallisuuden kokemus syntyy eri ihmisille eri asioista. Yhdelle osallisuus on aitoa vasta, kun hän on saanut olla mukana ideoimassa toimintaa, toisen kohdalla osallisuus toteutuu luontevan paikan löytymisenä ryhmässä. Jollekin osallisuus on tunnetta kuulumisesta ja omistajuudesta, vaikka hän ei tulisikaan paikalle.

Eri-ikäisten kohdalla osallisuus toteutuu eri tavalla. Aikuiselta vaaditaan herkkyyttä ja ammattitaitoa huomata kunkin lapsen ja nuoren persoonalliset tekijät, tarpeet ja toiveet.

Vaikka osallisuus on yksilöllinen kokemus, sillä on myös yhteisöllinen ulottuvuus. Raamatussa osallisuus liittyy vahvasti yhteyteen toisten kanssa. Osallisuus seurakunnassa / seurakuntalaisuus sisältää myös iän mukaista vastuuta oman, toisten ja koko yhteisön toiminnasta sekä tulevaisuudesta.

Kirkon sakramentit, kaste ja ehtoollinen, vahvistavat seurakuntalaisuutta ja vaalivat yhteyttä seurakunnassa. Kaste on portti Jumalan perheeseen ja yhteisen uskon tunnustus. Ehtoollinen on yhteyden ateria, jossa myös tunnustaudutaan yhteiseen uskontunnustukseen. Tehtävämme kirkon (varhais)kasvatuksessa on vahvistaa lasten, nuorten ja perheiden osallisuutta näihin kirkon aarteisiin – ohjata niiden äärelle ja seurakuntayhteyteen.  

Osallisuuteen liittyy vahvasti jokaisen ihmisen arvo ja kunnioitus, jota jo pienten lasten kanssa opetellaan usein aikuisen esimerkin kautta. Se on ohjaava periaate myös LAVAssa ja lasten oikeuksien toteutumisessa. Kaikkia tarvitaan ja kaikkia kutsutaan: jokaisella yhteisön jäsenellä on lupa osallisuuteen, omaan paikkaan ja tehtävään.

Raija Ojell
varhaiskasvatuksen asiantuntija
Kirkkohallitus

Hengellisyyden lähteellä – Polku kutsuu kasvamaan kristittynä

Toimintamalli jäsentää

Polku-toimintamalli rakentaa seurakuntatyötä pistemäisistä toiminnoista ja tapahtumista yhtenäiseksi eri ikäkausien läpi kulkevaksi poluksi. Polku-malli jäsentää kokonaisuutta viidestä näkökulmasta: kokoontuva toiminta, vanhemmuuden ja perheen tuki, some ja yhteys koteihin, kirkkovuosi sekä yhteistyö.

Kullakin ikäkaudella on omat teemansa – Lahja (0–2), Ilo (3–5), Seikkailu (6–8), Rohkeus (9–11), Vapaus (12–14), Ihme (15), Luottamus (16–18), Yhteys (19–21) ja Merkitys (22+) – jotka nousevat ikäkauden ihmisten elämänkysymyksistä ja kehitystarpeista sekä niihin vastaavista kristillisen uskon sisällöistä. Polku-asiakirjassa näitä sisältöjä on avattu kullakin ikäkaudella Ammennettavaa kristinuskosta -kappaleissa.

Lähde pirskahtelee

Jokaisella ikäkaudella on oma lähteensä, johon kuuluvat viestinnän ja kohtaamisten sarja sekä huipputapahtuma. Senkin ytimessä on todellinen Lähde, Kolmiyhteinen Jumala, usko häneen ja kaikki kirkon aarteet, jotka vahvistavat tätä uskoa ja varustavat elämään kristittynä. Näitä kirkon aarteita jäsentävät Polku-mallissa lähteen seitsemän pirskettä: Raamattu, kaste, ehtoollinen, jumalanpalvelus, rukous, uskontunnustus ja musiikki.

Kunkin ikäkauden toiminta ja materiaalit tukevat Lähteestä pulppuavan uskon konkretisoitumista elämässä ja teoissa. Kaste- ja lähetyskäskyn mukaan kirkon kasvatuksen tehtävä on opettaa noudattamaan kaikkea, mitä Jeesus käski meidän noudattaa. Kyse on siis elämäntavasta, toiminnasta ja teoista, joissa Sana tulee taas lihaksi.

Hengellinen polku kulkee ikäkausien läpi

Toisten rukous, turvallinen syli ja kastevesi ovat vauvan ensimmäiset kosketukset hengellisyyteen. Raamatunkertomuksista ja kirkon elämästä ammentavat leikit ja laulut avaavat lapselle ihmettelyn polun ja rakentavat identiteettiä. Siunaus kantaa myös koulutiellä. Raamatun sankarit ja rukous ovat mukana seikkailuissa. Usko antaa rohkeutta olla oma itsensä, kysyä elämän suuria ja kipeitäkin kysymyksiä ja miettiä omia vastauksiaan niihin. Sakramentit ja rukous vahvistavat seurakuntayhteyttä, johon kutsutaan sekä kokijaksi että tekijäksi.

Rippikoulu on polun varrella oleva hengellinen keidas, josta matka jatkuu entistä yhteisöllisempään uskoon ja elämään. Hengellinen elämä on omaa ja yhteistä, se kantaa arjessa ja juhlassa ja kutsuu myös vastuunottoon. Usko kantaa muutoissa ja muutoksissa, epäilyissä, kokeiluissa, uusissa aluissa ja oman kutsumuksen etsinnässä.

Aikuinen saa olla kristitty itselleen merkityksellisellä tavalla, omistaa omannäköisensä hengellisyyden sekä kasvaa siinä ja siitä. Elämä, aikuisuus tai hengellisyyskään ei tule valmiiksi, vaan polku jatkuu ja kutsuu yhä uudestaan Lähteelle, yhteyteen, lepoon ja kasvuun.

