”Kun katsoo suurta ja kaunista luomakuntaa, katsoo samalla sen tekijää.”

Jumala on luonut maailman ja kaiken mitä siinä on. Koko luomakunta on lahjaa, jonka Luoja on rakkaudellisesta olemuksesta käsin kutonut. Jokainen luotu on Jumalan hellyyden kohde, jolle Hän asettaa paikkansa maailmassa.

Luomiskertomuksessa kerrotaan, kuinka Jumalan antoi ihmiselle kyvyn vallita maata sekä viljellä ja varjella sitä. Kristinuskon historiassa vallitseminen on nähty mahdollisuutena myös häikäilemättömään luonnon hyväksikäyttöön, mutta nykyään tämä tulkinta torjutaan laajalti. Vallitseminen tulisi ymmärtää ikään kuin vastuullisen puutarhanhoitajan roolina, joka suojelee, säilyttää ja valvoo.

Elämme ekokriisin keskellä, mutta muutosten tekeminen teollisuuden aikana luotuihin rakenteisiin on vaikeaa. Monet vannovat teknologisten innovaatioiden nimeen, joilla on toki oma roolinsa. Samalla kuitenkin helposti väistetään omaan peiliin katsominen. Suomi on yksi maailman eniten kuluttavista maista; asukasta kohden laskettu kulutus ylittää maapallon kantokyvyn noin nelinkertaisesti. Ympäristön lisäksi kulutustottumustemme seurauksista kärsivät lähimmäisemme, ihmiset ja eläimet, erityisesti kehittyvissä maissa. Kulutuksen vähentäminen lisäksi olisi tärkeää lisätä hyvää ympäristölle, jonka olemme lahjaksi saaneet. Näin kestävän tulevaisuuden rakentaminen ei ole vain vähentämistä ja luopumista, vaan myös lisäämistä ja jakamista.

Seurakunnat lasten, nuorten ja maailman parhaaksi

Ekokriisi vaikuttaa eniten lasten ja nuorten elämään, ja nuoret myös kaipaavat muutosta. Voi rehellisesti kysyä, onko puhe toivosta ja tulevaisuudesta edes mahdollista tässä ajassa ajattelematta ympäristökriisiä ja sen tuottamaa kärsimystä. Seurakuntien kasvatustoimintaa suunnitellessa ja toteuttaessa tämän asian ohittaminen ei ole mahdollista, eikä järkevää. Meidän on kasvattajina ja turvallisina aikuisina kyettävä seurakunnissakin tarjoamaan rakenteita ja toimintaa, jossa lapset ja nuorten voivat käsitellä kestävän kehityksen teemoja ja saada kokemuksia asiaan positiivisesti vaikuttamisesta.

Ympäristöahdistus, johon kuuluu myös ilmastoahdistus, tarkoittaa tunteita ja ajatuksia, jotka syntyvät ympäristöongelmista ja niiden uhkista. Tutkimukset ja ajankohtaiset raportit osoittavat, että ympäristökriisi voi aiheuttaa merkittäviä mielenterveys- ja hyvinvointiongelmia. Tunteiden ja ajatusten tunnistaminen, hyväksyminen ja tunnetaitojen kehittäminen voivat auttaa selviytymään ympäristömuutosten ja ilmastokriisin keskellä. Luonto itsessään myös hoitaa meitä. Tutkimukset osoittavat, että luonnossa vietetty aika vähentää ahdistuneisuutta ja huolia. Edelleen tehokas lääke toivottomuuteen on toiminta. Voisiko nuorisotyön sisällöissä näkyäkin vielä entistä enemmän luonnossa oleminen sekä konkreettiset teot ympäristömme puolesta, joita voitaisiin yhdessä toteuttaa?

