Nuorten aikuisten viisi tapaa suhtautua uskontoon

Åbo Akademin huippuyksikön koordinoima kansainvälinen tutkijaryhmä tutki nuoria aikuisia 12 maassa ja löysi maailmanlaajuisesti viisi prototyyppistä tapaa suhtautua uskontoon ja katsomuksiin. Globaalien katsomusprofiilien tunnistaminen on tärkeä tutkimuslöydös, jolla on merkitystä sekä akateemiselle uskonnontutkimukselle että uskonnollisille yhdyskunnille.

Julkisessa keskustelussa suhtautuminen uskontoon pelkistyy helposti yhdelle janalle, jonka toisessa päässä ovat ”uskovat” ja toisessa ”uskonnottomat”. Myös sekularisaatioparadigmassa – teoriaryppäässä, jonka avulla selitetään maallistumista – muutosta hahmotetaan usein samalla jatkumolla. Mukaan lisätään vain aikatekijä: entisaikoja leimasi uskonnollisuus, nykyaikaa maallisuus.

Viime vuosina tutkimuksessa piirtyvä kuva uskonnollisuuden muutoksista on kuitenkin rikastunut ja tarkentunut. Yhä useampi tutkija on ollut kiinnostunut nimenomaan siitä harmaasta alueesta, joka jää selkeästi tunnistettavien uskonnollisuuden ja uskonnottomuuden välimaastoon. Monet tutkimukset ovat paljastaneet, että kyse ei ole sumeasta joukosta sekamuotoja, vaan tarkemmassa katsannossa alueelta löytyy kokonainen spektri varsin selväpiirteisesti tunnistettavia katsomuksellisia profiileja.

Tältä kannalta yksi merkittävimpiä hankkeita on ollut Åbo Akademin uskontotieteen professori Peter Nynäsin johtama kansainvälisen tutkimushanke Young Adults and Religion in a Global Perspective (YARG), jonka keskeiset tulokset julkaistiin tänä syksynä hankkeen loppuraportissa The Diversity of Worldviews  Among Young Adults.

Kyseesssä oli Åbo Akademin huippuyksikön ja Suomen akatemian rahoituksella vuosina 2015–2018 toiminut projekti, jossa tutkittiin nuorten aikuisten (18–26 v.) subjektiivisia näkemyksiä uskontoon ja arvoihin omassa kulttuurikontekstisssan. Mukana oli 12 maata: Kanada, Kiina, Suomi, Ghana, Intia, Israel, Ruotsi, Peru, Puola, Venäjä, Turkki ja Yhdysvallat. Lisäksi Japanista kerättiin yksi osa-aineisto. Maiden joukko kattaa kaikki tärkeimmät kulttuuripiirit siten kuin ne on identifioitu World Values Survey -aineistojen perusteella. Hankkeeseen osallistui näin ollen hyvin moninainen joukko kulttuuriltaan, historialtaan, uskonnoiltaan ja yhteiskunnallisilta kehityskuluiltaan erilaisia maita.

Viisi katsomuksellista prototyyppiä

Hankkeessa myös käytettiin varsin innovatiivista tutkimusmenetelmää, josta käytetään nimitystä Q-metodologia. Menetelmä koostuu suurehkosta joukosta kortteja, johon kuhunkin on kirjoitettu aihepiiriin kuuluva väittämä ja jotka tutkittava henkilö lajittelee kategorioihin sen mukaan, kuinka hyvin tai huonosti ne edustavat hänen omia näkemyksiään.

Kyse on laadullisen ja määrällisen menetelmän yhdistelmästä. Sillä tavoitellaan subjektiivista merkityksenantoa, mutta korttijärjestyksien pohjalta on mahdollista laatia tilastollisin menetelmin katsomuksellisia prototyyppejä. Koko aineiston tarkastelussa tällaisia prototyyppejä löytyi viisi. Niitä kuvattiin muun muassa seuraavanlaisilla luonnehdinnoilla:

Sekulaarit humanistit ottavat selkeästi etäisyyttä kaikkiin uskonnollisiin uskomuksiin ja tapoihin. He ovat kriittisiä oman kansansa uskonnollisia traditioita kohtaan ja he pyrkivät aktiivisesti muuttamaan yhteiskuntaa ja sen arvoja. He uskovat inhimilliseen edistykseen maailmanlaajuisesti. Heille yksilöllinen valinnanvapaus uskontoa ja moraalia koskevissa kysymyksissä on tärkeä arvo ja he uskovat, että on mahdollista olla syvästi moraalinen olematta uskonnollinen. He hylkäävät uskonnolliset käsitykset, jotka ovat ristiriidassa tieteen ja rationaalisten periaatteiden kanssa. Uskonnollisia käsityksiä pidetään luonteeltaan pikemmin metaforisina kuin kirjaimellisesti tosina. Henkisesti heitä koskettaa ja ravitsee musiikki, taide ja runous.

