Strategiapajoissa arvioitiin kirkkoon vaikuttavia muutosvoimia

Kirkon uuden strategian laatiminen aloitettiin käynnissä olevien muutosvoimien kartoituksella. Muutosvoimia arvioitiin strategiawebinaarissa ja sen yhteydessä toteutetuissa työpajoissa ympäri Suomea. Työpajatyöskentelyissä nousi esiin viisi strategiatyöskentelyn kannalta keskeistä kärkiteemaa. Näitä olivat sosiaalinen eriarvoistuminen, kirkon taloudellisten resurssien väheneminen, hengellisyyden murros sekä kirkon yhteiskunnallisen ja kulttuurisen aseman muutos.  

Kirkon strategian 2032 laatiminen käynnistyi kesällä 2025. Strategian valmisteluun kuuluu neljä webinaaria ja työpajaa (Kirkon strategia 2027–2032 – EVL Plus), joiden kautta laajalla joukolla osallistujia on mahdollisuus antaa oma panoksensa strategian laadintaan. Ensimmäinen strategiawebinaari järjestettiin marraskuussa 2025 ja sen aiheena oli ”Mikä muuttaa kirkkoa nyt?” Teemaan johdattelivat strategian ohjausryhmän puheenjohtaja, piispa Mari Parkkinen ja valtiovarainministeriön strategia- ja tutkimusjohtaja Olli Kärkkäinen sekä kirkon uutta strategiaa valmistelevan työryhmän ja ohjausryhmän jäsenet. 

Webinaarin ja siihen liittyvien työpajojen tarkoituksena oli syventää tilannekuvaa ja pohtia kirkkoon vaikuttavia muutosvoimia. Osana webinaarikutsua oli kehotus kutsua kokoon ryhmä työkavereita tai seurakuntalaisia ja järjestää webinaarin pohjalta oma strategiatyöpaja. Tammikuun puoliväliin annettuun määräaikaan mennessä oli toteutettu yhteensä 23 työryhmää, joissa oli kaikkiaan 132 osallistujaa. Keskimääräinen osallistujamäärä työpajoissa oli seitsemän ja enimmillään niissä oli 14 osallistujaa. Työpajoja oli tätä kirjoitettaessa järjestetty kaikissa hiippakunnissa pois lukien Porvoon hiippakunta. Porvoon hiippakunnan nuoria ja työntekijöitä kuultiin tammikuussa 2026 osana Ungdomens kyrkodagar -seminaarin ohjelmaa. Lisäksi useat työryhmät koostuivat erilaisista kirkon neuvottelukuntien ja toimikuntien jäsenistä. 

Työpajatyöskentelyä varten strategiatyöryhmä oli laatinut kaikkiaan 25 niin sanottua muutosvoimakorttia, joihin oli tiivistetty erilaisia aiempaan tietoon pohjautuvia väittämiä kirkkoon vaikuttavista muutosvoimista (Taulukko 1). Työpajoille annettiin niiden pohjalta kolme tehtävää. Ensinnäkin ryhmiä pyydettiin arvioimaan väittämiä ja kirjaamaan ovatko he kyseisistä väittämistä samaa vai eri mieltä. Toiseksi ryhmiä pyydettiin kirjaamaan ”jokerikortille” sellainen muutosvoima, joka näyttäisi laadituista korteista puuttuvan. Kolmanneksi ryhmiä pyydettiin valitsemaan korttien joukosta viisi tärkeintä muutosvoimaa ja kirjaamaan ne ylös tärkeysjärjestyksessä. Niiden joukkoon voitiin lukea myös itse laaditut niin sanotut jokerikortit. Näin saadut kirjaukset kehotettiin lopuksi tallentamaan sähköiseen Webropol-kyselylomakkeeseen.  

Taulukko 1. Muutosvoimakortit 

Sosiaalinen eriarvoistuminen nousi kärkiteemaksi 

Strategiatyöpajoissa oltiin ylivoimaisesti eniten samaa mieltä väittämästä 25: ”Yhä useampi suomalainen putoaa kyydistä, ja seurakuntien diakonian tarve kasvaa merkittävästi.” Yli kaksi kolmasosaa (70 %) työpajoista katsoi olevansa täysin samaa mieltä kyseisestä väittämästä ja lisäksi viidennes oli väittämästä jokseenkin samaa mieltä. Yhdessäkään työpajassa ei oltu väittämästä eri mieltä. 

Sama väittämä nousi kärjen tuntumaan myös väittämän tärkeyttä koskevassa kysymyksessä. Työryhmistä 11 eli liki puolet oli nostanut väittämän viiden tärkeimmän kirkkoa koskevan muutosvoiman joukkoon. Myös työpajojen itsensä sanoittamissa jokerikorteissa nousi esiin sosiaalisen ja taloudellisen eriarvoistumisen teema. Eräässä työpajassa asiaa sanoitettiin näin: ”Sosiaaliturvan leikkaukset ja yleinen turvattomuuden kokemus vaikuttaa nuorten, perheiden ja erityisesti lapsiperheiden elämään.”  

Tulos kertoo siitä, että seurakunnissa tunnistetaan laajasti kotitalouksien taloudellisen tilanteen heikentyminen ja sen aiheuttamat monet vaikutukset ihmisten arkeen ja sosiaaliseen elämään.  

