Partiokolo, nuotiotulet, lippukunnanjohtaja. Kirkkoherran kirkossa kaikuvat saarnat, joista kuulin, että Jumala rakastaa. Nuoriso-ohjaajan valoisat aamunavaukset ala-asteen aulassa. Pääsiäisen tapahtumat eloon nukketeatterina. Diakonissa, joka kylällä kysyi, pärjätäänkö me, kun oli kuullut äidin keuhkokuumeesta. Joulumyyjäisten vilinä, kolehdin keruu partiosinisissä. Lastenleirin vastuutehtävät, riihikirkko, uimaranta. Teltta-ripari, ensimmäinen ehtoollinen…

Siinä listan alkua, kun mietin, mistä aineksista oma kirkkomielikuvani on syntynyt. Ja tuossa oltiin vasta 80-luvun alussa. Seurakunnan kohtaamisten ja kokemusten listani on pitkä – ja rakas – ja alan sen suhteen olla jo jonkinasteinen poikkeusyksilö. Yhä useamman mielikuva Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta ja lähiseurakunnastakin kun syntyy pääasiassa jonkin median välityksellä[i].

Mielikuvalla on merkitystä

Jokaisella suomalaisella on kuitenkin jokin mielikuva ev.lut. kirkosta. Ja sillä mielikuvalla, jota maineeksikin kutsutaan, on merkitystä isommin kuin usein tiedostammekaan. T-median tekemä Luottamus ja maine -tutkimus muistuttaa, että kirkkomielikuva vaikuttaa muun muassa ihmisen kykyyn luottaa kirkkoon sekä halukkuuteen maksaa kirkollisveroa, kuunnella kirkon kantoja, työskennellä kirkossa, puhua siitä myönteisesti ja olla kirkon puolella tarvittaessa[ii]. Teologi minussa muistuttaa, että kielteinen mielikuva estää siis myös evankeliumin leviämistä. Korvat sulkeutuvat viestiltä, jos viestin lähettäjä koetaan vaikkapa epäluotettavaksi ja vastuuttomaksi.

Mielikuvaa kirkosta, rohkeasti yritysmaailman termein sanottuna kirkon brändiä, emme voi ihmisten päähän rakentaa, sillä se muotoutuu täysin yksilöllisesti jokaisen omassa kokemusmaailmassa. Kirkon brändi on siis yhteenlaskettu käsitys kaikista asioista, kohtaamisista ja viesteistä, jotka ihminen on kirkosta ja seurakunnasta tavalla tai toisella kokenut.[iii]

On kuitenkin myös niin, että me kaikki, jokainen kirkon työntekijä, luottamushenkilö ja seurakuntalainen, rakennamme tuota kuvaa kanssaihmistemme mieliin. Jokainen kirkkoon liitetty viesti, jokainen kohtaaminen rakentaa mielikuvaa kirkosta ja seurakunnasta. Siksi on syytä aika ajoin tietoisesti miettiä, millainen tuo mielikuva yleisesti on, ja millainen sen pitäisi olla. Millä keinoin saisimme kirkosta näkyviin ja kuuluviin kaiken sen hyvän, jota kirkko oikeasti tekee, viestii ja on? Miten kirkko ja seurakunta voisi olla yhä tunnistettavampi ja läheisempi nykyajan ihmiselle?

Brändipöhinää ja ikävät asiat maton alle?

Markkinamaailman termien käyttö kirkossa harmittaa monia. On vakavasti otettavia teorioita, joiden mukaan termien käyttö tuo kirkkoon mukanaan yritysmaailman ideologiat, joissa on toki sellaistakin, jota Kristuksen kirkkoon ei pidä liittää.

Jotkut näkevät brändityön ylimääräiseksi pahaksi, joka peittoaa alleen oikean työn Kristuksen kunniaksi ja ihmisten parhaaksi. On myös käsityksiä, jonka mukaan brändityöllä vain lakaistaan maton alle organisaation ikävät asiat ja kritisoitavat kohteet.

