Onko minulle tilaa?

”Onko minulle tilaa” on koskettavin kysymys, jonka työurani aikana olen kuullut. Se toistuu myös muodoissa: Olenko uskoni kanssa riittävä? Saanko olla tällainen kuin olen, riitänkö kirkolle? Onko minun työpanokseni riittävä? Onko minun kutsumukseni oikeanlainen? Tarvitaanko tällaisia taitoja, joita osaan?

Sen kysymyksen lausuu nuori vapaaehtoinen, seurakuntalainen, luottamushenkilö ja tänä syksynä julkaistun Motivaatio kirkon työhön (toim. Minna Valtonen & Jouko Porkka) -tutkimuksen mukaan entistä useammin myös kirkon alaa opiskeleva ja uravalintojaan pohdiskeleva mahdollinen tuleva työntekijä.

Uskon, toivon ja rakkauden sanoma kirkossa kertautuu etenkin näin joulun alla kaikissa toimituksissa ja joulunajan tilaisuuksissa. Sanoma Jeesuksen armorikkaasta syntymästä johtaa meitä edelleen kohti pääsiäisen aikaa ja sovitustyötä, jossa jokainen meistä on riittävä ja kelvollinen Jumalan kasvojen edessä omana itsenään.

Mihin me unohdamme tämän keskeisen sanoman työyhteisöpuheessamme? Mitä tapahtuisi, jos kohtaisimme jokaisen työelämään tutustujan, harjoittelukokemusta hakevan, ensimmäistä tai uutta kertaa työyhteyteen tulevan ihmisen innostuneesti motivaatiota antaen, uravalinnoista keskustellen ja osaamisen tunnistaen, mutta kaikenlaista keskeneräisyyttä arvostaen? Mitä tapahtuisi, jos meillä jokainen riittää ja jokaiselle on tilaa?

Vuoteen 2035 mennessä kaikki hiippakunnat saavuttavat vähintään 40 % eläköitymisasteen, ja alle 40-vuotiaiden vakinaisten määrä tällä hetkellä on 16 % henkilöstöstä. Isoja määrällisiä muutoksia on siis pian tulossa. Toisaalta vielä tällä hetkellä nuo luvut tarkoittavat myös sitä, että meillä on nyt työssä paljon kokenutta ja pitkään osaamista kerryttänyttä korkean ammattilaistason työvoimaa. Meillä on siis valtava määrä kyvykkyyspotentiaalia!

Aivan yhtä suuri hyvä signaali on se, että julkisten alojen työhyvinvointitutkimuksen mukaan kirkko työnantajasektorina on nyt aktiivisen kehittämistyön jälkeen monilla mittareilla muita isoja työnantajia parempi niin työkyvyssä, työn mielekkyydessä, muutoskyvykkyydessä kuin työn ilossa ja työstä palautumisen mittareilla mitattuna. Meillä on useissa tapauksissa oikein hyvä olla töissä. Mistä siis syntyy alaa opiskelevan kysymys ”onko minulle tilaa?”

Yksi vastaus siihen löytyy työn ja vapaa-ajan tasapainon ja työn merkityksen tulevaisuudesta. Motivaatio kirkon työhön -tutkimuksen mukaan unelmatyöpaikka vaikkapa kasvatuksen tai diakonian alaa opiskelevan mielessä on esimerkiksi sellainen, jossa reflektoidaan ja arvioidaan työtä, jossa osaaminen tunnistetaan, jossa saa kehittyä ja vaikuttaa, jossa saa toteuttaa unelmiaan ja visioitaan, tehdä merkityksellistä työtä ja kohdata kokonaisvaltaisesti, ja jossa saa tukea esihenkilöltä ja työkavereilta. Tällaista työyhteisöä me voimme kaikki auttaa rakentamaan.

Juha Tapion sanoin: ”Sinä olet ihme, suuri sittenkin Sinulla on ilmaa ja kyky hengittää Olkapäällä kyyhkynen Vaikket sitä nää”.

Tartutaan nuorten visioon ja tehdään yhdessä kaikille tilaa.

Katja Vanhatalo
projektiasiantuntija, rekrytoinnin kärkihanke
Kirkon tutkimus ja koulutus