Ehkäise ympäristöähkyä, motivoi toiminnallisuudella

Rippikoulukyselyssä nuoret arvioivat väitettä “Ympäristön suojelemiseen liittyvät asiat ovat minulle tärkeitä”. Enemmistö nuorista oli samaa mieltä, tytöistä suurempi osuus kuin pojista, mutta kaikilla trendi näyttää laskusuuntaiselta. Sama kehitys näkyy myös 18–35-vuotiailta kerätyssä Arvot360 Kirkko -aineistossa. Kertovatko nämä tulokset kiinnostuksen vähenemisestä, aiheeseen turtumisesta, kovimpien asenteiden lievenemisestä vai muiden huolestuttavien teemojen kuten sotien esiinnoususta?

Kirkon nelivuotiskertomuksen mukaan myös kirkolta odotetaan entistä enemmän toimia ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Yhtenä kirkon tärkeimpänä toimintana pidettiin ympäristön ja ilmaston kannalta kestävän elämäntavan edistämistä.

Suvi-Päivi Malvikon väitöstutkimuksen mukaan koulussa, jossa toteutettiin Vihreä lippu -ohjelmaa, oppilaat olivat omaksuneet enemmän ilmastotietoa, heidän ilmastoasenteensa olivat positiivisempia, ja he tekivät enemmän ilmastotekoja kuin verrokkikoulun oppilaat. Koulussa, jossa vastaavaa toimintaa ei ollut, oppilaat toivoivat sellaista. Malvikon mukaan ilmastokasvatuksen pitäisi herättää oppilaita pohtimaan ilmastoasioita, jotta ilmastomyönteinen asenne voi muodostua. Myönteinen asenne johtaa tarvittaviin ja välttämättömiin ilmastotekoihin, jolloin hyvinvointimme lisääntyy ja elämän edellytykset planeetallamme säilyvät. Malvikko painottaa toiminnallista opetusta kiinnostuksen ylläpitämiseksi.

Myös seurakunnissa on tiedostettava monipuolisen ympäristö- ja ilmastokasvatuksen merkitys ja vaikuttavuus. Siksi lasten ja nuorten kanssa on työstettävä monipuolisesti kestävän kehityksen teemoja. On kiinnitettävä huomiota puhetapaan ja toiminnallisuuteen, jotta kestävyysteemojen käsittely motivoi ja innostaa eikä lamaannuta ja lannista.

Seurakunnat kestävyyspolulla

Suomen evankelis-luterilainen kirkko haluaa edistää YK:n Agenda 2030 kestävän kehityksen tavoitteita sekä pyrkiä hiilineutraaliuteen vuoteen 2030 mennessä. Useissa seurakunnissa toimeen onkin tartuttu määrätietoisesti.

Polku-toimintamalli antaa hyvät edellytykset tarkastella seurakunnan kasvatustoimintaa kestävyysnäkökulmasta käsin. Näkökulma kannattaa ennemmin sisällyttää jo olemassa olevaan työhön ja toimintaan kuin rakentaa yksittäisiä teemapäiviä. Valmiiksi Polun eri ikäkausiin mietittyjä materiaaleja ovat Kestävä tulevaisuus polulla ja Globaali näkökulma. Rippikoulun ja isostoiminnan tueksi tuotetun Vihreät riparit -aineiston avulla voi kehittää ja arvioida nuorisotyön vihreää kädenjälkeä. Erilaista materiaalia aiheesta on tarjolla runsaasti, ja niitä on koottu Globaali- ja ympäristökasvatus -sivustolle.

Lasten ja nuorten omaa osaamista ei pidä aliarvioida ja heidät onkin syytä ottaa mukaan jo toiminnan suunnittelusta lähtien. Kannattaa kartoittaa myös erilaisia yhteistyömahdollisuuksia muiden alueellisten toimijoiden, kuten ympäristöjärjestöjen kanssa. Vain yhdessä tekemällä muutos on mahdollinen.

Kirjoittajat ovat Kirkkohallituksen globaali- ja ympäristökasvatustiimin asiantuntijoita.

Jokaiselle seurakunnalleko kirkon ympäristödiplomi? Miten se liittyy kirkon oppiin tai ydintehtävään? Onko seurakunnilla resursseja sen hankkimiseen?

