Suuri Ihme – Rippikoulusuunnitelma

Rippikoulusuunnitelman tunnuskuva kuusikulmio pinkkinä, jossa on tekstinä suuri ihme.

Rippikoulusuunnitelma syntyi yhteistyönä

Suuri Ihme – Rippikoulusuunnitelma 2017 syntyi yhteistyössä rippikoululaisten, isosten ja työntekijöiden kanssa eri puolilla Suomea. Suuri Ihme on julkaistu suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.

– Psalmi 139:14

Rippikoulussa on kyse Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta

Suunnitelma antaa rippikoululle seitsemän lähtökohtaa ja tehtävää

  1. Rippikoulu on elämää Jumalan kasvojen edessä
  2. Rippikoulu on kasteopetusta
  3. Rippikoulu kasvattaa ehtoolliselle
  4. Rippikoulu on rukouskoulu
  5. Rippikoulu vahvistaa ja varustaa
  6. Konfirmaatio on yhteyden juhla
  7. Rippikoulu lähettää

Rippikoulu vahvistaa ja varustaa

Rippikoulu vahvistaa nuorten uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan ja varustaa heitä elämään kristittyinä. Tämä toiminta-ajatus avautuu kuudeksi tavoitteeksi, jotka läpäisevät rippikoulun ja ovat läsnä kaikessa rippikoulun tekemisessä ja olemisessa. Niihin on sisäänkirjoitettu yhteisöllisyys. Näiden kirkon yhteisten rippikoulutavoitteiden lisäksi rippikoulutavoitteita ja -toiveita sanoittavat rippikoululaiset sekä yksilöinä että koko ryhmänä, perheet, isoset, ohjaajat sekä kotiseurakunta.

  1. Nuoret ovat osallisia, tulevat kuulluiksi ja saavat vaikuttaa
  2. Nuoret kokevat yhteyttä, turvallisuutta, pyhyyttä ja iloa
  3. Nuoret oppivat hoitamaan hengellistä elämäänsä toimien, hiljentyen ja osallistuen
  4. Nuoret kantavat vastuuta itsestään, toisista ihmisistä ja luomakunnasta
  5. Nuoret löytävät merkityksiä kristinuskon keskeisten sisältöjen ja oman elämänsä välillä
  6. Nuoret tahtovat kuulua Kristuksen kirkkoon
Rippikoulun tavoitteet kuusikulmiona. Sisältää tekstinä tavoitelauseet ja keskellä toiminta-ajatuksen.

Rippikoulu suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä

Rippikoulussa toimii moniammatillinen rippikoulutiimi, joka suunnittelee ja toteuttaa rippikoulun yhdessä rippikoululaisten, isosten, vapaaehtoisten aikuisten, perheiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa.

Seurakunnissa on tärkeää kiinnittää huomiota rippikoulun riittävään resursointiin ja arvioida, miten suuren työpanoksen yhden rippikouluryhmän suunnittelu ja toteutus tarvitsee. Monen ammattilaisen arvio on, että valmistelut, palaverit, viestittelyt ja jälkityöt mukaan lukien yhden rippikouluryhmän toteutus vastaa noin 3–4 viikon työmäärää.

Suositeltavaa on, että rippikoulussa työskentelee vähintään yksi aikuinen ohjaaja jokaista alkavaa kymmentä nuorta kohden, mukaan lukien isoset.

Rippikoululaisten määrän opetusryhmää kohden tulee olla enintään 25 nuorta. Tämä on perusteltua ryhmäprosessin, ryhmän tutuksi tulemisen, turvallisuuden ja osallisuuden näkökulmista. Lisäksi on tärkeää, että esimerkiksi erilaisten oppijoiden tarpeet voidaan ottaa rippikoulussa huomioon. Kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto voi erityisistä syistä päättää ryhmäkoon ylittämisestä. Jos joinakin vuosina rippikoululaisten määrää on erityisen tarpeellista kasvattaa, ryhmän jakamista opetusryhmiin tulee harkita.

