Tragedia vai strategia 

Usea vuosi sitten, kun strategioita alettiin yleisesti laatia eri organisaatioissa, niitä kohtaan alkoi ilmaantua myös kritiikkiä. Ne nähtiin paikoin turhana ajanhukkana. Muistanpa itse kuulleeni ilmauksen, miten strategia koettiin usein enemmänkin tragediana, turhana ajan ja paperin hukkana.  

Oma kokemukseni strategioista ja niiden laadinnasta on ollut toinen. Hyvin laadittu strategia antaa suuntaa ja auttaa keskittymään siihen, mikä on kulloisessakin tilanteessa keskeistä ja tärkeää. Hyvän strategian edellytys on, että se on tehty yhdessä. Siten se parhaimmillaan auttaa tekemään valintoja tilanteessa, jossa esimerkiksi voimavarat ja aika ovat rajalliset.  

Strategian laadinta on yksi osa strategiatyöskentelyä. Yhtä tärkeää on strategian toimeenpano. Asetettuja tavoitteita on arvioitava. Ehkä kyynisyys strategioita kohtaan johtuukin siitä, että ne ovat liian usein jääneet hienon valmisteluprosessin jälkeen pöytälaatikkoon pölyttymään. Kun strategia on käytössä, tulevien vuosien toiminnan suunnittelu on helpompaa ja siten osa pitkäjänteisempää tavoitteiden saavuttamista. 

Kokonaiskirkon strategia 

Koko kirkon strategia on hieman erilainen kuin yritysten strategiat tai yksittäisen seurakunnan strategia. Strategian on tarkoitus toimia kaikkialla Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa, ja osa linjauksista jätetään tarkoituksella yleisemmälle tasolle. Toisaalta jokin strateginen tavoite ei ehkä ole yhtä relevantti kaikissa seurakunnissa. Seurakuntien toimintaympäristöt vaihtelevat suurestikin. Lapin pitkien etäisyyksien seurakunnan todellisuus on eri kuin Helsingin kantakaupungin toimintaympäristö. Silti molempia yhdistävät useat yhteiset asiat, esimerkiksi nähtävissä oleva kasvava kiinnostus kristinuskoa kohtaan. 

Nyt laadittavan strategian materiaalin on tarkoitus toimia myös kirkolliskokoukselle annettavana tulevaisuuselontekona. Kuuluuhan strategiaan laaja pohjatyö kirkkomme nykyisestä toimintaympäristöstä ja sen edessä olevasta tulevaisuudesta. Ja strategia, se laaditaan juuri tulevaisuutta varten. 

Toivon väline 

Ajatellessani tulevaisuutta, minulle keskeinen asia on toivo. Mitä strategialla on tekemistä toivon kanssa? Strategia on sen hetkisen tiedon varassa laadittu mahdollisimman realistinen tilannekuva ja näkemys, mitä tulee tehdä, jotta kirkon perustehtävä evankeliumin julistamisesta ja lähimmäisen rakastamisesta toteutuisi maailmassa. Kirkon perusäänivireeseen kuuluu aina toivo. Toimintaympäristön joskus heikkojen ja pelottavien analyysien keskellä kirkon strategiassakin saa aina luottaa siihen, että lopulta kirkkomme on Jumalan kädessä. Tämä ei tarkoita toimettomuutta, vaan päinvastoin rohkeutta mennä hankaliin tilanteisiin ja vastoinkäymisiä kohti luottaen, että emme ole yksin.  

Strategiatyössä on lopulta kyse toivosta ja luottamuksesta – siitä, että kirkolla on edelleen ajankohtainen sanoma ja tämä tehtävä on merkityksellinen suomalaisessa yhteiskunnassa ja ihmisten elämässä. Kokonaiskirkon strategia on meille mahdollisuus. Siitä tulee tragedia vain, jos se jää sanoiksi paperille. Kun otamme sen yhdessä käyttöön ja sitoudumme kulkemaan samaan suuntaan, siitä rakentuu yhteinen tulevaisuus – ja ennen kaikkea toivon väline. 

Kirjoittaja on Kirkkohallituksen kansliapäällikkö ja kirkon strategian ohjausryhmän jäsen.