Entä, jos seurakunnassa olisi mietitty ja kirjattukin kunkin ikäkauden kohdalle

  • Mikä auttaa ja tukee vahvistumaan yhteydessä Jumalaan? Mikä varusteita kristittynä elämiseen tarvitaan?
  • Millaiset kysymykset ovat juuri nyt ajankohtaisia ihmettelyn ja pelon aiheita? Mitkä kristinuskon sisällöt vastaavat näihin?
  • Missä ovat kaste ja ehtoollinen?
  • Mitkä raamatunkertomukset ovat luontevia ja tärkeitä?
  • Millainen jumalanpalvelus- ja rukouselämä sekä musiikki kulkevat mukana?
  • Miten Lähteestä pulppuava usko muuttuu eläväksi ja teoiksi?
  • Millainen on kastamattoman polku?
Mikko Wirtanen

Mikko Wirtanen
Rippikoulun ja kirkon kasvatuksen kehittämisen asiantuntija
Kirkkohallitus

Kohti verkostomaisempaa sometekemistä

Espoon seurakunnissa on työskennellyt syyskuusta 2023 lähtien määräaikainen, moniammatillinen some- ja verkkotoimitus. Nelihenkinen tiimimme tuottaa video-, kuva- ja äänisisältöjä sekä erilaisia somepostauksia Espoon seurakuntien sosiaalisen median kanaviin. Tuemme myös muita viestinnän tiimejä sisällöntuotannossa.

Tuotamme strategiaa tukevaa toimituksellista sisältöä seurakuntien yhteisiin ja omiin sosiaalisen median kanaviin, omille verkkosivuille ja muihin digitaalisiin kanaviin. Sisällöntuotantoa kohdennamme milleniaaleille ja heitä nuoremmille, 16-vuotiaista lähtien. Monikulttuurinen ja monikielinen sisällöntuotanto on osa työtämme. Tuotantomme ovat pääosin suomenkielisiä, mutta teemme sisältöjä myös englanniksi.

Tuotamme eri tyylisiä videoita muun muassa Facebookiin ja Instagramiin, YouTubeen ja Tik Tokkiin. Teemme ajankohtaisia somepostauksia ja toisinaan podcasteja.

Miten Espoon seurakunnissa päädyttiin some- ja verkkotoimituksen perustamiseen syksyllä 2023? Tiimi perustettiin kirkkoherrojen neuvottelun eli KHN:n toukokuussa 2023 tekemällä päätöksellä nopeana reaktiona vastaamaan strategiassa esiin nostettuihin espoolaisen toimintaympäristön muutoksiin, ja on suora strategisista linjauksista nouseva avaus matriisimaisesti organisoituna toimintamallina.

Toimitukselle annetut tehtävät kumpuavat strategian toiminnallisista linjauksista:  

  • Nuoret sukupolvet osana yhteisöä 
  • Espoon seurakunnat ovat monikielisiä yhteisöjä 
  • Viestintämme on rohkeaa ja puhuttelevaa.  

Sisällöntuotannon teemoja ohjaavat erityisesti strategian linjaukset:  

  • Olemme hengellinen yhteisö, joka rakastaa lähimmäistä 
  • Turvallisen kohtaamisen seurakunta 
  • Kannamme vastuuta luomakunnasta. 

Some- ja verkkotoimitus on hallinnollisesti osa viestintäpalveluita. Tiimin palkkakuluista vastaavat suomenkieliset seurakunnat ja viestintäpalvelut. Tekniset hankinnat ja esimerkiksi tiimiläisten viestintä- ja ohjelmistokoulutus on budjetoitu viestintään. Erityisesti Adoben ohjelmistoihin liittyvä koulutus on luonut pohjan ammattimaisemmalle tuotannolle.

Moniammatillinen tiimi

Nelihenkisessä tiimissämme työskentelee some- ja verkkotoimittajina diakoni David Caceres Olarin seurakunnasta, lähetys- ja kansainvälisentyön sihteeri Menni Nousiainen Tapiolan seurakunnasta ja pastori Arto Vallivirta Leppävaaran seurakunnasta. Tiimiä luotsaa viestinnän asiantuntija Eija Harju yhteisestä viestinnästä. Tiimin jatkosta on tähän saakka päätetty aina yksi vuosi eteenpäin. Tiimin toiminta ja rahoitus on turvattu 31.5.2026 saakka.

Tiimillä on käytössään pieni ja rauhallinen studio. Siellä tehdään esimerkiksi haastatteluvideoita ja äänituotantoja sekä otetaan valokuvia. Monikäyttöisessä tilassa pidetään myös tiimin palaverit.

Olemme tuottaneet someen sisältöjä esimerkiksi luonnosta, seurakuntien ympäristötyöstä ja luontohengellisyydestä. Olemme tehneet videoita niin ikään monikulttuurisesta toiminnasta ja messuista.

David Cacereksen kuvaamassa ja editoimassa Kirkon kulisseissa -videosarjassa työstään kertovat Espoon seurakuntien työntekijät. Sarjassa olemme halunneet tuoda esiin sellaista kirkon työtä, joka on monella tapaa merkityksellistä, mutta sen tekijät jäävät seurakuntien arjessa usein taustalle. Olemme niin ikään kertoneet sekä videoilla että podcasteissa, millä tavalla vaikkapa seurakuntien diakonia, sairaalasielunhoito ja oppilaitostyöntekijät voivat auttaa ja tukea. Viime vuoden adventista pääsiäiseen kanavillamme julkaistiin viikoittain videohartaus kyseisen pyhän teemasta. Tässä ja nyt – Ajatuksia pyhäpäivänä -videohartaussarjan tuotannosta vastasi Arto Vallivirta. Ajatuksiaan sarjassa kertoivat eri seurakunnissa työskentelevät espoolaispapit.

Myös sateenkaarevien näkökulmien ja toiminnan tuominen esiin on ollut yksi keskeisiä teemojamme.  Monet sateenkaarevat postaukset ovat olleet myös erittäin tykättyjä ja runsaasti näyttökertoja saaneita sisältöjä.

Menni Nousiaisen tuottamassa Maanantai – Mitä kuuluu? -sarjassa toimme esiin diakoniaa ja vinkkasimme erilaisista auttamistavoista. Juttuja on tehty muun muassa elintarvikejakelusta, asunnottomuudesta ja Walk in terapiasta. Vähän vajaa vuosi sitten Espoon seurakuntien perheneuvojat puolestaan aloittivat Parisuhdeperjantai -postaussarjan. Sarja on kasvattanut suosiotaan jatkuvasti ja sen tuotanto jatkuu viikoittain ainakin kevään 2026 loppuun saakka.

Aidot ihmiset ja tarinat kiinnostavat

Kirkon historiassa Espoon seurakuntien yhteisen sometiimin toiminta on pieni pisara. Mutta mitä olemme saaneet parissa vuodessa aikaan? Entä mitä olemme oppineet? Parasta on ollut erilaisten ihmisten kohtaamiset, uuden oppiminen, yhteistyöprojektit ja tarinoiden kertominen. Tarinat elävästä elämästä, aidot ihmiset ja paikallisuus kiinnostavat somessa. On myös tärkeää tarttua ajankohtaisiin ilmiöihin sekä kokeilla rohkeasti sisällöntuotantoa uusilla tavoilla.