Joka päivä mediassa tulee vastaan uutisia organisaatioista, ilmiöistä ja ihmisistä, jotka liittyvät ympäristöasioihin: kiertotalous, lähiruoka, kierrätys, merien ja ilmaston lämpeneminen. Näemme uutisia ilmastonmuutoksen aiheuttamista huolettavista sääilmiöistä kuten heinäkuussa mitatusta maapallon mittaushistorian kuumimmista mitatuista päiväistä. On vaikeaa löytää organisaatiota tai yritystä, joka ei huomioisi strategiassaan ympäristötyötä, joko omasta vastuuntunnostaan tai vaikka välttääkseen mainehaittaa.

Kirkon energia- ja ilmastostrategia vuodelta 2019 tavoittelee hiilineutraalia kirkkoa vuoteen 2030 mennessä. Tavoite on linjassa monen kunnan ympäristötavoitteiden kanssa. Yksi strategian suosituksista on, että jokaisella seurakunnalla olisi ympäristödiplomi vuoteen 2025 mennessä. Tämä on saavutettavissa, vaikka itse hiilineutraaliuuteen on vielä matkaa. Apua ja opastusta on myös tarjolla.

Ympäristödiplomi on merkki aloitetusta, jo tehdystä ja suunnitellusta tulevaisuuden ympäristötyöstä

Jos olette seurakunnassa miettineet ympäristödiplomin hankkimista, mutta todenneet sen liian työlääksi, voin ilolla kertoa, että diplomiprosessi on selkiytynyt viime vuosina huomattavan paljon. Seurakunnan ympäristötyö dokumentoidaan nykyään valmiiseen taulukkoon, jota ympäristödiplomin käsikirja avaa selkeästi. Ympäristöohjelmaan kirjataan ympäristötyön tavoitteet ja niiden seuranta. Ympäristöohjelman sivumäärä on monella seurakunnalla nykyään hyvinkin kohtuullinen. Jos tuntuu, että on vaikeaa päästä alkuun tai on vain yksi tai muutama työntekijä asian parissa ottakaa yhteyttä ja pyytäkää apua. Toimin ympäristöasiantuntijana Kirkkohallituksessa ja voin tulla auttamaan, vaikka paikan päälle. Usean seurakunnan kanssa olemme huomanneet, että ympäristödiplomin minimikriteerit täyttyvät jo nyt, ja pisteitäkin tulee aika lailla riittävästi jo olemassa olevasta ympäristötyöstä. Moni työntekijä on todennut, että kyllä me saadaan tämä aikaan! Jokainen voi tehdä jotakin ja se on tärkeää.

Toimin itse myös ympäristödiplomin auditoijana. Ajattelen, että ympäristödiplomi on ikään kuin inventaario siitä tilanteesta, mikä seurakunnassa hakuhetkellä on. Ei kannata odotella, että tulee paremmaksi voidakseen ryhtyä hakuprosessiin – tulevat vuodet ja kasvava tieto antavat lukuisia mahdollisuuksia ympäristötyön parantamiseen. Tärkeää on liittyä mukaan yhteisen hyvän tekemiseen. Tässäkin asiassa saamme olla armollisia itsellemme. Matka on aina mahdollisuus oppia. Se voi samalla olla kutsu seurakuntalaisille ja luottamushenkilöille. Monessa seurakunnissa seurakuntalaisten asiantuntemusta on hyödynnetty jo diplomin hakuprosessissa.

Törmään usein työssäni muutamaan väärinymmärrykseen. Vaikka Hiilineutraalikirkko 2030 -strategiassa tavoitellaan pidemmällä aikavälillä öljylämmityksestä luopumista, eivät olemassa olevat öljylämmityskohteet kuitenkaan ole esteenä ympäristödiplomin myöntämiseen. Diplomi ei vaadi täydellisyyttä. Tärkeää on katsoa eteenpäin ja miettiä, miten voimme tulla hieman paremmiksi ja miten voimme yhdessä pitää huolta Jumalan meille lahjoittamasta luomakunnasta ja planeetastamme. Jokainen seurakunta voi viestiä ympäristötyöstään omalla tavallaan. Näkyykö teidän viestinnässänne, nettisivuilla tai somessa seurakunnan ympäristövastuu?

