Seurakuntien toiminnallista tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaa ohjaavat kristillinen ihmiskäsitys, yhteiskuntaelämän perusarvot ja ihmisten välillä toteutuva lähimmäisen tunnustaminen. 

Kristillinen ihmiskäsitys vaatii sitoutumaan jokaiselle ihmiselle yhtäläisesti kuuluvaan, luovuttamattomaan arvoon. Kristinuskon mukaan jokainen ihminen on Jumalan luomistyönä arvokas riippumatta ominaisuuksistaan tai saavutuksistaan.

Kristillisestä uskosta nousee elämäntapa, jossa keskeistä on lähimmäisen kunnioittaminen, arvostaminen ja rakastaminen. Lähimmäisen tunnustaminen kohtaamista ohjaavana ihanteena tekee näkyväksi ihmisyyden toteutumisen ehtoja. 

Ihmisarvon tunnustaminen ihmisten välisissä suhteissa ohjaa yksilöitä ja ryhmiä hyväksymään jokaisen lähimmäisen yhdenvertaisena toimijana ja tukee yhteistoimintaa muiden kanssa. Ihmisarvo ei toteudu julistuksin vaan käytännön toiminnassa.

Yhteiskuntaelämän perusarvot ovat suomalaisen yhteiskunnan ja sen jäsenten elämää ja toimintaa sääteleviä ja ohjaavia keskeisiä periaatteita. Tärkeimmät niistä ovat perustuslain 2. lukuun kirjatut perusoikeussäännökset, Suomea sitovat kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja oikeusvaltioperiaatetta suojaavat normit. Näitä oikeudellisia lähtökohtia julkista valtaa käyttävän Suomen evankelis-luterilaisen kirkon on noudatettava.

Jokaisella on oikeus tulla ihmisyytensä perusteella
kunnioitetuksi, toimijuutensa perusteella arvostetuksi
ja persoonansa pohjalta rakastetuksi.

Ihmisarvo tarkoittaa kaikilla ihmisillä olevaa yhtäläistä ja luovuttamatonta arvoa. Kristinuskon mukaan jokainen ihminen on Jumalan luomistyönä arvokas riippumatta hänen ominaisuuksistaan tai saavutuksistaan. Ihmisarvon periaate on vaikuttanut monien maiden, muun muassa Suomen, perustuslain muotoiluihin. Se on myös keskeisessä osassa esimerkiksi Immanuel Kantin filosofiassa. Ihmisarvon periaate on myös esimerkiksi diakonian ja muun syrjäytettyjen aseman hyväksi tehdyn työn taustalla. Lähde: evl.fi/sanasto

Evankeliumien mukainen ihmisarvotyö perustuu 1) Rakkauden kaksoiskäskylle, 2) Kultaiselle säännölle sekä 3) Syrjäytettyjen ja köyhien ensisijaisuuden periaatteelle (Esim. Luuk. 4:16–20, Deut. 24:17–20, Jumala on vapautettujen orjien Jumala – exodus).

Kristillinen ihmiskäsitys näkyy rakkauden toteuttamisena ja vastavuoroisuutena. Kristityt on kutsuttu kohtaamaan lähimmäisen rakastamisasenteella, joka tunnustaa toisen ihmisen persoonan kokonaisvaltaisesti ilman ehtoja. 

Kultaisen säännön etiikka asettaa jokaisen tarkastelemaan itseään kahdesta näkökulmasta. Ensiksi hänen on toimijana toteutettava lähimmäisen hyvää. Ihmisten välinen vastavuoroisuus velvoittaa kristittyä kohtelemaan lähimmäistään toimijana ja itseään toiminnan kohteena. Toiseksi rakkauden vaatimus ja ihmisten välinen vastavuoroisuus estävät kristittyä asettumasta toisen yläpuolelle. 

