Suru- ja muutostilanteet

Yhteistyö suru- ja muutostilanteissa

Kunnan ja seurakunnan välisessä yhteistyössä voidaan monin tavoin tukea lasta, perhettä ja työyhteisöä suru- ja muutostilanteissa. Yhteistyön puitteissa voidaan järjestää kriisiapua, hiljaisia hetkiä tai surun käsittelemiseen tarvittavaa materiaalia.  Usein lemmikkieläimen kuoleminen on lapsen ensimmäinen kokemus elämän rajallisuudesta. Mitä tehdä, kun lapsi haluaa haudata ikkunaan lentäneen linnun tai kun eläinlääkäri kertoo, että perheen rakkaan koiran elämää ei voi enää pitkittää?

Ja miltä näyttäisi monikatsomuksellinen surulaatikko?

Surevan lapsen tueksi

Tue lapsen surua olemalla läsnä. Salli lapsen surra ja ole avoin. 

Lapsen surua voi olla vaikea tunnistaa. Se voi olla hetkittäistä ja jäsentymätöntä. Lapsi saattaa myös pyrkiä suojaamaan läheisiään omalta hädältään käyttäytymällä mahdollisimman nor-
maalisti.

Kysymyksiä kasvattajalle ja huoltajalle

Ole rehellinen ja kuuntele

Aikuinen olettaa helposti, ettei lapsi ole selvillä kaikesta siitä, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Tällöin helpolta ratkaisulta tuntuu suojella lasta ja jättää asioita kertomatta. Aikuisen avoin ja rehellinen suhtautuminen kuolemaan on kuitenkin tärkeää.

Asioiden salailu aiheuttaa väärinymmärryksiä, kun mielikuvitus täydentää salatut kohdat. Aikuisten maailman ja vaikkapa hautajaisten ulkopuolelle sulkeminen ahdistavat lasta entistä enemmän.

Jo pelkkä kokemus siitä, että aikuinen jaksaa kuunnella ja keskustella, auttaa lasta. Aikuisen on annettava sanoja surulle, mutta lapsilähtöisesti: lapsi määrää puhumisen ajankohdat.

Meksikolainen muistoalttari

Vastaa vaikeisiinkin kysymyksiin

Neljävuotias tyttö esittää isotädin hautajaisissa 17 kysymystä

Miten isotäti on päässyt tähän laatikkoon?
Miten hän tuli sieltä sairaalasta tänne?
Onko hän ihan oikeasti laatikossa?
Missä on isotädin koti nyt?
Pääsevätkö kaikki taivaaseen?
Nukutaanko vai voiko kävellä siellä taivaassa?
Mitä pappi piirsi?
Onko se Jumala vai Jeesus joka odottaa?
Koska minä kuolen?
Lauletaanko silloin minulle, kun minä olen laatikossa?
Mikä on arkku?
Miksi arkku jää tänne yksin ?
Miksi sinä itket?
Miksi setä ei laula?
Eikö minulle ole laulupaperia?
Onko taivas ukkospilven takana vai tuon valkoisen?
Saako isotäti uudet jalat?

Aikuisen on hyvä olla valmis vastaamaan vaikeisiinkin kysymyksiin. On myös rehellistä sanoa, jos ei tiedä vastausta. Silloin voi kuitenkin samalla herättää luottamusta siihen, että ajan kuluessa on mahdollista oppia ymmärtämään asioita paremmin. Lapsen kanssa voi myös lukea lapsille suunnattuja kuolemaa ja surua käsitteleviä kirjoja.

Lapsen käsitys kuolemasta kehittyy yleensä tiettyä kehityspsykologista reittiä. Siksi esimerkiksi abstraktien käsitteiden käyttämisessä pienten lasten kanssa kannattaa olla varovainen.

Tukea lapsen kanssa keskusteluun saa seurakunnan papilta tai diakoniatyöntekijältä. Joillain paikkakunnilla järjestetään erityisiä sururyhmiä lapsille. Tukea lapsen selviytymiseen voit pyytää myös kirkon perheasiain neuvottelukeskuksista.

Ole läsnä ja anna läheisyyttä

Kehityspsykologisista syistä lapsen selviytymiskeinot surussa ovat vähäisemmät kuin aikuisen. Siksi hän tarvitsee lähelleen läsnä olevan ja välittävän aikuisen.

Sureva lapsi tarvitsee myös ylimääräisiä annoksia fyysistä läheisyyttä: päänsilitystä ja syliä. Läsnäolo ja huolenpito saavat lapsen kokemaan, että hän ei ole yksin. Aikuiset ovat mallina elämänuskosta ja toivosta.

Muistoalttarin rakentaminen ja kynttilän sytyttäminen on toimiva rituaali, kun asiasta kerrotaan lapsille. Alttarille voi valkoiselle liinalle asettaa kynttilän lisäksi kukkia.
Jos sureva lapsi haluaa, hän voi tuoda alttarille myös jonkun esineen, joka on muistona kuolleesta läheisestä.

Lapsen surua voi tukea myös kysymällä, mitä hänelle tänään kuuluu. Lapsi voi vastata torjuvastikin, mutta aikuisen kiinnostus viestii lapselle huolenpidosta. Aikuiselta vaaditaan samalla herkkyyttä pysähtyä silloin, kun lapsi on valmis avautumaan.

On lisäksi tärkeää, että itkua ei tarvitsisi tukahduttaa. Itku puhdistaa ja eheyttää.

Ota leikki, piirtäminen ja musiikki avuksi

Alle kouluikäiselle surevalle lapselle leikki voi olla luonteva tapa käsitellä kuolemaa. Sitä ei kannata pelästyä eikä kieltää.

Surukokemuksia voi käsitellä myös erilaisten lapselle luontevien luovien toimintojen myötä. Esimerkiksi maalaus tai muu käsillä tekeminen vaikkapa musiikin avulla voi olla hyvä tapa löytää surulle värit ja muodot ja purkaa paperille sisäisiä tuntoja.

Jollekin lapselle musiikki on hyvä surun purkamisen väylä, toiselle urheilu, tanssi ja erilaiset fyysiset pelit antavat mahdollisuuden purkaa sisäisiä paineita.

Mandala-työskentelyä surun äärellä

Ole herkkä lapsen suruprosessille

Lapsen suru voi nousta pitkänkin ajan päästä pintaan mitä moninaisimpina fyysisinä tai psyykkisinä oireina. Aikuiselta vaaditaan silloin herkkyyttä tiedostaa asia.

Suru voi muuttua myös traumaattiseksi. Jos lapsi on jatkuvasti ja pitemmän aikaa joko selvästi normaalia aggressiivisempi, hiljaisempi, vetäytyvä tai selvästi masentuneen oloinen, hän voi tarvita surun käsittelyyn erityisammattiapua. Apua voi hakea esimerkiksi oman terveyskeskuksen kautta.

Surevan lapsen kanssa (joensuunseurakunnat.fi).