Diakonia ja kasvatus etsivät yhteistä suuntaa: Uudistuksia kaivataan, mutta esteitä on yhä 7.11.2024 Diakonian ja kasvatuksen välinen yhteistyö on teemana vahvasti esillä juuri nyt. Vuosi 2025 käynnistyy nimittäin kahden työalan yhteisellä ponnistuksella, kun Tampereella järjestetään ammatilliset Diakonian ja Kasvatuksen päivät 8.-10.1.2025, teemalla Tiellä vai kujalla? Diakonian ja kasvatuksen työalan yhteistyötä pohdittiin myös Marjo Kiljusen luotsaamassa Tiellä vai kujalla -podcastissa, jossa vieraana olivat nuorisotyöntekijä Mari Vuorisalmi Tampereen Tuomiokirkkoseurakunnasta sekä diakoniatyöntekijä Lauri Nurmi Hämeenlinna-Vanajan seurakunnasta. Heillä molemmilla on tutkinnot sekä diakonian että kasvatuksen saralta. ”Näen pelkkiä mahdollisuuksia siinä, että tehtäisiin lähempänä toisiaan töitä”, toteaa nuorisotyöntekijä Mari Vuorisalmi. Tällä hetkellä äitiyslomalla oleva Vuorisalmi uskoo, että monien työtä rajaavien ”poteroiden” kaataminen loisi tilaa aidolle yhteistyölle. Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan diakoniatyöntekijä Lauri Nurmi yhtyy Vuorisalmen ajatuksiin ja painottaa, että yhteistyötä tukisivat jo koulutusvaiheessa tehtävät muutokset. ”Yhdistäisin nämä tutkinnot ja lisäisin opiskeluaikaa puolella vuodella,” hän ehdottaa. Näin jokainen nuorisotyöhön valmistuva voisi myös tehdä diakonian harjoittelun ja päinvastoin. Lauri Nurmi ja Mari Vuorisalmi keskustelevat diakoniasta ja kasvatuksesta Tiellä vai kujalla -podcastissa. Miten esteitä purettaisiin käytännössä? Sekä Vuorisalmi että Nurmi kokevat, että yhteistyön esteenä on myös erilaisten stereotypioiden vahvistama kuilu. ”Diakoniatyöntekijät nähdään tiukkapipoisina ja nuorisotyöntekijät aina valmiina kertomaan viimeiset vitsit,” Nurmi naurahtaa. Vuorisalmi täydentää: ”Jotenkin kirkossa ollaan välillä omissa karsinoissa. Osa tiukasti vartioi omaa alaansa, eikä näe kokonaisuutta.” Diakonia ja kasvatus voisivat Nurmen mukaan oppia toisiltaan esimerkiksi kohtaamisen kulttuurista. ”Tässä maailmanajassa kaikilla on nälkä – paitsi fyysinen nälkä myös kohtaamisen nälkä ja yhteen tulemisen nälkä. On tärkeää, että jokainen tietää, ettei tarvitse olla yksin. Diakoniaruokailu ja nuorten iltapala ovat samanarvoisia tilaisuuksia, vaikka niihin tulevilla ihmisillä on erilaiset tarpeet.” Kaikkien ei tarvitse tehdä kaikkea – tiimityö voimavarana Vaikka vuorovaikutus arjen keskellä koetaan tärkeäksi, yhteistyön tiivistäminen vaatisi aikaa ja uudenlaista ajattelua. Nurmi kuvailee arjen kohtaamisten merkitystä: ”Se, että tulisi mahdollisuus kohdata aidosti, ei viesteillä tai Teamsin kautta, vaan aidosti kasvokkain.” Vuorisalmi pohtii, ettei kirkossa kaikkien tarvitse tehdä kaikkea: ”Ja ehkä koko kirkko voisi kehittyä tässä ajattelussa, että mitä kukakin osaa, ja miten sitä voitaisiin valjastaa käyttöön.” Vuorisalmi ja Nurmi toivottavat kirkon työntekijät tervetulleeksi yhteisiin Diakonian ja kasvatuksen päiville Tampereelle ensi tammikuussa, toivoen päivän olevan ”ponnahduslauta aidolle uudistumiselle.” Kuuntele Tiellä vai kujalla? | Podcast on Spotify Diakonian ja kasvatuksen päivät 2025 – EVL Plus Anna Patronen viestintäasiantuntija Kirkon viestintä
