Kisapapit

Olympiajoukkueen kisapappina toimii Leena Huovinen. Paraolympiajoukkueen kisapappina toimii Olli-Pekka Silfverhuth.

Suomen toistaiseksi ainoa liikuntapappi Eeva-Liisa Helle-Lahti toimii Kuortaneen urheiluopistossa Lapuan hiippakunnassa.

Kisapappihistoriaa

Münchenin olympialaisten järjestäjät pyysivät kirkkojen johtajia lähettämään kisoihin yhden urheilusta kiinnostuneen papin. Arkkipiispa Martti Simojoki pyysi tehtävään Hampurin merimieskirkon merimiespappi Göran Hellbergiä vuonna 1970. Hän oli Münchenin olympiakisoissa myös Yhdysvaltojen, Thaimaan ja Norjan kisapappina. Kisojen jälkeen Suomen Olympiakomitea ja Urheiluliitto halusivat jatkaa toimintaa. Mukaan tuli myöhemmin myös Suomen hiihtoliitto.

Alkuaan toiminta oli satunnaista ja 1976 olympialaisiin hän ei lähtenyt, koska pyyntö olympiakomitealta tuli hänestä niin myöhään ettei hän olisi kyennyt tutustua joukkueeseen. Hellberg halusi olla joukkueen mukana myös harjoitusleireillä. Pyyntöön suostuttiin. 1980-luvulla toiminnan virallistamista suunniteltaessa Hellberg kertoi pyytäneensä tutkimuksen kisapapin tarpeellisuudesta ja toimenkuvasta. Suurin osa piti kisapappia tarpeellisena eikä mukanaoloa vastustanut kukaan.

Kisapappia toivottiin keskustelijaksi, kuuntelijaksi, sielunhoitajaksi ja pitämään hartauksia. Yhteistyösopimus tehtiin 1985 ja Hellberg jatkoi kisapappina. Varsinainen virka hänellä oli Turun seurakuntayhtymän sairaalapappina.

Hellberg sai Suomen Olympiakomitean jakaman sisupuukon numero 5 Atlantan olympialaisissa 1996.

Hellbergin viimeiset kilpailut olivat yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut 2003. Hellbergin seuraaja Leena Huovinen aloitti toiminnan maaliskuussa 2004.