Jatkuvuuden ulottuvuuksia

Työtehtäviini kuuluu seurata ja osallistua ennakointiin, jonka tarkoituksena on hankkia tietoa ja tehdä johtopäätöksiä tulevaisuudessa tarvittavasta osaamisesta. Kysyn itseltäni jatkuvasti, miksi tulevaisuuskuvat usein kiinnittyvät niin vahvasti nykyiseen tilanteeseen tai jopa menneisyyteen.

Suomen kielessä ei ole neljättä aikamuotoa – futuuria. Tämä virke pomppasi esiin lukiessani uutista, joka käsitteli maahan muuttavien suomen kielen opiskelua. Havahduin siihen, että ’futuurittomuus’ itse asiassa saattaakin jarruttaa omaa tulevaisuusajatteluani. Suomen kielessä futuuri ilmaistaan nykyhetkeä kuvaavalla aikamuodolla, jota kyllä täydennetään tulevaan aikaan liittyvällä ilmaisuilla, esimerkiksi aikamääreellä, konditionaalilla, adjektiivilla tai vaikkapa aikoa-verbillä. Millaisia ajatukseni tai tunteeni olisivat, jos suomen kielessä olisikin neljäs aikamuoto? Osaisinko silloin muodostaa helpommin jatkumoita tulevaisuuteen?

Tämä kysymys leijui mielessäni, kun luin valtioneuvoston tämän vaalikauden 2023-2027 Tulevaisuusselonteon ensimmäistä osaa (jatkossa Tulevaisuusselonteko).  Se on valmisteltu kaikkien ministeriöiden yhteisenä virkatyönä ja on tarkoitettu hallituksen ja koko valtioneuvoston strategisen valmistelun ja päätöksenteon tueksi.

Arvot, katsomukset, osaaminen ja yhteiskunnallinen ilmapiiri Tulevaisuusselonteon skenaariossa

Tulevaisuusselonteon ensimmäisen osan sisältö kiteytyy neljään, vuotta 2045 kuvaavaan, skenaarioon. Tekoäly (Copilot) poimi Tulevaisuusselonteon tekstistä (luku 5) arvoihin, katsomuksiin, osaamiseen ja yhteiskunnalliseen ilmapiiriin liittyvät pääkohdat skenaarioittain:

1. Yhteistyön maailma 2045

• Arvot: Globaali solidaarisuus, demokratia, ihmisoikeudet, yhteisvastuu, luottamus.
• Katsomukset: Maailma nähdään systeemisenä kokonaisuutena, jossa yhteistyö ja yhteinen vastuu ovat keskeisiä. Optimistinen usko yhteiseen tulevaisuuteen.
• Osaaminen: Korkea koulutustaso, osaaminen jakautuu laajasti, jatkuva oppiminen ja osaamisen päivittäminen ovat arkipäivää. Osaaminen tukee yhteiskunnan resilienssiä ja osallistavaa päätöksentekoa.
• Yhteiskunnallinen ilmapiiri: Luottamuksen kulttuuri, vahva kansalaisyhteiskunta ja osallistava päätöksenteko.

2. Teknojättien maailma 2045

• Arvot: Teknologinen tehokkuus, yksilöllinen hyöty, markkinavetoisuus, taloudellinen menestys ja innovaatiokeskeisyys.
• Katsomukset: Teknologia nähdään ratkaisuna lähes kaikkiin ongelmiin. Yksityinen sektori ohjaa kehitystä enemmän kuin julkinen.
• Osaaminen: Teknologiapainotteinen osaaminen korostuu. Osaaminen keskittyy suurille toimijoille, ja osaamiserot kasvavat.
• Yhteiskunnallinen ilmapiiri: Individualismi ja kilpailu korostuvat. Demokratian rooli heikentynyt, päätöksenteko keskittynyt suurille teknologiatoimijoille.