Suuremman suojassa kohti koulua 19.6.2024 ”Mulla on uusi pyyhekumi.” ”Mulla on samanlainen, mutta mun oma ei ole sininen vaan pinkki. Mistä sä oot saanut ton?” Serkukset näyttävät toisilleen kirjan muotoisi pyyhekumeja, joissa molemmissa on kuva siivistä ja teksti: Suuremman suojassa. ”Meillä oli kirkon pihalla semmonen tapahtuma, jonne sai tulla kaikki ne, jotka aloittaa koulun.” ”Mäkin sain tän kirkosta, meillä oli siellä kouluun siunaaminen.” Tähän tapaan voisivat eri paikkakunnilla asuvat koulunsa aloittavat kaverukset tai serkukset jutella, kun seurakunnissa järjestetään Suuremman suojassa kohti koulua -tapahtumia, joista saa matkaansa teeman logolla varustetun pyyhekumin. Polku-toimintamallin Seikkailu ikäkauteen -materiaalin on tarkoitus toimia ideapankkina ja työn suunnittelun pohjana. Suuremman suojassa -kokonaisuus vahvistaa luontevasti koulutielle siunaamisen tapahtumaa ja laajentaa sitä koko ikäkautta koskevaksi, eri-ikäisiä koululaisia yhteen kokoavaksi toimintamalliksi. Erilaiset kouluun siunaamisen kirkkohetket ja tapahtumat ovat seurakuntien toiminnassa tuttuja. Osallistujamäärät kouluun siunaamiskirkoissa ovat kuitenkin monin paikoin laskeneet. Millainen kokonaisuus kutsuisi tämän ajan perheitä ja pieniä koululaisia mukaan? Mikä koulunsa aloittavasta itsestään ja toisaalta hänen läheisistään on tärkeää? Mikä saa raivaamaan tilaa kalenteriin ja lähtemään liikkeelle? Millainen kutsu tavoittaa kohderyhmän? Näitä kysymyksiä on syytä pohtia kriittisesti ja ennen kaikkea yhdessä ikävaiheen lasten ja heidän vanhempiensa kanssa. Entä jos annetaan lasten itse suunnitella ikätovereilleen toimintaa ja seurakuntien työntekijän tehtäväksi jää mahdollistaminen. Yhteistyössä on voimaa Suuremman suojassa koulutielle -tapahtuma on rakennettu erilaisista rastimaisista kohteista koostuvaksi kokonaisuudeksi, jossa siunaaminen on yksi rasteista. Näin mukaan voisivat tulla laajalti alueen perheet riippumatta seurakuntasitoutumisen vahvuudesta tai väljyydeltä. Tapahtuman kuluessa he voivat itse päättää, mitä rasteja valitsevat. Ehkä jonkun aikatauluihin ja toimintatapoihin sopii lyhyt piipahdus muutamalla rastilla toisen perheen viipyillessä tapahtumassa sen alusta loppuun saakka. Viestinnässä on tärkeä ilmaista selkeästi etukäteen erilaiset mahdollisuudet liittyä mukaan. Näin myös perheet, joille vaikkapa siunaaminen ei tunnu luontevalta, voivat vain jättää kyseisen kohdan väliin ja saada silti kokonaisen, hyvän kokemuksen yhteisestä tapahtumasta. Rastiradan pisteitä voi olla esimerkiksi: repun pakkaus, valokuvaus selfie-seinän edessä, kertomushetki, liikennetaidot, harrastusmahdollisuudet, rukous, siunaaminen, jne. Materiaalista löydät vinkkejä näiden pisteiden rakentamiseen. Myös tarjoilu on tärkeä muistaa joko omana pisteenään tai erillisenä hetkenä ennen tai jälkeen tapahtuman. Suuremman suojassa kohti koulua -tapahtuman aikana on luontevaa esitellä ja tehdä tutuksi koululaisille