Nämä huolet on otettava vakavasti. Mutta niiden alle en haluaisi kenenkään lannistuvan. Kirkko nimittäin yksinkertaisesti ansaitsee mielikuvan, joka vastaa todellisuutta. Tämän tukemiseksi me tarvitsemme entistä parempia työkaluja, jotta tietoisesti pystyisimme kehittämään kirkon brändiä vastaamaan sitä hyvää, mitä kirkko on ja tarjoaa. Tarvitsemme yhteisesti sovittuja, tunnistettavia elementtejä, jotka tukevat meidän kaikkien työtä ja viestintää.

Kohti selkeämpää viestinnän äänensävyä, tunnistettavampaa ilmettä?

Tälle matkalle me nyt olemme lähdössä: tietoisesti miettimään, miltä kirkko näyttää, miltä se kuulostaa ja miten saisimme mielikuviin mukaan sen huikean työn, kohtaamisen, läsnäolon, levon ja armon, jota kirkolla on ihmisille tarjottavana.

Kesän korvalla (2023) on Kirkon viestinnän johdolla käynnistetty projekti, jonka tarkoituksena on tiivistää ja kehittää kokonaiskirkon brändiajattelua, sitoa yhteen eri puolilla kirkkoa jo tehtyä ja tehtävää ilme- ja mielikuvatyöskentelyä sekä skarpata kokonaiskirkon ilmettä ja laajentaa graafinen ohjeisto ”design-järjestelmäksi”. Design-järjestelmä on käytännössä työkalupakki ja materiaalipankki avuksi ja tueksi arjen (ja juhlankin!) viestintään kirkossa. Sen on tavoitteena olla valmiina vuoden 2024 keväällä.

Tavoitteena on kirkastaa kokonaiskirkon ilmettä ja viestinnän äänensävyä niin, että viestin ytimessä on Kristus, ja viestinnän ytimessä on ihminen. Tavoitteena on myös, että ilme ja viestit kuvastavat tämän päivän todellista kirkkoa ja puhuttelevat ja koskettavat erityisesti millenniaaleja ja myös muita kuin kirkon sisäpiiriä.

Kirkon yhteisen ilmeen kehittämisellä pyritään myös ratkaisemaan käytännön viestinnän haasteita, joita nykyinen hajanainen logomaailma on vuosien varrella nostanut esiin. Kehittämisessä hyödynnetään laajasti viime vuosien tutkimustietoa ja kirkon strategisia suuntaviivoja.

Mukaan pilotiksi tai muuten vaikuttamaan?

Hankkeessa on mukana useita pilottiseurakuntia ja -yhtymiä, mutta mukaan mahtuu vielä! Lisäksi pilotoidaan ainakin yhtä työalaa ja myös yhden organisaatioilmeen liittymistä kokonaiskirkon ilmeeseen. Jos ilmeen kehittäminen esim. omassa seurakunnassasi on ajankohtaista, tulkaa mukaan pilotiksi. Jos tällainen vahvempi sitoutuminen hankkeessa kiinnostaa, ole yhteydessä!

Mukaan vaikuttamaan pääsee myös kevyemmin. Tietoa ja ajatuksia keräämme kaikilta halukkailta ensin kyselyllä, joka on auki elokuun loppuun saakka. Syksyllä järjestetään verkossa avoimia työpajoja[iv], joissa päästään jo oikeasti miettimään, miltä kirkko ja sen viestinnällinen olemus näyttää ja kuulostaa. Kun ilme ja siihen liittyvät elementit alkavat konkretisoitua, kerätään kommentteja jälleen uudella kyselyllä, myös ns. kohderyhmiltä.

---

[i] Keväällä 2023 tehdyn suurten seurakuntien tunnettuustutkimuksen kyselyyn [Seurakuntien empatia- ja tunnettuuskysely 2023: Seurakunnat koetaan aiempaa läheisemmiksi suurissa kaupungeissa – evl.fi} vastanneista noin puolet – kirkon jäsenistä 60 prosenttia ja kirkkoon kuulumattomistakin 33 prosenttia – kertoi kohtaavansa paikallisseurakuntansa useimmiten median, kuten seurakuntalehtien, muiden lehtien, tv:n ja radion kautta.