Kristitty kutsutaan kohtaamaan lähimmäinen kunnioittaen, arvostaen ja rakastaen, jotka ovat kristillisen elämäntavan tuntomerkkejä. Kolme lähimmäisen kohtaamisasennetta kuvaavat, miten kristityn ja kristillisten yhteisöjen ja kirkkojen tulee toimia suhteessa jokaiseen. Evankeliumikertomukset Jeesuksen opetuksista ja toiminnasta ovat innoittaneet ja ohjanneet kristittyjä ja kristillisiä yhteisöjä tällaiseen toimintaan. 

Kultainen sääntö

Kultaisella säännöllä tarkoitetaan Jeesuksen opetusta Vuorisaarnassa: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” (Matt. 7:12)

Kultainen sääntö on keskeinen kristillisessä lähimmäisenrakkauteen kannustavassa etiikassa. Kultaisesta säännöstä voidaan johtaa seuraavat vastavuoroisuuden toteutumista ohjaavat periaatteet:

• Kukaan ei voi vaatia toiselta sellaista, mihin ei itse ole valmis.
• Kukaan ei voi kieltää toisilta sellaista, mihin hän katsoo itse olevansa oikeutettu.
• Kukaan ei voi sitoa oikeuksiensa toteutumista tai identiteettinsä tunnustamista vaatimukseen saada kieltää toisilta jotain heidän ominaisuuksiensa tai identiteettiensä perusteella.

Rakkauden kaksoiskäsky

Rakkauden kaksoiskäsky esitetään Raamatussa Jumalan lain tiivistelmäksi: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. Kymmenen käskyn kolme ensimmäistä käskyä ohjaavat rakastamaan Jumalaa yli kaiken muun, loput seitsemän käskyä ohjaavat rakastamaan lähimmäistä niin kuin omaa itseä, omaa persoonaa ja omia oikeuksia rakastetaan ja kunnioitetaan.

Viimeiset ensimmäiseksi

Syrjäytettyjen ja köyhien ensisijaisuuden periaate on muotoiltu ekumeenisessa missiologiassa, mutta sama kehotus tunnetaan myös luterilaisessa perinteessä. 

Lähimmäisenrakkauden vaatimus ei kohdistu vain lähisuhteisiin tai ihmisiin, joita on helppo arvostaa vaan myös ja etenkin niihin, jotka ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa, hyljeksittyjä, syrjässä ja osattomia.

Evankeliumeissa Jeesus osoittaa myötätuntoa juutalaisessa yhteiskunnassa marginaaliin joutuneille: saastaisiksi leimatuille ”spitaalisille” (Mark. 1:40; Luuk.17:12), mielisairaille (esim. Mark. 5:1–17) ja kerjäläisille (esim. Mark. 10:46). Jeesus kutsuu ”köyhiä, raajarikkoja, rampoja ja sokeita” yhteiselle aterialle (vrt. Luuk. 14:13).

Evankeliumiin perustuva tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyö kohdentuu ensisijaisesti sinne, missä ihmisarvo on eniten uhattuna. ”Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi.” (Matt. 20:16)

”Kristittyinä rakastamme kaikkia, mutta rakkautemme tulee ensiksi ja erityisesti suuntautua yhteiskunnan vähäisiin, köyhiin, syrjäytyneisiin ja yksinäisiin: Niin, että me kristittyinä katselisimme maailmaa sellaisella katseella, että näkisimme pyhyyttä Jumalan luomassa maailmassa ja Kristuksen lähimmäisessämme; erityisesti kärsivän ihmisen katseessa ja elämäntilanteessa.

Kirkolle on tärkeää, jopa elintärkeää yhteys köyhiin. Sillä kun me kristittyinä ja kirkkona kohtaamme ulkoisesti tai sisäisesti köyhän, silloin kohtaamme evankeliumin. Köyhät auttavat kristittyjä ja kirkkoa kuulemaan evankeliumin todellisen syvyyden. He voivat paljastaa meille Kristuksen kasvot. Elämämme uudistuu, kun katsomme heitä silmiin. Ei ole auttajia ja autettavia, vaan sisaria ja veljiä. Köyhät, yksinäiset ja syrjäytyneet ovat sisaria ja veljiä, ystäviä.” 