Rippikoulun ohjaajien osaamisen syventämisessä ja vahvistamisessa tulee kiinnittää huomiota jumalanpalveluselämän merkitykseen, työalarajojen madaltamiseen sekä työntekijän roolin muuttumiseen opettajasta ohjaajaksi ja mahdollistajaksi. Myös työntekijöiden dialogitaitojen kehittäminen, pedagoginen uudistuminen ja ajanmukainen tietotekninen valmius ovat tärkeitä.

Seurakunnissa laaditaan paikallinen rippikoulusuunnitelma, johon yksittäisten rippikoulujen toteutussuunnitelmat perustuvat. Se on tarkoitettu ensisijaisesti työntekijöille ja se varmentaa rippikoulun laatua, nuorten tasapuolista kohtelua sekä tiedonkulkua. Paikallissuunnitelmassa voi olla neljä osiota:

  1. Toimintaympäristön kuvaus — esimerkiksi ikäluokkien koko, kulttuuriset lähtökohdat, hengelliset perinteet ja muuttoliike
  2. Rippikoulun toteutuksen paikalliset periaatteet — esimerkiksi kuinka rippikoulun tavoitteet saavutetaan, millaisia pedagogisia käytäntöjä suositaan, miten huomioidaan isoset, perheet ja erilaiset oppijat, kuinka rakennetaan Polkua kouluikäisten Rohkeus- ja Vapaus-ikäkausista rippikouluun ja rippikoulusta nuorten Luottamus-, Yhteys- ja Merkitys-ikäkausiin, kuinka rippikoulussa kerätään palautetta ja kuinka rippikoulua arvioidaan, miten tiimityö jaetaan ja järjestetään, miten konfirmaatio toteutetaan
  3. Rippikouluun liittyvä viestintä, tiedottaminen ja markkinointi
  4. Liitteet — esimerkiksi hallinnolliset päätökset, isossopimus, turvallisuusohjeistukset ja paikalliset sopimukset

Paikallissuunnitelma laaditaan kolmeksi vuodeksi ja sitä arvioidaan vuosittain. Rippikoulun paikallissuunnitelman hyväksyy seurakunta- tai kirkkoneuvosto. Rippikoulusta vastaava työntekijä laatii rippikouluntyön vuosisuunnitelman, jossa näkyvät tulevan kauden rippikouluryhmät sekä niiden työntekijät ja keskeiset päivämäärät: aloitus, intensiivijakso, konfirmaatio.

Rippikoulu rakentuu neljästä osiosta

Rippikoulu toteutetaan noin puolen vuoden aikana – teemapäivät, jumalanpalvelukset ja nuorisotoiminta, intensiivijakso ja konfirmaatio muodostavat yhtenäisen ja tiivistyvän kokonaisuuden.

  1. Teemapäivät — Starttipäivä, vanhempainpäivä tai -ilta ja perheisiin tutustuminen, ensimmäisten tapaamisten yhteydessä ensimmäinen messu- ja ehtoollisopetus, 2–4 ryhmän omaa tai seurakunnan yhteistä tapaamista, teemapäivää tai tapahtumaa.
  2. Jumalanpalvelukset ja nuorisotoiminta — Ryhmänä osallistutaan 3–5 jumalanpalvelukseen. Ryhmä suunnittelee, valmistelee ja toteuttaa yhden jumalanpalveluksen. Useammassa kuin yhdessä messussa osallistutaan ryhmänä ehtoollisenviettoon ohjaajien kanssa. Ryhmä osallistuu seurakunnan nuorisotoimintaan yhdessä tai pienryhmissä 1–3 kertaa.
  3. Intensiivijakso — Intensiivijaksoon kuuluu 1–2 lähipäivää sekä vähintään 7 leiripäivän mittainen leiri tai päiväleiri.
  4. Konfirmaatio — Konfirmaatiota edeltää riittävän pitkä valmistautuminen konfirmaatioon.

Arviointi kehittää rippikoulua

Jokaiseen rippikouluun kuuluu arviointi ja kehittäminen. Miten asetetut tavoitteet toteutuivat? Kehittävä arviointi tunnistaa tunnistaa toiminnan vahvuudet, hyvät käytänteet ja kehittämiskohteet ja auttaa asettamaan käytännöllisiä tavoitteita toiminnan suuntaamisessa. Kehittävään arviointiin tarvitaan osallistavia arviointimenetelmiä.

