Sairaaloissa

Sosiaali- ja terveydenhuollossa työskentelee Suomessa noin 120 henkisen ja hengellisen tuen asiantuntijaa, sairaalapappia. Heidän tarjoamansa tuki on tarkoitettu kaikille potilaille ja potilaiden läheisille. He ovat myös terveydenhuollon ammattilaisia varten. Työ perustuu hyvinvointialueiden ja seurakuntien välisiin sopimuksiin. Keskustelu sairaalapapin kanssa ei edellytä uskonnollista vakaumusta tai kirkon jäsenyyttä.

Myös seurakuntien papit ja diakoniatyöntekijät vierailevat sairaaloissa pyydettäessä. He ovat keskustelutukena potilaille, toimittavat ehtoollisen ja järjestävät hartaushetkiä osastolla yhteistyössä hoitohenkilökunnan kanssa.

Sairaalapapit ovat osa potilaan moniammatillista hoitotiimiä. He toimivat potilaan ja läheisen keskustelukumppaneina sairauden esiin nostattamissa kysymyksissä. Potilas ja läheiset kohtaavat sairaalapapin useimmiten kriiseissä ja kuoleman läheisyydessä. Kriisi voi liittyä potilaan fyysiseen tilanteeseen tai olla luonteeltaan psyykkinen, eksistentiaalinen tai henkinen ja hengellinen. Sairaalapapin läsnäolo rauhoittaa ja tuo lohtua. Sairaalapapin kutsuminen potilaan luo ja tämän tueksi on terveydenhuollon ammattilaiselle yksi keino auttaa potilasta. Potilaan tai läheisen ei tarvitse olla vaikeassa tilanteessa yksin.

Sairaalapapit tukevat terveydenhuollon henkilökuntaa hoitotyön arjessa ja kriisitilanteiden purussa. Monella sairaalapapilla on työnohjaajan koulutus. He toimivat henkilökunnan työnohjaajina. Pyynnöstä sairaalapapit järjestävät osastoilla hartaushetkiä. He vastaavat myös kirkollisista toimituksista sairaalassa. Sairaalapapin toteuttama potilaan vakaumuksen mukainen rituaali luo vaikeaan tilanteeseen struktuurin, joka helpottaa potilasta ja läheisiä. Hänen kauttaan saa yhteyden alueen hengellisiin yhteisöihin.

Potilaille merkittävintä sairaalapapin työssä on tämän kiireetön läsnäolo, mahdollisuus keskustella luottamuksellisesti haluamistaan asioista ja kuulluksi ja ymmärretyksi tuleminen. Potilaat kokevat keskustelun terapeuttisena.

Keskusteluissa sairaalapapin kanssa käsitellään ensisijaisesti aiheita, jotka liittyvät potilaan sairauden käynnistämään eksistentiaaliseen prosessiin. Esimerkiksi sairastuminen, pelot, elämänkriisit, muuttuneen elämäntilanteen hyväksyminen, suru. Toiseksi sairaalapapin kanssa käsitellään teemoja, jotka ovat yhteydessä elämän tarkoituksen ja merkityksen etsintään. Näitä ovat esimerkiksi ihmissuhteet, hengelliset asiat ja elämäntarkoitus. Oman elämäntarinan kertominen vahvistaa itsearvostuksen tunnetta. Mielessä olevan ahdistuksen purkaminen huojentaa.

Tunteiden työstäminen, elämänhallinnantunteen vahvistuminen, voimavaraistuminen, elämäntilanteen hyväksymisen ja henkisten tasapainon lisääntyminen sekä uskon vahvistuminen ovat myös potilaille merkittäviä asioita sairaalapapin työssä. Tunnetyöskentely auttaa tunteiden säätelyssä ja tukee psyykkistä hyvinvointia. Sillä on vaikutusta mielenterveyteen ja kokemuksen kokonaisvaltaisesta terveydestä.
Sairaalapappi kohtaa potilaat inhimillisinä ihmisinä, arvostaen ja empaattisesti. Inhimillinen kohtaaminen vaikuttaa potilaan kokemukseen sairaalassaolosta. Se auttaa potilasta selviytymään sairauden kanssa. Sairaalapappi toimii myös uskonnollisena asiantuntijana terveydenhuollossa.

Tehtävässä vaaditaan teologian maisterin tutkinto, myönteinen lausunto psykologisesta soveltuvuudesta ja työn ohessa suoritettava erityiskoulutus. Erityiskoulutus sijoittuu tasolle 6 Suomalaisessa kansallisessa tutkintojen ja muiden osaamiskokonaisuuksien viitekehyksessä. Tutkinnot ja osaamiskokonaisuudet on jaettu Euroopassa kahdeksaan tasoon niiden edellyttämän oppimäärän ja osaamisen perusteella. Erityiskoulutukseen kuuluu psykoterapeuttisten valmiuksien opintojen (30 op) suorittaminen sekä pari- ja perhesuhteisiin ja kriiseihin ja traumoihin liittyviä koulutussisältöjä. Monella sairaalapapilla on työnohjaajan koulutus. Osa on kouluttautunut psykoterapeuteiksi.