tarkoitettua toimintaa. Kun seurakunnan kerhonohjaajat ja varhaisnuorisotyöntekijät ovat mukana toteuttamassa rastipisteitä, he tulevat myös kasvoina tutuiksi lapsille ja perheille. Mukaan toteuttamaan on tärkeä kutsua laajasti eri yhteistyökumppaneita ja paikkakunnan toimijoita. Suuremman suojassa -tapahtuma kannattaakin järjestää yhdessä alueen muiden toimijoiden kanssa. Ketkä kaikki tekevät työtä pienten koululaisten parissa? Mitä palveluja kouluikäisten perheet käyttävät ja tarvitsevat? Ollaan rohkeita ja kutsutaan kaikki mukaan saattelemaan koululaisia matkaan. Vapaasti käytettävissä oleva materiaali Suuremman suojassa koulutielle –materiaali on kaikkien seurakuntien vapaasti hyödynnettävissä. Millainen koulutielle siunaamisen tapahtuma teidän seurakunnassanne on järjestetty tai järjestetään tänä vuonna? Tägää Polku someen ja auta muita seurakuntia löytämään juuri teidän tapahtumanne ideat yhteiseen käyttöön. #evlpolku #seikkailupolulla #suuremmansuojassa #kohtikoulua Satu Reinikainenkouluttaja, STEP-koulutus Raija Ojellasiantuntija, Kirkon kasvatus ja perheasiat
Hyvinvoinnin ja toimintakyvyn puolesta! 17.6.2024 Suomessa tehdään paljon hyvää työtä fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn parantamiseksi, mutta tehtävää riittää vielä. Esimerkiksi väestön fyysinen kunto laskee kaikissa ikäluokissa, ja mielenterveyden haasteet ovat lisääntyneet. Tärkeää on kaikkien toimijoiden yhteinen viesti kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin huomion kiinnittämisestä. Jokaisen toimijan on hyvä pysähtyä pohtimaan, tehdäänkö meillä kaikki mahdollinen hyvinvoinnin ja toimintakyvyn edistämiseksi. Kirkkohallitus on lähtenyt kumppaniksi Olympiakomitean käynnistämään Suomi – toimintakykyinen maa ja kansa -konseptiin. Se pyrkii muuttamaan Suomessa asuvien ihmisten asenteita ja tapakulttuuria, jotka liittyvät fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn. Seurakuntien kannattaa lähteä myös itsenäisesti mukaan tähän konseptiin. Kirkon toiminnan perustana on kokonaisvaltainen ihmiskäsitys, ja seurakunnissa tuetaan ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia monilla eri tavoin. Kirkon erityinen voimavara on hengellinen elämä ja sen hoitaminen. Kirkko voi tarjota tässä ajassa ihmisten elämään erityisiä mahdollisuuksia pysähtymiselle sekä pyhän ja riittävyyden kokemiselle. Seurakunnat ylläpitävät ja edistävät ihmisten hyvinvointia myös yhteistyössä alueen muiden toimijoiden kanssa. Koska ihmisen hyvinvointi on moniulotteinen kokonaisuus, yksi toimija ei voi yksin tukea ja edistää kokonaisvaltaista hyvinvointia, vaan se edellyttää monien eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Yhdessä hyvinvointityön tekeminen takaa työlle entistä paremman vaikuttavuuden. Seurakunnat mukaan yhteisiin hyvinvointia edistäviin hankkeisiin Sosiaali- ja terveysministeriön kokoama tieteellinen asiantuntijaryhmä julkaisi 30 toimenpidettä, joita se ehdottaa kansalliseen Terveydeksi -terveys- ja hyvinvointiohjelmaan vuosille 2024–2027. Isossa osassa toimenpiteitä keskitytään