Kesästä lähtien olemme suunnitelleet videosisältöjä esimerkiksi Olarin seurakunnan kaupungilla-tiimin kanssa. Tuoreimman yhteistyöprojektin tuloksia on tulossa julkaisuun näillä näkymin loppuvuodesta.

Sometiimin myötä videoiden ja muiden somesisältöjen tuotanto on muuttunut säännöllisemmäksi ja jatkuvammaksi. Sisältöjä on voitu tuottaa aiempaa enemmän. Satsaus näkyy tilastoissa esimerkiksi näyttökertojen lisääntymisenä. Olemme niin ikään huomanneet, että suosituimmat sisällöt ovat olleet strategian mukaisia.

Kirkko Espoossa -kanavien väliset suosituimmat postaukset 1.1.–14. 9. 2025. Tässä seurantakoosteessa ovat mukana Soul of Espoo -Tik Tok, Kirkko Espoossa -Instagram, Espoon seurakunnat -Facebook, Espoon seurakunnat -YouTube ja Espoon seurakunnat I Esbo församling -LinkedIn.

Tik Tokissa potentiaalia

Milleniaalit ovat löytäneet sisältömme erityisesti Instagramissa. Suurin ikäryhmä seuraajistamme Instagramissa on 25–34-vuotiaita. Heitä nuoremmat olemme tavoittaneet tilastojen mukaan parhaiten Tik Tokissa Soul of Espoo -kanavalla.

Osasyy lienee aihevalintojen lisäksi se, että useilla Tik Tok -videoillamme esiintyy nuoria ihmisiä, joiden ilmaisu vetoaa samanikäisiin. Olemme niin ikään havainneet, että Tik Tokin tyylillä tehdyt sisällöt toimivat muissa kanavissa. Tällä hetkellä Tik Tokissa on myös suurin kasvupotentiaali juuri nuorempien ikäryhmien tavoittamismahdollisuuksissa. Soul of Espoo -Tik Tok on nuori kanava. Se on perustettu reilut puolitoista vuotta sitten.
Tik Tokissa 18–24-vuotiaita on katsojistamme 26,9 %, 25–34-vuotiaita 30,8 % ja 35–44-vuotiaita 17.3 %.

Some ei ole mikään oikotie nuorempien ihmisten arkeen ja elämään. Some ei voi maalata seurakunnista tai organisaatiosta erilaista kuvaa kuin se oikeasti on. Somen tekeminen vaatii aikaa, resursseja ja kärsivällisyyttä. Monipuolista yhteistyötä eri tiimien, erilaisten ihmisten ja seurakuntien kesken on tärkeää lisätä. Niin ikään nuorten äänen kuuluminen ja näkyminen sisällöntuotannossa on nyt ja jatkossa äärimmäisen tärkeää.

Eija Harju.

Eija Harju
some- ja verkkotoimituksen esihenkilö
Espoon seurakunnat

Artikkelikuva: Making of -kastevideon kuvauksista Olarin kirkosta. Kuvassa kastettavan roolissa Kaisla Lönnqvist (vas.), pastori Oili Karinen Olarin seurakunnasta, selin kameraan ovat sometoimittaja David Caceres sometiimistä ja viestintäsihteeri Julia Paananen Olarin seurakunnasta. Pastori Tapio Suontakanen Olarin seurakunnasta tarkkailee tilannetta. Kuva: Eija Harju

Linkkejä:

Huomio psykokulttuurin vaikutukseen Polku-asiakirjassa

Työskentelen Heinolan seurakunnan vastaavana lastenohjaajana, ja opiskelen samanaikaisesti teologiaa Helsingin yliopistossa. Keväällä ahersin innostuneena ja aiheestani inspiroituneena kandidaatintutkielmani parissa. Tässä blogikirjoituksessani jaan teille havaintojani tutkimuksestani ja ajatuksiani. Kirjoitukseni tarkoitus ei ole olla yksiselitteinen vastaus, vaan tarjota inspiraatiota keskusteluun ja työmme kehittämiseen.

Professori Jaana Hallamaan ohjaamassa proseminaarissa tutustuin psykokulttuurin käsitteeseen ja siihen, miten psykokieli hämärtää ajatteluamme ja ilmaisutapaamme. Kiinnostuin tutkimaan kirkon varhaiskasvatuksen asiakirjoja psykokulttuurin näkökulmasta. Käytännön seurakuntatyössä näyttää siltä, että työtä ohjaavien kirkon omien asiakirjojen lisäksi vaikutteita toimintaan tulee kirkon perustehtävän ulkopuolelta. Kirkon tulevaisuusselonteko 2022 painottaa, että on tärkeää havaita heikot signaalit, ensioireet tai muut huolettavat, pienimmätkin muutokset.

Heikot signaalit herättivät kiinnostuksen

Omassa työssäni työalasta vastaavana olen havainnut kaksi asiaa, joiden ajattelen olevan heikkoja signaaleja. Ensimmäinen on se, että olen ajoittain kantanut huolta ristiriidasta, joka joskus muodostuu lastenohjaajien uskonnollisen kutsumuksen ja kirkon toiminnan välille. Työtä ohjataan ajatteluun vaikuttavilla asiakirjoilla eikä esimerkiksi kertaamalla kirkon tunnustukseen liittyvää kirjallisuutta tai vahvistamalla henkilöstön kristityn identiteettiä.

Toinen havaitsemani heikko signaali liittyy pedagogisen kasvatusotteen korostumiseen pikkulasten päiväkerhotoiminnassa. Julkisesta varhaiskasvatuksesta on otettu vaikutteita kirkon varhaiskasvatukseen tavalla, joka on osin syrjäyttänyt lapsen hengellisestä kasvusta huolehtimisen. Syrjäyttämisellä en tarkoita sitä, että esimerkiksi päiväkerhoissa ei olisi hartaushetkiä, vaan sitä että ajatusten ja suunnittelun resurssoinnin lähtökohta ja painopiste ei ole lapsen hengellisen elämän ja jumalasuhteen tukemisessa ja vahvistamisessa.