Yksittäisen rippikoulun toteutumisen arviointia ei tule jättää vain sen loppuun, vaan rippikoulun tavoitteiden toteutumista on hyvä tarkastella jossain määrin päivittäin. Sen sijaan, että arvioitaisiin rippikoululaisia ja heidän toimintaansa, on tarpeellisempaa arvioida rippikoulun toteutusta ja ohjaajien toimintaa. Millä tavoin rippikoulun tavoitteet ovat toteutuneet eri vaiheissa rippikoulua? Mikä kaikki estää tai vaikeuttaa tavoitteiden toteutumista? Mihin voimme olla tyytyväisiä ja mitä pitäisi ehkä muuttaa toiminnassamme? Myös isosten kanssa on tärkeää keskustella heidän kokemuksistaan ja ajatuksistaan. Päivittäiseen rippikoulun arviointiin liittyy yhteisön dynamiikan tarkastelu.

Nuorten oppimisen arviointia tärkeämpää on heidän innostamisensa ja kannustamisensa. Kun oppimista arvioidaan, on tärkeää arvioida sitä yhdessä rippikoululaisten kanssa. Nuoret voivat olla mukana suunnittelemassa arvioinnin tapoja.

Osallisuus, keskustelevuus ja vuorovaikutus luonnehtivat sellaista arviointia, joka tukee rippikoululaisten oppimista ja kasvua. Nuorten tulee kokea, että heidän kanssaan työskentelevät aikuiset ovat heidän tukenaan ja kannustavat heitä. Eri laiset itsearvioinnin ja ryhmäarvioinnin sekä arviointikeskustelujen menetelmät soveltuvat hyvin rippikouluun. Myös nettipohjaisista arvioinneista, henkilökohtaisista keskusteluista, haastatteluista, erilaisista janatyöskentelyistä ja oppimispäiväkirjan käytöstä on saatu hyviä kokemuksia. Rippikoulun päättyessä palautetta kerätään rippikoululaisilta, isosilta ja mahdollisuuksien mukaan myös rippikoululaisten vanhemmilta.

Rippikoulun valtakunnallista kehittämistä ja arviointia varten kerätään tilasto- ja tutkimustietoa sekä palautetta rippikoululaisilta itseltään valtakunnallisen arviointijärjestelmän kautta. Sama tieto palvelee myös paikallista kehittämistä.

Nuoret nyt ja tulevaisuudessa ansaitsevat laadukkaan rippikoulun, jossa he pääsevät pohtimaan elämää ja uskon salaisuuksia Jumalan kasvojen edessä, yhdessä toisten nuorten ja ohjaajiensa kanssa. Siksi rippikoulun kehittämisestä huolehtiminen on vastuullinen tehtävä. Kirkkona ja sen työntekijöinä emme kuitenkaan ponnistele oman voimamme varassa.

Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä! Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani. – Psalmi 139:17–18.

Rippikoulusuunnitelman lisämateriaalina on verkkoartikkeleja

Rippikoulusuunnitelman lisämateriaaliksi on julkaistu pdf-muotoisia verkkoartikkeleita, joista ei julkaista painoversioita. Artikkeleja voidaan päivittää tarpeen mukaan ja uusia artikkeleita on helppo liittää kokoelmaan. Otamme mielellämme vastaan artikkeliehdotuksia. Artikkeleiden tarkoituksena on antaa sekä käytännön näkökulmia uuden suunnitelman toteuttamiselle että teoreettisempaa taustatietoa eri aiheista.

Suuri ihme –rippikoulusuunnitelma nostaa nuoren rippikoulun keskiöön. Nuori on rippikoulun subjekti ja rippikoulua pidetään häntä varten. Kaiken suunnittelun, toteutuksen, rakenteiden ja käytäntöjen tulee palvella nuoren kasvua kristittynä ja hänen oppimistaan.

asiantuntija

Mikko Wirtanen

+358403581869

Eteläranta 8
00130, Helsinki

Takaisin sivun alkuun