ravintosuosituksiin ja elintapa- ja hyvinvointineuvonnan kehittämiseen, mutta terveyssuositusten rinnalla kulkee sosiaalisiin tilanteisiin ja henkiseen kestävyyteen keskittyviä suosituksia. Seuraavassa kolme esimerkkiä toimenpiteistä ja ajatuksia miten kirkko voisi niihin liittyä: Väkivallan, kiusaamisen ja syrjinnän vastainen toimenpideohjelma oppilaitoksissa Kiusaaminen ja syrjintä vaikuttavat oppilaiden hyvinvointiin ja oppimiseen. Tavoite on luoda turvallisempi ja osallistavampi oppimisympäristö. Toimenpiteet: Otetaan oppilaitoksissa käyttöön väkivallan, kiusaamisen ja syrjinnän vastainen toimenpideohjelma. Ohjelman tulee sisältää toimia, joilla kiusaamista ehkäistään, sekä toimia, joilla kiusaamistilanteisiin puututaan. Lisäksi ohjelman toteutusta ja vaikutuksia tulee seurata jatkuvasti. Toimeenpanoon osallistetaan koulun koko henkilökunta sekä lapset ja vanhemmat. Kiusaamisen ja väkivallan ehkäiseminen on pidettävä jatkuvasti kirkon nuorisotyön keskiössä. Voisiko seurakuntien nuorisotyö aktiivisesti liittyä ohjelman toteutukseen vahvistamalla turvallisten aikuisten läsnäoloa oppilaitoksissa sekä tukemalla henkilökuntaa ja vanhempia aiheen parissa? Päihdekasvatuksen ja päihteettömyyttä edistävien toimien kehittäminen kouluissa Nuorten nikotiinituotteiden käyttö, erityisesti nuuskaaminen ja muiden savuttomien nikotiinituotteiden käyttö, on lisääntynyt. Alkoholinkäyttö on vähentynyt, mutta kannabiskokeilut ovat yleistyneet. Tavoite kehittää päihteettömyyden edistämistä kouluissa. Toimenpiteet: Kehitetään kouluissa tapahtuvaa päihteettömyyden edistämistä mukaan lukien yhteistyö muiden toimijoiden kanssa. Päihdekasvatuksen kehittämisessä huomioidaan kohderyhmien tarpeet, ml. erityisryhmät sekä kieli- ja kulttuurikysymykset. Lisäksi ehkäisevää päihdetyötä vahvistetaan riskiryhmät paremmin tavoittavaksi. Voisiko seurakuntien nuorisotyö vahvistaa päihdekasvatuksen osuutta rippikouluissa ja muussa toiminnassa? Päihdekasvatuksen sisällöissä on tärkeää realistisuus, uskottavuus ja ajantasaisuus, joten nuorisotyössä kannattaa hyödyntää erityisasiantuntijuutta: erityisnuorisotyönohjaajiaan ja yhteistyötahoja kuten esimerkiksi Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:tä ja YAD ry:tä. Koulujen kerhotoiminnan kehittäminen Koulujen kerhotoiminta on oppituntien ulkopuolista harrastustoimintaa, joka tapahtuu koulupäivän yhteydessä. Tavoitteena on tarjota lapsille mahdollisuus harrastaa riippumatta taustasta, varallisuudesta tai muista syistä. Kerhoilla ja vapaa-ajan harrastuksilla on tärkeä rooli nuorten syrjäytymisen ja yksinäisyyden ehkäisyssä, sillä ne mahdollistavat uusien ystävyyssuhteiden syntymisen. Suomessa toteutetaan “Harrastamisen Suomen mallia”, jonka tavoitteena on tarjota kaikille lapsille mieluisa ja maksuton harrastus. Vielä tarvitaan lisää tietoa, kuinka syrjäytymisriskissä olevat lapset ja nuoret saataisiin mukaan kerho- ja vapaa-ajan harrastustoimintaan sekä millaisia myönteisiä vaikutuksia toiminnalla saavutetaan syrjäytymisen ja yksinäisyyden ehkäisemiseksi. Toimenpiteet: Kehitetään