Herätysliikkeet tukevat kirkon työntekijöiden spiritualiteettia

Tuore kyselyaineisto osoittaa, että herätysliikkeiden vaikutus näkyy selvästi työntekijöiden hengellisessä elämässä, arvo-orientaatiossa ja siinä, mitä kirkon tehtäviä priorisoidaan.

Hanna Salomäki

Vilkas kesäjuhlakausi on alkanut. Hengelliset kesäjuhlat kokoavat suomalaisia hiljentymään, tapaamaan ystäviä ja talkoilemaan. Suurimmassa tapahtumassa, vanhoillislestadiolaisten suviseuroissa, väkeä on kokonaisen kaupungin verran: kävijämääräksi on viime vuosina arvioitu noin 80 000. Otsikoihin liikkeet nousevat usein ristiriitatilanteissa (ks. esim. Rytkönen 2026), mutta niiden arkinen vaikutus jää helposti katveeseen. Tuore kyselyaineisto osoittaa, että liikkeiden vaikutus näkyy selvästi työntekijöiden hengellisessä elämässä, arvo-orientaatiossa ja siinä, mitä kirkon tehtäviä priorisoidaan.

Kesäjuhlat ovat yksi kuva eletystä uskonnollisuudesta: uskonnosta sellaisena kuin se ilmenee käytännöissä, kokemuksissa ja merkityksenannoissa. Lived religion -tutkimus (mm. Mederith McGuire ja Robert Orsi) on analysoinut sitä, millä tavoin uskonto konkretisoituu ihmisten jokapäiväisessä elämässä ja sen valinnoissa. Tästä näkökulmasta herätysliikkeitä voikin tarkastella hengellisen elämän käytäntöjä muovaavina ryhminä.

Liikkeisiin kuuluvat painottavat rukousta ja ehtoollista muita enemmän

Vaikka herätysliikkeiden kannatus on 2000-luvulla huomattavasti vähentynyt sekä suomalaisilla että kirkon työntekijöillä, niiden vaikutus näkyy kirkossa edelleen vahvasti. Tuore tutkimusraporttini Herätysliiketaustaiset kirkon työntekijät ja luottamushenkilöt: spiritualiteetti, näkemys kirkon tehtävistä sekä poliittinen ja arvo-orientaatio osoittaa, että joka neljäs kirkon työntekijä kuuluu johonkin liikkeeseen. Jos mukaan lasketaan myös ne, jotka ovat saaneet jostain liikkeestä vaikutteita, puolet kirkon työntekijöistä on herätysliikkeiden vaikutuspiirissä. Liikkeiden vaikutus näkyy etenkin papeilla, joista liikkeisiin kuuluu miltei puolet.

Kyselyn mukaan kirkon työntekijät pitävät omassa hengellisessä elämässään erittäin tärkeänä erityisesti retkeilyä ja luonnossa oleskelua (53 %), rukousta (49 %), muuta liikuntaa (43 %) sekä ehtoollisella käymistä (43 %). Vähemmän tärkeänä puolestaan pidettiin kehollisia hengellisiä harjoituksia (4 %), meditaatiota (5 %) ja hengellisiä verkkopalveluita (4 %).

Analyysi osoitti, että herätysliikkeisiin kuulumisella on vahva yhteys kirkon työntekijöiden hengelliseen elämään. Liikkeisiin kuuluvat työntekijät pitivät lähes kaikkia hengellisen elämän muotoja tärkeämpinä kuin työntekijät keskimäärin. Kuten koko työntekijäkunnalla, myös herätysliikkeisiin kuuluvilla kärkeen nousivat rukous (68 %), ehtoollisella käyminen (66 %) ja retkeily sekä luonnossa oleskelu (47 %). Herätysliikkeisiin kuuluvat työntekijät kuitenkin korostivat erityisesti ehtoollisella käymistä ja rukoilemista huomattavasti yleisemmin kuin työntekijät keskimäärin.

Raamatunluku korostuu niin ikään herätysliikkeisiin kuuluvilla selvästi enemmän kuin kirkon työntekijöillä keskimäärin, samoin kristillinen meditaatio ja hiljaisuuden viljely. Näiden ohella herätysliikkeiden kannattajat korostivat muita enemmän muun muassa hengellisen musiikin kuuntelua ja hengellisen kirjallisuuden lukemista.

Nämä painotukset ilmenivät myös arkielämän uskonharjoituksessa. Liikkeisiin kuuluvat työntekijät ja luottamushenkilöt rukoilivat aktiivisemmin kuin työntekijät keskimäärin. He myös osallistuivat työtehtäviensä ulkopuolella jumalanpalvelukseen useammin muita työntekijöitä useammin. Aktiivisesti jumalanpalvelukseen vapaa-aikanaan osallistuvista kirkon työntekijöistä puolet onkin herätysliikkeiden kannattajia.

