Katsomuskasvatus ja kulttuuriperintö

Kulttuuriympäristökasvatus vahvistaa ympäristön kulttuuristen merkitysten tunnistamista ja arvostamista. Suomen peruslain mukaan jokaiselle kuuluu vastuu ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä.

Yhteisössä tunnistetaan, että oikeus omaan kieleen, kulttuuriin, uskontoon ja katsomukseen on perusoikeus. Varhaiskasvatuksessa arvostetaan ja hyödynnetään moninaista kulttuuriperintöä ja kansalliskieliä sekä yhteisön ja ympäristön kulttuurista, kielellistä ja katsomuksellista monimuotoisuutta.
(Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022)

Arkkitehtuuria ei ole ainoastaan ulkonäkö tai se, mitä näemme silmillämme. Ennemminkin arkkitehtuuri muodostuu niistä tekstuureista, jotka tunnemme sormenpäillämme, äänistä tilassa, eri materiaalien tuoksuista sekä omista tunteistamme, jotka syntyvät näistä kokemuksista. Parhaimmillaan rakennukset ovat ikään kuin eläviä runokokelmia, jotka tarjoavat meille paljon enemmän kuin suojaa sateelta ja tuulelta. Meskanen Pihla & Hummenlin Niina, 2010.

Ekoteologi Pauliina Kainulaisen mukaan erilaiset riitit kantavat mukanaan vanhaa viisautta ja toimivat tarpeellisina kulttuurisina hidasteina. Unescon sopimuksen mukaan aineeton kulttuuriperintö tarkoittaa ilmiöitä, jotka elävinä ja muuntuvina säilyvät sukupolvelta toiselle, ne voivat olla sosiaalisen elämän käytäntöjä, rituaaleja ja juhlamenoja ja maailmankaikkeutta koskevia tietoja, taitoja ja käytäntöjä. Turun Vanhalta Suurtorilta julistettava joulurauha, kunniavartioidut sankarihaudat ja hyväntekeväisyys ovat kansakuntaa yhdistäviä perinteitä, jotka luovat perustaa yhteisön ja ihmisten identiteetille.

Rakennettu ympäristö viestii oman aikansa arvoista ja yhteiskunnallisesta tilanteesta ja sillä on myös esteettistä arvoa. Kulttuurivuosikello 2019

Keskiajalta nykypäivään

Kirkolliset rakennukset ja ympäristöt edustavat henkisen ja aineellisen kulttuurin jatkuvuutta keskiajalta nykypäivään. Kirkot ovat yhteisen kansallisomaisuuteen kuuluvia rakennustaiteellisia muistomerkkejä ja samalla seurakuntiensa omistamia käyttörakennuksia. Monet rakennetut kirkolliset rakennukset kiinteine sisustuksineen ja taideteoksineen ovat suojeltuja. 

Kulttuuriperintöön liittyvä pedagoginen kehittäminen, luovuus ja kommunikaatio vahvistavat myös kerrostumatietojen saavutettavuutta ja avoimuutta. Lapsille tulee tarjota mahdollisuuksia oppia ymmärtämään taiteen ja kulttuuriperinnön merkitys ja arvo.  Varhaiskasvatuksen suunnitelman perusteet asettaa tavoitteeksi kehittää lasten suhdetta kulttuuriin ja kulttuuriperintöön, havainnoimaan rakennetun ja luonnon ympäristön kohteita, tarkastelemaan asioita eettisen ajattelun, katsomusten ja lähiyhteisön menneisyyden näkökulmista. 

Katsomuskasvatus ja siihen liittyvä yhteistyö on kulttuurisen pääoman rakentamista: lasten kulttuurisen vahvempana osaamisena, vuorovaikutukseen ja ilmaisuun sekä ajatteluun ja oppimiseen liittyvänä laajempana osaamisena.

Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat rakennukset

Arkkitehtuuriin liittyviä kysymyksiä

• Mitkä tilat ovat suuria ja korkeita?
• Miten tila ohjaa ihmisten kulkua?
• Miltä materiaalit tuntuvat? Miltä tuoksuu?
• Kuinka monta eri väriä näet?
• Mistä valo tulee?
• Taputa käsiä yhteen. Kaikuuko?
• Missä on kaunis tai mielenkiintoinen yksityiskohta
• Mikä täällä on mukavinta?

Pyhä tila

Rakennettu ympäristö on erinomainen lähtökohta moninaisuuteen tutustumiseen. Se on konkreettinen ja yhteisesti havainnoitavissa oleva tila tutkittavaksi ja ihmeteltäväksi lasten kanssa, jossa oppimisen mahdollisuuksia on jokaiseen varhaiskasvatuksen oppimisen alueeseen liittyen.

Ihmisillä on ollut vuosituhansien aikana tarve kokoontua yhteen ja luoda kokoontumiselle puitteet, jotka kertovat tilan merkityksellisyydestä sinne kokoontuville ihmisille.

Vierailut eri uskontojen pyhäköissä, temppeleissä, moskelijoissa, kirkoissa, kappeleissa ja synagogissa rakentavat ymmärrystä monille ihmisille ominaisesta tarpeesta kokea yhdessä elämän mysteeri ja pyrkiä rakentamaan ymmärrystä hyvästä elämästä myös yhteisten sääntöjen kautta. Symbolit, taide ja esineistö ilmentävät samaa jakamisen ja yhteisen kokemisen tarvetta.

Monille tila ja ilmapiiri luovat turvaa ja mahdollistavat lepohetken, jolloin sielulle on tilaa ja pyhä saa olla olemassa. Hiljaisuuden kappeli Helsingissä on erinomainen esimerkki tilasta, joka puhuttelee ja pysäyttää katsomuksesta riippumatta. Samankaltaista voi kokea vaikkapa keskellä talvista metsää, jossa hiljaisuus soi kehystäen kokemuksen. On lasten oikeus, että heidät johdatetaan monipuolisesti kokemaan ja tutustumaan katsomuksellisiin ulottuvuuksiin.

Vierailut antavat mahdollisuuden sanoittaa ilmiöitä ja tarjoavat kokemuksia, joita voidaan yhdessä pohtia. Se tarjoaa liittymisen mahdollisuuden toisen kokemukseen ja toisaalta moninaisuuden tunnistamiseen.

Näihin kysymyksiin ei ole yhtä oikeata vastausta, mutta niiden pohdiskelu on tärkeää mahdollistaa pienillekin lapsille.

Mitä sinä koet pyhässä tilassa?