Tehostettu nuorisotyö on yksi Kirkon nuorisotyön perustehtävistä? 21.5.2025 Tehostettu nuorisotyö on kriisitilanteessa ja välittömästi sen jälkeen nuorisotyön menetelmin tapahtuvaa nuoria tukevaa toimintaa. Tehostetussa nuorisotyössä kohdataan niitä nuoria, joita kriisitilanne jollain tavalla koskettaa ja jotka hakeutuvat nuorisotyön piiriin. Tällöin nuorisotyötä tehdään tehostetusti ja sensitiivisesti ammatillisessa poikkeustilanteessa. Se tarjoaa tukea kriisin käsittelyyn riippumatta nuorten taustasta. Kriisit, jotka koskevat nuorten yhteisöjä voivat olla paikallisia, kansallisia tai kansainvälisiä tragedioita. Nämä ovat tilanteita, jolloin työn rutiinit sekä päivän suunnitelmat saattavat hetkessä muuttua ja on pohdittava mikä on sillä hetkellä tärkeintä ja miten parhaiten voidaan olla nuorten tukena ja rinnalla kulkijoina. Käytännön toimenpiteet Tehostettu nuorisotyö tarkoittaa käytännössä nuorille aikuisen paremman saavutettavuuden luomista. Tätä on esimerkiksi nuorisotilojen pidennetyt aukiolot, keskustelutilaisuudet ja läsnäoloa paikoissa, joissa nuoret kokoontuvat. Kohtaamisissa nuorten on mahdollisuus käsitellä kriisiä joko kollektiivisesti tai kahdenkeskisissä keskusteluissa aikuisen kanssa. Monialainen yhteistyö Tehostettu nuorisotyö on koordinoitua ja monialaista yhteistyötä. Paikkakunnan eri nuorisotyötä tekevät tahot toteuttavat toimintansa yhdessä, jotta saavutetaan mahdollisimman hyvä vaikuttavuus ja tarpeellinen läsnäolo. Tärkeintä on, että kriisin keskellä jokaisella nuorella on mahdollisuus kohdata turvallisessa ympäristössä turvallinen aikuinen. Tehostetun nuorisotyön suunnitelma ja yhteistyön tärkeys Tehostettu nuorisotyö toimii kriisitilanteessa kriisin uloimmalla kehällä, johon ammatillista kriisiapua ei useinkaan kohdisteta. Paikallinen tehostetun nuorisotyön suunnitelma on toimintamalli nuorten parissa työskenteleville tahoille. Suunnitelmassa varaudutaan nuoria koskettaviin kriisitilanteisiin, siihen miten nuoria tuetaan ja autetaan selviytymistä kriisistä selviytymisessä. Tehostetun nuorisotyön suunnitelman tärkeä tehtävä on määritellä ja tehdä tunnetuksi nuorisotyön toiminta kriisitilanteissa – miten se tukee ja täydentää toisten toimijoiden tekemistä kriisissä, mikä on nuorisotyön oma erityinen osaaminen ja tehtävä kokonaisuudessa. Seurakunnan nuorisotyötekijöiden osaaminen kriisissä olevan nuoren kohtaamisessa ja keskusteluavussa on merkittävää. Tehostetun nuorisotyön malli Oulussa Oulun tehostutun nuorisotyön ryhmässä on noin 30 nuorisotyöntekijää Oulun kaupungin Nuorisopalvelujen eri toiminnoista (nuorisotiloilta, Ohjaamosta, työpajoilta, jalkautuvasta nuorisotyöstä ja nuorisotyötätukevista palveluista) ja nuorisotyönohjaajia Oulun ev.lut seurakuntayhtymään seitsemästä seurakunnasta sekä Seurakuntatyön erityispalveluista. Kustakin seurakunnasta ja palveluyksiköstä on tehostetun nuorisotyön ryhmässä yhdestä kahteen nuorisotyönohjaajaa. Suuressa seurakuntayhtymässä kaikki nuorisotyönohjaajat eivät ole mukana tehostetun nuorisotyön ryhmässä. On tärkeää, että kriisitilanteessa on työntekijöitä myös oman alueen perustyössä. Tehostetun nuorisotyön ryhmässä olevat nuorisotyöntekijät ovat sopineet esihenkilöidensä kanssa mahdollisuudesta käyttää työaikaa tehostettuun nuorisotyöhön. Tärkeää on liittää tehostettu nuorisotyö niiden nuorisotyönohjaajien tehtävänkuvaan, jotka ovat mukana ryhmässä. Oulussa tehostettua nuorisotyötä koordinoi kaksi työntekijää Nuorisopalveluista ja erityisnuorisotyöntekijä seurakuntayhtymästä. Koordinaattorit eivät toimi esihenkilöinä tehostetussa nuorisotyössä. Nuoria koskettavissa kriisitilanteissa koordinaattorit selvittävät tehostetun nuorisotyön tarpeen ja käynnistävät sen. Työntekijät kutsutaan tehostettuun nuorisotyöhön wa-ryhmässä. Viestissä kerrotaan lyhyesti nk. riittävä tieto tapahtuneesta. Työhön ilmoittautuneille perustetaan tapahtumapäivämäärällä oma wa-ryhmä, joka toimii yhteisenä käytännön asioiden viestintäkanavana toiminnan aikana. Koordinaattorit tiedottavat tehostetun nuorisotyön alkamisestä ja päättymisestä myös nuorisotyön esihenkilöille, kirkkoherroille ja kaikille kaupungin ja seurakuntien nuorisotyöntekijöille. Ikävä tapahtuma saattaa puhututtaa nuoria eri puolilla kaupunkia. Koordinaattorien tehtävänä on huolehtia käytännön järjestelyistä, työvuoroista ja nk. heti-purusta työvuoron jälkeen ja järjestää purkutyönohjaus kaikille mukana olleille nuorisotyöntekijöille. Lyhyesti sanottuna koordinaattorit huolehtivat siitä, että tehostetussa nuorisotyössä työskentelevät nuorisotyöntekijät saavat rauhassa keskittyä tärkeimpään eli työskentelyyn nuorten kanssa. Usein laajaa nuorten joukkoa koskettava kriisi koskettaa erityisesti jotakin aluetta / paikallisseurakuntaa, jolloin sen alueen työntekijät aktivoituvat. Tällöin toimitaan tiiviissä yhteistyössä alueen nuorisotyön kanssa. Kouluilla ja oppilaitoksissa tehostettu nuorisotyö toimii oppilashuollon rinnalla ja tukena. Kriisi saattaa koskettaa läheisesti sekä koulun henkilökuntaa, oppilashuoltoa että alueen nuorisotyöntekijöitä, jolloin on hyvä olla ulkopuolisia aikuisia ammattilaisia. Aikuisen ei tarvitse olla tuttu. Usein ajatellaan, että minun on tärkeää olla tilanteessa, koska tunnen alueen nuoret. Tässä hetkessä se ei ole tärkeintä. Muina aikoina koordinaattorit järjestävät ryhmälle tapaamisia ja koulutusta, pitävät tehostetusta nuorisotyöstä infotunteja henkilöstölle ja perehdyttävät ryhmän uudet työntekijät. Koordinaattorit huolehtivat yhteyksistä yhteistyökumppaneihin, niin että kriisitilanteissa osataan hyödyntää tehostetun nuorisotyön ryhmää ja nuorisotyöntekijöiden ammattitaitoa. Yhteenveto Tehostettu nuorisotyön