Osana Kristuksen kirkkoa

Työskentelyn tavoitteena on havahtua näkökulmien moninaisuuteen sekä moninaisuuden rikkauteen.

Vaihe 1. Lämmittely

Kesto n. 20 min. Lämmittelytyöskentelyssä tehdään havaintoja. Havainnoinnin kohde on joko esine tai mikäli jostakusta ryhmäläisestä siltä tuntuu, vapaaehtoinen ryhmäläinen. Huomioittehan, että ihmisen tarkastelu sekä kuvaileminen voi olla osalle ikävää, eli valitkaa tämä vaihtoehto vain, jos ryhmä ja tilanne tuntuvat kaikille turvalliselta sekä löytyy vapaaehtoinen tarkasteltavaksi.

Asetutaan joko rinkiin tai eri puolille tilaa. Keskelle laitetaan jokin esine, tai vapaaehtoinen ryhmäläinen asettuu tilan keskelle. Esineen voi sijoittaa tilaan niin, että ihmiset näkevät siitä vain osan. Jokainen kuvailee vuorollaan mitä hänestä/esineestä näkee. Muistakaa, että sitä, mitä ei näe, ei saa kuitenkaan kuvailla. Kuvailujen edetessä kuuntele ja pohdi, mikä sinulta on jäänyt näkemättä. Mikäli keskellä on ollut ihminen, hän voi kierroksen jälkeen sanoittaa sitä, kuinka olisi itse itseään kuvaillut. Pohtikaa lopuksi yhdessä, mitä harjoitus opettaa.

Katsomme toisiamme ja maailmaa omalta paikaltamme. Se jättää väistämättä asioita näköpiirimme ulkopuolelle. Näkökulmamme voi myös olla kovin erilainen kuin toisten. Se ei kuitenkaan automaattisesti tee kummastakaan vähemmän totta. Ne ovat vain erilaisia. Kuunnellessamme muiden näkökulmia ja pohdintoja itsestään saatamme oivaltaa eniten, sillä katsomme väistämättä ympärillemme kovin rajatusta näkökulmasta.

Vaihe 2. Keskustelu

Kesto n. 40 min. Mieti ryhmän tilanteen mukaan, mitä kohtia mietitään itsenäisesti, mitä jaetaan ja mistä keskustellaan. Varmista, että keskustelu pysyy turvallisena sekä kunnioittavana vaikka asioista olisikin erilaisia ajatuksia.

Lukekaa 1. Kor. 12: 12–31.

Olemme tulleet Kristuksessa yhden ruumiin jäseneksi. Yhteytemme ei kuitenkaan ole yksinkertainen, vaan kauniilla tavalla monimutkainen ja moniulotteinen kuin ihmisruumis. Yhteytemme ei edellytä samankaltaisuutta, vaan jäseniä on monia, omanlaisine ominaisuuksineen sekä lahjoineen.

Keskustelkaa mitkä ovat teidän lahjojanne. Voitte myös miettiä mikä osa ruumista voisi kuvata omaa lahjaanne.

• Mitä hyötyä on siitä, että olemme monenlaisia, omanalaisine lahjoinemme sekä piirteinemme?
• Pohtikaa, onko helpompaa nähdä oma vai muiden merkitys, omat vai muiden lahjat? Miksi?
• Miettikää yhdessä, keihin väheksyntämme kohdistuu, keiden merkitystä emme tunnista. Pohdi tätä vaikkapa työtehtävien kautta, tai laajemmin esimerkiksi eri ihmisryhmiä.
• Entä keitä emme tahtoisi tunnistaa tai laskea osaksi kirkkoa, Kristuksen ruumista sen tähden, keitä he ovat?
• Mitä tämä raamatunkohta voisi puhua meille esille nostamistamme esimerkeistä? Mikä estää meitä näkemästä näiden ihmisten merkitystä ja roolia

Kohdassa myös kuvataan kuinka emme aina tunnista tai tunnusta omaa tai muiden paikkaa ja merkitystä Kristuksen ruumiin jäseninä, osana kirkkoa tai kristittyjen yhteyttä. Meidän halveksimillemme tai vähättelemillemme Jumala on antanut tärkeän roolin. Hän näkee heidän merkityksensä silloinkin, kun me emme sitä näe. Olemme yhden ruumiin jäseniä. Yhden kärsimys on todellisuudessa jaetun ruumiin kärsimystä, vaikka emme sitä itsessämme huomaisi. Lähimmäisemme kärsiessä kärsii Kristuksen ruumis. Vrt. Matt. 25: 45. Tämä kutsuu meitä yhdessä talkoisiin yhteisen hyvän rakentamiseen ja kärsimyksen poistamiseen.