[ii] T-median syksyllä 2022 tekemän Luottamus ja maine -tutkimuksen mukaan kirkon nauttima sidosryhmätuki on ollut hienoisessa laskussa. Selkeintä lasku on ollut halukkuudessa kuunnella kirkon kantoja. Kirkon jäsenten keskuudessa luottamus kirkkoa kohtaan on heikentynyt ja ei-jäsenten keskuudessa parantunut.

[iii] Ks. esim. Pekka Ruokolainen: Brändikäsikirja, Helsingin seudun kauppakamari, 2020.

[iv] Varaa jo kalenteristasi joko 27.9. klo 9.15–12.00 tai 3.10. klo 12.30–15.30. Näissä ajankohdissa järjestetään Teams-työpajat, joissa työstetään kirkon yhteistä viestinnällistä ilmettä ja ääntä. Lisää tietoa tulossa lomien jälkeen.

Viime kuukausien aikana olen käyttänyt erilaisia tekoälysovelluksia oman työn kehittämiseen, erityisesti ChatGPT-kielimallia. Aluksi testaaminen oli enemmän kokeilua ja leikittelyä kielimallin mahdollisuuksilla, ja tulokset olivat toisinaan sattumanvaraisia tai jopa huvittavia. Tästä syystä tuntui, että kielimallista saatava hyöty oli kovin rajallista.

Kuitenkin tilanne muuttui merkittävästi, kun ymmärsin, että voin käyttää kielimallia tai tekoälyä myös valmiiden aineistojen analysointiin. Esimerkiksi vein kielimallin testattavaksi palautelomakkeen kautta saatuja avovastauksia. Pyysin kielimallia ryhmittelemään avovastaukset niiden sisällön perusteella ilman, että kerroin mallille ryhmittelyä. Tulokset olivat hämmentävän hyviä ja ryhmittelyt osuvia, ja ne tarjosivat hyvän pohjan työstämisen jatkamiselle.

Kokeilin myös keskustelun litteroinnin tiivistämistä tekoälyn kautta. Hämmentävintä tiivistyksessä oli se, että siihen tuli virhe kohtaan, jonka kirjoitin oman muistini pohjalta. Lisäksi olen käyttänyt tekoälyä niin, että olen sanellut tekstin ensin Wordiin ja sen jälkeen vienyt sen stilisoitavaksi tai muokattavaksi tekoälyyn. Näin tekstiin on tullut sujuvuutta ja jossain tapauksessa myös selkeyttä. Esimerkiksi tämän tekstin selkeyttämiseen olen käyttänyt tekoälyn apua.

Uusien ideoiden kehittely vauhdittuu

Analysoinnin lisäksi olen käyttänyt kielimalleja uusien ideoiden saamiseen. Välillä on ollut jopa hämmentävää, kuinka oivaltavia kielimallin tarjoamat mallit tai ehdotukset ovat olleet. Tässä yksi esimerkki, jossa kysyin koulutukseen liittyen ehdotuksia kirkon vastuullisuuteen, kestävään kehitykseen ja yhteiskuntasuhteisiin. Teemoihin liittyvien osuvien kysymyksien lisäksi tekoäly listasi muutaman haasteen

• Miten kirkko voi vastata nyky-yhteiskunnan nopeisiin muutoksiin ja säilyttää samalla perinteiset arvonsa ja identiteettinsä? 
• Miten kirkko voi tehokkaasti käsitellä mahdollisia ristiriitoja ja erimielisyyksiä organisaation sisällä sekä suhteessa yhteiskuntaan laajemmin? 
• Miten kirkko voi pysyä mukana digitalisaation ja teknologian kehityksessä ilman, että se menettää inhimillisen kosketuksen ja läsnäolon merkityksen? 

On ollut myös erittäin mielenkiintoista pyytää samasta aineistosta erilaisia versioita, joita ovat olleet muun muassa

• ryhmitelty listaus 
• kehitysehdotukset  
• jatkokysymykset samasta aiheesta.  

Tekoäly tuottaa näitä vaihtoehtoja väsymättömästi, ja niistä voi pyytää myös tyylillisesti erilaisia versioita. Haasteeksi saattaa muodostua se, että osaa lopettaa kysymisen ja siirtyä pohtimiseen.