tulisi olla olennainen osa kirkon nuorisotyötä, sillä se tarjoaa nuorille tukea kriisitilanteissa ja auttaa heitä selviytymään vaikeista ajoista. Tämä työmuoto korostaa monialaista yhteistyötä ja nuorten hyvinvoinnin tukemista turvallisessa ympäristössä. Yhteistyön onnistuminen edellyttää eri toimijoiden tekemisten ja osaamisten tuntemista ja arvostamista, mikä vahvistaa nuorten selviytymistä kriiseistä. Jos ette vielä ole paikallisessa tehostetun nuorisotyön verkostossa, niin ottakaa rohkeasti yhteyttä paikkakuntanne nuorisopalveluihin. Jos paikkakunnallanne vielä ei olla tehty tehostetun nuorisotyön suunnitelmaa eikä ole verkostoa, niin kannattaa aloittaa keskustelu, että miten se teidän paikkakunnalla toteutettaisiin. Anja Saukkomaa, erityisnuorisotyöntekijä, Oulun seurakuntayhtymä Ville Kämäräinen, asiantuntija, Kirkkohallitus Tehostettu nuorisotyö – EVL Plus Oulun Tehostetun nuorisotyön valmiussuunnitelma.pdf
Nuorten yhteisöllisyysvaje on haava kirkon kyljessä 26.3.2025 Yhä useampi nuori kokee, etteivät he ole tärkeä osa kouluyhteisöä tai muutakaan ryhmää. Samalla yksinäisyys on lisääntynyt: lähes puolet nuorista kokee yksinäisyyttä säännöllisesti. Vain joka viides nuori hakee apua yksinäisyyteen. Keskeisiä taustasyitä ovat kiusaamiskokemukset, kokemus erilaisuudesta tai vähemmistöön kuulumisesta sekä mielenterveyden oireilut. Yksinäisyyden vähentäminen edellyttää toimia useilla nuoren elämän eri osa-alueilla ja ikävaiheissa. Seurakunnilla ja kirkolla on tähän laajat mahdollisuudet, me olemme yhteisöllisyyden ja osallisuuden ammattilaisia. Ei ole ihmisen hyvä olla yksin. Tämän ajatuksen Raamatun ensilehdiltä olemme tottuneet liittämään parisuhteisiin ja perheisiin. Kuitenkin ihan jokainen meistä tarvitsee kumppania, ystävää, vertaista ja elämän jakajaa. Me kasvamme ja löydämme itsemme toistemme kautta. Erityisen tärkeää tämä on nuoruudessa, jossa muotoutuu käsitys omasta itsestä ja elämän mielekkyydestä. Panostaminen eri ikäisten, myös nuorten aikuisten harrastamismahdollisuuksiin edistää sosiaalisten suhteiden luomista ja vahvistaa positiivista minäkuvaa. Maksuttomat vapaa-ajanvieton paikat antavat mahdollisuuksia tavata muita, myös pienituloisille. Ylisukupolviseen yksinäisyyteen ja eristäytyneisyyteen voidaan puuttua esimerkiksi perhekeskuksissa ja neuvoloissa, joiden kanssa seurakunnilla on paljon yhteistyötä. Jokaisen messun alla voidaan pohtia, kuka tänään saattaa jäädä ulkopuolelle ja miksi. Ratkaisuja kyllä löytyy, jos niitä halutaan tehdä. Jos toimeen tarttuminen tuntuu hankalalta, voi seuraavan työkokouksen tai tiimipalaverin käynnistää kysyen, mitä me voimme tehdä yksinäisyyden torjumiseksi? Jos nuorella ei ole mielekästä yhteisöä, johon kuulua, on riskinä syrjäytyminen ja vääränlaiset yhteisöt, epäsosiaalinen oireilu ja radikalisoituminen. On aikuisista kiinni, millaiseen yhteisöön nuori pääsee kiinnittymään. Tutkimusten mukaan nuorisotyö edistää vahvasti kaverisuhteiden muodostumista ja tarjoaa nuorille taustaan katsomatta yhteisöjä, joihin kiinnittyä. Nuorisotyössä vahvistetaan nuorten uskoa itseensä, tulevaan ja ympäröivään maailmaan. Kirkon tärkein tehtävä tänään on toivon vahvistaminen. Jokaisella nuorella on oikeus kuulua johonkin yhteisöön ja kokea olonsa merkitykselliseksi. Kun eri elämänvaiheissa on tukena ja seurana kavereita, pärjää haastavissakin tilanteissa paremmin. Pidetään jokainen lapsi ja nuori mukana. Jarmo KokkonenJumalanpalvelus ja kasvatus -yksikön johtajaKirkkohallitus Yksinäisyyteen puuttuminen seurakunnissa Osallistujien Suomi -ohjelma
Leirityön hyvinvointijohtaminen: lisää laatua ja turvallisuutta leireille ennakoinnilla 19.2.2025 Useimmat meistä kirkon leirityötä tekevistä työntekijöistä olemme kokeneet leirikooman leirin jälkeen. Kuinka moni on lähtenyt leirille jo valmiiksi väsyneenä? Tämän hätkähdyttävän havainnon nosti esiin pitkänlinjan nuorisotyön osaava ammattilainen, kun keskustelimme teemasta seurakunnissa. Leirihenkilöstön on voitava hyvin Leirihenkilöstön on voitava hyvin, että leiriläisten tarpeisiin voidaan vastata eri tilanteissa. Työhyvinvointi on työssäjaksamisen perusta. Kirkossa toteutetaan kymmeniätuhansia leirejä vuosittain. Henkilöstömme ohjaa eri ikäisten ikimuistoisiä leirejä vahvalla kokemuksella. Ihmistyössä tarvitaan ihmisten tuntemusta, tilanne- ja ajantajua. Aiemmin emme ole puhuneet leirityön hyvinvointijohtamisesta, mutta se rakentuu johtamisen, sujuvan työn ja toimivan työyhteisön, työntekijöiden osaamisen, terveellisen ja turvallisen työympäristön, itsensä johtamisen ja terveyden edistämisen perustalle. Työkyky-yhteistyö työterveyden kanssa tukee työhyvinvointia. Laadukas leirityö edellyttää ennakointia Laadukas leirityö edellyttää leirityön hyvinvointijohtamista. Seurakuntien työhyvinvointiajattelun ohjaavat monet asiakirjat: työsuojelun toimintaohjelma, varhaisen tuen malli, päihde-, tasa-arvo ja yhdenvertaisuusohjelma ja työhyvinvoinnista raportoidaan henkilöstötilinpäätöksessä. Valmiutemme laadukkaan leirityön toteuttamiseen ovat vahvat: kaiken perustana on ammattiosaava henkilöstö. Leirityön hyvinvointijohtamisella tarkoitetaan ennakoivia, täsmällisesti määriteltyjä ja organisaation toiminta- ja henkilöstöstrategiasta johdettuja toimenpiteitä. Työhyvinvointia sinällään ei voi johtaa, mutta määriteltyä sisältöä ja erityisesti mitattaviin tavoitteisiin pääsemistä voi johtaa. Toisin sanoen on kannattavaa pyrkiä näkemään työhyvinvointi strategisesta näkökulmasta. Kokemuskartoituksella esiin vahvuudet ja kehittämisalueet Oulun hiippakunnassa leirityön hyvinvointijohtamisen sähköinen kokemuskartoituskysely on lähetetty tänä vuonna