Taloudellisten resurssien väheneminen näkyy myös kirkossa organisaationa 

Strategiatyöpajat nostivat vahvasti esiin myös väittämän 14: ”Kirkon verotulot kääntyvät todennäköisesti laskuun 2030-luvulla ja kirkon taloudelliset resurssit vähenevät.” Yli puolet (52 %) työryhmistä oli väittämästä täysin samaa mieltä ja lisäksi noin neljännes (26 %) jokseenkin samaa mieltä. Kymmenen työryhmää oli lisäksi nostanut sen viiden tärkeimmän muutosvoiman joukkoon. Tulokset kertovat siitä, että kirkossa ollaan laajasti tietoisia taloudellisten paineiden kohdistumisesta myös seurakuntiin ja niiden toimintojen suunnitteluun.  

Hengellisyyden murros tunnistettiin laajasti 

Strategiatyöpajoissa oltiin myös vahvasti samaa mieltä väittämistä, jotka sivusivat hengellisyyden murrosta suomalaisten keskuudessa. Kahdeksan työryhmää oli nostanut viiden tärkeimmän joukkoon kortin 1: ”Kiinnostus kristinuskoa ja kristityn identiteettiä kohtaan on nousussa.” Lisäksi työryhmistä jopa viisi nosti sen kaikkein tärkeimmäksi kirkon tulevaisuuteen vaikuttavaksi muutosvoimaksi.  

Väittämästä oltiin myös laajasti samaa mieltä, sillä 91 prosenttia työryhmistä oli väittämästä vähintään jokseenkin samaa mieltä eikä yksikään ollut siitä eri mieltä.  

Kärkeen nousi myös toisenlainen hengellistä murrosta sivua väittämä 9: ”Hengellisyys, kokemuksellisuus ja hyvinvoinnin edistäminen limittyvät yhä useammalla ihmisellä toisiinsa ja muuttavat hengellisyyden harjoittamisen kirjoa.” Kuusi työryhmää oli nostanut sen viiden tärkeimmän muutosvoiman joukkoon ja 91 prosenttia työryhmistä oli vähintään jokseenkin samaa mieltä myös tästä väittämästä.  

Näiden korttien työryhmissä saama huomio kertoo siitä, että kirkossa tunnistetaan laajasti suomalaisten keskuudessa käynnissä oleva hengellinen murros. Murros ilmenee sekä kristillisten perinteiden kriittisenä uudelleenarviointina että uudenlaisena kiinnostuksena perinteisiä kristillisyyden muotoja kohtaan.  

Muutosten nähtiin heijastuvan kirkon yhteiskunnalliseen asemaan 

Noin puolet työryhmistä oli myös täysin samaa mieltä muutosvoimakorteista 11 ”seurakunnan jäsenyys ei enää ole pysyvä, elinikäinen valinta”, 8 ” enää reilut puolet syntyneistä vauvoista kastetaan seurakunnan jäseneksi” ja 20 ”erot seurakuntien toimintaympäristöjen välillä kasvavat ja haastavat seurakuntia kehittämään omaa selkeämpää profiilia”.  

Kaikkiaan kahdeksan työryhmää oli myös nostanut kasteiden vähenemistä koskevan kortin 8 viiden tärkeimmän muutosvoiman joukkoon ja kaksi niistä piti sitä kaikkein tärkeimpänä muutosvoimana. Lisäksi viisi työryhmää oli nostanut tärkeimpien viiden muutosvoiman joukkoon myös kortin 3: ”Nuoret aikuiset eroavat kirkosta ja työikäisten kirkkoonkuuluvuusprosentti on alhaisempi kuin muiden ikäryhmien.”  

Kaikki mainitut muutosvoimakortit sivuavat tavalla tai toisella kirkon jäsenyyden merkitystä ja jäsenosuuksien yhä suurempia eroja eri väestöryhmissä. Ne kertovat luterilaisen kirkon kulttuurisen merkityksen muutoksesta, joka seuraa siitä, että yhä useammilla paikkakunnilla ja määrätyissä väestöryhmissä enää vähemmistö kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon.  

Neljä työryhmää olikin nostanut myös kortin 4, ”tulevaisuudessa kirkon yhteiskunnalliseen asemaan kohdistuu yhä enemmän muutospaineita”, viiden tärkeimmän muutosvoiman joukkoon.  

Murroskausi haastaa merkittäviin strategisiin valintoihin 

Työpajojen esiin nostamat muutosvoimat koskettavat kirkkoa ja sen opetusta syvällisellä tavalla. Sosiaalisen eriarvoisuuden lisääntyminen, kirkon taloudellisten resurssien heikkeneminen, hengellisen elämän murros sekä kirkollisten perinteiden muuttuva asema osana suomalaista kulttuuria haastavat kirkkoa kukin omalla tavallaan.  

Se, että muutosvoimissa nousee esiin samanaikaisesti sekä hengellisiä, diakonisia että taloudellisiin resursseihin liittyviä teemoja, kertoo käynnissä olevan uskonnollisen elämän murroksen syvyydestä ja teologisesta merkittävyydestä. Juuri murroskaudet ovat kirkon tulevaisuuden kannalta ratkaisevia valintojen ja päätöksenteon paikkoja. Strategian tehtävänä olisi ohjata haastavassa tilanteessa viisaisiin valintoihin ja päätöksiin, jotka kantavat pitkälle tulevaisuuteen. Työryhmien esiin nostamat neljä teemaa kertovat keskeisistä strategisista painopistealueista, jotka on tärkeää pitää jatkotyöskentelyssä mukana.   

Kirjoittaja on erityisesti uskontososiologiaan ja suomalaisten uskonnollisuuden muutoksiin erikoistunut tutkija Kirkon tutkimuksessa, ja kirkon strategiatyöryhmän jäsen.