– Oulun hiippakunnan strategia vuoteen 2026

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on julkisoikeudellinen yhteisö, jota sitovat paitsi kansallinen lainsäädäntö, myös kansainväliset ihmissopimukset. Yhdenvertaisuuden toteuttaminen ja syrjinnän torjuminen perustuvat erillislakien lisäksi perusoikeussäännöksiin, kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja oikeusvaltioperiaatteeseen, jotka velvoittavat kirkkoa julkisen vallan käyttäjänä.

Perusoikeussäännökset on kirjattu perustuslain 2. lukuun. Ne turvaavat kansalaisoikeudet ja -vapaudet ja taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet sekä uskonnonvapauden, joiden varassa ihmiset voivat toteuttaa tavoitteitaan, harjoittaa uskontoaan ja osallistua yhteiskunnan toimintaan. 

Kansainväliset ihmisoikeussopimukset (YK:n ihmisoikeussopimukset ja Euroopan ihmisoikeussopimus) ovat Suomen valtiona allekirjoittamia sitoumuksia, jotka ohjaavat Suomen lainsäädäntöperiaatteita. 

Oikeusvaltioperiaate tarkoittaa, että kaiken julkisen vallankäytön on perustuttava lakiin ja että julkista valtaa käyttävien on noudatettava toiminnassaan lakia. Oikeusvaltioperiaatteeseen kuuluu niin ikään velvollisuus kunnioittaa demokratiaa ja perusoikeuksia.

Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 7 § (30.12.2014/1329) Syrjinnän kielto

Välittömällä sukupuoleen perustuvalla syrjinnällä tarkoitetaan tässä laissa:

i. naisten ja miesten asettamista eri asemaan sukupuolen perusteella;

ii. eri asemaan asettamista raskaudesta tai synnytyksestä johtuvasta syystä;

iii. eri asemaan asettamista sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun perusteella

Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 609/1986 – Ajantasainen lainsäädäntö – FINLEX ®

Yhdenvertaisuuslaki 3 luku: 8§ Syrjinnän kielto 

Ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen – tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Syrjintä on kielletty riippumatta siitä, perustuuko se henkilöä itseään vai jotakuta toista koskevaan tosiseikkaan tai oletukseen.

Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014 – Säädökset alkuperäisinä – FINLEX ®

Uskonnonvapauslaki

Uskonnonvapauslain (6.6.2003/453) mukaan uskonnollisen yhdyskunnan tulee toteuttaa tarkoitustaan perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittaen.

Uskonnonvapauslaki 6.6.2003/453 – Ajantasainen lainsäädäntö – FINLEX ®

Kirkon viranhaltijalaki

Kirkon viranhaltijalakiin sisältyy syrjintäkielto, ks. lain 18 § Tasapuolinen kohtelu ja syrjintäkielto. Tasapuolisen kohtelun vaatimus on luonteeltaan yleinen, voimassa olevissa palvelussuhdelaeissa säädetty periaate. Yhdenvertaisuuslaissa ja tasa-arvolaissa säädetyt syrjintäkiellot puolestaan koskevat vain tiettyjä laissa yksilöityjä ja muita henkilöön liittyviä syitä. Tasapuolisen kohtelun vaatimus on siten laajempi ja yleisempi.

Laki evankelis-luterilaisen kirkon viranhaltijasta 653/2023 – Ajantasainen lainsäädäntö – FINLEX ®

Ihmisoikeudet suojaavat jokaisen ihmisarvoa. Kansalaisoikeudet turvaavat mahdollisuuden toimia yksin ja yhdessä muiden kanssa yhteiskunnassa. 

Taloudelliset, terveydelliset ja sivistykselliset oikeudet luovat aineelliset, terveydelliset ja koulutukselliset edellytykset elää ihmisarvoista elämää ja saavuttaa valmiudet osallistua yhteiskunnan toimintaan. 

Ryhmäoikeudet turvaavat kansallisten vähemmistöjen oikeutta ylläpitää ja toteuttaa kulttuuriaan ja identiteettiään. 