papeille, kanttoreille, diakoniatyöntekijöille, nuorisotyönohjaajille, lastenohjaajille ja lähetyssihteereille sekä leirien tukipalveluhenkilöstölle. Kysely kartoittaa seurakunnan leirityön hyvinvointijohtamista työntekijöiden kokemusten valossa. Tulokset tallennetaan Oulun tuomiokapitulin käyttöön ja tulevien vuosien leirityön kehittämiseen. Kysely on pilotti, joka perustuu Oulun hiippakunnan ja Oulun Diakonissalaitoksen UUTE- työhyvinvointijohtamisen hankkeen aineistoon. Aineiston on koonnut hiippakuntasihteeri Saija Kronqvist. Kyselyn analysoinnissa käytetään tutkimuksellista otetta ilman henkilötietoja. Kokemuskartoituskysely on myös muiden hiippakuntien käytettävissä. Centrian ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelija Eetu Tuomi analysoi opinnäytetyössään kyselyn tuloksia. Kokemuskartoitus auttaa kehittämään kirkon laadukasta leirityötä. Tuloksia tarkastellaan rovastikuntakoulutuksissa 2025–2026. Leirityön hyvinvointijohtamisen peli ja tiimivalmennus Turvallisuusasioiden ennakointiin on valmisteltu leirityön hyvinvointijohtamisen peli ja sähköinen tiimivalmennus kirkon yhteiselle peda.net-alustalle. Leirityön hyvinvointijohtamisen mallin pohjalta kehitetään Polku-toimintamallin leirityön laadunarviointia. Yhdessä Suomen Nuorisokeskusyhdistysten ja Suomen Partiolaisten kanssa leirityön hyvinvointijohtamisen teema on esillä NUORI2025-tapahtumassa Tampere-talossa 1.–2.4.2025. Yhteistyökumppaneilla on vahva halu nostaa esiin leirityön vaikuttavuutta ja turvallisuusennakointia. Siihen tarvitsemme sinua, leirityön ammattilainen! Saija KronqvistKasvatuksen hiippakuntasihteeri ja organisaatiokonsulttiOulun hiippakunta
Autetaan nuoria siellä missä he ovat 29.1.2025 Nuorten pahoinvointi ja yksinäisyys ovat valitettavan yleisiä ilmiöitä yhteiskunnassamme. Monet nuoret kamppailevat erilaisten haasteiden kanssa, heidän elämäntilanteensa vaihtelevat, ja huolenaiheet ovat hyvin moninaisia yksinäisyydestä, pahaan oloon, riittämättömyyteen ja jopa itsetuhoisuuteen. Nuoret tarvitsevat turvallisten aikuisten tukea ja kuuntelijaa. Sekasin-chat on valtakunnallinen keskustelualusta 12–29-vuotiaille nuorille. Chatissa voi keskustella mieltä askarruttavista kysymyksistä tai aiheista nimettömänä ja luottamuksellisesti. Vuonna 2024 Sekasin-chatissa oli yli 150 000 yhteydenottoa, joista vajaaseen 40000 yhteydenottoon pystyttiin vastaamaan. Tämä osoittaa, kuinka suuri tarve tällaiselle palvelulle on, ja kuinka paljon meitä tarvitaan. Päivystäjinä toimivat ammattilaiset sekä koulutetut vapaaehtoiset. Sekasin-chat on auki vuoden jokaisena päivänä. ”Toivoisin, että useammat ihmiset eksyis tänne chattiin, tuli helpottuneempi ja toiveikkaampi olo, kun sai purkaa ajatuksia jollekin luotettavasti” – Sekasin-chatin asiakaspalaute Sekasin-chatin keskusteluja käytettiin aineistona vuonna 2022 julkaistussa tutkimuksessa “Nuorten mielenterveyden tukeminen sosiaalihuollossa ja matalan kynnyksen toiminnassa”. Tutkimuksessa kävi ilmi, että nuoret kohtaavat palveluissa monenlaisia esteitä, joita voivat madaltaa esimerkiksi Sekasin-chatin anonyymiys, laajat aukioloajat ja helppo saavutettavuus verkossa. Tutkimuksen mukaan Sekasin-chatilla oli monelle nuorelle merkittävä rooli motivoijana ja rohkaisijana palveluihin hakeutumisessa sekä kannattelijana hoitoa odotellessa tai palvelusta toiseen siirryttäessä. Joillekin nuorille Sekasin-chat toimi itsenäisenä ja riittävänä auttamismuotona. ”Chat-keskustelut auttavat illan vaikeina tunteina ja saavat olon tuntumaan siltä, että ei ole aivan yksin asioidensa kanss.” – Sekasin-chatin asiakaspalaute Päivystäjäksi Sekasin-chatiin Sekasin-chat tarjoaa kirkon työntekijöille erinomaisen mahdollisuuden kohdata ja auttaa nuoria heidän omien aikataulujensa mukaan. Päivystäjänä saat jatkuvaa tukea chatin tiimiltä, joustavasti verkossa toteutettavan koulutuksen ja säännöllisesti tarjolla olevaa työnohjausta. Tämä on merkityksellinen ja vaikuttava tapa tukea nuoria ja saada ymmärrystä nykynuorten elämästä ja sen ilmiöistä. Chatin päivystäjän tulee olla turvallinen, anonyymi aikuinen, jonka tehtävänä on kuunnella ja kohdata chattiin tuleva nuori. Päivystäjän ei tarvitse ratkaista kaikkia nuoren ongelmia, eikä hänen tarvitse olla mielenterveyden tai muiden keskusteluissa eteen tulevien aiheiden erityisasiantuntija. Koulutuksen aikana ja sen jälkeen on mahdollista tutustua erilaisiin tukimateriaaleihin, joissa on yksityiskohtaisempaa tietoa keskusteluissa usein esiintyvistä aiheista. Mitä toiminta antaa? (päivystäjinä olleiden kokemuksia) Merkityksellisiä kohtaamisia sekä tärkeän ja tarpeellisen tavan tukea nuoria Ymmärrystä nykynuorten elämästä ja sen ilmiöistä, iloista ja suruista Päivystäjien oman verkkoyhteisön chat-alustalla Kokemuksia onnistumisesta ja omien taitojen kehittymisestä Kattavan peruskoulutuksen verkossa Joustavat mahdollisuudet tehdä päivystysvuoroja omien aikataulujen mukaan Reaaliaikaisen tuen päivystysvuorojen aikana Sekasin-tiimiltä Säännöllistä työnohjausta Lisäkoulutusta ja erittäin laajan materiaalipankin käyttöösi Mahdollisuuden osallistua Kirkon Sekasin päivystäjien verkostoon Joukko kirkon Sekasin päivystäjiä kokoontui 20.-21.1.2025 Lahden Siikaniemen kurssikeskukseen käymään läpi ajankohtaisuuksia, ideoimaan tulevaa ja päivystettiinpä illalla porukalla pari tuntia chatissäkin! Tule mukaan ja ole osa tätä tärkeää työtä. Yhdessä voimme varmistaa, ettei yksikään nuori jää yksin. Ville Kämäräinenasiantuntija, ulkopuolisuuden ehkäisy ja liikunta- ja urheiluyhteistyö Kirkkohallitus Aiheesta lisää: Sekasin-chat – EVL Plus Sekasin Kollektiivi Yksinäisyyteen puuttuminen seurakunnissa – EVL Plus Blogi on osa yksinäisyyteen puuttumisen blogisarjaa.
