Uskontodialogin tavoitteena on uskontojen välinen luottamus ja kunnioitus

Uskontodialogilla on monia ulottuvuuksia. Uskontojen välisen kanssakäymisen lajeja ja niiden vahvuuksia voi jaotella monella tavalla, riippuen siitä, puhutaanko yksilöiden vai instituutioiden kohtaamisesta.

Hyvässä dialogissa sitoudutaan yhteisiin keskustelua ohjaaviin periaatteisiin: avoimuuteen, rehellisyyteen ja kunnioittamiseen.

Pyrkimyksenä on etsiä kanssakäymistä, joka sisältää:

  • mahdollisuuden tunnustautua oman traditionsa edustajaksi
  • teologisen ajattelun
  • sosiaalisen tapahtuman
  • ihmisen sisäisen kokemustodellisuuden
  • henkilökohtaisten kontaktien rikkauden.

Uskontodialogin eri muotoja 

Henkilökohtaiset kontaktit ja arjen dialogi

Eri uskontoja ja uskonnollisia perinteitä edustavat ihmiset kohtaavat toisiaan keskellä arkista elämää esimerkiksi naapurustossa, päiväkodissa, koulussa ja työpaikoilla. Uskontodialogi on osa jokapäiväistä kanssakäymistä, silloin kun esimerkiksi uskontoon, arvoihin tai vaikka juhlien viettämiseen liittyvät tavat tulevat puheeksi. Tapa, jolla keskellä arkea kohtaamme toisin uskovan ihmisen, kertoo paitsi meistä itsestämme niin myös edustamastamme uskonnosta.

Arjen dialogi on tärkeä uskontojen välisen kanssakäymisen muoto. Se ei edellytä suuria ulkonaisia puitteita tai tapahtumia. Oleellista on keskinäinen luottamuksen ja kunnioituksen ilmapiiri. Vuoropuhelu edellyttää halua kuunnella toista ja oppia toiselta.

Yhteinen toiminta

Eri uskonnot voivat toimia yhdessä tärkeinä pitämiensä päämäärien puolesta. Se kuuluu osaksi uskontodialogia. Tärkeä eri uskontoja yhdistävä päämäärä on yhteiskuntarauhan edistäminen. Muita yhteisen toiminnan alueita voivat olla esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunta, oikeudenmukaisuuden edistäminen ja oman asuinalueen yhteiset hankkeet. 

Teologinen dialogi

Teologisissa dialogeissa paneudutaan uskontojen sisältöihin, teologiaan. Teologista dialogia käyvät useimmiten asiantuntijat pienimuotoisissa kokoontumisissa. Kukin osallistuja edustaa keskustelussa omaa traditiotaan ja on sitoutunut siihen. Teologisen dialogin teemana voivat olla esimerkiksi eettiset kysymykset, uskonnon ilmoituskäsitys tai käsitys pelastuksesta eri uskonnoista. 

Spiritualiteetin dialogi

Spiritualiteetin dialogissa kokoonnutaan pyhän äärelle. Tässä dialogin lajissa yhteyttä toiseen osapuoleen haetaan yhteisen uskonnollisen kokemuksen ja harjoituksen kautta. Eri uskontojen edustajat voivat esimerkiksi kokoontua meditoimaan yhdessä. Tärkeää on sopia ja tunnistaa, milloin on kyse kunkin oman kokemuksen jakamisesta ja milloin esimerkiksi yhteisestä rukouksesta. Muutoin on vaarana, että uskontojen totuusulottuvuutta ei oteta vakavasti. Kristitylle kokemus pyhästä on tärkeä, mutta kristilliseen spiritualiteettiin eli hengelliseen elämään kuuluu aina osaksi inhimillisestä kokemuksesta riippumaton Kristus. Jumalan sanan ja sakramenttien totuus ei riipu ihmisen kokemuksesta.

Kristitty voi hyvällä omalla tunnolla osallistua vieraana toisen uskonnon pyhään hetkeen, menettämättä omaa kristillistä identiteettiään. On suuri kunnia tulla kutsutuksi vieraaksi esimerkiksi toisen uskontoperinteen mukaiseen perhejuhlaan. Vieraana ollessaan kristityn on hyvä miettiä etukäteen, miten hän osallistuu juhlaan. Kutsun esittäjältä voi pyytää lisätietoja. Pukeutumisessa ja muissa käytännön asioissa on kohteliasta toimia kutsun esittäjän ohjeiden mukaan. 

Institutionaalinen dialogi

Institutionaalinen dialogi tarkoittaa järjestäytyneiden uskontokuntien edustajien välistä keskustelua. Dialogia käydään uskonnollisten yhteisöjen ylä- ja johtotasolla. Dialogi toteutuu kokouksissa ja konferensseissa, joihin yhteisöjen edustajat on virallisesti kutsuttu paikalle ja yhteisöt ovat nimittäneet omat edustajansa.

Institutionaalinen dialogi on tärkeää siksi, että niiden kautta uskonolliset yhteisöt ja organisaatiot osoittavat julkisesti tukensa ja arvostuksensa uskontojen rauhanomaiselle kohtaamiselle.

Liitteet

asiantuntija
Ulkoasiain osasto
Kirkon lähetystyön keskus
Eteläranta 8
00130 Helsinki
Päivitetty