Aktiivisille luottavaisille uskoville uskonto on elämän keskiössä. He uskovat jumalalliseen olentoon, jonka kanssa voidaan solmia henkilökohtainen suhde. Jumalallinen koetaan suojelevana ja hoivaavana vanhempana, joka ohjaa ja suojelee elämässä. He ovat aktiivisia jäseniä uskonnollisessa tai hengellisessä yhteisössä ja he harjoittavat uskontoaan aktiivisesti myös yksityiselämässään. Uskonto nähdään keskeiseksi välineeksi paremmaksi ja moraalisemmaksi ihmiseksi kasvamisessa. Syvemmän ja luottavaisemman uskon kaipaus on oleellinen osa heidän elämäänsä. Uskontoa ei harjoiteta omien toiveiden tai odotusten täyttämiseksi, vaan se on keskeinen osa identiteettiä.

Sitoutumattomat traditionalistitarvostavat uskonnon kulttuurista ja yhteiskunnallista roolia. Heille on tärkeää pysyä uskollisina oman kansakuntansa uskonnolle sekä ylläpitää perheen ja esivanhempien uskonnollisia traditioita. Henkilökohtaisesta uskostaan he sanovat, että uskovat jollain tavalla, mutta eivät identifioidu uskonnollisiksi. Heitä koskettaa pyhien ja perinteisesti vaalittujen paikkojen ilmapiiri. He katsovat, että maailman uskontoperinteet viittaavat yhteiseen totuuteen: perimmäinen voi olla elämänvoima tai luova energia, ei välttämättä yliluonnollinen olento. He vierastavat ajatusta, jonka mukaan käsitys jumaluudesta olisi merkityksetön, tai että jumaluus olisi feminiininen. He saavat tukea ajatuksesta, että moraalittomasta elämästä joutuu kärsimään tai että siitä seuraa rangaistus.

Hengellisesti virittyneilleuskonto ja hengellisyys ovat tärkeitä elämän lähteitä. He uskovat jollakin tavalla, mutta eivät identifioidu uskonnollisiksi eivätkä ole omistaneet elämäänsä jumaluudelle. He kuitenkin näkevät itsensä toteuttamisen tärkeimpänä hengellisenä päämääränä elämässään. Musiikki, taide ja runous koskettaa ja ravitsee heitä hengellisesti, mutta he voivat kokea korkeamman todellisuuden läsnäolon myös luonnon keskellä. He suhtautuvat positiivisesti ja kiinnostuksella muiden kansojen uskontoperinteisiin ja ovat taipuvaisia omaksumaan niistä yksittäisiä elementtejä. Perimmäinen todellisuus mielletään elämänvoimaksi tai luovaksi energiaksi eikä yliluonnolliseksi olennoksi. Heidän katsannossaan pyritään aktiivisesti muuttamaan yhteiskuntaa tai arvoja ja tekemään maailmasta parempi paikka elää. He eivät tunne omakseen käsityksiä miesten ja naisten erilaisista rooleista.

Irrallisten liberaalienelämä ei rakennu uskonnollisille tai hengellisille pyrinnöille. He eivät identifioidu uskonnollisten yhteisöjen aktiivisiksi jäseniksi eivätkä katso omaavansa perusteellista tietoa uskonnollisista kirjoituksista. Uskonnollisiin aktiviteetteihin osallistutaan sen sijaan joissakin erityistilanteissa. He katsovat uskovansa jollakin tavalla, mutta he eivät näe itseään uskonnollina. Heidän uskonnollisuutensa lisääntyy kriisien yhteydessä ja he rukoilevat pääosin lohtua ja suojelua saadakseen. Muiden ihmisten kärsimys liikuttaa heitä syvästi ja heille hyväntekeväisyys ja sosiaalinen palvelutyö on ensisijainen uskonnollisuuden ilmaus. He eivät voi ajatella, että uskonto ohjaisi seksuaalisuutta tai että uskonnon takia pitäisi luopua maallisista nautinnoista.