Säilytä yhteys rippikoulun jälkeen 28.2.2024 Rippikoulu tavoittaa ja vaikuttaa – mutta mitä sitten? Viime vuonna 15-vuotiaiden ikäluokasta noin 73 % kävi rippikoulun – kirkkoon kuuluvista noin 92 %. Nuoria rippikoululaisia oli yhteensä melkein 48 000, joista kirkon jäseneksi liittyi 1 175. Kun mukaan luetaan nuorten huoltajat, sisarukset, kummit, isovanhemmat ja muut lähipiirin ihmiset, nousee rippikoulun vaikutuspiirissä olevien ihmisten lukumäärä moninkertaiseksi. Rippikoululaiset antoivat rippikoululle kouluarvosanan 9– ja noin 68 % rippikoululaisista arvioi, että rippikoululla oli myönteistä vaikutusta heidän henkiseen hyvinvointiinsa. Itsearviointikyselyssä TOP5-väittämät olivat: Minun oli turvallista olla rippikoulussa. Minulla oli hauskaa. Sain olla oma itseni. Minun oli hyvä olla. Rippikoulussamme oli hyvä yhteishenki. Myös Espoon seurakuntien ja Haaga-Helian toteuttama rippikoulun markkinointitutkimus osoitti, että rippikoulu on tärkeä ja merkittävä sekä nuorille että heidän huoltajilleen. Rippikoulu siis tavoittaa ja vaikuttaa ja luo yhteyden, mutta miten käy konfirmaation jälkeen? Miten yhteys säilyy Polulla Ihmeestä (15-v.) Luottamukseen (16–18-v.) ja vielä Yhteyteen (19–21-v.) ja Merkitykseen (22–)? Oletko jo kokeillut Yhteydenpito rippikoulun jälkeen -manuaalin mallia? Yhteydenpito rippikoulun jälkeen -manuaali on syntynyt palvelumuotoiluprosessissa Hakunilan ja Leppävaaran seurakuntien kanssa. Kokeilulla oli kolme tavoitetta: Rippikoulun aikana luotu myönteinen suhde seurakuntaan jatkuu. Kokeilussa mukana olevien rippikouluryhmien nuoret saavat vuoden aikana 4–6 viestiä seurakunnalta tai oman rippikouluryhmän ohjaajilta konfirmaation jälkeen. Nuorten kanssa viestiminen on ensisijaisesti yhteyden ylläpitämistä, ei toimintaan kutsumista. Suunnittele Yhteydenpito on syytä suunnitella hyvin: Kuka? Mitä? Montako? Milloin? Kenelle? Millä välineellä? Millä ajalla? Millä rahalla? Luvat? Manuaalissa on mm. laskelma tarvittavasta työajasta ja aineistoa lupakysymyksiin. Suunnittelussa on hyvä laittaa päähän myös ulkopuolisuuden ehkäisyn silmälasit. Toteuta Hyvinkin suunniteltu on silti vielä kokonaan tekemättä, joten rippikoulun alussa on tehtävä työnjako, tallennettava yhteystiedot ja kerättävä tarpeelliset luvat. Rippikoulun aikana voidaan tehdä ja kerätä yhdessä materiaalia. Rippikoulun jälkeen päästään sitten itse asiaan. Manuaali sisältää ehdotuksia erilaisista viesteistä ja niiden aikataulusta sekä toteutusesimerkit Hakunilasta ja Leppävaarasta. Arvioi ja kehitä Ja jotta tiedetään, oliko toteutus onnistunut ja saavutettiinko tavoitteet, tarvitsee koko prosessia vielä arvioida. Kun tavoitteita ja toteutusta viilataan arvioinnin perusteella, syntyy itseään kehittävä ja parantava kehä. Kokeiluseurakunnan nuorten enemmistö koki rippikoulun jälkeisen viestittelyn hyvänä. Tapahtumatiedotusta toivoi vain noin 20 % nuorista, joten nimenomaan vuorovaikutuksellinen viestintä, joka tukee arvostuksen kokemusta ja kristillisen identiteetin kehitystä, on oikein asetettu viestinnällinen tavoite. Usein keskustelut myös jatkuivat henkilökohtaisen viestin vastauksena. Entä jos olisi jatkuvaa ja kestävää yhteyttä? Yhteydenpito rippikoulun jälkeen -manuaalin synnyttänyt kokeilu ja Millenniaalien Polut kertovat, että Y/Z-sukupolville viestintä ja media ovat kirkon olemassaolon ja seurakuntayhteyden tavat. Sosiaalinen media on kokoava toiminta! Jatkuva ja kestävä yhteys vaatii resurssien uusjakoa Entä jos seurakunta olisikin vähintään kerran vuodessa yhteydessä kaikkiin alueensa 15–29-vuotiaisiin? Entä jos seurakunnassa nuorten vaikuttajaryhmä saisi toteuttaa osallistavia yhteydenpidon kokeiluja? Entä jos viidesosa jokaisen työajasta olisi varattu yhteydenpitoon seurakunnan alueella asuvien ihmisten kanssa? – Aloita kokeilemalla yhteydenpitoa rippikoulun jälkeen. Mikko WirtanenRippikoulun ja kirkon kasvatuksen kehittämisen asiantuntijaKirkkohallitus
Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja koulunuorisotyö 30.10.2023 Yksi kirkon kouluyhteistyön merkittävä osa on koulunuorisotyö. Tässä artikkelissa käsitellään seurakunnan koulunuorisotyötä, joka on nuorisotyön menetelmillä tehtävää kasvun ja hyvin voinnin tukea, jolle on oma korinsa Kumppanuuden korimallissa. Sen periaatteet ovat: yhteisölähtöinen ja tasavertainen kumppanuus ennaltaehkäisevän opiskeluhuollon ja työhyvinvoinnin tukeminen varhaiskasvatuksen, koulun ja oppilaitoksen omien hyvinvointisuunnitelmien mukaan toimiminen uskontojen ja katsomusten kirjoa kunnioittava toimintaEsimerkkejä ryhmäytykset, kerhot, perhekeskus- ja kriisiyhteistyö, henkilökunnan virkistys. Huolimatta koronan jälkeisestä valtion aktiivisesta koulunuorisotyön vahvistamisesta, nuorisotyö kouluissa on kehittynyt alun alkaen paikallistasoilla. Kunnat ja koulut ovat rakentaneet