tutkimusperusteisesti koulujen kerhotoimintaa, syrjäytymisriskissä oleville lapsille kohdennettua muuta harrastustoimintaa sekä kaveritoiminnan malleja lasten ja nuorten syrjäytymisen ja yksinäisyyden ehkäisemiseksi. Voisivatko seurakunnat liittyä vahvemmin mukaan Harrastamisen Suomen malliin ja käydä entistä vahvempaa keskustelua alueen muiden toimijoiden kanssa, jotta vältettäisiin mahdolliset päällekkäisyydet, viestittäisiin toisten toimijoiden toiminnoista ja yhdistettäisiin tarvittaessa resursseja? Seurakuntien kerhotoimintaa kannattaa jatkuvasti kehittää ja huolehtia sen saavutettavuudesta, maksuttomuudesta ja innovatiivisuudesta. Toimintoja kehittäessä kannattaa hyödyntää Ulkopuolisuuden ehkäisyn silmälaseja. Seurakuntien perustoiminta vahvistaa yhteisöllisyyttä ja lisää turvallisuuden tunnetta. Sen toiminnan pitkä perinne ja jatkuvuus tuovat varmuutta ihmisten arkeen. Seurakunnista löytyy rohkeutta myös kehittää ja tehdä asioita uudella tavalla, jolloin se tarjoaa ihmiselle arjen tukea ja yhteisöllisyyden kokemuksen. Toiminnan vaikuttavuus vahvistuu liittymällä yhteisiin kokonaisuuksiin ja viesteihin kansallisesti ja paikallisesti. Tätä kautta seurakunnan työn vaikuttavuus tulee yhä laajemmin yhteiskunnassa näkyviin. Ville Kämäräinen asiantuntija, ulkopuolisuuden ehkäisy ja liikunta- ja urheiluyhteistyö Kirkkohallitus Sari-Annika Pettinen asiantuntija, perheneuvonta ja perheasiat Kirkkohallitus Lisätietoa: Älypuhelinkielto kouluun, suositus ruutuajasta ja nuorisoneuvola – näin asiantuntijat parantaisivat nuorten hyvinvointia | Politiikka | Yle Seurakunta ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin mahdollistajana – KirkonkelloKirkonkello Toimintakykyinen Suomi tehdään yhdessä #LupausSuomelle
Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja koulunuorisotyö 30.10.2023 Yksi kirkon kouluyhteistyön merkittävä osa on koulunuorisotyö. Tässä artikkelissa käsitellään seurakunnan koulunuorisotyötä, joka on nuorisotyön menetelmillä tehtävää kasvun ja hyvin voinnin tukea, jolle on oma korinsa Kumppanuuden korimallissa. Sen periaatteet ovat: yhteisölähtöinen ja tasavertainen kumppanuus ennaltaehkäisevän opiskeluhuollon ja työhyvinvoinnin tukeminen varhaiskasvatuksen, koulun ja oppilaitoksen omien hyvinvointisuunnitelmien mukaan toimiminen uskontojen ja katsomusten kirjoa kunnioittava toimintaEsimerkkejä ryhmäytykset, kerhot, perhekeskus- ja kriisiyhteistyö, henkilökunnan virkistys. Huolimatta koronan jälkeisestä valtion aktiivisesta koulunuorisotyön vahvistamisesta, nuorisotyö kouluissa on kehittynyt alun alkaen paikallistasoilla. Kunnat ja koulut ovat rakentaneet sitä omista lähtökohdistaan, vailla valtion ohjausta. Tästä syystä ei ole olemassa yhtä selkeästi normitettua ja tilastoitua koulu- ja oppilaitosnuorisotyötä, vaan joukko erilaisia tavoitteita, joihin pyritään vaihtelevin menetelmin, resurssein ja kumppanuuksin (Kiilakoski 2014). Seurakunnillakin on hyvin erilaisia tapoja ja tasoja tehdä koulunuorisotyötä. Joissain seurakunnissa voi olla vain yksittäisiä tilanteita lukuvuoden