Demokratia takaa kaikille kansalaisille osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet yhteiskunnassa. 

Oikeusvaltioperiaatteen mukaan kaiken yhteiskunnallisen toiminnan ja päätöksenteon on perustuttava lakiin ja yhteiskunnan toiminnassa on tarkoin noudatettava voimassa olevaa lainsäädäntöä. 

Viranomaisten toiminnan on oltava vastuullista, avointa ja tehokasta. Viranomaistoimintaa valvotaan ja kehitetään jatkuvasti. Näin ehkäistään resurssien tuhlaamista ja väärinkäytöksiä. 

Hyvinvointiyhteiskunnan ihanne tarkoittaa, että kaikille maassa oleville taataan perusoikeudet, toimeentulon aineelliset edellytykset, sosiaali- ja terveydenhuolto ja mahdollisuus saada opetusta.

Oikeusvaltion, hyvinvointiyhteiskunnan, demokratian ja ihmisoikeuksien ihanteisiin kuuluu, että kansalaiset osallistuvat yhteisten asioiden hoitamiseen ja antavat siihen luovan ja kriittisen panoksensa. 

Eri osapuolten on noudatettava lakia mutta sitouduttava myös toimimaan moraalin vaatimusten mukaisesti. Perusoikeuksien toteutuminen käytännössä riippuu kansalaismoraalista. Ihmisoikeudet toteutuvat vain, kun kansalaiset sitoutuvat omalla toiminnallaan kunnioittamaan toistensa oikeuksia.

Kristitty on kutsuttu kunnioittamaan, arvostamaan ja rakastamaan lähimmäistä: tämä on kristillisen elämäntavan ydin. Tällaisen toiminnan perustana olevaa asennetta voidaan kutsua hyväksyväksi tunnustamiseksi. 

Jokaisella on oikeus tulla ihmisyytensä perusteella kunnioitetuksi, toimijuutensa perusteella arvostetuksi ja persoonansa pohjalta rakastetuksi. 

Näiden asenteiden ilmenemistä käytännössä voidaan selventää määrittelemällä, kuinka ne näkyvät seurakunnan arjessa yksilöiden välillä, seurakunnan eri toiminnoissa sekä koko kirkon tasolla. 

Kristillinen elämäntapa – jokaisen kunnioittaminen, arvostaminen ja rakastaminen – on vaativa ihanne, jonka toteuttaminen jää puutteelliseksi.

Lue lisää Teologiset lähtökohdat

Kunnioituksen, arvostuksen ja rakkauden kohteena oleminen ja niitä vaille jääminen muokkaavat merkittävällä tavalla ihmisen identiteettiä. 

Kunnioittava asenne tarkoittaa jaetun ja yhteisen ihmisyyden tunnustamista lakiin ja kansainvälisiin sopimuksiin kirjattujen oikeuksien pohjalta. 

Arvostava asenne tarkoittaa lähimmäisen ominaisuuksien ja osaamisen arvostavaa tunnustamista.

Rakastava asenne tarkoittaa lähimmäisen persoonan edellytyksetöntä tunnustamista. Kohteena ovat ennen muuta läheiset ihmiset. Kristityt ovat kutsuttuja kohtaamaan jokaisen lähimmäisenrakastamisen asenteella.

Ihmisarvon kunnioittaminen ja tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteuttaminen voidaan jakaa seuraaviin vaiheisiin: 

• Tunnista lähimmäisen kohtaamisen kannalta oikea ja merkityksellinen tieto.
• Tunnista lähimmäinen persoonana – yksilön erityislaatuisuus.
• Arvosta lähimmäistä: toteuta sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja edistä yhteistä hyvää.
• Tunnista lähimmäisen osallisuus ja tunnusta hänen toimijuutensa: luo ja edistä hänen mahdollisuuttaan toimia, saada arvostusta ja kokea aitoa osallisuutta.

Lue myös Toiminnalliset tavoitteet: Lähimmäisen tunnustaminen