sitä omista lähtökohdistaan, vailla valtion ohjausta. Tästä syystä ei ole olemassa yhtä selkeästi normitettua ja tilastoitua koulu- ja oppilaitosnuorisotyötä, vaan joukko erilaisia tavoitteita, joihin pyritään vaihtelevin menetelmin, resurssein ja kumppanuuksin (Kiilakoski 2014). Seurakunnillakin on hyvin erilaisia tapoja ja tasoja tehdä koulunuorisotyötä. Joissain seurakunnissa voi olla vain yksittäisiä tilanteita lukuvuoden aikana, kun taas jossain nuorisotyön perusta luodaan koulukontekstin kautta. Suhde seurakunnan ja koulun välillä voi olla myös kompleksoitunut. Huomio on kiinnittynyt uskonnonvapaus- ja katsomuskeskusteluun: On puhuttu päivänavauksista, Suvivirrestä ja uskonnon opetuksesta. Kumppanuuksien korin sisällöt, kuten yleissivistävä opetus, uskonnolliset tilaisuudet, kasvun ja hyvinvoinnin tuki ja perinteiset juhlat ovat voineet sekoittua sekä yleisessä keskustelussa, että yhteistyön tekemisessä. Tämän keskustelun varjoon on jäänyt laaja kasvatustyö, jota seurakunnat ovat yhdessä koulujen ja muiden toimijoiden kanssa toteuttaneet. Voinee kuitenkin sanoa, että suurelta osin koulujen kanssa yhteistyö on hyvää, tiivistä ja sitä kehitetään edelleen tavoitteena vahvistaa lasten ja nuorten hyvinvointia. Kouluissa kirkon nuorisotyötä tehdään yhteisölähtöisesti. Se on tasavertaista kumppanuutta, ennaltaehkäisevän opiskeluhuollon ja työhyvinvoinnin tukemista. Työtä tehdään koulun omien hyvinvointisuunnitelmien mukaisesti ja uskontojen ja katsomusten kirjoa kunnioittaen. Seurakuntien nuorisotyön tekemisen tapoja kouluissa ovat muun muassa: välituntipäivystykset ohjelmallisia, läsnäoloa, ryhmätoimintaa mm. KouluSaapas ja Walk in- toiminta teemapäiviin osallistuminen ryhmäytyspäivien toteutuksiin osallistuminen koulujen leiripäivien toteuttaminen ja osallistuminen yhteisiin leiripäiviin. palveluiden tarjoaminen: aamu- ja Iltapäiväkerhot leirikouluihin osallistuminen koulujen oppilas/opiskelijahuollon ryhmiin ja muihin oppilashuollon verkostoihin osallistuminen tunnetaitojen, sosiaalisten tilanteiden selviämisen ja ryhmätaitojen teeman valmentamista koulun toivomilla tavoilla mm. Salatut elämän taidot ja K12-kurssit vanhempainillat harrastekerhot koulujen tiloissa iltaisin joko seurakunnan omana toimintana tai osana koulun kerhotoimintaa harrastamisen Suomen malliin kerhotoimintaan osallistuminen iltapäivätoiminta (seurakunnan oma koulujen jälkeen tarjottu toiminta) Neljä jännitettä Yhdeksi keskeisimmistä jännitteistä koulunuorisotyössä määritellään yksilölähtöisen ja yhteisölähtöisen nuorisotyön välinen työntekemisen tapa. Tulisiko koulunuorisotyötä tehdä koulussa ensisijaisesti niiden nuorten kanssa, joille koulunkäynti on hankalaa vai pitäisikö työskennellä ensisijaisesti rakentaen kouluyhteisöä nuorille paremmaksi? Tämä on nuorisopoliittinenkin ydinjännite, jossa ratkotaan sitä, millainen asema nuorisotyöllä on osana hyvinvointityötä: Onko nuorisotyön tehtävä auttaa yksilöitä, jotka ovat jollakin tapaa pudonneet yhteiskunnan tukiverkoista vai rakentaa verkkoja ennaltaehkäisevästi niin, että kukaan ei putoa? (Jurvanen, Kauppinen, Kiilakoski, Kivijärvi, Laine, Nyman-Kurkiala, Siegfrids 2021) Myös hallinnollisesti tilanne on uusi: Korjaava ja yksilöllinen opiskeluhuolto on hyvinvointialueiden vastuulla, ja yhteisöllisempää työtä toteuttaa kaupunkien ja kuntien työntekijät. Sama jännite heijastuu myös seurakuntien nuorisotyöhön, jonka työn painotus on vahvasti ollut yhteisöllisessä työotteessa. Kuitenkin pandemia-aika ja nuorten lisääntyneet mielenterveysongelmat ovat vieneet työn tekemisen tapoja entistä yksilöllisempään suuntaan ja samalla haastaneet työntekijöiden ammattitaitoa. Kouluissa työn painotus on voinut vaihdella luokkien kanssa tehtävistä teema- ja ryhmäytyspäivistä yksilöllisempään päivystys/ läsnäoloon välitunneilla. Toinen jännite on se, että lähdetäänkö toiminnassa nuorten tarpeista vai pyritäänkö ratkaisemaan joitakin aikuisten määrittämiä tavoitteita (Jurvanen, Kauppinen, Kiilakoski, Kivijärvi, Laine, Nyman-Kurkiala, Siegfrids 2021). Koulussa toimimiseen liittyy vielä paljon perinteistä kumpuavaa traditiota, jonka vuoksi odotukset seurakunnan koulunuorisotyölle ovat joskus ristiriitaisia. Voi olla, että seurakunnan sisältäkin on paineita nähdä kirkon tehtävän painopiste ns. tunnustuksellissa toiminnassa, kuten hartauksissa ja muissa kirkkovuoden tilanteissa, ja muuta tehdään jos resurssit sen mahdollistavat. Seurakunnat pitävät kouluyhteistyön yhtenä tavoitteena nuorten kontaktoimista, jolloin seurakunnan omaan toimintaan kutsuminen tulee helpommaksi. Tämäkään sinällään hyvä sivutavoite ei kuitenkaan voi olla toiminnan lähtökohta ja peruste. Koulussa tehtävä nuorisotyö ei tule olla ”portti” johonkin oikeampaan nuorisotyöhön, vaan sen itseisarvo on nähtävä nuorten hyvinvoinnin edistäjänä ja