Vaali uteliaisuutta

Viime viikkoina silmiini on osunut suurimman päivälehden mielipidepalstalla muutama osaamisen kehittämiseen liittyvä kirjoitus. Niissä on puhuttu osaamisen kehittämisen merkityksestä ja tarpeesta nykyisessä työelämässä, sen eri muodoista sekä siitä, miten mahdollisuudet siihen työyhteisöissä jakautuvat.

Kysyttiin myös, palvelevatko tutut koulutusmuodot ja -rakenteet tämän päivän ja erityisesti tulevaisuuden tarpeita, kun toimintaympäristö muuttuu, ja tekoäly sekä digitalisaatio vahvistuvat ja muokkaavat osaamistarpeita. Oppimista edellytetään entistä enemmän, mutta aikaa siihen on käytettävissä entistä vähemmän. Nämä eivät ole vieraita kysymyksiä kirkossakaan.

Oppimisen ytimessä uteliaisuus

Oppimisen yhtenä vahvana moottorina on uteliaisuus. Uteliaisuus on tiedonhalua, kyselemistä, kiinnostusta, kokeilunhalua ja seikkailunhalua, mutta myös nuuskimista ja urkkimista.  Se on halua ymmärtää, tutkia ja löytää uutta tietoa, ymmärrystä ja kokemusta ilman, että siihen välttämättä liittyy ulkoista painetta tai palkintoa.

Lapsen kehitykseen kuuluu luontaisesti uteliaisuus. Osa meistä säilyttää sen pidempään, osalla se piiloutuu syvemmälle. Miten säilytämme tai löydämme (jälleen) uteliaisuuden?

Tutkimukset kertovat, että psykologisesti turvallisessa ympäristössä uskaltaa kysyä, kokeilla ja epäonnistua. Aiemmat kokemukset luonnollisesti vahvistavat tai murentavat tätä: onko uteliaisuuteen suhtauduttu niin, että se ei ole suotavaa (nuuskiminen, urkkiminen) vai onko siihen rohkaistu, ja onko sitä tuettu?

Työyhteisön tuki

Uteliaisuus ei ole vain yksilön, vaan myös organisaation ominaisuus ja voimavara. Oppimisen lisäksi uteliaisuus edistää innovointia, yhteistyötä ja työhyvinvointia. Uteliaisuuden kysymyksiä ovat miksi, miten? Siitä on lyhyt matka luovuuteen ja innovaatioihin: mitäs jos…?

Miten uteliaisuuteen suhtaudutaan työyhteisössäsi? Minkälaisia kysymyksiä teillä kysytään? Onko mahdollista ja luontevaa kysyä ja kokeilla, epäonnistua ja onnistua, olla kiinnostunut?

Miten työyhteisönä ja työtovereina voisimme tukea sekä omaa, toistemme että organisaatiomme uteliaisuutta uuteen ja sen myötä oppimista ja kehittymistä? Mitä uteliaisuus voisi tarkoittaa sinun työssäsi – kohtaamisissa, opetuksessa, johtamisessa? Ehkä uteliaisuus vie syvemmälle ymmärrystämme Jumalan luomaa maailmaa ja toisia luotuja kohtaan, ja sen myötä etsii uusia tapoja toimia kirkkona tässä ajassa.

Oppimisen muodot ja rakenteet muuttuvat väistämättä. Pysyvämpää on se, mitä on oppiminen: uusien tietojen, taitojen, asenteiden ja ymmärryksen omaksumista sekä sitä, miten niitä sovelletaan käytännössä. Ja siellä ytimessä on uteliaisuus.

Ulla Tuovinen
koulutuspäällikkö
Kirkon tutkimus ja koulutus