Mitä se maksaa?

Seurakunnissa mietitään luonnollisesti kustannuksia. Ympäristöystävälliset valinnat ovat usein kalliimpia. Toisaalta energia- ja kiinteistökuluista syntyvät suurimmat säästöt. Hyvin valmisteltu kiinteistöstrategia tuo säästöjä pitkällä tähtäimellä. Seurakunnassa tehty ympäristödiplomihakemus ei sinänsä maksa muuta kuin työntekijöiden työnajan ja auditoijan palkkion verran. Se on samalla investointi potentiaaleihin säästöihin sekä tulevaisuuteen.

Kilpailemme kirkossa myös tulevaisuuden työntekijöistä. Monelle työntekijälle ympäristöasiat ovat tärkeitä. Nuoret vastavalmistuneet etsivät töitä nykyään myös merkityksellisyyden perusteella. Kristitylle merkityksellisyys löytyy helposti kirkon työstä ja toisten palvelemisesta. Joillekin merkityksellisyyteen liittyy vahvasti myös vastuu luomakunnasta. Se voi olla ratkaiseva tekijä työpaikan valinnassa ja kirkon kuvassa uskottavana toimijana yhteiskunnassa. Millään sukupolvella ei ole yksinoikeutta onnellisuuteen tai hyvään elämään. Tulevien sukupolvien onnellisuus ja elinmahdollisuudet ovat yhtä tärkeitä kuin omamme.

Sparrataan ja keskustellaan näistä asioista yhdessä. Ottakaa rohkeasti yhteyttä, jos kaipaatte koulutusta tai ihan konkreettista apua diplomin hakemiseen. Yhdessä saamme enemmän aikaan.

Tulkaa kuulemaan lisää 18.8. joko livenä tai etänä ja inspiroitumaan asiantuntijoiden ajatuksista hiilineutraaliudesta – puhumassa mm. työelämäprofessori Jouni Keronen ja professori Jyri Seppälä:

Hiilineutraalit seurakunnat – hiilineutraali kirkko 2030 – evl.fi

Kirkkomme on asettanut tavoitteekseen olla hiilineutraali vuonna 2030. Monilla kunnilla on tavoitteenaan sama vuosi, Turulla jo vuotta aiemmin. Suomi on säätämänsä ilmastolain avulla tulossa hiilineutraaliksi vuonna 2035.

Evankelis-luterilaisen kirkon tavoitteen asetti arkkipiispa Tapio Luoman johdolla kokoontunut kirkkohallituksen täysistunto helmikuussa 2019, kun se hyväksyi kirkon energia- ja ilmasto-ohjelman Hiilineutraali kirkko 2030. Kirkolliskokous päätti viime marraskuussa tehdä hiilineutraalista kirkosta kärkihankkeen vuosiksi 2023–2025.

Tähän asti tapahtunutta: tilannekuvasta toimenpiteisiin

Kirkolliskokous myönsi hankkeelle varoja jo vuosiksi 2019–2020. Aloitimme kokonaistilanteen kartoituksella ja ilmeisimmästä ja vaikutuksiltaan suurimmasta ongelmasta, fossiilisen energian käytöstä osassa seurakunnan rakennuksia.

Seurakuntien metsien hiilivarat ja hiilinielut kartoitettiin vuosina 2019–2020. Kartoitus tilattiin Luonnonvarakeskukselta eli Lukelta. Tulokset olivat samansuuntaisia kuin koko maata koskevissa kartoituksissa. Seurakuntien metsät eivät tuo helppoa ratkaisua hiilineutraalisuuden tavoitteeseen, vaan niiden toimintaan hiilinieluina ja varastoina tulee kiinnittää huomiota.