aikana, kun taas jossain nuorisotyön perusta luodaan koulukontekstin kautta. Suhde seurakunnan ja koulun välillä voi olla myös kompleksoitunut. Huomio on kiinnittynyt uskonnonvapaus- ja katsomuskeskusteluun: On puhuttu päivänavauksista, Suvivirrestä ja uskonnon opetuksesta. Kumppanuuksien korin sisällöt, kuten yleissivistävä opetus, uskonnolliset tilaisuudet, kasvun ja hyvinvoinnin tuki ja perinteiset juhlat ovat voineet sekoittua sekä yleisessä keskustelussa, että yhteistyön tekemisessä. Tämän keskustelun varjoon on jäänyt laaja kasvatustyö, jota seurakunnat ovat yhdessä koulujen ja muiden toimijoiden kanssa toteuttaneet. Voinee kuitenkin sanoa, että suurelta osin koulujen kanssa yhteistyö on hyvää, tiivistä ja sitä kehitetään edelleen tavoitteena vahvistaa lasten ja nuorten hyvinvointia. Kouluissa kirkon nuorisotyötä tehdään yhteisölähtöisesti. Se on tasavertaista kumppanuutta, ennaltaehkäisevän opiskeluhuollon ja työhyvinvoinnin tukemista. Työtä tehdään koulun omien hyvinvointisuunnitelmien mukaisesti ja uskontojen ja katsomusten kirjoa kunnioittaen. Seurakuntien nuorisotyön tekemisen tapoja kouluissa ovat muun muassa: välituntipäivystykset ohjelmallisia, läsnäoloa, ryhmätoimintaa mm. KouluSaapas ja Walk in- toiminta teemapäiviin osallistuminen ryhmäytyspäivien toteutuksiin osallistuminen koulujen leiripäivien toteuttaminen ja osallistuminen yhteisiin leiripäiviin. palveluiden tarjoaminen: aamu- ja Iltapäiväkerhot leirikouluihin osallistuminen koulujen oppilas/opiskelijahuollon ryhmiin ja muihin oppilashuollon verkostoihin osallistuminen tunnetaitojen, sosiaalisten tilanteiden selviämisen ja ryhmätaitojen teeman valmentamista koulun toivomilla tavoilla mm. Salatut elämän taidot ja K12-kurssit vanhempainillat harrastekerhot koulujen tiloissa iltaisin joko seurakunnan omana toimintana tai osana koulun kerhotoimintaa harrastamisen Suomen malliin kerhotoimintaan osallistuminen iltapäivätoiminta (seurakunnan oma koulujen jälkeen tarjottu toiminta) Neljä jännitettä Yhdeksi keskeisimmistä jännitteistä koulunuorisotyössä määritellään yksilölähtöisen ja yhteisölähtöisen nuorisotyön välinen työntekemisen tapa. Tulisiko koulunuorisotyötä tehdä koulussa ensisijaisesti niiden nuorten kanssa, joille koulunkäynti on hankalaa vai pitäisikö työskennellä ensisijaisesti rakentaen kouluyhteisöä nuorille paremmaksi? Tämä on nuorisopoliittinenkin ydinjännite, jossa ratkotaan sitä, millainen asema nuorisotyöllä on osana hyvinvointityötä: Onko nuorisotyön tehtävä auttaa yksilöitä, jotka ovat jollakin tapaa pudonneet yhteiskunnan tukiverkoista vai rakentaa verkkoja ennaltaehkäisevästi niin, että kukaan ei putoa? (Jurvanen, Kauppinen, Kiilakoski, Kivijärvi, Laine, Nyman-Kurkiala, Siegfrids 2021) Myös hallinnollisesti tilanne on uusi: Korjaava ja yksilöllinen opiskeluhuolto on hyvinvointialueiden vastuulla, ja yhteisöllisempää työtä toteuttaa kaupunkien ja kuntien työntekijät. Sama jännite heijastuu myös seurakuntien nuorisotyöhön, jonka työn painotus on vahvasti ollut yhteisöllisessä työotteessa. Kuitenkin pandemia-aika ja