Maailmanpyörässä-runokirja on syntynyt katsomusaiheisten runojen kilpailun kautta.
Maailmanpyörässä-lastenrunokilpailu oli menestys! Tältä sivulta voit lukea kilpailussa palkitut tekstit.
Kustannusosakeyhtiö Teos ja Suomen evankelis-luterilainen kirkko järjestivät yhteisen lastenrunokilpailun, joka alkoi 1. helmikuuta ja päättyi 31. toukokuuta 2021. Kilpailuun saapui 749 runoa.
Runojen ja lorujen toivottiin käsittelevän erilaisia katsomuksia ja kulttuureja, sitä miten ne voivat kohdata lapsen elämysmaailmassa −leikillisyyttä, monikielisyyttä ja moniäänisyyttä, joka syntyy, kun kohtaa toisen tai kun saa kertoa itsestään toiselle.
”Toivomme, että kirja tarjoaa kielellistä leikittelyä, ajatusten virittelyä ja tarttumapintoja monenikäisille ja -taustaisille lapsille. On myös kivaa, että erilaisuus sijaitsee runoissa eri suunnissa: yhden runon vieras on toisen runon tuttu. Runous on syytä muistaa tärkeänä osana lasten lukemista, ja toivottavasti sen yhteys leikkiin ei unohdu aikuisenakaan!”
Kävin kerran Käpylässä pallo pysyi räpylässä Kontulassa kylässä Kalliossa kalassa pallon pois pukkasin bussilipun hukkasin sähköpotkulaudalla kävin papan haudalla matka jatkui, kiihtyi tahti seuraavana Huopalahti nästa Hoplax ulos mars, yks kaks Töölöntori, otaksun päivää, salam aleikum! Istuin bussiin: Vantaan raja tuli lipuntarkastaja Konalaan kävelin sain Kaarelasta kaverin Hakaniemen halal lihaa hain ja kiersin kirkon pihaa tutustu, älä vihaa Eiranrantaa lampsin liki keskustassa tuli hiki päätin: nyt valtaan Kumpulan altaan menin metrolla, taksilla rattailla kaksilla tule mukaan, jalla jalla! Kaupunkia pitkin poikin illan tullen kotiin loikin leivoin baklavaa ja pullaa mamma lauloi tuutilullaa!
Anni Tanskanen Maailmanpyörässä-lastenrunokilpailun pääpalkinto, 2021
Pim pom soittaa kirkonkello. Minareetti laulaa: tulkaa, tulkaa ! Synagogan seinään on pudonnut tähti. Kettu kulkee temppelissä ja tervehtii hymyilevää Buddhaa. Nopeasti, nopeasti anna käsi. Ketjuna peitämme maailman pallon ja katsomme samaa unta.
Kaisa Raittila Maailmanpyörässä-lastenrunokilpailun 2. sija
Tämä on tutkimista vailla: Miltä maistuu siunaus? Tuntuuko rauha ihossa? Jääkö pyhästä jälki? Mistä tehdään toivo? Miten suuri kysymys voi olla? Putoaako uni tiedon raosta? Tuoko terveisiä tähti? Shh shh, hiljaisuus hiljaa laulaa. Kuuntelen maailman karttaa Tämä on tutkimista vailla: Miten pilkotaan pelko? Tuleeko vieraasta tuttu? Osaako kaunis kasvaa? Tarttuuko hyvä? Missä on rohkeuden pesä? Sattuuko rakastaa toista? Taipuuko sovinnon mieli? Shh shh, hiljaisuus hiljaa laulaa. Kuuntelen maailman karttaa.
Kaisa Raittila
Meitä on kolme: On Auri josta tulee mieleen aurinko josta tulee mieleen kesäpäivä josta tulee mieleen se miltä tuntuu kun meri kurottuu rantahiekan yli varpaisiin asti
On Badra ja se tarkoittaa täysikuuta kertoi Badran äiti samalla kun kuoputti kesäkurpitsoiden sisuksista pieniä vaaleita kekoja joihin teki mieli upottaa sormet mutta ei saanut:
Ja on Cad jonka oikea nimi on niin vaikea ettei sitä osaa sanoa ei Cad eikä Badra eikä Auri eikä Aurin isä.
Kaupungin läpi kulki seitti Aurin kodista Badran kotiin ja Badran kodista Cadin kotiin ja Cadin kodista Aurin kotiin.
Seitti on katukiveystä ja valkoisia suojatienraitoja pikkukiviä ja kivitaloja portinpieliä ja bussipysäkin katoksia ja kaupungin kuminaa, kolinaa sellainen on seitti joka oikeastaan on reitti.
Ja seitin pitkin me kuljemme päiviin joina istumme Aurin parvisängyssä (aivan katon rajassa me haarapääskyt lentoon lähdössä) makaamme Badran kodissa pehmeällä matolla jossa on turkoosia ja violettia ja sellaista mikä on punaista ja ruskeaa yhtä aikaa eikä kukaan tiennyt että sellaista väriä on olemassa ennen kuin se löytyi Badran olohuoneen matosta;
juoksemme Cadin kodin isossa puutarhassa jossa kasvaa puu johon voisi rakentaa majan,
ja jos seitti särkyisi jos tulisi vedenpaisumus tai maanvyörymä sähköt loppuisi ja olisi pimeää kuin myyräntunnelissa
me istuisimme majassa
ja Aurin käsi olisi Badran kädessä ja Badran toinen käsi olisi Cadin kädessä
aurinko valuisi taivasta pitkin sen rinnalla kohoaisi kuu ja kaikki olisi ihan helppoa niin kuin kaikki on helppoa silloin kun käsi on toisen kädessä ja hymy toisen hymyssä ja onni toisen onnessa.
Riikka Uljas-Bärman Maailmanpyörässä-lastenrunokilpailun 3. sija
Minä olen apinanleipäpuu, minä olen vanhempi kuin iki-ikivanha! Minä olen baobapuu, pullopuu elämänpuu, minä olen ylösalaisinpuu, minun oksat sojottaa ylös, ne oksat, ne juuret sojottaa ylösalaisinpuulla ylös! Minä se kerään vettä, minä se vasta kerään vettä, kerään runkooni vettä, rankan sadekauden kerään runkooni vettä, monta taivaallista vettä. Minä olen läpimitaltani seitsemän metriä, minä olen sisältä ontto, minussa voi asua, minussa voi leikkiä, minussa voi nauraa seitsemän lasta, minussa on kahvila! Minä olen apinanleipäpuu, ylösalaisinpuu, elämänpuu, sitkeyspuu, selviydyn vaikka tulipalosta!
Heikki Niska Maailmanpyörässä-lastenrunokilpailun lasten suosikkiruno. Runon valitsivat Eestinmäen päiväkodin lapset, Porvoosta
Maailmanpyörässä-lastenrunokilpailun voittaja sai palkinnokseen 2 000 euroa, toiseksi tullut 1 000 euroa ja kolmanneksi tullut 500 euroa. Kilpailun tuomaristoon kuuluivat kirjailijat Silja Järventausta ja Tomi Kontio, Kulttuuri- ja uskontofoorumi Fokus ry:n toiminnanjohtaja Marja Laine, Kirkkohallituksen varhaiskasvatuksen asiantuntija Ilkka Tahvanainen sekä Teoksen kustannuspäällikkö Maarit Halmesarka.
Hyppää mukaan värikkääseen pyörään, ihaile ja ihmettele omaa ja toisen näköalaa! Maailmanpyörään mahtuu koko maailma: sinä, minä, me.