Huomioita Polku-asiakirjan psykokulttuurisista piirteistä -tutkimuksessani tarkastelin psykokulttuuri-käsitteen ilmentymistä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kontekstissa. Analysoin asiakirjaa teologisen lapsikäsityksen käsitteistön ja psykokulttuuri-ilmiön näkökulmasta. Aineistonani oli Polku–Vauvasta aikuiseksi seurakunnan yhteydessä -asiakirja, ja lähteinäni käytin TT Eriikka Jankkon väitöskirjaa Lapsi Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa (2019) sekä Janne Kivivuoren teoksia Psykokulttuuri (1992) ja Psykokirkko (1999). Tavoitteenani oli ymmärtää psykokulttuuri -ilmiön merkitystä kirkon varhaiskasvatuksen toimintaa ohjaavassa Polku – Vauvasta aikuiseksi seurakunnan yhteydessä -asiakirjassa. Janne Kivivuoren Psykokulttuuri -kirjassa psykokulttuurilla tarkoitetaan prosessia, jossa arki psykologisoituu niin, että ihmiset alkavat tutkia ympäristöään ja se tapahtumia psykologisen ajattelun kehittämien käsitteiden kautta. Myös jatkuva motiivien tarkkailu on tyypillistä psykokulttuurille.

Tutkimuskysymykseni olivat: Minkälaista kieltä Polku – Vauvasta aikuiseksi seurakunnan yhteydessä asiakirja käyttää? Sisältääkö se psykokulttuurille tyypillisiä ilmaisuja vai kirkon teologista kieltä? Halusin tietää, minkälaista kieltä asiakirjat työntekijöillemme puhuvat ja mitä siitä voi päätellä kirkon toiminnasta. Käsiteanalyysi sopi erinomaisen hyvin tutkimukseeni, koska se mahdollisti syvällisen perehtymisen aineistooni ja toi esiin käsitteisiin liittyviä piileviä oletuksia ja monitulkintaisuuksia.

Tutkimuksen tuloksista uutta ajateltavaa

Tutkielmani keskeinen löytö liittyy siihen, miten psykokulttuurin vaikutuksen tunnistamisen avulla voi tarkastella epäkohtia ja ristiriitaisuuksia tutkimassani varhaiskasvatuksen asiakirjassa. Havaintoni osoittivat, että kirkko osaa hyvin teologiansa, mutta psykokulttuuri -ilmiön vaikutukseen liittyvän tiedon vahvistamista tulee lisätä, sillä se on olennaista kirkon arvojen ja käytännön kannalta.

Tältä psykokieli näyttää

Tutkimukseni toi esille ongelman, jossa Polun tekstiä voitiin ymmärtää lapsen jumalasuhteen häivyttämiseksi siten, että Jumalan antama lahja oli ilo Jumalalle, mutta lapsi ei osannut tai voinut iloita siitä. Esimerkkinä se, että asiakirjassa esitettiin, että lapsi ei välttämättä pysty iloitsemaan Jumalasta, koska perheen arki on kiireistä ja täynnä huolia.

Lainaus Polku-asiakirjasta

”Työn ja päivähoidon sekä kodin kiireiden ja huolien yhdistyessä lapsiperheen arjessa voi ilon löytymiseen tarvita erityisiä pysähtymisen hetkiä ja kokemuksia Pyhän kosketuksesta.” Lapsiperheen arkea kuvataan kiireen ja huolien täyttämänä, mikä voi vaikuttaa ilon kokemiseen. Teologisesta näkökulmasta Jumalan antama ilo on kuitenkin lahja, joka kuuluu ihmiselle ilman esteitä, sillä ilo lähtee Jumalasta ja koskee koko luomakuntaa.

Esittäessään perheen arjen estävän lapsen ilon Jumalasta ja että ilon kohtaamiseen tarvitaan erityisiä Pyhiä hetkiä, Polku puhuu psykokieltä. Lapsen jumalasuhteen ja Jumalan lapsena olemisen hämärtymisen taustalla saattaa olla psykokulttuurille tyypillinen tapa yrittää olla omavoimaisesti elämää kontrolloiva ja hallinnoiva. Ajatus heijastelee sitä, että aikuisen on usein haastavaa asettua riippuvaisuusuhteeseen Jumalan lapsena.

Nykykulttuurissa vallitseva ajattelutapa painottaa ihmisen kykyä ratkaista ongelmansa ja saavuttaa tavoitteensa omien ponnistelujen kautta. Tämä voi johtaa siihen, että aikuiset kokevat vaikeaksi antautua suhteeseen, jossa he riippuisivat Jumalan hyvästä.

Tilaa Jumalan hyvälle

Kirkolla on historian saatossa ollut kutsumuksellinen pyrkimys vahvuuteen, joka on perustunut korkeisiin arvoihin sekä sen työntekijöiden korkeatasoiseen koulutukseen ja oppineisuuteen. Tämä voi olla osasyy siihen, että meillä on kova tarve tehdä asiat valmiiksi omista lähtökohdistamme käsin tai kriittisen itsereflektion kautta.

Lapsen omalle jumalasuhteelle on hyvä jäädä tilaa. Kun ymmärrämme, että lapsi riippuu Jumalan hyvässä, meistä huolimatta, elämänvaiheesta huolimatta, voi meidän olla helpompi hieman hellittää haluamme ohjailla ja tehdä asiat valmiiksi seurakuntalaisten puolesta.

Polulla tarkastellaan toimintaa silmälasien läpi monista eri käytännöllisistä näkökulmista. Itse kaipaan Rakkauden silmälaseja, joiden läpi tarkastelisimme kokonaisuuksiamme Jumalan lapsena elämisen näkökulmasta. Miltä polulla näyttäisi, jos tarkastelisimme siellä Jumalan lapsena elämisen silmälasien läpi ja miten se muuttaisi seurakuntiemme käytännön toimintaa?

Lena Nikkilä.

Lena Nikkilä
vastaava lastenohjaaja. teologian ylioppilas
Heinolan seurakunta

Kotikutoista priimaa – Polku-malli Juvan seurakunnassa

Mikkelin hiippakunnan kapitulin väki kutsui seurakuntien kasvatuksen työntekijöitä rovastikunnittain Polku-toimintamallin äärelle. Juvan seurakunnan tapahtumavaraukseen kirkkoherra oli vahingossa täpännyt kaikki alaisensa, mikä lopulta osoittautui viisaudeksi, ellei jopa johdatukseksi. Näin pääsimme koko joukolla paneutumaan Polku-malliin ja siihen, mitä se pitää sisällään.

