Katsomuskasvatus ja runous

Maailmanpyörässä-runokirja on syntynyt katsomusaiheisten runojen kilpailun kautta.

Maailmanpyörässä-lastenrunokilpailu

Maailmanpyörässä-lastenrunokilpailu oli menestys! Tältä sivulta voit lukea kilpailussa palkitut tekstit.

Kustannusosakeyhtiö Teos ja Suomen evankelis-luterilainen kirkko järjestivät yhteisen lastenrunokilpailun, joka alkoi 1. helmikuuta ja päättyi 31. toukokuuta 2021. Kilpailuun saapui 749 runoa.

Runojen ja lorujen toivottiin käsittelevän erilaisia katsomuksia ja kulttuureja, sitä miten ne voivat kohdata lapsen elämysmaailmassa −leikillisyyttä, monikielisyyttä ja moniäänisyyttä, joka syntyy, kun kohtaa toisen tai kun saa kertoa itsestään toiselle. 

”Toivomme, että kirja tarjoaa kielellistä leikittelyä, ajatusten virittelyä ja tarttumapintoja monenikäisille ja -taustaisille lapsille. On myös kivaa, että erilaisuus sijaitsee runoissa eri suunnissa: yhden runon vieras on toisen runon tuttu. Runous on syytä muistaa tärkeänä osana lasten lukemista, ja toivottavasti sen yhteys leikkiin ei unohdu aikuisenakaan!”

Maailmanpyörässä teksti. Lapset istuvat kirsikkapuun oksalla katsellen maailmanpyörää. Kuvitettu kuva.

Kävin kerran Käpylässä
pallo pysyi räpylässä
Kontulassa kylässä
Kalliossa kalassa
pallon pois pukkasin
bussilipun hukkasin
sähköpotkulaudalla
kävin papan haudalla
matka jatkui, kiihtyi tahti
seuraavana Huopalahti
nästa Hoplax
ulos mars, yks kaks
Töölöntori, otaksun
päivää, salam aleikum!
Istuin bussiin: Vantaan raja
tuli lipuntarkastaja
Konalaan kävelin
sain Kaarelasta kaverin
Hakaniemen halal lihaa
hain ja kiersin kirkon pihaa
tutustu, älä vihaa
Eiranrantaa lampsin liki
keskustassa tuli hiki
päätin: nyt valtaan
Kumpulan altaan
menin metrolla, taksilla
rattailla kaksilla
tule mukaan, jalla jalla!
Kaupunkia pitkin poikin
illan tullen kotiin loikin
leivoin baklavaa ja pullaa
mamma lauloi tuutilullaa!

Anni Tanskanen
Maailmanpyörässä-lastenrunokilpailun pääpalkinto, 2021

Pim pom soittaa kirkonkello.
Minareetti laulaa: tulkaa, tulkaa !
Synagogan seinään on pudonnut tähti.
Kettu kulkee temppelissä
ja tervehtii hymyilevää Buddhaa.
Nopeasti, nopeasti anna käsi.
Ketjuna peitämme maailman pallon
ja katsomme samaa unta.

Kaisa Raittila
Maailmanpyörässä-lastenrunokilpailun 2. sija

Tämä on tutkimista vailla:
Miltä maistuu siunaus?
Tuntuuko rauha ihossa?
Jääkö pyhästä jälki?
Mistä tehdään toivo?
Miten suuri kysymys voi olla?
Putoaako uni tiedon raosta?
Tuoko terveisiä tähti?
Shh shh,
hiljaisuus hiljaa laulaa.
Kuuntelen maailman karttaa
Tämä on tutkimista vailla:
Miten pilkotaan pelko?
Tuleeko vieraasta tuttu?
Osaako kaunis kasvaa?
Tarttuuko hyvä?
Missä on rohkeuden pesä?
Sattuuko rakastaa toista?
Taipuuko sovinnon mieli?
Shh shh,
hiljaisuus hiljaa laulaa.
Kuuntelen maailman karttaa.

