Ohjeet

Työskentelyohjeet ryhmien vetäjille

Näkymättömät rajat -materiaalin tavoitteena on innostaa pohtimaan Raamatun ja raamatuntulkinnan kontekstuaalista luonnetta.

Työskentelyiden ohjaajana voi toimia teologi, pappi tai muu seurakunnan työntekijä ja yhtä lailla kuka tahansa seurakuntalainen. Tärkeintä on, että ohjaaja kykenee luomaan työskentelylle ja vuorovaikutukselle turvalliset rakenteet. Tässä on mahdollista soveltaa kaikkia dialogin ja yhteisluomisen menetelmiä.

Tasaveroista vuorovaikutusta edistää piiriin asettuminen. Nyt ei ole kyse luennosta tai saarnasta, jossa vain yksi puhuu ja muut kuuntelevat!

Työskentelyt ovat rakenteeltaan erilaisia. Osa sisältää ennakkovalmistautumisen eli niin sanotun kotitehtävän, osassa on käytännöllisempiä harjoitteita, ja toiset keskittyvät enemmän yhteiseen keskusteluun. Tekstit ja tehtävät toimivat eräänlaisena työkalupakkina, josta ryhmien vetäjät poimivat tilanteeseen ja kyseiseen ryhmään sopivat osat. Kysymyksiä voi tarpeen mukaan vapaasti kehittää ja muotoilla toisin.

Työtä ovat ohjanneet seuraavat tavoitteet:

• Auttaa lukijoita ymmärtämään, että raamatuntekstien muotoileminen, kääntäminen ja tulkitseminen on aina tapahtunut vuorovaikutuksessa yhteiskunnallisen ja kulttuurisen todellisuuden kanssa – niin historian aikana, kuin tänä päivänä.
• Avata Raamatun sisäisiä jännitteitä, mutta myös innostaa pohtimaan, miten eri tekstit mahdollisesti täydentävät ja korjaavat toisiaan.
• Haastaa pohtimaan meitä ja tekstejä erottavaa kulttuurista ja ajallista kuilua.
• Tehdä myös Raamatusta löytyvät elämänmyönteiset, ruumiillisuudesta, avioliitosta ja seksuaalisuudesta iloitsevat kohdat näkyviksi.

Ennakkovalmistautuminen

Osa työskentelyistä sisältää ennakkoon tehtävän valmistautumistehtävän. Tehtävään kuuluu raamatunteksti siihen pohjautuvine kysymyksineen. Näin jokainen ryhmän jäsen saa harjoitella raamatuntekstin lukemista ja rauhassa pohdiskella sen herättämiä ajatuksia ilman, että toisten mielipiteet ja reaktiot pääsevät vielä ohjaamaan ja mahdollisesti korjaamaan tulkintaa.

Kehota ryhmän jäseniä kirjoittamaan muistiin ainakin osa tekstin herättämistä ajatuksista, tunteista ja kysymyksistä. Kirjoittaminen luo pitkäjänteisyyttä ja jatkuvuutta pohdinnoille, ja tämän avulla pohdinta voi koskettaa ihmistä syvemmällä tasolla ja auttaa häntä löytämään uusia näkökohtia. Muuten ajatukset saattavat liian helposti kulkea tuttuja polkujaan, joka voi johtaa siihen, että ryhmäkeskusteluissa jokainen vain toistaa aikaisempia kantojaan.

Kun ryhmä on koolla, kannattaa keskustelu kannattaa aloittaa kierroksella, jossa jokainen pääsee vuorollaan jakamaan toisten kanssa yhden ajatuksen, jonka teksti on herättänyt. Tällä kierroksella jokainen puhuu vain omista lukukokemuksistaan, eikä keskustelijoiden pidä lähteä tarjoamaan vastauksia toisten esittämiin kysymyksiin. Näin autetaan osallistujia välttämään liian nopea päätyminen oikeaksi katsomaansa tulkintaan. Yhdessä jaetut kysymykset ja tulkintavaikeudet voivat yhdistää ryhmää.