Tutkimusaineistojen perusteella havaintoja luokiteltiin myös maakohtaisesti. Jokaisessa tutkitussa maassa prototyyppien määrä ja tarkempi sisältö luonnollisesti jossain määrin vaihteli. Silti on huomionarvoista, että globaalissa tarkastelussa aineistosta piirtyy niin selkeästi tunnistettava joukko katsomuksellisia ja uskonnollisia orientaatioita, jotka voidaan osin tunnistaa myös aikaisemmista, alueellisesti rajatummista tutkimuksista.

Esimerkiksi kirkon nelivuotiskertomuksessa Uskonto arjessa ja juhlassa (2020) katsomukset jaettiin neljään pääryhmään: uskonnottomiin, uskoviin, kulttuurikristittyihin ja etsijöihin. Näiden limittäisyys edellä luonnehdittuihin neljään ensimmäiseen globaaliin prototyyppiin on silmiinpistävä. Viimeksi mainittua, ”irrallisten liberaalien” ryhmää ei sen sijaan tunnistettu, mutta taustalla on luultavimmin vain menetelmällinen eroavaisuus.

Löydösten merkitys

Prototyyppien keskinäiset yhteydet osoittautuivat myös paljastaviksi. Prototyypit ”aktiivinen luottavainen uskova” ja ”sitoutumaton traditionalisti” korreloivat keskenään, eli niissä on paljon yhteistä leikkauspintaa. Ne näyttävät muodostavan ryhmän, jota kaksijakoisessa luokituksessa nimitettäisiin ”uskonnolliseksi”. Vastaavasti loput kolme prototyyppiä, ”sekulaarit humanistit”, ”hengellisesti virittäytyneet” ja ”irralliset liberaalit” korreloivat positiivisesti keskenään. Kaksijakoisissa luokituksissa ne voisivat kaikki tulla luokitelluksi ”maallistuneiksi” tai ”uskonnottomiksi”. Tarkastelu paljastaa, kuinka kaksijakoinen luokittelu vääristää ja kätkee kummankin kategorian sisäistä moninaisuutta.

Uskontososiologi Peter Berger totesi viimeiseksi jääneessä kirjassaan, että ”erilaisten maailmankatsomusten ja arvojen yhteiselo samassa yhteiskunnassa on tärkein modernisaation aikaansaama muutos uskonnon paikkaan sekä ihmisten mielessä että institutionaalisessa järjestyksessä” (2014, ix). Kyseessä on maallistumisesta riippumaton prosessi, johon jokaisen uskonnollisen yhteisön on välttämättä kyettävä asemoitumaan tavalla tai toisella.

YARG-tutkimushanke todensi vakuuttavasti, kuinka tämä moninaisuus lisääntyy myös kaikkien uskontoperinteiden sisällä ja niiden vaikutuspiirissä, kun ihmiset hakeutuvat yhä enemmän itselleen ominaisiin merkityksellisiin suhteisiin oman kulttuurinsa uskontoperinteiden kanssa.

Kirkoissa ja hengellisissä yhteisöissä on siten hyödyllistä miettiä, millaista suhtautumistapaa niissä vaalitaan erityisesti niihin katsomusprofiileihin, joita ei voida selkeästi luokitella uskonnollisuuden ja uskonnottomuuden kulttuurisiin tyyppimuotoihin. Jos nimittäin yhteisössä vaalitaan tietystä profiilista kuvaa ulkopuolisena, ei ole ihme, jos kyseisen profiilin piirissä yhteisö itse määritellään ulkopuolisuuteen.

Kirjallisuutta

Berger, Peter L. (2014) The Many Altars of Modernity: Toward a Paradigm for Religion in a Pluralist Age. Berlin: Walter de Gruyter.

Nynäs, Peter; Keysar, Ariela; Kontala, Janne; Golo, Ben Willie Kwaku; Lassander, Mika T.; Stherin, Marat; Sjö, Sofia & Stenner, Paul. (eds.) (2022) The Diversity of Worldviews Among Young Adults: Contemporary (Non)Religiosity and Spirituality Through the Lens of an International Mixed Method Study. Cham, Switzerland: Springer. https://link.springer.com/book/10.1007/978-3-030-94691-3

Salomäki, Hanna; Hytönen, Maarit; Ketola, Kimmo; Salminen, Veli-Matti & Sohlberg, Jussi: Uskonto arjessa ja juhlassa. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2016–2019. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 134. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus. https://julkaisut.evl.fi/catalog/Tutkimukset%20ja%20julkaisut/r/4238/viewmode=previewview

Kirjoittajat

Kimmo Ketola

Tutkija, Kirkon tutkimus ja koulutus