Toimintamallista olemme kuulleet pitkään. Asennoitumistamme siihen on kuitenkin leimannut pelko ylhäältä sanellusta raskaasta ja kankeasta systeemistä, joka on lopulta pelkkää sanahelinää. Työskentelyn aikana huomasimme, että Polku-malli oikeastaan sanoittaa ja kuvittaa sitä, mitä meillä on jo pitkään tehty. Olimme tiedostamattamme olleet askareissamme jo toteuttamassa Polun ajatusta. Pyynnöstä kerron siitä tässä toisillekin.

Ketterä seurakunta

Kirkon tilaston luvut kertovat juvalaisten sitoutumisesta seurakuntaan. Olemme Mikkelin hiippakunnan osalta kärjessä kirkkoon kuulumisen (82,5 %) ja elävänä syntyneitten kastettujen (79,3 %) osalta ja tiukasti kakkosena rippikoulun käyneiden tilastossa (88,9 %). Kirkosta eroamisten suhteen olemme puolestaan tilaston häntäpäässä (0,6 %). Näiden lukujen valossa voisi päätellä, että olemme osanneet tehdä jotakin oikein.

Juvan seurakunnassa on jäseniä 4700 ja työntekijöitä 15. Työntekijät ovat työhönsä sitoutuneita ja aikaansa seuraavia alansa ammattilaisia. Toiminnan kannalta olemme sopivan kokoinen ja ketterä seurakunta: työyhteisön jäsenet tietävät ja tuntevat paitsi toisensa, myös seurakuntalaiset ja toisinpäin. Tuntemista edistää osaltaan se, että tällä hetkellä kaikki työntekijät yhtä lukuun ottamatta asuvat paikkakunnalla.

Monella on harrastuksia, joiden kautta tullaan paikkakunnalla asuvien ihmisten kanssa tutuiksi puolin ja toisin. Toisaalta työyhteisö on sen verran pieni, että isompien tapahtumien toteuttamiseen työntekijät osallistuvat yli työalarajojen ja lisäksi tarvitsemme tietysti vapaaehtoisia seurakuntalaisia.

Yhdessä suunnitellen olemme esimerkiksi pitäneet ”Koirien kinkereitä”, ”Pyhä Jysäys” on kehittynyt Kids´Action Special -tapahtumaksi, ja tänä keväänä vapunpäivää vietettiin Ilon Polulla seurakunnan mailla järven rannassa. Yhteys kouluun ja kuntaan on hyvää.

Verkostoituminen on varsin hyvällä mallilla. Seurakunta on luotettu yhteistyökumppani, ja myös yhteys paikalliseen helluntaiseurakuntaan on hyvä. Paikkakunnalla on huomattu, että yhdessä tehden saamme enemmän aikaan yhteiseksi parhaaksi.

Toimintaa suunnitellaan ja toteutetaan ihmis- ja tarvelähtöisesti, hyvällä tavalla kotikutoisesti. Päiväkerhossa lasten määrä on laskenut, mutta tilalle on kehitetty uusia toimintamalleja. Martti Talvela -kampuksen siirtyminen seurakuntataloa lähemmäs tien toiselle puolelle on kasvattanut seurakunnan iltapäiväkerhossa käyvien lasten määrää, lastenohjaajat toimivat tämän Kirkkiksen ohjaajina. Seurakunta antaa partioon nuorisotyönohjaajan työpanosta, mikä osaltaan on tärkeää työtä lasten, nuorten ja heidän vanhempiensa parissa. Rippikoulussa kohtaamme vuosittain lähes koko ikäluokan ja heidän huoltajansa.

Monet ovat nälkäisiä ruuasta, mutta myös yhteydestä toisiin ihmisiin

Vuosien aikana on havaittu, että ruualla on entistä tärkeämpi rooli yhteisissä kokoontumisissa. 1990-luvun kaakaopyhäkouluista on kehittynyt iltaperhekerhoja ja koululaisille seurakuntatalolla viikoittain tarjottava aamupala. Yhteinen pöytä yhdistää myös, kun ennen viikkomessun kaavalla toteutettavaa Himmelimessua nautimme yhdessä iltapalaa tai kun Brunssimessun jälkeen kokoonnumme yhteiselle aterialle. Nämä erityismessut tuovat yhteen eri-ikäisiä ihmisiä. Lisäksi kerran kuukaudessa vietettävät Yhteisöruokailut ovat madaltaneet siellä käyvien kynnystä osallistua myös jumalanpalveluksiin ja tulla niiden jälkeen yhteiselle aterialle.

Yhteisen pöydän tilaisuudet kiteyttävät tulkintamme Polku-mallin elämisestä todeksi Juvan seurakunnassa – seurakunta on mukana seurakuntalaisten elämänkaaren kaikissa ikävaiheissa, tuo ihmiset yhteen kohtaamaan toisensa, ja luo merkitystä elämään.

Polulla kuljetaan Jeesuksen viitoittamissa askelissa. Sen tiedostaminen antaa työlle sisällön ja suunnan.

Sirkka Pylkkänen
kirkkoherra
Juvan seurakunta

Ihmettelyä, LEIKKIÄ ja osallisuutta

Minkälaisia mahtoivat olla ensimmäiset päiväkerhot, joita pidettiin 80 vuotta sitten? Olen varma, että siellä ainakin leikittiin. Leikki on alusta asti ollut keskeinen osa päiväkerhoa ja kirkon varhaiskasvatusta. Päiväkerhot olivatkin monin paikoin nimeltään leikkikouluja – sellaisessa aika moni nyt keski-ikäinen on ollut lapsena. 

Tänä vuonna vietetään päiväkerhotyön ja koko kirkon varhaiskasvatuksen juhlavuotta teemalla ihmettelyä, leikkiä ja osallisuutta.

Juhlavuoden ja siihen tehdyn logon kautta liitytään myös Polun maailmaan ja erityisesti ILO-ikäkauteen.

Päiväkerhon 80-vuotislogo.
Piirrosaurinko - ilo.

3–5-vuotiaiden lasten ILO-ikäkaudella leikki on tärkeä. Ikäkauden teemalauseiksi on valittu ”Ilo minusta ja perheestä. Ilo yhteistä leikistä. Ilo Jumalasta.” Tätä iloa halutaan vaalia ja antaa tilaa leikille myös kirkossa.

Ilon kekkerit -juhlaoppaasta löytyy ideoita erilaisten kekkereiden järjestämiseen. Leikki ja ilo näkyvät myös Lastenkirkossa, esim. juuri nyt Ilon pääsiäisen -materiaaleissa.