siten merkittävänä osana perustyötä. Kolmas jännite on koulunuorisotyön vaikuttavuuden arviointi. Koulunuorisotyöstä on melko vähän tutkimuskirjallisuutta. Se on luonteeltaan erilaisten teoreettisten mallien rakentamista hyödyksi koulunuorisotyöhön. Empiiriset tutkimukset ovat vähäisempiä, ja erityisesti nuorten näkökulma on kapea. Tutkimuksissa on ollut myös painotus nuorisotyötä puoltaviin näkökulmiin ja toiminnan potentiaalien korostamiseen. (Jurvanen, Kauppinen, Kiilakoski, Kivijärvi, Laine, Nyman-Kurkiala, Siegfrids 2021) Seurakuntien vahvistaessa painotustaan kouluympäristössä tapahtuvaan nuorisotyöhön, todennäköisesti joudutaan vähentämään resurssointia muusta nuorisotyöstä. Siksikin on seurattava tarkasti sekä paikallisesti, että valtakunnallisesti työn vaikuttavuutta ja rohkeasti muutettava työn tekemisen tapoja sen perusteella. Neljäntenä jännitteenä pidän seurakunnan nuorisotyön kykyä toimia monitoimijaisessa verkostossa. Useilla paikkakunnilla toimiikin oppilashuolenpidonohjausryhmä tai muu vastaava verkosto, jossa seurakunnalla on edustus. Monitoimijainen yhteistyö on edellytys laadukkaalle ja vaikuttavalle koulunuorisotyölle. Sitä ei voi nähdä lisänä seurakunnan omaan työhön, vaan perustyön tekemisen muotona. Muut nuorisotyön toimijat, koulun henkilökunta ja oppilashuollon henkilökunta on asemoitava yhteiseksi työyhteisöksi, jonka henkilösuhteita pitää vaalia. Kuitenkin on huomioitava se, että resurssit ja painopiste säilyvät kohtaamistyössä eikä yhteistyörakenteen hoitamisessa. Kouluyhteistyön ja yhteistyöverkoston ylläpitämiseen menevä resurssi pahimmillaan ylittää lasten ja nuorten tarpeet, ja se vähentää jopa kontaktityötä lasten ja nuorten kanssa. Hyvää yhteistyötä on joskus sitäkin, että on selkeästi määritelty eri toimijoiden omat erilliset työn tekemisen tavat ja huolehditaan siitä, että vältetään päällekkäistä resurssointia, tiedetään ja tiedotetaan toistemme toiminnasta. Lopuksi Koulu nähdään entistä vahvemmin yhteiskunnan palveluverkoston risteyksenä, jossa tavoitetaan parhaiten lapset ja nuoret. Siellä työskentelee moniammatillinen joukko ihmisiä eri organisaatioista. Seurakuntien on hyvä kehittää toimintaansa niin, että se on omalta osaltaan tukemassa entistä vahvemmin lasten ja nuorten hyvinvointia ja kasvua kouluissa. Kirkolla on paljon annettavaa koulunuorisotyölle ammattitaitoisen henkilöstönsä, resurssiensa vuoksi. Tätä ovat muun muassa: nuorisotyön kokonaisvaltainen ammattitaito työntekijöillä on vahva kohtaamisen osaaminen hyvät rakenteet vapaehtoistoimijuuden organisoimisessa katsomusosaaminen: Rasismin vastaiseen työhönkin viitaten seurakuntien nuorisotyö voisi toimia katsomusdialogisuuden mahdollistajana lasten ja nuorten parissa. Vahva oppilaitostyön perinne ja osaaminen, jota voisi hyödyntää myös koulunuorisotyössä. Mielestäni yksilölähtöisyyden ja yhteisölähtöisyyden osalta on valittava molemmat painotukset. Sen voi toteuttaa työjaollisesti niin, että on työntekijöitä, jotka selkeästi painottuvat yksilölliseen työotteeseen ja työntekijöitä, joilla on painotus yhteisölähtöisyydessä. Tai työntekijä voi jakaa työaikansa selkeästi molempiin (vrt. pienet seurakunnat). Molemmat työotteet tarvitaan parhaan mahdollisen vaikuttavuuden saavuttamiseksi. On myös huolehdittava, että koululla tapahtuva nuorisotyökin on lapsi- ja nuorilähtöistä sekä osallistavaa. Tekemisen ja toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa tulee olla kohderyhmä mukana. Helposti kouluympäristö houkuttaa täyttämään jääneitä aukkopaikkoja, vaikkei lapset ja nuoret siihen täyttöä kaipaisikaan. Mitä muuta seurakunnan nuorisotyö kouluissa voisi olla tulevaisuudessa? vahvempi monitoimijaiseen koulunuorisotyön verkostoon osallistuminen ja työn organisointi sen kautta. vahvempi yksilötyö pitkäkestoinen tukihenkilötoiminta putoamisvaarassa oleville lapsille ja nuorille Walk in -toiminnan vahvistaminen turvallisen aikuisen läsnäolo oppitunneilla (koko koulupäivä) erilaiset kulttuurien ja katsomusten yhteen saattamiset (katsomusdialogisuuden vahvistaminen) henkilökunnan tuki vanhempain tuki esim. Murehdinta-klubit perheen yhteisen toiminnan vahvistaminen koulun kautta yhteistä toimintaa haastavissa tilanteissa oleville perheille Ville Kämäräinenasiantuntija, ulkopuolisuuden ehkäisy ja liikunta- ja urheiluyhteistyöKirkkohallitus Lähteet: Kumppanuuden korit ja Vasu2022 Susanna Jurvanen, Eila Kauppinen, Tomi Kiilakoski, Antti Kivijärvi, Sofia Laine, Pia Nyman-Kurkiala ja Anna Siegfrids (2021): Mitä koulunuorisotyö on? Tutkimuskatsaus koulunuorisotyön määritelmiin ja tavoitteisiin. Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura. Kiilakoski, Tomi (2014) Koulu on enemmän. Nuorisotyön ja koulun yhteistyön käytännöt, mahdollisuudet ja ongelmat. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura.
