Ensimmäisestä intifadasta Gazan kriisiin – millaiseksi palestiinalainen teologia kehittyy lähitulevaisuudessa?

Israelin ja Palestiinan tapahtumat nousevat säännöllisesti uutisotsikoihin. Läntinen huomio herää erityisesti silloin, kun väkivalta kasvaa ja pitkittynyt konflikti tiivistyy. Kuitenkin alueella tehdään jatkuvasti töitä rauhan ja oikeudenmukaisuuden eteen. Yksi esimerkki palestiinalaisesta yhteiskunnasta nousevista vapautuspyrkimyksistä on paikallisten kristittyjen palestiinalainen teologia, jota on kehitetty 1980-luvulta lähtien. Ajankohtaiset tapahtumat Gazassa ovat ajaneet palestiinalaista teologiaa uudenlaiseen murrokseen.

Tämä blogikirjoitus pohjautuu lokakuussa 2024 julkaistuun vertaisarvioituun tutkimusartikkeliin ”Kolonialismi palestiinalaiskristittyjen arjessa, ajattelussa ja kohtaamisissa” (Anna-Liisa Rafael ja Anne K. Heikkinen, Lähihistoria 2024).

Osa Lähi-idän kristillisyyden moninaista kirjoa on palestiinalainen teologia, joka on noussut osaksi Israelin ja Palestiinan tilanteesta käytävää keskustelua. Erityisen näkyvä ilmiö on ollut Palestiinan protestanttisten kirkkojen, luterilaisten ja anglikaanien piirissä, mutta samalla palestiinalainen teologia on luonteeltaan ekumeenista ja kirkkokuntarajat ylittävää. Sen keskiössä on kristittyjen yhteiskunnallinen aktiivisuus, palestiinalaisten kokemusmaailman esiin nostaminen ja vaatimus oikeudenmukaisesta ratkaisusta pitkittyneeseen konfliktiin.

Palestiinalaisen teologian nousu

Palestiinalaisen teologian synty ajoittuu 1980-luvulle, jolloin ensimmäinen intifada eli palestiinalaisten kansannousu vuosina 1987–1993 herätti palestiinalaisen yhteiskunnan aiempaa vahvempaan aktivismiin ja vastarintaan. Palestiinalainen teologia, joka on saanut vaikutteita erilaisista vapautuksen teologian muodoista niin Latinalaisesta Amerikasta kuin Etelä-Afrikan Kairos-liikkeestä, voidaankin nähdä teologisperustaisen aktivismin ja väkivallattoman vastarinnan muotona. Ensimmäisissä kirjallisissa palestiinalaisen teologian ilmaisuissa olikin kyse palestiinalaiskristittyjen äänen, olemassaolon ja kokemusmaailman esilletuomisesta. Vaikka jo varhaisimmat palestiinalaiskristittyjen näkemykset tukivat rauhaa ja yhteiseloa, samalla ei epäröity esittää kritiikkiä sotaisia, partikularistisia ja kristillistä sionismia edistäviä raamatuntulkintoja vastaan. Palestiinalaiskristityt usein korostavat, kuinka ”Jumala ei ole kiinteistönvälittäjä” vaan maata koskevat lupaukset koskevat kaikkia alueen asukkaita, eikä Jumala asetu vain yhden kansan puolelle. Ensimmäisillä palestiinalaista teologiaa edistävillä teologeilla oli usein itsellään jonkinlainen suora kokemus vuoden 1948 pakolaisuudesta ja nakbasta, vasta muotoutumassa ollutta palestiinalaista yhteiskuntaa koskeneesta katastrofista.

Diplomatiaa ja vastarintaa

Palestiinalaisen teologian nousu ja kehittyminen tapahtui yhtäaikaisesti diplomaattisen etenemisen kanssa. 1990-luvulla Oslon sopimukset sitouttivat palestiinalaiset kristityt kansainvälisen yhteisön tavoittelemaan rauhanratkaisuun ja kahden valtion malliin, vaikka erityisesti kahden valtion malli näyttäytyikin joillekin kivuliaana kompromissina. Samalla palestiinalaisen teologian vaatimukset oikeudenmukaisesta rauhasta ja yltäkylläisestä elämästä ovat limittyneet kansainväliseen lakiin ja ihmisoikeuksiin. Onkin hyvä huomata, että kansainvälisen oikeuden näkökulmasta palestiinalaisten teologien ja maallikkojen vaatimukset – kuten tasavertaiset ihmisoikeudet kaikille alueen asukkaille – eivät ole radikaaleja tai kohtuuttomia, vaikka niiden toteutuminen vaikuttaisikin nykyisissä poliittisissa olosuhteissa epätodennäköiseltä.

