Mistä avioliitossa on kyse Raamatun aikana? Entä nyt? Työskentely herättää pohtimaan avioliiton merkitystä yksilöille ja yhteisöille.
Ennakkoon luetaan ja pohditaan kolmea eri tekstiä.
Lue ensin Abrahamista (=Abram), Saarasta (=Sarai) ja Hagarista: 1. Moos. 16 ja 1. Moos. 21:1–21.
Pohdi lukiessasi seuraavia kysymyksiä:
Lue toisena ennakkovalmistautumisen tekstinä Hes. 16:1-43 ja 59-63. Pohdi lukemaasi oheisten kysymysten avulla ja kirjoita pohdintasi muistiin.
Tekstissä Jumala esiintyy kaipaavana ja rakastuneena nuorena miehenä, joka hemmottelee rakastettuaan arvokkailla lahjoilla – aikana, jolloin avioliiton solmiminen yleensä oli sukujen päämiesten vastuulla. Nainen (Jerusalem) on kuitenkin uskoton vieraitten miesten kanssa – tällä viitataan kansan turvautumiseen vieraitten valtojen tarjoamaan tukeen Jumalan sijasta.
Kertomus Jumalan kaipauksesta ja rakastumisesta on kaunis kuvaus läheisestä yhteydestä Jumalan ja ihmisten välillä.
Jerusalemin harjoittama “haureus” vaikuttaa olevan vain naisen vastuulla, miesten (eli vieraitten valtioiden) toimintaa ei suoranaisesti kritisoida. Ennen oli täällä Suomessakin tavallista, että miesten pitäminen “puhtaina” oli naisten vastuulla – aivan kuten miehet eivät itse pystyisi hillitsemään himoaan.
Kolmantena luettavana tekstinä on Matt. 22:25–30. Jos aviomies kuoli lapsettomana, jonkun hänen veljestään piti Mooseksen lain mukaan ottaa leski vaimokseen, jotta kuolleelle miehelle syntyisi jälkeläisiä – tämä riippumatta siitä, oliko veljellä vaimo tai vaimoja jo ennestään.
Keskustelkaa lukemienne 1. Mooseksen kirjan kohtien pohjalta hyödyntäen seuraavia kysymyksiä:
Siirrytään toiseen ennakolta luettuun tekstiin, Hesekielin kirjaan.
Hesekielin tekstissä Jumala antaa anteeksi uskottomalle vaimolleen, Jerusalemille. Samalla korostetaan kuitenkin vahvasti, että nainen tulee kantamaan syyllisyyttä ja tuntemaan häpeää teoistaan.
Meidän aikamme yhteiskunnasta katsottuna monet Raamatun tekstit edustavat arvoja ja ihmiskäsityksiä, jotka vaikuttavat meistä kovin vanhanaikaisilta. Kuitenkin Raamatun tekstit ovat saattaneet tuntua sen ajan ihmisille hyvinkin radikaaleilta. Raamatun sisällä on myös havaittavissa muutoksia suhtautumisessa esimerkiksi sairaisiin, lapsiin ja naisiin.
Vertauksia käytetään tavallisesti selittämään tai kuvaamaan jotain ilmiötä. Tämä tapahtuu usein niin, että jotain meille vierasta kuvataan vertaamalla sitä johonkin, joka on meille ennestään tuttua. Jumala on kuin hyvä paimen, hyvä isä, ja raikas lähde. Käsityksemme tästä vertauksena käytettävästä asiasta saattaa kuitenkin samalla muuttua. Esimerkiksi käsityksemme hyvästä paimenesta saa vaikutteita siitä, miten ymmärrämme Jumalan toimivan – kuten myös toisin päin. Tämä pätee myös avioliiton kohdalla: Jos Jumalaa profeettojen kirjoissa verrataan uskolliseen, yksiavioiseen aviomieheen, hyvän avioliiton tulisi tietenkin olla monogaminen. Avioliiton käyttäminen jumalasuhteen vertauskuvana on siis itse asiassa saattanut johtaa avioliittokäsityksen muuttumiseen ja moniavioisuuden katoamiseen juutalaisuudessa.
Pohditaan vielä lopuksi Matteuksen evankeliumin tekstiä (Matt. 22:25-30Linkki avautuu uudessa välilehdessä).
Onko tällä tekstillä mitään yhtymäkohtia meidän aikamme keskusteluun avioliitosta?
Jeesus korostaa, että avioliitto on vain “tämänpuoleista” elämää koskettava instituutio.
Työskentelyn suunnittelijat: Emma Audas, Eetu Kejonen ja Björn Vikström