Kokeilujen aikana on huvittavien esimerkkien lisäksi törmännyt myös kielimallien huolestuttaviin mahdollisuuksiin. Uskottavien sisältöjen luominen erilaisiin huijaustarkoituksiin on helppoa ja kielistä riippumatonta. Erityisen haastavaksi tämä tulee, kun kuvien tai videoiden aitouteen on hyvin vaikea luottaa. Tällöin yhteisöjen ja organisaatioiden luotettavuus korostuu tiedon lähteenä ja luotettavuudesta kiinnipitämisen merkitys kasvaa.

Avoimuus ja yhteisen keskustelun tärkeys korostuu. Näin tähän vastaa ChatGPT (editoimaton versio)

”Tekoälyn mahdollisuuksista ja vaaroista on tärkeää keskustella myös kirkossa, koska ne voivat vaikuttaa merkittävästi yhteiskuntaan, eettisiin arvoihin ja uskonnolliseen elämään. Tässä muutamia syitä, miksi kirkon on tärkeää ottaa kantaa tekoälyyn:

1. Eettiset kysymykset: Tekoäly tuo mukanaan monia eettisiä kysymyksiä, kuten oikeudenmukaisuus, vastuullisuus ja ihmisoikeudet. Kirkko voi toimia foorumina keskusteluille ja tarjota eettisiä ohjeita sekä periaatteita, joiden avulla voidaan punnita tekoälyn käyttöä ja sen vaikutuksia yksilöihin ja yhteisöihin. 

2. Ihmisen arvo: Kirkon keskeinen opetus on ihmisen ainutlaatuinen arvo ja Jumalan kuvaksi luotu olemus. Tekoälyn käytön laajentuessa on tärkeää pohtia, miten se vaikuttaa ihmisen arvoon, itsemääräämisoikeuteen ja ihmisyyteen. Kirkko voi tarjota keskusteluyhteyden näiden kysymysten pohtimiseen. 

3. Yhteisöllisyys ja sosiaalinen vaikutus: Tekoälyllä on potentiaalia muuttaa sosiaalisia suhteita ja yhteisöjen rakenteita. Kirkolla on merkittävä rooli yhteisöjen ylläpitämisessä ja ihmisten välisen yhteyden edistämisessä. Kirkon on siksi tärkeää olla mukana keskustelemassa tekoälyn vaikutuksista yhteisöihin ja niiden sosiaalisiin rakenteisiin. 

4. Tekoälyn hyödyntäminen kirkon työssä: Kirkko voi hyödyntää tekoälyä monin tavoin omassa työssään, esimerkiksi auttamalla ylläpitämään ja kehittämään verkostoja, seurakuntien hallinnointia ja viestintää. Tekoälyn soveltaminen kirkon toiminnassa voi parantaa sen vaikuttavuutta ja tehokkuutta, mutta on tärkeää varmistaa, että tekoälyn käyttö tapahtuu eettisten arvojen ja uskonnollisen identiteetin mukaisesti. 

5. Uuden teknologian opastaminen: Kirkolla on mahdollisuus osallistua aktiivisesti tekoälyn kehittämiseen ja sen soveltamiseen niin, että se edistää yleistä hyvää ja kestävää kehitystä. Kirkon rooli voi olla myös teknologia-alan yritysten ja päättäjien opastaminen eettisissä ja arvopohjaisissa kysymyksissä. 

Yhteenvetona voidaan todeta, että tekoälyn mahdollisuuksista ja vaaroista on tärkeää keskustella myös kirkossa, sillä se voi vaikuttaa merkittävästi yhteiskuntaan, eettisiin arvoihin ja uskonnolliseen elämään. Kirkolla on keskeinen rooli eettisten kysymysten käsittelyssä, ihmisen arvon säilyttämisessä, yhteisöjen ylläpitämisessä ja sosiaalisen vaikutuksen arvioinnissa. Lisäksi kirkko voi hyödyntää tekoälyä omassa työssään ja osallistua teknologian kehittämiseen ja opastamiseen eettisten ja arvopohjaisten kysymysten näkökulmasta.”