3. Blokkien maailma 2045

• Arvot: Turvallisuus, kontrolli ja lojaliteetti omalle blokille.
• Katsomukset: Maailma nähdään jakautuneena ideologisiin ja taloudellisiin blokkeihin. Vastakkainasettelu ja strateginen varautuminen ohjaavat ajattelua.
• Osaaminen: Osaaminen kehittyy blokin tarpeiden mukaan. Koulutus tukee kansallista turvallisuutta ja huoltovarmuutta. Kansainvälinen osaamisvaihto vähäistä.
• Yhteiskunnallinen ilmapiiri: Arvopohja polarisoitunut, kansainvälinen yhteistyö rajoittunutta. Identiteettipolitiikka vahvistunut.

4. Murtuva maailma 2045

• Arvot: Selviytyminen, paikallisuus ja sopeutuminen. Yhteisöllisyys syntyy tarpeesta, ei ideologiasta.
• Katsomukset: Tulevaisuus nähdään epävarmana ja kaoottisena. Luottamus instituutioihin heikko, ja ihmiset turvautuvat paikallisiin ratkaisuihin.
• Osaaminen: Osaaminen on paikallista ja käytännönläheistä. Koulutusjärjestelmä sirpaloitunut, osaamisen kehittäminen tapahtuu yhteisöissä ja tarpeen mukaan.
• Yhteiskunnallinen ilmapiiri: Jakautunut, epäluuloinen ja reaktiivinen. Arvot vaihtelevat alueittain ja ryhmittäin.

Näistä skenaarioista on helppo valita se, jossa haluaisin elää (Yhteistyön maailma). Tai tunnistaa se, joka on todennäköinen, jos emme globaalisti löydä riittävän yhteistä arvopohjaa tai paluuta yhteisten sopimusten merkityksellisyyteen (Murtuva maailma). Minussa herää myös tahtotila poissulkea ne, joiden puhtaaksiviljellyssä maailmassa en haluaisi elää (Teknojättien ja blokkien maailmat, 2 ja 3).

Skenaariot sisältävät tulevaisuuskuvia. Jotta ne muuttuvat tulevaisuuden ennusteiksi, tulee tehdä valintoja: mihin arvoihin ne perustuvat, mitkä ovat keskeiset tavoiteltavat asiat, ja millainen aikajana tarvitaan. Sen jälkeen ennakoinnilla voidaan valmistautua tekemään tulevaisuutta: toimenpiteitä ja päätöksiä.

Villit kortit

Innostuin villeistä korteista. Selonteon laatimisessa oli käytetty geopoliittisia, teknologisia, ympäristöllisiä, yhteiskunnallisia ja lainsäädännöllisiä villejä kortteja, jotka kuvaavat epätodennäköisiä tapahtumia. Mutta – jos niitä tapahtuu, niillä on valtavia vaikutuksia.

”Villit kortit yllättävät yleensä poliittiset ja taloudelliset toimijat, ellei villejä kortteja ole pidetty mahdollisuutena ja ellei niihin ole valmistauduttu tavalla tai toisella. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että omat odotukset ja olettamukset tulevaisuudesta kyseenalaistetaan.” (Tulevaisuusselonteko, s.83.)

Kirkon toimintaympäristön näkökulmasta kiinnostavia olivat henkisyyttä, uskontoja ja ideologioita korostavat yhteiskunnalliset villit kortit (s. 155–156).  Ne terävöittävät ja jopa ylikärjistävät kiinnostavalla tavalla tulevaisuusselonteon erillisessä strategisessa toimintaympäristöanalyysissa kuvattua arvojen, asenteiden, maailmankatsomusten ja elämäntapojen monimuotoistumista tai polarisoitumista (luku 5.7).

