Katsomuskasvatus ja alle 3-vuotiaat

Kulttuurin oppiminen alkaa jo kohdussa. Vauva oppii tunnistamaan usein toistettuja lauluja ja kuulemaansa musiikkia sekä vanhempiensa äänen. 

Aivotoiminta erikoistuu havainnoimaan sellaisia kielellisiä ja musiikillisia piirteitä, joita kuullaan varhaislapsuudessa. Vastasyntyneen spiritualiteetin ajatellaan olevan rakkauden, läsnäolon, yhteyden ja luottamuksen kokemista sekä suhteessa olemista toiseen.

• Onko hengellisyys synnynnäistä vai opittua?
• Ovatko lapsen hengelliset ajatukset luovia vai voiko ne ottaa todesta?
• Miten perheitä voisi tukea varhaisvuosien katsomuskasvatuksessa

Metsäkylpyjä pienille
Tampereen seurakunnassa toteutetaan vauvojen metsäkylpyjä. Voisko tästä kehittää mallin myös päiväkotiyhteistyöhön alle 3-vuotiaiden kanssa?

Lue lisää tästä

Kolme määritelmää spiritualiteetille

• Spiritualiteetti voidaan määritellä suhdetietoisuudeksi, eräänlaiseksi yhteydeksi, jota koetaan suhteessa itseen, toisiin ihmisiin, ympäröivään maailmaan ja korkeampaan voimaan. Hay ja Nye 2006.
• Spiritualiteetti on synnynnäinen, mutta sitä opitaan ilmaisemaan oman kulttuurin kielellä, rituaaleilla ja opeilla. Hay, Helmut & Reich, 2006
• Spiritualiteetti kytkeytyy suhteessa olemisen kokemuksiin, jotka rakentuvat vuorovaikutuksen kautta (A-L Kilpeläinen, 2019)

Spiritualiteetti luo pohjan katsomukselle. Katsomuksellinen ja uskonnollinen kehitys on kokonaisvaltaista ja yhteydessä ihmisen kokonaiskehitykseen, esimerkiksi ajattelun kehitykseen. Taaperoikäinen etsii ilmaisutapoja omalle spiritualiteetilleen sekä oppii rituaaleja ja katsomuksellista kieltä. Kulttuurinen tieto opitaan osallistumalla. Lapsi voi vain oppia jotain sellaista, mitä hän pääsee näkemään ja kokemaan. Uskonnollista kulttuuriperintöä ovat esimerkiksi pyhät rakennukset tai rituaalit ja musiikki. Varhaisella vuorovaikutuksella on merkitystä myös myöhemmälle uskonnollisuudelle ja spiritualiteetille.

Spiritualiteetti on eri asia kuin uskonto. Ihminen voi olla spirituaalinen, vaikkei olisi uskonnollinen. Monet ihmiset rakentavat kuitenkin yhteyttä tuonpuoleiseen oman uskontonsa uskomusten ja käytänteiden kautta. Lapset eivät synnynnäisesti usko minkään tietyn uskonnon tai tradition mukaan, vaan uskomusten sisältö voidaan oppia ympäröivästä kulttuurista tai se voi olla mielikuvituksen synnyttämää.

Tämän sivun sisällössä on hyödynnetty väitöskirjatutkija Aino-Elina Kilpeläisen ajattelua ja materiaalia.