Nuorisoväkivalta ja seurakuntien nuorisotyö 9.10.2023 Ilmiö Nuorten tekemä väkivalta on ilmiönä noussut vahvasti julkiseen keskusteluun ja näkyy myös nuorisotyötä tekevien arjessa. Nuorten väkivalta- ja erityisesti ryöstörikollisuus on viime vuosina näyttänyt huolestuttavaa kehitystä. Alle 21-vuotiaiden rikosepäilyjen määrä on kasvanut yli kaksinkertaiseksi vuodesta 2015 lähtien. Viime vuonna rekisteröitiin lähes 10 000 alle 21-vuotiaiden tekemää väkivaltarikosta, kuten pahoinpitelyjä, ryöstöjä ja henkirikoksia, mikä on noin neljännes (23%) enemmän kuin edellisvuonna. Tämän vuoden tilastot kertovat nuorten väkivaltarikosten kasvusta entisestään. Väkivaltaa ilmenee kouluissa, vapaa-ajalla ja digitaalisessa ympäristössä. Väkivallan muodot vaihtelevat fyysisestä väkivallasta sanalliseen ja psykologiseen väkivaltaan. Nuorten tekemä vakava väkivaltarikollisuus on myös tietyiltä osin yhteydessä katujengeihin. Nuorisoväkivallan juuret ovat monimutkaiset. Siihen voivat vaikuttaa perheiden ongelmat, päihdeongelmat, koulumaailman haasteet, yksinäisyys, syrjäytyminen ja sosiaaliset tekijät. Myös sosiaalisen median ja muun median vaikutus osaltaan lisäävät konflikteja nuorten keskuudessa. Nuoruus sisältää rajojen koettelua, mutta kenenkään nuoruutta ei pitäisi varjostaa rikosten tekeminen tai uhriksi joutumisen pelko. Nuorisoväkivalta voi johtaa vakaviin fyysisiin ja psyykkisiin vammoihin, pitkäaikaisiin seurauksiin sekä uhreille että tekijöille. Sen yhteiskunnalliset seurauksetkin ovat huomattavat. Se heikentää yhteiskunnan turvallisuutta ja aiheuttaa huomattavia kustannuksia terveydenhuollolle ja oikeusjärjestelmälle. Väkivalta ja seurakunnan nuorisotyö Monet tahot, kuten koulut, perheet, viranomaiset, seurakunnat ja nuorisojärjestöt työskentelevät nuorisoväkivallan ehkäisemiseksi. Ennaltaehkäisyn painopiste on nuorten tukemisessa ja heidän sosiaalisten- ja tunnetaitojensa kehittämisessä sekä riskitekijöiden tunnistamisessa ja niihin puuttumisessa. Nuorisoväkivalta on vakava yhteiskunnallinen ongelma, ja kirkon nuorisotyöllä voi olla tärkeä rooli nuorten turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Seuraavassa esittelen kirkon nuorisotyötä tekevien huomioita väkivaltailmiöstä. Kesällä 2023 lyhyen kyselyn kautta 70 nuorisotyöntekijää antoi omat näkemyksensä aiheesta. Työntekijöiden kokemus oli, että nuorten väkivaltatilanteiden määrä oli joko pysynyt (samana 33% tai kasvanut (67%). Kuvio 1. Miten väkivalta on ilmennyt nuorisotyöntekijöiden työssä (viimeiset kaksi vuotta)? Seurakunnassa nuoristyötä tekevät toivovat laaja-alaisesti monen tasoista tukea väkivaltateeman käsittelyyn. Myös tosiasioiden tunnustamista ja selkeitä toimintaohjeita kaivattiin. Työntekijät kertoivat myös: kohdanneensa väkivallan uhkaa nuoren vanhemmalta. nuorten huolesta toisten nuorten aggressiiviseen käytökseen (kielenkäyttö, kiroilu, pahan puhuminen selän takana). nuorten välisen väkivallan pohdituttanut työyhteisön sisällä. tekevänsä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa väkivallan vähentämiseksi. moniammatillisen nuorisotyön työryhmän tutkineen alueen väkivallan syitä, ilmiöitä ja tekoja. työntekijät ovat kohdanneet nuorten välistä väkivaltaa rippileireillä. Työntekijöiden johtopäätöksiä nuorisoväkivallasta Vastausten perusteella seurakunnan työntekijät näkevät nuorisoväkivallan vakavana huolenaiheena ja korostavat tarvetta koulutukselle, yhteistyölle, tiedon keräämiselle ja avoimelle keskustelulle nuorten kanssa tämän ongelman ratkaisemiseksi. Moniammatillinen lähestymistapa ja aikuisten vastuu somessa ovat myös tärkeitä näkökulmia nuorisoväkivallan ehkäisyssä. Tarve koulutukselle ja tietoisuuden lisäämiselle: Työntekijät kaipaavat lisää koulutusta ja tiedotusta nuorten tekemien rikosten ja väkivallan kasvun käsittelyssä. Koulutus voisi auttaa heitä puuttumaan paremmin tilanteisiin ja keskustelemaan nuorten kanssa rikosten seurauksista. Nuorten harkitsemattomuus: Monet nuoret eivät näytä ymmärtävän tekojensa seurauksia tai eivät osaa ilmaista turhautumistaan muuten kuin väkivallalla. Työntekijät korostavat tarvetta vahvistaa nuorten tunnetaitoja, oikean ja väärän tunnistamista sekä toisen ihmisen kunnioittamista. Yhteistyö paikallisten kumppaneiden kanssa ja moniammatillinen lähestymistapa: Työntekijät suosittelevat vahvaa yhteistyötä paikallisten kumppaneiden, kuten kunnan, järjestöjen, poliisin ja koulujen, kanssa nuorisoväkivallan torjumiseksi. He näkevät yhteisvastuun ja yhteistyön tärkeinä ratkaisuina asiassa. Aikuisten vastuu: Vastauksista ilmenee, että aikuisten, erityisesti huoltajien, tulisi olla vastuussa omasta käyttäytymisestään somessa, koska nuoret voivat saada väärän viestin aikuisten väkivaltaisista kommenteista. Aikuiset vaikuttavat nuorten näkemyksiin väkivallasta ja sen hyväksyttävyydestä. Tilastotiedon ja tutkimuksen tarve: Ajankohtainen tutkittu tieto nuorten väkivallasta ja sen taustatekijöistä on tärkeää. Keskeisenä on avoimuus nuorten kanssa: Työntekijät kannustavat avoimeen keskusteluun nuorten kanssa väkivallasta ja sen seurauksista. Tämä voi auttaa nuoria ymmärtämään tekojensa vakavuuden ja tukea heitä tunnetaitojen kehittämisessä. Kuvio 2. Työntekijöiden toiveet tuesta väkivaltailmiön käsittelyyn. Seurakunnassa nuoristyötä tekevät toivovat laaja-alaisesti monen tasoista tukea väkivaltateeman käsittelyyn. Myös tosiasioiden tunnustamista ja selkeitä toimintaohjeita kaivattiin. Lopuksi Hyvä on muistaa, että suurin osa nuorista ei syyllisty rikoksiin. Huolestuttavaa ajassamme on, että kaikkein aktiivisin ryhmä tekee entistä enemmän rikoksia, joten ennaltaehkäisy on tärkeää. Aikainen lapsen, nuoren ja perheen tukeminen, voivat auttaa vähentämään väkivallan riskiä. Nuorisotyön tavoitteena tulee olla nuorta tukevan yhteisön luominen. Seurakunnat voivat tarjota turvallisia tiloja ja tukipalveluita nuorille, jotka ovat alttiita väkivallalle tai joilla on käytösongelmia. Väkivallan kierrettä voi katkaista puuttumalla kouluvaikeuksiin, kiusaamiseen ja yksinäisyyteen. Palveluiden ja avun tarjoamisen on oltava joustavaa ja pitkäkestoista, koska nuoret elävät hetkessä. Nuorten kohtaaminen tulee tapahtua arvostaen ja uteliaana, ei ammattimaisesti avun tyrkyttämisenä. Nuoret väkivallan tekijät ovat usein itse väkivallan uhreja, ja heille on tarjottava mahdollisuus tulla kuulluksi ilman syyllistämistä. Työntekijänäkin on vältettävä konfliktitilanteissa vallankäyttöä ja tuomitsemista. Rasismiin ja syrjintään tulee puuttua jokapäiväisessä elämässä, myös aikuisten puheessa. Valtakunnallista Nuorisotyön viikkoa vietetään viikolla 41 eli 9.