Leikkivä kirkko

Leikkivää kirkkoa ja leikin teologiaa on pohdittu kirkossa jo parikymmentä vuotta sitten. Vuonna 2005 julkaistiin kirja ”Kohti leikkivää kirkkoa”, jonka ajatuksia sisältyy myös Polku-toimintamalliin. Yhteisenä unelmana on kirkko – ”Pyhän leikkikenttä” – jossa eri-ikäiset lapset saavat näkyä ja kuulua.

On ilo nähdä, miten lapsille on tänä päivänä yhä enemmän tilaa kirkossa: monissa kirkoissa on omia lasten paikkoja, joissa voi leikkiä. Monin paikoin on tehty myös lasten mittakaavassa olevia kirkollisia esineitä ja tekstiilejä, joihin lapset voivat leikkiessään tutustua.

Leikillä on keskeinen merkitys lapsen oppimiselle ja kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Leikin kautta lapsi oppii ja jäsentää myös uskonnollisia asioita ja ilmiöitä. Siksi on tärkeää, että leikkiin on tarjolla myös kirkkoon ja uskontoon liittyvää esineistöä ja leikkivälineitä.

Leikin varjolla opitaan paljon, mutta leikki on tärkeää myös itsessään. Leikissä lapsi on läsnä hetkessä: kulloinenkin leikki ja hetki on merkityksellinen. Vaikka leikissä ollaan irti arjesta, voidaan sen kautta käsitellä mieltä askarruttavia ja kipeitäkin teemoja. Aikuiselta vaaditaan tällöin herkkyyttä olla kuulolla, kulkea rinnalla ja antaa tarvittaessa tukea.

Monissa leikeissä kätkeydytään ja tullaan löydetyksi, juostaan pakoon, jäädään kiinni ja sitten pelastutaan. Kaikki nämä ovat suuria raamatullisia teemoja, joiden kautta voidaan käsitellä suuria asioita. Lapsen ensimmäisiä leikkejä on piilo- ja kurkistusleikki. Mikä riemu pienelle vauvalle/lapselle on, kun piilosta paljastuvat tutut ja turvalliset kasvot! Ihmisyyteen kuuluu vahvana tarve tulla nähdyksi, joihin tämänkaltaiset leikit vastaavat. Leikki on myös luonteeltaan yhteisöllisyyttä vahvistavaa. Parhaat leikit leikitään yhdessä toisten kanssa!

Leikkiviikko ja leikkipäivä

Useissa seurakunnissa liitytään MLL:n valtakunnalliseen leikkiviikkoon (viikko 17), joka huipentuu lauantaina 26.4. vietettävään Leikkipäivään! Tämän vuoden leikkipäivän teemana on ILO, mikä sopii hyvin kirkon varhaiskasvatuksen juhlavuoteen ja Polkuun.

Miten leikki ja leikkipäivä näkyvät teidän seurakunnassanne? Ovatko kirkon ovet auki leikille ja ilolle?

Leikkipäivän logo.

Raija Ojell, asiantuntija, Kirkon kasvatus ja perheasiat
Mirva Sandén, asiantuntija, Kirkon ruotsinkielisen työn keskus
Satu Reinikainen, kouluttaja, STEP-koulutus

Polun kehittyminen tähän asti ja tulevina vuosina

Polku -toimintamalli on ollut kirkossamme käytössä vuoden 2021 alusta, siis neljä vuotta. Sitä ennen Polkua kehitettiin ja testattiin vuosien 2019–2020 ajan. Mitä neljässä vuodessa on tapahtunut? Mitä pitäisi saada aikaan?

Polun suunnittelu lähti liikkeelle unelmista. Pohdimme kehittämisryhmässä kirkon työntekijöiden kesken, mitä asioita haluamme vahvistaa lapsen, nuoren ja hänen läheisensä elämässä. Mitä halumme kirkkona ja seurakuntina olla? Halusimme saada aikaan peilin, joka auttaa seurakuntaa ottamaan sen jäsenet todesta ja toimimaan lapsi- ja nuorilähtöisesti, joka tarjoaa 2020-luvun lapsille ja nuorille eväitä kristittynä elämiseen ja kristillisen identiteetin vahvistumiseen.

Kirkon työntekijöitä eri puolilta Suomea liittyi innolla mukaan rakentamaan Polku-mallia. Kehittämisryhmissä oli parhaimmillaan yhtä aikaa mukana yli 50 henkeä. Paikallista Polkua lähdettiin työstämään seurakunnissa eri puolella Suomea. Polku myös laajeni Millenniaalien polut -malilla koskemaan myös alle 45-vuotiaita aikuisia.

Mitä muuttaisin?

Kun kokonaisuuden rakentaa työntekijöiden mielissä kovin valmiiksi, se ei ehkä tunnukaan seurakuntalaisista omalta.

Jos nyt kirjoittaisin Polku-asiakirjan uusiksi, aloittaisin rohkeammin ihmisistä käsin ja heidän kanssaan. Kysyisin, mitä ihmiset unelmoivat seurakunnasta? Mihin he tarvitsevat rinnalla kulkijaa eläessään kristittynä? Mihin elämäntilanteisiinsa he toivoisivat seurakunnasta tukea? Minkälaisen seurakunnan he haluaisivat rakentaa? Seurakuntia kannustaisin unelmoimaan heti ihmisten kanssa, eikä vain työntekijöiden kesken. Käyttämään tietoa alueen ihmisistä. Kuulemaan ihmisiä, ottamaan heidät alusta asti mukaan. Tarkastelemaan heidän kanssaan yhdessä, miten seurakunnan nykyinen toiminta peilautuu siihen, mitä ihmiset unelmoivat ja kaipaavat.

Olemme Polun koordinaatioryhmässä havainneet, että työntekijäkeskeisyys on ollut kirkossa niin vahvaa, että sen muuttuminen ihmiskeskeiseksi toimintakulttuuriksi vaatii aikaa – seuraavatkin neljä vuotta ja ehkä hieman vielä senkin jälkeen. Toivo ihmisten kirkosta elää – yhdessä opimme koko ajan lisää.

Puolivälin arvio

Polun kokonaisuutta koordinoi ja kehittää koordinaatioryhmä. Se on asettanut Polun kehittämiselle päätavoitteen, että Polku-malli olisi laajasti tunnettu ja käytetty seurakunnissa vuoden 2026 loppuun mennessä, kirkon Ovet auki -strategiakauden päättyessä.

