Aamu- ja iltapäivätoiminta

Lähes kaikki seurakunnat järjestävät perusopetuslain alaista iltapäivätoimintaa yhteistyössä kunnan kanssa. Kirkko toimii 14% osuudellaan suurimpana palveluntarjoajana tässä verkostossa.

Kirkko edelläkävijänä

Seurakunnissa on järjestetty koululaisten iltapäivätoimintaa 1970-luvulta alkaen.  Seurakuntien aamu- ja iltapäivätoiminnan kehittyminen viimeisen 40 vuoden aikana kertookin seurakuntien kyvystä reagoida yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin ja lapsiperheiden tarpeisiin.

Koulutetut  ohjaajat

Kunnan kanssa yhteistyössä toimivissa seurakunnissa noudatetaan Perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoiminnan perusteita 2011 (OPH)  sekä  ohjaajien kelpoisuusasetusta (115/2004) ja piispainkokouksen päätöstä.  Kirkon aamu- ja iltapäivätoiminnassa ovat kelpoisia ne ohjaajat, jotka ovat suorittaneet Lapsi- ja perhetyön perustutkinnon tai sitä vastaavat aikaisemmat opinnot sekä kirkon nuorisotyönohjaajan virkaan kelpoiset henkilöt.

Avointa kaikille

Aamu- ja iltapäivätoiminnan sisällöstä todetaan perusteissa: ”Sisältöön vaikuttavat myös paikalliset olosuhteet ja kulttuuritekijät, eri vuodenaikojen tarjoamat ja muut käytännön mahdollisuudet, yhteistyö kunnan muiden toimijoiden kanssa, ohjaajien omat vahvuudet sekä toteuttajien painotukset.”

Samalla kun toiminta perustuu Opetushallituksen laatimiin perusteisiin, se on osa seurakunnan kasvatustoimintaa. Tämä otetaan huomioon kuntakohtaisessa toimintasuunnitelmassa. Seurakunnan tarjoama aamu- ja iltapäivätoiminta perustuu kristilliseen ihmiskäsitykseen ja arvomaailmaan. Se on avointa kaikille lapsille.

Mikäli perhe ei halua, esimerkiksi vakaumuksellista  syistä, että lapsi osallistuu seurakunnan toimintaan, kunnan on huolehdittava siitä, että tarjolla on muitakin vaihtoehtoja. Kirkon jäsenyys ei ole toimintaan osallistumisen edellytys.

Painotukset

Seurakunnan oma painotus, kristillinen kasvatus toteutuu laulujen, leikkien, juhlien, myönteisten elämysten, liikunnan, taiteilun ja osallisuuden välityksellä. Lapselle annetaan myös mahdollisuus rentoutumiseen, hiljaisuuteen ja pysähtymiseen. Hänelle suodaan mahdollisuus pyhyyden kokemiseen, omien kysymysten sekä ilon ja surun ilmaisemiseen.  Lapsella on tilaisuus myös tutkia ja ihmetellä.