-15.10.2023. Nuorisotyön viikko on valtakunnallinen teemaviikko, jolla nostetaan esiin nuorisotyöntekijöiden, järjestöjen, kuntien ja seurakuntien tekemää arvokasta työtä nuorten hyväksi. Tulevia tapahtumia: Kuka löi? – Keskiviikkona 10.1. klo 9-10 Kirkon kasvatuksen päivät, Jyväskylä. Tietoa ja keskustelua nuorisoväkivallasta ilmiönä. Tunnistamme aiheen vaikeuden ja monimutkaisuuden. Haemme lisää ymmärrystä ja keinoja, miten voimme ja osaamme vastata siihen hyvin ja turvallisesti. Ajankohtaiswebinaari: Nuorisoväkivalta – Maanantaina 18.3. klo 13.00–14.00. Lyhyt alustus aiheesta ja yhteinen keskustelu. Kirjallisuutta ja linkkejä: Jengit-podcast, YleKaakinen, M. & Näsi, M. (2021a) Nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset 2020. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin katsauksia 47/2021Nuorten epäillyksi tekemät rikokset ovat lisääntyneet merkittävästi alkuvuodesta – Poliisi Turkka, H. & Saarholm, J.(2023): Lasten ja nuorten rikokset. PS-Kustannus. Turvataitokasvatus – THL Turvallinen seurakunta – evl.fi ______________ Ville Kämäräinenasiantuntija, ulkopuolisuuden ehkäisy ja liikunta- ja urheiluyhteistyöKirkkohallitus
Mitä kolmekymmentäseitsemän vuotta kirkon palveluksessa on tehnyt minulle? 1.3.2023 Perheneuvojan työhuone Olen oppinut, että ihminen on kovin ristiriitainen olio. Hänellä voi olla vilpitöntä pyrkimystä hyvään, jalomielisyyttä, vastuuntuntoa ja uhrimieltä, aitoa uskoa, rakkautta ja halua palvella Jumalaa ja lähimmäistä. Ja samalla meissä on ahneutta, itsekkyyttä, epärehellisyyttä, vallanhalua, jääräpäisyyttä, turhamaisuutta, toisten yläpuolelle asettumista ja lukematon määrä muita vähemmän jaloja ominaisuuksia. Jälkimmäisten ominaisuuksien haitallisia piirteitä vahvistaa se, että ne saattavat olla tiedostamattomia. (Jalommista olemme usein hyvinkin tietoisia.) Kirkossa kaikki nämä inhimilliset ominaisuudet ilmenevät kaiken aikaa kaikilla tasoilla. Siksi meillä on riitoja, toimimattomuutta, alistamista, hyväksikäyttöä ja kaikkea muuta riesaa. Mutta onneksi myös lämpöä, ystävällisyyttä, kannattelua, auttamista ja paljon muuta hyvää. Kirkon vuosisatojen aikana rakentunut organisaatiohan on aivan toivoton. Se vaatisi toimiakseen esihenkilöitä, joilla on erinomaiset johtamistaidot, ja alaisia, joilla on erinomaiset alaistaidot. Jos näin ei ole, organisaatiomme mahdollistaa täysin lukkiutuneet tilanteet, joskus vuosikymmeniksi. Organisaatiomme muuttaminen lienee mahdotonta, joten Jumala meitä auttakoon, että saisimme näitä erinomaiset taidot omaavia esihenkilöitä ja alaisia. Suurena ongelmana kirkossamme näen liiallisen luottamuksen kokouksiin, työryhmiin ja kallispalkkaisiin konsultteihin. Olen ollut mukana ainakin viidessä prosessissa, jossa on valtavilla summilla palkattu joku ulkopuolinen konsultti johtamaan työyhteisö kohti valoa ja viisautta. Kokemukseni on, että joka kerta on mennyt rahat hukkaan. Mitään todellista oikeansuuntaista muutosta ei ole tapahtunut. Uskoisin että seurakunnissa ja yhtymissäkin kannattaisi luottaa omaan ruohonjuuritason asiantuntemukseen. Parhaat ideat saadaan epämuodollisissa kohtaamisissa käytävillä ja kahvipöydissä. Uskottelen itselleni, että vuosikymmenten työskentely erilaisissa kriisitilanteissa olevien ihmisten kanssa olisi muuttanut minua hyväksyvämpään ja ymmärtäväisempään suuntaan. Olen kovin konkreettisesti nähnyt sen, että ihmisillä ei ole lähimainkaan samoja mahdollisuuksia menestyä elämässä. Toivoisin ainakin, että osaisin olla tuomitsematta ja arvostelematta ihmisiä samassa määrin, kuin tein nuorena teologina. Helppoa sekään ei aina ole. Tiukassa istuu vanha liha ihmisessä. Jopa papissa. Oppi erottaa, palvelu yhdistää Toivoisin että kristittyinä osaisimme enemmän katsoa siihen, mikä meitä yhdistää, kuin siihen mikä erottaa. Osaisimme olla rakastavia, hyväksyviä ja ymmärtäväisiä toinen toisillemme. Hyvin eri laillakin ajattelevat ihmiset voivat tehdä yhteistyötä, kun löydetään ne päämäärät, jotka yhdistävät. Jo Kirkkojen maailmanneuvostossa aikanaan todettiin, että oppi erottaa, palvelu yhdistää. Opillisista kysymyksistä onnistumme saamaan aikaan lihavan riidan, joka ei koskaan lopu, eikä koskaan selviä, mutta kun kysytään, pitäisikö pulaan joutuneita auttaa, olemmekin yhtä mieltä. Ehkä meidän pitäisi keskittyä enemmän siihen. Teologiasta ymmärrän nykyään paljon vähemmän kuin vastavalmistuneena. Nykyään se puhuttelee eniten, kun Kristus sanoi hänen olevan löydettävissä apua tarvitsevissa lähimmäisissä. ”Minun oli nälkä” jne. Oma työalani on viimeiset 24 vuotta ollut perheneuvonta. Työlle on jatkuva kysyntä, ja sinne jonottavat juuri ne ihmiset, joita kirkko ei muuten tavoita eli nuoret aikuiset ja kirkosta vieraantuneet. Siksi voisi kuvitella, että perheneuvonnalla on hyvinkin valoisa tulevaisuus. Ainoa uhka on se, että kirkossa leviää ajattelu, jonka mukaan kirkon tehtävä on vain opettaa ja julistaa, eikä suinkaan auttaa. Oma käsitykseni on se, että kirkon tulevaisuuden ratkaisee se, löydämmekö työtapoja, joille on olemassa aitoa kysyntää, ja jotka lähtevät liikkeelle evankeliumin ytimestä. Perheneuvonta on yksi näistä. Pitkäaikainen työ ihmismielen ja ihmissuhteiden parissa on opettanut keskeneräisyyden sietämistä. Vaikka toivomme kovasti, että sielumme haavat tulisivat jonain päivänä täysin käsitellyiksi, näin ei läheskään aina käy. Joudumme tyytymään osittaiseen paranemiseen, ja siihen, että haavojen kanssa voi oppia elämään antoisaa ja merkityksellistä elämää. Tero PulkkinenperheneuvojaHelsingin seurakuntien perheasiain neuvottelukeskus