Kirkon nelivuotiskertomuksen Kirkko epävarmuuksien ajassa 2020–2023 seurakuntakyselyssä selvitettiin Polku-mallin käyttöönottoa ja toiminnan kehittämistä sen mukaan. Seurakunnat jakautuivat kolmeen lähes samankokoiseen ryhmään: kolmannes (32 %) katsoo tämän toteutuneen erittäin hyvin tai hyvin, kolmannes (30 %) ei hyvin eikä huonosti ja runsas kolmannes (38 %) huonosti tai ei lainkaan. Kolmessa vuodessa oli siis edetty hyvään suuntaan, mutta kokonaistavoitteeseen pääsemiseksi on vielä tehtävä töitä.

Uusia työvälineitä eri vaiheessa oleville seurakunnille

Polun edistämisen tavoitteet vuosille 2025–2026 onkin jaoteltu kolmen eri vaiheessa olevan seurakunnan mukaisesti: Tarjotaan työvälineitä ja tukea Polkua aloittaville, kehittäville ja syventäville seurakunnille.

Aloittavia seurakunnille on tulossa esimerkiksi MOOC-verkkokurssi, joka auttaa hahmottamaan mitä Polku on, mitä hyötyä siitä on seurakunnalle ja kuinka sen kanssa pääsee alkuun.

Omaa Polkua jo kehittävät seurakunnat saavat tukea kirkon uuteen materiaalipankkiin ja evl.fi/plus-sivuille koostettavasta Polku-portaalista.  Hakusanojen kautta materiaalipankista tulee löytämään aiempaa sujuvammin niin viestintäaineistot kuin toimintavinkitkin.

Kolmantena työvälineenä valmistuu vuonna 2026 Polun kehittämis- ja arviointityöväline, jolle on annettu työnimi ”Kompassi.” Sen avulla seurakunta voi arvioida laatua ja löytää arvioinnin pohjalta kehittämisen suuntia. ”Kompassi” tarjoaa Polku-mallia hyödyntäville seurakunnille välineitä syventää ihmislähtöisyyttä ja osallisuutta seurakunnan perustehtävän toteuttamisessa. Kiinnostuneet pääsevät mukaan arvioinnin kehittämiseen ja testaamaan kompassia jo vuoden 2025 aikana.

Tarvitaanko polku vauvasta vaariin?

Seurakunnista tulee ajoittain toiveita, että Polkua voisi jatkaa koko ihmisen elämänkaaren kattavaksi. Näissä toiveissa on kuultavissa unelmaa siitä, että Polku olisi entistä enemmän koettu yhteisenä asiana, siis sekä eri työalojen että seurakuntalaisten ja työntekijöiden kesken. Jotkut seurakunnat ovat lähteneet jo rakentamaan omaa polkumalliaan jatkuen eläkeikäisiin saakka.

Tarvitaanko kirkkoon yhteinen Polku-malli vauvasta vaariin? Polun koordinaatioryhmä tulee kuulostelemaan tätä seurakunnista laajemmin tulevien vuosien aikana.

Polkuriippuvuutta on aina

Helmikuussa näin kahden konsulttitoimiston laatiman kuntien ja alueiden elinvoimaan liittyvän tuoreen EVP-indeksin. Siinä vertailtiin 293 kunnan vahvuuksia sekä sitä, miten elinvoimaisia eri kokoluokan kunnat ovat tällä hetkellä. Hymyilytti, kun indeksin yhteydessä puhuttiin aluekehityksen ”polkuriippuvuudesta” eli ilmiöstä, jossa kehitys kerran liikkeelle lähtiessään joko vahvistaa tai heikentää itse itseään.

Tieteen termipankin mukaan polkuriippuvuudella tarkoitetaan vanhaan systeemiin aikojen kuluessa kehittyneitä erilaisia itseään vahvistavia tekijöitä. Onko seurakuntanne polkuriippuvuus sellainen, kuin sen haluaisitte olevan? Mitkä tekijät teillä vahvistavat itse itseään lähes huomaamatta? Jos vanhat kehityskulut näyttävät heikentävän seurakuntaa, miten kääntää suuntaa ja luoda uusia myönteisiä polkuja?

Polkuja siis on aina, hyviä tai huonoja, suunniteltuja ja pohjustettuja, tai niitä, jotka vaan tapahtuvat. Kirkon Polku-toimintamallit voivat parhaimmillaan auttaa seurakuntaa tekemään tietoisia valintoja siitä, millaisia kehityskulkuja se haluaa vahvistaa. Luodaan yhdessä polkuja, jotka vahvistavat ihmisissä kristinuskosta nousevaa elinvoimaa.

Katri Vappula.

Katri Vappula

Kirkkohallituksen asiantuntija, joka johtaa Polku-koordinaatioryhmää ja Millenniaalitiimiä

Lisätietoa www.evl.fi/polku  ja www.evl.fi/millenniaalienpolut

Polku on malli seurakunnan kokonaissuunnitelmaksi Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa 0–21-vuotiaiden osalta. Siinä seurakuntaa ja sen toimintaa tarkastellaan lapsen, nuoren ja aikuisen näkökulmasta. Vuonna 2023 julkaistu Millenniaalien polut tarjoaa mahdollisuuden hyödyntää ihmislähtöistä kokonaissuunnittelua noin 45-vuotiaisiin aikuisiin saakka. Polku-mallit ohjaavat ihmislähtöisyyden vahvistamisen lisäksi seurakuntaa laajempien kokonaisuuksien tarkasteluun pistemäisten tapahtumien tai yksittäisten työmuotojen sijaan.

Jeesuksen luo tuotiin lapsia, sanatyöskentely vauvakirkon suunnittelussa

Vauvakirkko

Heinolan seurakunnassa on perinteisesti järjestetty vauvakirkko tammikuussa heti viikko kasteen sunnuntain jälkeen. Vauvakirkkoon kutsutaan kaikki edellisenä vuonna kastetut, ja heille annetaan kastepuussa olleet kastelinnut. Konseptiimme kutsun ja kirkkohetken lisäksi kuuluu vauvapiltit eli kahvitilaisuus Vanhassa pappilassa.

Meillä oli halu uudistaa vauvakirkkoa, sillä toiminnallisissa tavoitteissamme olimme sitoutuneet kasteen merkityksen vahvistamiseen. Vauvakirkkotiimiimme kuuluvat pappi, kaikki lastenohjaajat, työalasta vastaava lastenohjaaja ja kanttori. Teemme tiivistä yhteistyötä myös suntioiden ja emäntien kanssa.

Sanatyöskentely

Perhemessujen suunnittelussa olemme hyödyntäneet Polku-materiaalien nelikenttämallia ”suunnitelma messun valmisteluun ja toteutukseen” ja kokeneet sen innostavaksi meille sopivaksi tavaksi suunnitella ja saada Sana elämään.