Metsät eivät toki ole vain hiilen nielu tai varasto. Ne ovat se paikka, jolla on ratkaiseva merkitys maamme luonnon monimuotoisuudelle. Ne ovat monelle suomalaiselle pyhiä, metsä on tunnetusti suorastaan kirkko. Ja niillä on monelle seurakunnalle myös suurta taloudellista merkitystä.

Tilasimme metsätutkimuksia tekevältä yritykseltä, Tapiolta, seurakuntien käyttöön metsäsuunnitelmien kilpailutusohjeet. Ne auttavat seurakuntia kilpailuttamaan käyttöönsä laadukkaat metsäsuunnitelmat, joissa myös luonnon monimuotoisuus ja ilmasto on otettu huomioon.

Vuosina 2020 ja 2021 täystoiminen talotekniikan asiantuntija työskenteli ja oli tukemassa seurakuntien kiinteistöjen siirtymistä fossiilisen energian käytöstä uusiutuvaan. Siirtymään on osoitettu myös rahallista apua sitä hakeneille.

Seurakunnille ja seurakuntayhtymille on laadittu kiinteistöstrategiamalli ja -ohje. Seurakuntia ohjeistetaan muun muassa parantamaan rakennusten energiatehokkuutta sekä mittaamaan ja seuraamaan tilojen käyttöastetta. Uusien tilojen suunnittelussa hiilijalanjäljen laskennan tulisi kattaa rakennuksen koko oletettavissa oleva elinkaari. 

Kirkon oma kiinteistöjärjestelmä Basis on otettu laajasti käyttöön seurakunnissa. Järjestelmän kautta on mahdollista muun muassa seurata kiinteistöjen energiankulutusta. 

Kirkon eläkerahasto (KER) on sitoutunut vastuulliseen sijoittamiseen ja osallistuu aktiivisesti ilmastonmuutostyöskentelyyn. Kirkon eläkerahasto tavoittelee hiilineutraalia sijoitussalkkua vuoteen 2035 mennessä uuden ilmastostrategiansa mukaisesti.

Vuonna 2023 Kirkkohallituksessa työskentelee täystoiminen asiantuntija, pastori Irene Erkko, joka tukee ja neuvoo seurakuntia ryhtymään Kirkon ympäristödiplomin hankkimiseen tai jo olemassa olevan uusimiseen, kun sen viiden vuoden voimassaolo päättyy.

Kirkon hiilijalanjälki – mittarit ovat vielä epätarkkoja eivätkä kerro työn tuloksista

Kirkon hiilijalanjälkiluku on laskettu. Vuoden 2019 päästöt olivat noin 215 tuhatta ekvivalenttitonnia hiilidioksidia. Luku putosi koronavuonna 2020 noin 207 tuhanteen tonniin, mutta nousi jo vuonna 2022 reiluun 240:een tuhanteen tonniin.

Kyseinen luku ei kuitenkaan vielä kuvaa koko todellisuutta. Se perustuu ostolaskuihin eli euromääriin. Kun seurakunnat ja kirkko käyttää euron, se lasketaan päästönä. Vielä ei ole ollut mahdollisuutta erotella vaikkapa käytetyn sähkön laatua tai poistaa inflaation vaikutusta. Eli jos uusiutuva sähkö olisi fossiilisilla tuotettua kalliimpaa, sen hankintaan siirtyminen näyttäytyisi hiilidioksidipäästöjen lisääntymisenä.

Kehittelemme osana kärkihanketta parhaillaan tarkempia mittareita, jolla voitaisiin seurata luotettavasti tietä kohden hiilineutraalisuutta. Mittarien tulee olla luotettavuuden lisäksi helppokäyttöisiä.

Tänä vuonna 2023 valmistuu koko kirkkoa ja seurakuntia varten tiekartta, joka viitoittaa tietä kohden hiilineutraalisuutta.

Vuosiksi 2024–2025 rekrytoidaan talotekniikan asiantuntija, joka tukee seurakuntia tiellä hiilineutraalisuuteen.