Palestiinalainen teologia on sitoutunut vastarinnassaan väkivallattomuuteen, koska väkivallan kierre nähdään usein osana ongelmaa. Esimerkiksi luterilainen emerituspiispa Munib Younan on kritisoinut uskonnollista ekstremismiä ja sen motivoimaa väkivaltaa. Samalla palestiinalaiset puheenvuorot ovat peräänkuuluttaneet tasapuolisuutta ja kriittisyyttä Israel-Palestiinan konfliktia tarkastellessaan. Niissä on muistutettu, että terrorismin lisäksi aluetta kurjistaa Israelin harjoittama valtiollinen ja rakenteellinen väkivalta, ja että uskonnollinen ekstremismi on kaikkien alueen monoteististen uskontojen haaste. Samalla kun esimerkiksi palestiinalaiset kirkolliset johtajat kehottavat seurakuntalaisiaan väkivallattomuuteen, on osa näiden puheenvuorojen viestistä tarkoitettu paikallista laajemmalle yleisölle. Palestiinalaisen teologian ilmenemismuotona on ollut kansainvälinen kirkollinen diplomatia, jota on tehty ekumeenisten kirkkoliittojen, kristillisten järjestöjen ja sisarkirkkojen kautta. Sillä on pyritty tuomaan palestiinalaisten, erityisesti palestiinalaisten kristittyjen, arkitodellisuutta tietoisuuteen ja samalla haastamaan Israel-Palestiinan konfliktiin liittyviä ennakkoluuloja tai asenteita.

Koska palestiinalaiset teologit 1990-luvulla sitoutuivat kansainvälisen yhteisön tukemaan rauhanprosessiin, palestiinalaisen teologian yhteiskunnallinen kritiikki on perinteisesti kohdistunut erityisesti Itä-Jerusalemin, Länsirannan ja Gazan miehitykseen ja Israelin tekemiin ihmisoikeusrikkomuksiin. Rauhanprosessin näivettyessä ja Israelin vahvistaessa otettaan miehittämistään palestiinalaisalueista, alueella on puhuttu entistä enemmän yhden valtion todellisuudesta, jossa alueella asuvan väestön keskinäiset oikeudet näyttäytyvät entistä eriarvoisemmilta. Tästä syystä palestiinalaiset teologit ovat alkaneet puhua entistä aktiivisemmin Israelin ylläpitämästä apartheid-järjestelmästä. Luottamus kansainväliseen yhteisöön ja rauhanprosessiin on heikentynyt, ja samalla on kyseenalaistettu myös palestiinalaisen teologian oma ääni ja sen yleisö. Kenelle palestiinalaista teologiaa on oikeastaan tehty – paikallisille vai ulkomaalaisille? Dekolonisaation vaatimus on Palestiinassa edelleen ajankohtainen, ja se limittyy niin poliittiseen tilanteeseen kuin teologian tekemiseen.

Gazan jälkeen

7. lokakuuta 2023 on vedenjakaja nykyisen Lähi-idän lähihistoriassa. Hamasin tuhoisa hyökkäys Israeliin ja sen jälkeen alkanut Israelin hyökkäys Gazassa ovat saaneet ennennäkemättömät mittasuhteet. Kansainvälisessä tuomioistuimessa Israelia syytetään kansanmurhasta, ja Gazan ja sen asukkaiden tulevaisuus on edelleen hämärän peitossa miltei kaksi vuotta kestäneen hyökkäyksen jälkeen.

Palestiinalaisille mittakaavaltaan ennennäkemätön hyökkäys Gazaan on ollut nakbaan, vuoden 1948 pakolaiskriisiin, verrannollinen katastrofi. Samalla kansainvälisen yhteisön kyky estää Israelin sotarikoksia on näyttäytynyt palestiinalaisille varsin puutteellisena. Jouluna 2023 betlehemiläinen luterilainen pastori Munther Isaac saarnasi Gazan raunioiden alla olevasta Kristuksesta. Hän kritisoi samalla vahvoin sanakääntein läntistä maailmaa ja sen kristittyjä. Vuonna 2025 on julkaistu kaksi palestiinalaisten teologien teosta, joissa käsitellään Gazan aiheuttamaa kriisiä: Isaacin Christ in the Rubble: Faith, the Bible, and the Genocide in Gaza sekä Mitri Rahebin Theology After Gaza: A Global Anthology. Molemmissa teoksissa korostuvat aiempaa voimakkaampi kritiikki läntistä kristinuskoa kohtaan ja Gazan rooli maailman moraalisena kompassina. Palestiinalaiset kristityt ovatkin todenneet, että läntiset kristityt ylläpitävät kaksoisstandardeja; esimerkiksi pastori Isaac on sanonut, kuinka Gazan kärsimyksen jälkeen läntiset kristityt eivät saa enää koskaan puhua palestiinalaisille ihmisoikeuksien kunnioittamisesta epäonnistuttuaan siinä perusteellisesti itse.