Kaisa Raittila

 

Meitä on kolme:
On Auri
josta tulee mieleen aurinko
josta tulee mieleen kesäpäivä
josta tulee mieleen se miltä tuntuu kun meri kurottuu rantahiekan yli
varpaisiin asti

On Badra
ja se tarkoittaa täysikuuta
kertoi Badran äiti samalla kun kuoputti
kesäkurpitsoiden sisuksista pieniä vaaleita kekoja
joihin teki mieli upottaa sormet
mutta ei saanut:

Ja on Cad
jonka oikea nimi on niin vaikea ettei sitä osaa sanoa
ei Cad eikä Badra eikä Auri
eikä Aurin isä.

Kaupungin läpi kulki seitti
Aurin kodista Badran kotiin
ja Badran kodista Cadin kotiin
ja Cadin kodista Aurin kotiin.

Seitti on katukiveystä ja valkoisia suojatienraitoja
pikkukiviä ja kivitaloja
portinpieliä ja bussipysäkin katoksia
ja kaupungin kuminaa, kolinaa
sellainen on seitti
joka oikeastaan on reitti.

Ja seitin pitkin me kuljemme päiviin joina
istumme Aurin parvisängyssä
(aivan katon rajassa
me haarapääskyt lentoon lähdössä)
makaamme Badran kodissa pehmeällä matolla
jossa on turkoosia ja violettia ja
sellaista mikä on punaista ja ruskeaa yhtä aikaa
eikä kukaan tiennyt että sellaista väriä on olemassa
ennen kuin se löytyi Badran olohuoneen matosta;

juoksemme Cadin kodin isossa puutarhassa
jossa kasvaa puu
johon voisi rakentaa majan,

ja jos seitti särkyisi
jos tulisi vedenpaisumus tai maanvyörymä
sähköt loppuisi ja olisi pimeää kuin myyräntunnelissa

me istuisimme majassa

ja Aurin käsi olisi Badran kädessä
ja Badran toinen käsi olisi Cadin kädessä

aurinko valuisi taivasta pitkin
sen rinnalla kohoaisi kuu
ja kaikki olisi ihan helppoa
niin kuin kaikki on helppoa silloin
kun käsi on toisen kädessä
ja hymy toisen hymyssä
ja onni toisen onnessa.

Riikka Uljas-Bärman
Maailmanpyörässä-lastenrunokilpailun 3. sija

Minä olen apinanleipäpuu,
minä olen
vanhempi kuin iki-ikivanha!
Minä olen baobapuu, pullopuu
elämänpuu, minä olen ylösalaisinpuu,
minun oksat sojottaa ylös,
ne oksat, ne juuret sojottaa
ylösalaisinpuulla ylös!
Minä se kerään vettä,
minä se vasta kerään vettä,
kerään runkooni vettä,
rankan sadekauden kerään
runkooni vettä, monta
taivaallista vettä.
Minä olen läpimitaltani
seitsemän metriä,
minä olen sisältä ontto,
minussa voi asua,
minussa voi leikkiä,
minussa voi nauraa
seitsemän lasta,
minussa on kahvila!
Minä olen apinanleipäpuu,
ylösalaisinpuu, elämänpuu,
sitkeyspuu, selviydyn
vaikka tulipalosta!

Heikki Niska
Maailmanpyörässä-lastenrunokilpailun lasten suosikkiruno.
Runon valitsivat Eestinmäen päiväkodin lapset, Porvoosta

Maailmanpyörässä-lastenrunokilpailun voittaja sai palkinnokseen 2 000 euroa, toiseksi tullut 1 000 euroa ja kolmanneksi tullut 500 euroa.
Kilpailun tuomaristoon kuuluivat kirjailijat Silja Järventausta ja Tomi Kontio, Kulttuuri- ja uskontofoorumi Fokus ry:n toiminnanjohtaja Marja Laine, Kirkkohallituksen varhaiskasvatuksen asiantuntija Ilkka Tahvanainen sekä Teoksen kustannuspäällikkö Maarit Halmesarka.

Hyppää mukaan värikkääseen pyörään, ihaile ja ihmettele omaa ja toisen näköalaa! Maailmanpyörään mahtuu koko maailma: sinä, minä, me.

Kuuntele runoja

Takaisin sivun alkuun