Yhteinen keskustelu

Materiaalista löytyvät keskustelukysymykset kannattaa esittää yksi kerrallaan. On tärkeää antaa tilaa spontaaneille kysymyksille, ja välillä saattaa olla hyvinkin viisasta poiketa annetusta järjestyksestä.

Keskustelussa tulee kiinnittää huomiota siihen, että erilaisia näkökohtia käsiteltävään asiaan pääsee esille. On tärkeää, että keskustelun ohjaajana annat jokaiselle osallistujalle mahdollisuuden päästä ääneen. Varaudu myös ohjaamaan keskustelua eteenpäin, jos joku ryhmästä ottaa itselleen liian suuren roolin keskustelussa. Tämä voi muuten johtaa siihen, että muut jäsenet jäävät liian vähälle huomiolle tai että toista mieltä olevat eivät uskalla tuoda mielipidettään julki.

Muistuta aina tarpeen tullen osallistujia siitä, että keskustelun päämääränä ei ole selvittää, mikä on oikea ja mikä väärä tulkinta. Keskustelu, jossa kuunnellaan ja kunnioitetaan toisia, on päämäärä sinänsä. Keskiössä tulee siksi olla kaikki se, mikä herättää ajatuksia ja kysymyksiä sekä antaa inspiraatiota, toivoa ja lohdutusta.

On myös olemassa muita kuin keskusteluun perustuvia tapoja ohjata työskentelyjä. Teologista reflektiota voi tehdä myös taiteen, musiikin ja tanssin keinoin, hiljaa olemalla tai vaikkapa metsässä vaeltamalla.

Huomioi turvallisemman tilan periaatteet ja kunnioittava keskustelu

On tärkeää, että jokainen työskentelyn osallistuja saa tuntea olonsa turvalliseksi ja tulla kuulluksi ryhmässä. Huolehdi siitä, että jokainen osallistuja tuntee kunnioittavan keskustelun periaatteet. On myös tärkeää havaita, että kun puhutaan jonkin syrjintää kokevan ihmisryhmän huomioimisesta, ei se merkitse muiden syrjinnän muotojen vähättelyä tai unohtamista.

Turvallisemman tilan periaatteet

Tilaa rakennetaan turvallisemmaksi kaikille osallistujille sekä yhteisten sopimusten ja yleisesti laadittujen turvallisemman tilan periaatteiden myötä. Kirkon Turvallinen seurakunta -ohjeistus kattaa niin fyysisen, henkisen, hengellisen, sosiaalisen, emotionaalisen kuin seksuaalisen turvallisuuden. Turvallisempaa tilaa rakentavat myös seuraavat toiminnan lähtökohdat:

• avoimuus ja ennakkoluulottomuus ihmisiä ja asioita kohtaan
• kunnioittava puhumisen ja olemisen tapa
• varjele jokaisen henkistä ja fyysistä omaa tilaa
• kysyminen – ei olettaminen omien ennakko-oletusten pohjalta
• puuttuminen – epäasialliseen toimintaan puututaan välittömästi, jokainen on vastuullinen
• kannustava ja rohkaiseva vuorovaikutus

Käy aluksi osallistujien kesken napakasti läpi kunnioittavan keskustelun pelisäännöt. Muistuta siitä, että jokainen voi osaltaan vaikuttaa siihen, että keskustelu on kunnioittavaa. Varmista, että kaikki voivat sitoutua seuraaviin periaatteisiin ryhmässä:

• Ilmaise näkemyksesi avoimesti ja rehellisesti
• Arvosta keskustelukumppaniasi
• Kuuntele ja pyri ymmärtämään
• Älä vie keskustelua henkilökohtaisuuksiin
• Kunnioita ilmaisunvapautta
• Tarkista tarvittaessa omia näkemyksiäsi

Lisätietoa kunnioittavasta keskustelusta