Nykyhetkessä on iduillaan tai toteutuu jo nyt useita villejä kortteja, joita ei ole pidetty riittävän mahdollisina ja joihin ei ole myöskään valmistauduttu. Huomasin, että villit kortit tuottivat itselleni riittävän tunnepitoisen ärsykkeen ylittää omat ennakko-oletusteni rajat. Villeistä korteista käytetään myös nimeä ’mustat joutsenet’. Itselleni ’villeys’ avaa enemmän ovia vaihtoehtojen hakemiseen kun ’mustuus’!

Sivistys

Tulevaisuusselonteon strategisessa toimintaympäristöanalyysissa on alaluku myös sivistyksestä (luku 5.7.3.3). Sen ensimmäinen kappale tiivistää monipuolisesti sivistyksen olemusta:

”Sivistyksen tärkeys korostuu muutosten keskellä: Sivistys on monipuolista tietoa, arvostelukykyä, toimintakykyä ja empatiaa, sekä valmiuksia ja halua myötävaikuttaa yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisuun. Sivistys ilmenee osaamisena, luovuutena, osallisuutena, globaalina vastuuna, kansainvälisyytenä, moninaisuuden ymmärtämisenä, toisista välittämisenä ja hyvinvointina.

Näin ymmärrettynä sivistys on avainasemassa vastattaessa yhteiskunnallisiin haasteisiin, joita ilmenee arvojen ja asenteiden erilaistumisessa ja polarisoitumisessa sekä vastakkainasettelun lisääntyessä teknologisen kehityksen, ympäristön muutoksen ja globalisaation vaikutuksissa arkielämään, sekä uskonnollisuuden, maailmankatsomusten, kulttuurien ja identiteettien muutoksessa. Sivistyksellä on tärkeä tehtävä demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksessa.”

On hienoa, että sivistys on sujahtanut toimintaympäristöanalyysistä muutamissa kohdin myös Tulevaisuusselonteon teksteihin. Itse olisin antanut sille vielä enemmän painoarvoa. Toivon, että jatkossa osaamisen ennakointi perustuisi nykyistä enemmän sivistyksen ajatukseen ja olemukseen. Osaaminen ja sen ennakointi eivät saa toteutua vain ihmisen tuottavuuden ja ihmisen välineellisen arvon korostamisena, vaan kokonaisvaltaisen ihmisyyden ja ihmisarvon ensisijaisuutena.

Tulevaisuusdialogit

Tulevaisuusselonteon laatimisprosessiin liittyi Erätauko-keskusteluina toteutetut 40 tulevaisuusdialogia Suomen tulevaisuudesta, joiden tuloksia Tulevaisuusselonteossa tiivistetään seuraavasti. Itselleni nämä tulokset kuvaavat sivistyksen jatkumoa ja vahvistavat sen merkitystä.

”Keskustelujen perusteella yhteiskunnallinen resilienssi ja selviytymiskyky rakentuvat yhteisten arvojen ja laajasti tärkeinä pidettyjen tekijöiden, kuten luonnon arvostamisen, hyvinvointivaltion sekä tasa-arvoisen koulutusjärjestelmän varaan. Osallistujat korostivat yhdessä tekemisen merkitystä, ihmisten välistä empatiaa, toimeen tarttumista sekä kykyä käydä rakentavaa keskustelua myös erimielisyyksien vallitessa. Lisäksi painotettiin hyvinvointivaltion, yhdenvertaisuuden ja avoimen demokratian tukemista myös tulevaisuudessa. Näiden tekijöiden koettiin vahvistavan toivoa sekä luottamusta eri tasoilla: luottamusta itseen, toisiin ihmisiin, yhteiskuntaan ja Suomen tulevaisuuteen – myös haastavina aikoina.” (Tulevaisuusselonteko, s. 89.)

Oma futuurini – neljäs ennakoinnin aikamuotoni

Marja Pesonen
Asiantuntija
Kirkkohallitus / Kirkon tutkimus ja koulutus

Artikkelikuva: Valtioneuvoston Tulevaisuusselonteon 2023–2027 osa 1