Käyttämässämme nelikenttämallissa tarkastellaan, miten kirkkohetken ydinajatus näkyy: Onko se havaittavissa jo kirkon ulkopuolella ihmisen lähestyessä kirkkoa? Mikä houkuttelee ja mikä kiinnostaa? Miten huomioidaan aistit ja fyysinen kokeminen? Miten sanat ja symbolit ovat aistittavissa? Näkyvätkö, kuuluvatko, maistuvatko tai tuoksuvatko ne? Mitä tekstiä tulkitsemme ja miten? Mitä yhdessä koetusta kulkee ihmisen mukana kotiin? Mihin ja miten hän voi liittyä tämän jälkeen? Miten hän voi myöhemmin palata näihin muistoihin?

Koko kirkkohetken suunnittelun lähtökohta oli saada Mark. 10:13 elämään siten, että siinä olevat sanat ja merkitykset voi ymmärtää kehon ja aistien kautta. Ääneen puhuttuun sanaan voi joskus olla vaikeaa keskittyä tai se ei ole juuri se keino, mikä tavoittaa vauvaperheen arkea elävät ihmiset. Sanatyöskentelyn työpajassamme luettiin ääneen kyseistä jaetta useita kertoja peräkkäin. Me kaikki -vauvakirkkotiimi – mietimme, mitä siitä jäi mieleen.

Esiin nousivat sanat: Jeesus kutsuu, Jeesus siunaa, koskettaminen, lasten valtakunta, lasten kaltainen, tervetulon toivotus, syli, sallikaa ja käsi. Näin löytyneiden sanojen ja asioiden avulla työstimme toimintapisteet ja mietimme, miten sanat toteutuvat käytännössä.

Tässä jokunen esimerkki: ”Jeesus kutsuu” toteutui, kun kutsuimme perheet kirkkoon. Kutsuimme heidät myös seuraavaan perhemessuun. ”Jeesus siunaa”, tarkoitti meille toimintapistettä, jossa vauva siunattiin. Samassa toimintapisteessä toteutui myös koskettaminen, syli ja käsi, sillä siunaus toteutettiin piirrostarinana. Kosketuksen pääsi aistimaan myös vauvaa sylissään pitänyt aikuinen. Vauvan kevyt ja lämmin keho, sekä tuoleilla olleet lämpimät ja pehmeät lampaantaljat koskettivat aikuista. Lasten valtakuntaa, Jumalan valtakuntaa ilmensi kastelintupuu. Lasten kaltaisuus oli taas leikkisä mahdollisuus räiskiä vettä kastemaljasta. Lasten riemu tarttui aikuisiin!

Tervetulon toivotus oli tärkeä, sillä monet perheet tulivat tilaisuuteen esikoisensa kanssa. Me työntekijät ja meidän tapahtumamme olivat heille uutta ja vierasta. Tervetulon toivotuksen suunnittelun lähtökohta oli ajatella heitä etukäteen. Mitä nämä ihmiset tarvitsevat ja mistä he tietävät, että juhla on juuri heitä varten?

Nelikenttämalli apuna

Kirkon ulkopuolelle oli ripustettu viirinauhoja, joissa toistui Vauvan vuosi -visuaalisesta materiaalista otettu väritys ja hymyilevät, punaposkiset vauvan kasvot. Samoin ulkona oli lastenohjaaja auttamassa ovien kanssa ja toivottamassa ensimmäiset tervetulon toivotukset. Toinen heti ovien sisäpuolella. Meillä kaikilla työntekijöillä oli nimikyltit, joissa oli samainen vauvankasvoinen logo kuin visuaalisessa materiaalissamme kautta linjan. Kaikissa toimintapisteissä, vauvan hoitopaikassa ja vaunuparkissa oli opastekyltit. Jälkikäteen syntyi hauska tilanne, kun imetyspaikkaan ohjaava kyltti oli jäänyt sakastin oveen. Liekö unohdus ollut Isän huumoria ja pieni muistutus pikkuväestä kirkkokansan seassa.

Vauvakirkossa astuttiin tarinaan jo kirkon ulkopuolella, mutta mitä kirkon sisäpuolella tapahtui? Miten eri aistit huomioitiin ja mikä ajateltiin kiinnostavaksi? Jumalan valtakunnasta eli kastelintupuusta noudettiin vauvan oma kastelintu. Se sujautettiin kullan väriseen kirjekuoreen, missä oli valmiina kutsu seuraavaan perhemessuun ja perhemessuinfo, joka kertoi mitä perhemessu on, minne auton voi jättää ja pääseekö kirkkoon vaunujen kanssa. Infossa esiteltiin myös ketkä työntekijät ovat mukana seuraavassa perhemessussa. Näiden lisäksi kuoressa oli iltarukouskortti. Tämä kokonaisuus vastasi kysymyksiin: ”Mitä yhdessä koetusta kulkee mukanani kotiin? Mihin voin liittyä tämän jälkeen? Mikä muistuttaa minua tästä myöhemmin? Muita toimintapisteitä olivat ”Sallikaa lasten tulla”, ”Jeesus siunaa lapsia” ja paikka esirukoukselle.

Tulevaisuus

Vauvakirkkomme oli kokonaisuus, jossa Raamatusta ammennettu sanoma tuotiin koettavaksi monin eri tavoin. Mikään toimintamalli ei kuitenkaan toimi samanlaisena kuin kerran. Tästä syystä tarkastelemme jokaista vauvakirkkoamme uudestaan siinä ajankohdassa ja siinä maailmantilanteessa, missä se kulloinkin järjestetään.

Kehittämisen kohteita löytyy meiltäkin, ja yksi niistä on kirkkomme ajatus ihmisten osallistaminen toimintojen suunnitteluun. Toisaalta ajattelen, että tehtävämme on olla lähimmäinen ja turvallinen yhteisö, joka tuo ilmi, että se on kiinnostunut lähimmäisen hyvinvoinnista ja että ovi on auki astua sisään. Jos tämän saavutamme, on ihmisen helppo tulla uudestaan ja lähettää lapsensakin toimintamme piiriin. Tämä meidän vauvakirkkomme oli suunniteltu valmiiksi siihen osallistuvia ajatellen, mutta valmis se oli vasta kun ihmiset tulivat ja osallistuivat. Teimme yhdessä arjesta pyhää.

Lena Nikkilä.

Lena Nikkilä
vastaava lastenohjaaja
Heinolan seurakunta

Takaisin sivun alkuun