nuorten lisääntyneet mielenterveysongelmat ovat vieneet työn tekemisen tapoja entistä yksilöllisempään suuntaan ja samalla haastaneet työntekijöiden ammattitaitoa. Kouluissa työn painotus on voinut vaihdella luokkien kanssa tehtävistä teema- ja ryhmäytyspäivistä yksilöllisempään päivystys/ läsnäoloon välitunneilla. Toinen jännite on se, että lähdetäänkö toiminnassa nuorten tarpeista vai pyritäänkö ratkaisemaan joitakin aikuisten määrittämiä tavoitteita (Jurvanen, Kauppinen, Kiilakoski, Kivijärvi, Laine, Nyman-Kurkiala, Siegfrids 2021). Koulussa toimimiseen liittyy vielä paljon perinteistä kumpuavaa traditiota, jonka vuoksi odotukset seurakunnan koulunuorisotyölle ovat joskus ristiriitaisia. Voi olla, että seurakunnan sisältäkin on paineita nähdä kirkon tehtävän painopiste ns. tunnustuksellissa toiminnassa, kuten hartauksissa ja muissa kirkkovuoden tilanteissa, ja muuta tehdään jos resurssit sen mahdollistavat. Seurakunnat pitävät kouluyhteistyön yhtenä tavoitteena nuorten kontaktoimista, jolloin seurakunnan omaan toimintaan kutsuminen tulee helpommaksi. Tämäkään sinällään hyvä sivutavoite ei kuitenkaan voi olla toiminnan lähtökohta ja peruste. Koulussa tehtävä nuorisotyö ei tule olla ”portti” johonkin oikeampaan nuorisotyöhön, vaan sen itseisarvo on nähtävä nuorten hyvinvoinnin edistäjänä ja siten merkittävänä osana perustyötä. Kolmas jännite on koulunuorisotyön vaikuttavuuden arviointi. Koulunuorisotyöstä on melko vähän tutkimuskirjallisuutta. Se on luonteeltaan erilaisten teoreettisten mallien rakentamista hyödyksi koulunuorisotyöhön. Empiiriset tutkimukset ovat vähäisempiä, ja erityisesti nuorten näkökulma on kapea. Tutkimuksissa on ollut myös painotus nuorisotyötä puoltaviin näkökulmiin ja toiminnan potentiaalien korostamiseen. (Jurvanen, Kauppinen, Kiilakoski, Kivijärvi, Laine, Nyman-Kurkiala, Siegfrids 2021) Seurakuntien vahvistaessa painotustaan kouluympäristössä tapahtuvaan nuorisotyöhön, todennäköisesti joudutaan vähentämään resurssointia muusta nuorisotyöstä. Siksikin on seurattava tarkasti sekä paikallisesti, että valtakunnallisesti työn vaikuttavuutta ja rohkeasti muutettava työn tekemisen tapoja sen perusteella. Neljäntenä jännitteenä pidän seurakunnan nuorisotyön kykyä toimia monitoimijaisessa verkostossa. Useilla paikkakunnilla toimiikin oppilashuolenpidonohjausryhmä tai muu vastaava verkosto, jossa seurakunnalla on edustus. Monitoimijainen yhteistyö on edellytys laadukkaalle ja vaikuttavalle koulunuorisotyölle. Sitä ei voi nähdä lisänä seurakunnan omaan työhön, vaan perustyön tekemisen muotona. Muut nuorisotyön toimijat, koulun henkilökunta ja oppilashuollon henkilökunta on asemoitava yhteiseksi työyhteisöksi, jonka henkilösuhteita pitää vaalia. Kuitenkin on huomioitava se, että resurssit ja painopiste säilyvät kohtaamistyössä eikä yhteistyörakenteen hoitamisessa. Kouluyhteistyön ja yhteistyöverkoston ylläpitämiseen menevä resurssi pahimmillaan ylittää lasten ja nuorten tarpeet, ja se vähentää jopa kontaktityötä lasten ja nuorten kanssa. Hyvää yhteistyötä on joskus sitäkin, että on