Vankilasielunhoito

Vankilasielunhoito on sotilassielunhoidon rinnalla Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vanhin sielunhoidon työmuoto. Se alkoi jo Ruotsin vallan aikana, jolloin ei vielä ollut nykyisen vankiloiden kaltaisia vankiloita, vaan vangitut säilytettiin kuninkaanlinnojen yhteydessä odottamassa tuomiotaan. Vankilapapin virka perustettiin Schaumannin kirkkolain uudistuksen myötä 1860-luvulla, Venäjän vallan aikana. Siitä asti on ollut olemassa vankilapappeja. Nykyaikainen vankilalaitos tuli maahamme 1800-luvun loppupuolella. Suomen itsenäistyttyä vankilasaarnaajan virkanimike muuttui vankilapapiksi ja viroista tuli päätoimisia suljetuissa vankiloissa. Tämä järjestely on voimassa edelleen, suljetuissa vankiloissa on vankilapapin virka.

Kirkko toimii vankiloissa myös muilla tavoin, seurakuntien ja kirkollisten järjestöjen työnä. Vankiloissa tehtävän yhteistyön erityispiirteitä ovat tiivis yhteys ja yhteistyö oikeusviranomaisten kanssa sekä vankilatyön hyvin laaja ja vahva ekumeenisuus. Kirkon vankilatyö tehdään yhdessä muiden kirkkokuntien ja kristillisten järjestöjen kanssa vankien ja heidän läheistensä auttamiseksi sekä vankeusaikana että vapautumisvaiheessa.

Näillä sivulla on tietoa kirkon vankilatyön kokonaisuudesta, toimintaa ohjaavista säädöksistä ja rakenteista. Lisätietoa on tarjolla sivujen sisältämistä liitetiedostoista sekä linkitetyiltä sivustoilta.