Lasten ja nuorten harrastamisen kustannukset ovat nousseet huolestuttavasti. Usein lapsen mahdollisuus harrastaa riippuu perheen taloudellisesta tilanteesta. Tämä kehitys lisää eriarvoisuutta, heikentää osallisuutta ja jättää lapsia ja nuoria yhteisöjen ulkopuolelle.
Vain kolmannes suomalaisista 7-15-vuotiaista liikkuu kansallisten suositusten mukaisesti. Liikunnan puute on merkittävä hyvinvoinnin haaste, mutta samalla harrastamisen korkea hinta vaikeuttaa monen lapsen ja nuoren mahdollisuuksia osallistua. Kyse ei ole vain liikunnasta. Kyse on myös ystävyyssuhteista, yhteisöön kuulumisesta ja mahdollisuudesta löytää oma paikkansa.
Kirkon tehtävänä on puolustaa jokaisen lapsen ja nuoren oikeutta osallistua ja harrastaa. Seurakunnat tekevät jo nyt arvokasta työtä järjestämällä kerhoja, leirejä, retkiä, liikuntatapahtumia ja yhteistyötä urheiluseurojen kanssa. Samalla ne tarjoavat mahdollisuuden toimintaan riippumatta perheen taloudellisesta tilanteesta.
Kun kannamme huolta harrastamisen kasvavista kustannuksista, meidän on tarkasteltava rehellisesti myös omaa toimintaamme. Suositut urheilurippikoulut tarjoavat nuorille merkityksellisiä kokemuksia ja yhteisöllisyyttä, mutta niiden kustannukset voivat muodostaa osalle perheistä todellisen esteen osallistumiselle. Jos kirkko haluaa rakentaa yhteisöjen moninaisuutta ja yhdenvertaisuutta, sen on aktiivisesti etsittävä ratkaisuja, joilla taloudellinen tilanne ei määritä nuoren mahdollisuuksia osallistua haluamaansa rippikouluun.
Seurakuntavaalien lähestyessä kysymys on myös arvovalinnoista. Luottamushenkilöt päättävät, millaisia painotuksia seurakunnissa tehdään ja kuinka vahvasti yhdenvertaisuus näkyy päätöksenteossa. Haluammeko rakentaa kirkkoa, joka madaltaa osallistumisen esteitä ja avaa ovia kaikille lapsille ja nuorille?
Tarvitsemme myös uusia ratkaisuja. Seurakuntien iltapäivätoiminnassa voidaan lisätä matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksia. Paikkakunnille kannattaa rakentaa yhteisiä tukirahastoja vähävaraisten perheiden lasten harrastamisen tueksi. Seurakuntien liikuntaagentit ja koulutetut nuoret vertaisohjaajat, liikuntainnostajat, ovat tässä työssä avainasemassa. He voivat toimia sillanrakentajina seurakuntien ja urheiluseurojen välillä sekä auttaa lapsia ja nuoria löytämään itselleen sopivia harrastuspolkuja.
Kutsumme yhteiseen vastuuseen seurakuntia, kuntia, urheiluseuroja, järjestöjä ja muita toimijoita. Harrastamisen kustannusten hillitseminen, uusien tukimuotojen kehittäminen ja matalan kynnyksen harrastusmahdollisuuksien lisääminen ovat tekoja, joilla voidaan ehkäistä eriarvoistumista ja yksinäisyyttä. Jokaisella lapsella ja nuorella tulee olla mahdollisuus liikkua, harrastaa ja kuulua yhteisöön perheen varallisuudesta riippumatta. Harrastus ei saa olla etuoikeus. Kirkon tehtävänä on näyttää suuntaa ja varmistaa, ettei yksikään lapsi tai nuori jää ulkopuolelle taloudellisten syiden vuoksi.Kirkon liikunta- ja urheiluneuvottelukunta