• Pohtikaa, miten voisitte muuttaa aiemmin miettimienne ihmisten asemaa yhteiskunnassa tai kirkossa.
• Mitä voisitte yksilöinä tai ryhmänä tehdä heidän hyväkseen jokapäiväisessä arjessa, esimerkiksi keskusteluissa tai kohtaamisissa?
• Jakakaa kokemuksianne, joissa joku ihminen/ihmisryhmä on kertonut kärsimyksestä tai kivusta, jota ette ole itse tunnistaneet tai jonka olemassaoloa teidän on voinut olla vaikea ymmärtää?

Vaihe 3. Lopuksi

Kesto n. 30 min. Aiemmin lukemanne raamatunkohta loppuu lupaukseen osoittaa tie, joka on verrattomasti muita parempi. Lukekaa siitä jatkuva 1. Kor. 13. Etsikää konkretiaa, kirjatkaa muistiin:

• Mitä tämä voisi sanoa teille siitä, kuinka suhtautua muihin Kristuksen ruumiin jäseniin? Tai siitä kuinka olla rakentamasta tuota yhtä ruumista?
• Keskustelkaa, miten rakkautesi Jumalaan ja muihin voisi muuttua teoiksi tänään – kotona, töissä, kaupungilla tai päätöksenteossa.
• Miten se voisi vaikuttaa niiden hyväksi, joiden arvoa emme näe tai joita ei saman ruumiin jäseniksi tahdota tunnistaa, mutta jotka tavalla tai toisella kärsivät.
• Jakakaa yhdessä muistiin kirjattuja asioita. Kun kuuntelet toisten pohdintoja, mieti jokin asia, johon haluat panostaa ensimmäiseksi. Näin muutatte yhteistuumin monta asiaa sanoista teoiksi.

Hiljentyminen

Pysähdy hetkeksi hiljaiseen mietiskelyyn.

• Mieti, millaisena tahdot nähdä Jumalan luoman maailman ja ihmisen.
• Mieti, miten noiden ajatusten perusteella tulisi toimia.
• Toimitko niin? Entä kuinka muut ihmiset voivat, siinä maailmassa, jota rakennat?
• Ole vielä hetki ajatuksissasi.
• Lukekaa ääneen 1. Kor. 12:25–26: ”–jotta ruumiissa ei syntyisi eripuraisuutta vaan jäsenet yhteen kuuluen huolehtisivat toinen toisestaan. Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet”.

Rukous:

Kaikkivaltias,
kuinka moninaisen maailman oletkaan luonut.
Kuinka ihmeellisen ruumiin jäseneksi meitä kaikkia kutsut
ja kuinka suuria lahjoja oletkaan meistä jokaiselle suonut.
Auta meitä tunnistamaan itsemme ja toisemme tämän saman ruumiin jäseninä.
Auta näkemään ne lahjat, joita voimme toisillemme sinun ansiostasi antaa.
Ja auta meitä näkemään kärsimys ja huolehtimaan toisista silloinkin, kun saatamme itse olla kivun ja eripuran syy.
Sinun turvaasi ja armoosi nojaten,
aamen.

Halutessanne voitte vielä loppuun laulaa tai kuunnella esimerkiksi virren (mm. 509, 525, 954 ja 963) tai Nuoren seurakunnan veisun (mm. Kaksi tavallista kättä, Lahjalaulu ja Tilkkutäkki).

Työskentelyn suunnittelijat: Mio Kivelä, Juha Kilpiä, Kasper Kivistö, Havu Härmä ja Elias Pielikko