Strategia on suunnitelma, jonka avulla organisaatio menee kohti tavoiteltua suuntaa ja päämäärää. Strategia määrittelee organisaation tavoitteet, resurssien käytön ja toimintamallit. Se pitää sisällään myös vision eli toivottavan tulevaisuuden. Strategiat ovat tuttuja maallisista organisaatioista, mutta miten strategia liittyy seurakuntatyöhön?  

Itse asiassa strateginen ajattelu ei ole ollenkaan vierasta Raamatun sivuilla. Ehkä tutuin ja ytimekkäin on Habakukin kirjasta löytyvä Jumalan ohje profeetalle: ”Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin, niin että sen voi juostessa lukea” (Habakuk 2:2/1938). Raamattu kehottaa meitä pitämään päämäärän kirkkaana mielessä ja suunnittelemaan konkreettisen reitin sen saavuttamiseksi.  

Kirkon perustehtävä pohjaa Raamattuun ja se on kirjattu kirkkolakiin. Kirkkolain mukaan kirkon tehtävänä on julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimia muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi (KL 2).  

Kirkon strategiaa 2027-2032 on valmisteltu erilaisissa työryhmissä jo viime syksystä alkaen. Nyt työ alkaa olla jo loppusuoralla. Kaikessa strategiatyön keskiössä on ollut kirkon perustehtävä. Yhteinen strategiatyöskentely on alusta alkaen ollut osallistava. Kirkon tulevaisuutta on pohdittu erilaisissa keskusteluryhmissä ja työpajoissa seurakunnissa, piispainkokouksessa ja kirkolliskokouksessa. Työpajoissa esiteltiin seitsemäntoista erilaista väittämää, joista kärkiteemoiksi työstyivät diakonisen avun tarpeen kasvaminen, kirkon verotulojen lasku ja hengellisyyden murros. Nämä kaikki ovat realistisia näkökulmia kirkon tulevaisuuteen. Kirkon identiteettiin kuuluu lähimmäisenrakkaus, kuten diakoninen työ. Samaan aikaan työhömme vaikuttaa jatkuvasti vähenevät kirkon verotulot.  

Millaista kirkkoa haluamme siis rakentaa? Mihin satsaamme vähenevät resurssit? Taivummeko käyrien alle vai onko niissä muutosvoima?  

Mitkä valikoituvat tärkeiksi painopisteiksi seuraavien kuuden vuoden aikana? Jos katsomme viimeistä kuutta vuotta taaksepäin, maailmassa on ennättänyt tapahtua paljon; korona katkaisi sosiaaliset kanssakäymiset ja sulki ihmiset omiin koteihinsa, Venäjän hyökkäyssota sulki rajat naapuriin ja kotimaan heikko taloudellinen tilanne sulkee nuoret pois työelämästä. Kuka olisi osannut ennustaa tämän kaiken? Siksi on tärkeää, että muuttuvankin maailman keskellä kirkon perustehtävä on kirkkaana.  

Strategiset valinnat koko kirkon ja seurakuntiemme tasolla voivat auttaa kirkkoon kiinnittymisessä, mutta myös rohkaista työntekijöitä elämään kristittyinä muuttuvassa toimintaympäristössä. Myös strategian tasolla pitää mahdollistaa seurakunnissa ja koko kirkossa rohkea vapaus nähdä, tehdä ja tuoda Kristuksen kirkkoa julki. Keinot ovat monet, Kristus on yksi.  

Mikään suunnitelma ei sellaisenaan riitä. Tarvitaan ihmisiä, innostusta, rohkeutta ja todellista toimintaa. Ehkä välillä tarvitaan myös kyyneleitä ja hikipisaroitakin sekä rukousta. Strategia on pohja, joka antaa suunnan sekä tilannekuvan. Toivottavasti se elää ajassa ja näkyy seurakuntiemme työssä.  

Yhteinen työskentely kirkon strategian parissa on ollut innostavaa. Kohtaamiset erilaisissa työpajoissa ovat rakentaneet yhteistä näkyä kirkon tulevaisuudesta. Ohjausryhmässä keskustelu on ollut vilkasta ja hyvässä mielessä myös ristivetoista. Omaa ajatteluani ja ilmaisun rohkeutta haastoi esimerkiksi Annika Saarikon huomio siitä, että kirkolta odotetaan, että se on kirkko ja se pitää näkyä teoissa sekä tekstitasolla. Olemme siis kuunnelleet työryhmiä, haastaneet omaa ajatteluamme ja visioineet tulevaisuuden kirkkoa. Rohkenen sanoa, että tulos on erittäin hyvä.  

Kiitos kaikille keskustelu- ja työryhmien työskentelyihin osallistuneille, kiitos kirkkohallituksen asiantuntijatyöskentelylle ja kiitos ohjausryhmälle. Ensi syksynä on aika laskea strategia lentoon ja toivon, että se antaa hyvät suuntaviivat kirkon työlle seuraavien kuuden vuoden aikana.  

Piispa Mari Parkkinen