Tulokset ovat samansuuntaisia kuin Porkan ja Valtosen aiemmassa tutkimuksessa kirkon kasvatuksen työntekijöistä. Sen mukaan herätysliikkeisiin kuuluvat kirkon työntekijät ovat merkittävästi muita aktiivisempia oman hengellisyyden hoitamisessa.

Rukouselämä ja lähetystyö korostuvat

Oman hengellisen elämän painotukset ovat yhteydessä siihen, mitä kirkon tehtäväalueita pidetään tärkeinä. Herätysliikkeisiin kuuluvat työntekijät korostivat (61 % piti erittäin tärkeänä) koko kirkon työntekijäkuntaa (43 %) selvästi yleisemmin rukouselämän vahvistamista kirkon keskeisenä tehtäväkenttänä, samoin lähetystyötä (42 %, vert. työntekijät keskimäärin 27 %).  Herätysliikkeisiin kuuluminen oli yhteydessä myös erityisesti evankeliumin levittämisen ja  raamattuopetuksen keskimääräistä suurempaan painottamiseen eli julistusorientaatioon kytkeytyviin kirkon tehtäväkenttiin.

Yhteiskuntaorientaatioon liittyvissä tehtäväalueissa näkemyserot olivat vähäisiä. Esimerkiksi ilmaston kannalta kestävän elämäntavan edistäminen sai herätysliikkeisiin kuuluvilta yhtä paljon kannatusta kuin työntekijöiltä yleensäkin. Tulokset vahvistivat muun muassa Kati Tervo-Niemelän tutkimuksen havaintoja omakohtaisen hengellisen elämän yhteydestä kirkon tehtäväalueiden painotukseen.

Arvoissa painottuu konservatiivisuus, poliittinen orientaatio ei poikkea

Aiemman tutkimuksen mukaan eri tehtäväorientaatioiden kannattaminen on yhteydessä poliittiseen ja arvo-orientaatioon. Salmisen mukaan esimerkiksi yhteiskunnallista orientaatiota kannattavat työntekijät olivat muita vasemmistolaisempia ja liberaalimpia. Herätysliikkeiden kannattajat erosivat orientaatioltaan kirkon työntekijäkunnasta arvo-orientaatioltaan. Pääjoukko liikkeisiin kuuluvista työntekijöistä sijoitti itsensä konservatiivi-liberaali -janan keskivaiheille. Neljännes piti itseään arvoiltaan lähinnä liberaalina, kolmannes konservatiivina. Verrattuna koko työntekijäkuntaan herätysliikkeisiin kuuluvat erottuivat suuremmalla konservatiivien osuudella.

Poliittisessa orientaatiossa herätysliikkeisiin kuuluvat työntekijät eivät sen sijaan juuri poikenneet kirkon työntekijäkunnasta yleisesti. Kolme viidestä herätysliikkeeseen kuuluvasta työntekijästä sijoitti itsensä poliittiseen keskiryhmään. Niin vasemmistoon kuin oikeistoon itsensä sijoitti viidennes työntekijöistä.

Spiritualiteetti voimavaraksi työssä

Aiemman tutkimuksen mukaan herätysliiketausta on yhteydessä kutsumustietoisuuteen ja kirkkoon kiinnittymiseen.Porkan artikkeli Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijoista osoitti, että myös lisääntyvien ristiriitojen aikana herätysliikkeistä ja uskonnollisista liikkeistä vaikutteita saaneet kokivat suhteensa kirkkoon merkittävästi muita läheisemmäksi. Jännitteet eivät siis näytä etäännyttäneen kirkosta.

Kokonaisuutena tulokset osoittavat, että liikkeiden vaikutus ilmenee työntekijöillä voimakkaasti spiritualiteetin tukijana. Se näkyy työntekijöiden hengellisessä elämän painotuksissa ja yksityisessä ja julkisessa uskonnonharjoituksessa vapaa-aikana. Liikkeisiin kuuluminen heijastuu myös työorientaatiossa, erityisesti julistusorientaatioon liittyvien tehtäväalueiden korostamisena. Erityisesti pappien kohdalla onkin aiemmassa tutkimuksessa nostettu esiin tarve tukea vahvemmin nykyisten ja tulevien työntekijöiden hengellistä elämää ja spritualiteettia. Niin ikään herätysliiketausta voi tuottaa opiskelijoille erilaisia kirkon työssä tarvittavia osaamisia, kuten jumalanpalveluselämän tuntemus.  

Näiden tulosten valossa kirkon tulevaisuuden kannalta olennainen kysymys onkin, miten tämä hengellinen ja institutionaalinen sitoutuminen voi rakentaa yhteistä kirkkoa myös jännitteiden keskellä. Ovatko juuri liikkeisiin sitoutuneet kirkon työntekijät keskeinen välittäjäryhmä kirkon ja liikkeiden jännitteisessä tilanteessa? Onko tämä, jakautuneessa tilanteessa ”keskiryhmää” edustava ääni riittävästi kuultavissa kirkollisessa keskustelussa?

Kirjoittaja on Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön johtaja