Tämä ajankohtainen keskustelu osoittaa, kuinka merkittävällä tavalla nykyiset tapahtumat Gazassa vaikuttavat palestiinalaiseen ajatteluun. Jää nähtäväksi, mihin suuntaan palestiinalainen teologia kehittyy lähitulevaisuudessa uudenlaisessa tilanteessa, jossa kansainvälisen yhteisön riittämättömät toimet voivat johtaa epäluottamukseen ja totutuista malleista irtautumiseen.  

Kirjallisuutta

Abu Eid, Xavier (2022). Rooted in Palestine. Palestinian Christians and the Struggle for National Liberation 1917–2004. Diyar Publisher.

Heikkinen, Anne K. (2020). Piispa Munib Younan ja profeetallinen kristinusko: luterilaista vapautuksen teologiaa miehityskontekstissa ja maailmalla. Pro gradu. Helsingin yliopisto.

Heikkinen, Anne K. (2023). Palestiinalaisen kontekstuaalisen teologian keskiössä on oikeudenmukainen rauha ja pyrkimys vapautukseen. Katsomukset.fi: uskonnot ja katsomukset suomalaisessa yhteiskunnassa.

Heikkinen, Anne K. (2024). Palestiinalaispiispa Munib Younanin teologisia tulkintoja miehityksen alla ja luterilaisen maailman huipulla. Katsomukset.fi: uskonnot ja katsomukset suomalaisessa yhteiskunnassa.

Isaac, Munther & Leppäkari, Maria (ed.) (2023). Blessed are the Peacemakers. Theology, Compassion and Action for a Global Mission Essays in honour of Munib Younan. Studia missiological et oecumenica Fennica 63. Helsinki: Luther-Agricola Society.

Isaac, Munther (2025).  Christ in the Rubble: Faith, the Bible, and the Genocide in Gaza. Eerdmans.

Kuruvilla, Samuel J. (2013). Radical Christianity in Palestine and Israel. Liberation and theology in the Middle East. New York: I.B. Tauris & Co Ltd.

Marteijn, Elizabeth S. (2020). The Revival in Palestinian Christianity: Developments in Palestinian Theology. Exchange 29 (2020). 259–277.

Masalha, Nur & Lisa Isherwood (ed.) (2014). Theologies of Liberation in Palestine-Israel: indigenous, contextual, and postcolonial perspectives. Cambridge: Lutterworth Press.

Munayer, John S. & Munayer, Samuel S. (2022). Decolonizing Palestinian Liberation Theology: New Methods, Sources and Voices. Studies in World Christianity 28.3 (2022): 287–310.

Rafael, Anna-Liisa & Heikkinen, Anne K. (2024). Kolonialismi palestiinalaiskristittyjen arjessa, ajattelussa ja kohtaamisissa. Lähihistoria, 3(2), 88131. https://doi.org/10.61559/lh.148487.

Raheb, Mitri (2025). Theology after Gaza: A Global Anthology. Ed. Graham McGeoch. Cascade Books.  

Raveh, Mayaan (2021). Universalism and Nationalism in Palestinian Christian Thought: Naim Ateek’s Theology and the Paradigm of the Exodus. Journal of Ecumenical Studies. Vol. 56 Issue 3, 438–455.

Younan, Munib A. (2004). Sovinnon toivossa – Lähi-idässä ja maailmalla. Ed. Strickert, Fred. Transl. Haavisto, Leena. Juva: WS Bookwell OY.

Younan, Munib A. (2018). Tillsammans för rättvisa och fred. Texter om ekumenisk och interreligiössamverkan. Uppsala: Svenska kyrkans internationella avdelning.

Kirjoittaja

Anne K. Heikkinen on ekumeniikan väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Heikkinen tutkii väitöskirjassaan palestiinalaispiispa Munib Younanin ajattelua. Kirkon tutkimus ja koulutus on rahoittanut Heikkisen tutkimusta vuosina 2023 ja 2025.