selkeästi määritelty eri toimijoiden omat erilliset työn tekemisen tavat ja huolehditaan siitä, että vältetään päällekkäistä resurssointia, tiedetään ja tiedotetaan toistemme toiminnasta. Lopuksi Koulu nähdään entistä vahvemmin yhteiskunnan palveluverkoston risteyksenä, jossa tavoitetaan parhaiten lapset ja nuoret. Siellä työskentelee moniammatillinen joukko ihmisiä eri organisaatioista. Seurakuntien on hyvä kehittää toimintaansa niin, että se on omalta osaltaan tukemassa entistä vahvemmin lasten ja nuorten hyvinvointia ja kasvua kouluissa. Kirkolla on paljon annettavaa koulunuorisotyölle ammattitaitoisen henkilöstönsä, resurssiensa vuoksi. Tätä ovat muun muassa: nuorisotyön kokonaisvaltainen ammattitaito työntekijöillä on vahva kohtaamisen osaaminen hyvät rakenteet vapaehtoistoimijuuden organisoimisessa katsomusosaaminen: Rasismin vastaiseen työhönkin viitaten seurakuntien nuorisotyö voisi toimia katsomusdialogisuuden mahdollistajana lasten ja nuorten parissa. Vahva oppilaitostyön perinne ja osaaminen, jota voisi hyödyntää myös koulunuorisotyössä. Mielestäni yksilölähtöisyyden ja yhteisölähtöisyyden osalta on valittava molemmat painotukset. Sen voi toteuttaa työjaollisesti niin, että on työntekijöitä, jotka selkeästi painottuvat yksilölliseen työotteeseen ja työntekijöitä, joilla on painotus yhteisölähtöisyydessä. Tai työntekijä voi jakaa työaikansa selkeästi molempiin (vrt. pienet seurakunnat). Molemmat työotteet tarvitaan parhaan mahdollisen vaikuttavuuden saavuttamiseksi. On myös huolehdittava, että koululla tapahtuva nuorisotyökin on lapsi- ja nuorilähtöistä sekä osallistavaa. Tekemisen ja toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa tulee olla kohderyhmä mukana. Helposti kouluympäristö houkuttaa täyttämään jääneitä aukkopaikkoja, vaikkei lapset ja nuoret siihen täyttöä kaipaisikaan. Mitä muuta seurakunnan nuorisotyö kouluissa voisi olla tulevaisuudessa? vahvempi monitoimijaiseen koulunuorisotyön verkostoon osallistuminen ja työn organisointi sen kautta. vahvempi yksilötyö pitkäkestoinen tukihenkilötoiminta putoamisvaarassa oleville lapsille ja nuorille Walk in -toiminnan vahvistaminen turvallisen aikuisen läsnäolo oppitunneilla (koko koulupäivä) erilaiset kulttuurien ja katsomusten yhteen saattamiset (katsomusdialogisuuden vahvistaminen) henkilökunnan tuki vanhempain tuki esim. Murehdinta-klubit perheen yhteisen toiminnan vahvistaminen koulun kautta yhteistä toimintaa haastavissa tilanteissa oleville perheille Ville Kämäräinenasiantuntija, ulkopuolisuuden ehkäisy ja liikunta- ja urheiluyhteistyöKirkkohallitus Lähteet: Kumppanuuden korit ja Vasu2022 Susanna Jurvanen, Eila Kauppinen, Tomi Kiilakoski, Antti Kivijärvi, Sofia Laine, Pia Nyman-Kurkiala ja Anna Siegfrids (2021): Mitä koulunuorisotyö on? Tutkimuskatsaus koulunuorisotyön määritelmiin ja tavoitteisiin. Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura. Kiilakoski, Tomi (2014) Koulu on enemmän. Nuorisotyön ja koulun yhteistyön käytännöt, mahdollisuudet ja ongelmat. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura.