Diakonian periaatteita

Seurakunnissa vapaaehtoiset toimivat esimerkiksi kuuntelijoina, ulkoilun apuna, lukijoina, omaishoitajan apuna, tukihenkilöinä, apuna kauppa-, pankki- ja virastoasioissa, velkaneuvojina, potilasystävinä, saattohoitajina, digitukena, Kirkon keskusteluavun puhelimen tai chatin päivystäjinä ja niin edelleen. Suomen ev.lut. kirkko tarjoaa tällä hetkellä toiminta-alustan kymmenille tuhansille vapaaehtoistoimijoille. Yhteistyötä tehdään kuntien, järjestöjen ja yritysten kanssa.

Jokaisessa seurakunnassa tulee olla vähintään yksi diakonian virka, jonka viranhaltijana on koulutettu diakoniatyöntekijä. Diakonian viranhaltijan ammatillisen osaamisen perusta muodostuu toisaalta sosionomi (AMK), sairaanhoitaja (AMK) tai vastaavan aiemman opistotasoisen tutkinnon tuottamasta sosiaali- tai terveysalan osaamisesta ja toisaalta kirkon alan opintojen tuottamasta osaamisesta. Diakonian viranhaltijan osaamisen tietoperusta rakentuu siten monitieteisesti paitsi teologiasta myös terveys- ja yhteiskuntatieteistä. Diakonian viranhaltijan virkaan vaadittavasta tutkinnosta päättää kirkkohallitus. Kirkon diakoniseen toimintaan osallistuvat myös papit sekä nuoriso- ja lapsityön ohjaajat. Kirkossa on myös erityisesti painotettuja virkoja, kuten kehitysvammatyöntekijät, kuurojenpapit perheneuvojat, sairaalasielunhoitajat sekä vankilapapit ja -diakonit.

Diakonian virka on diakonian virkaan vihkimyksessä saatu kirkon virka. Vihkimyksen edellytyksenä on virkaan kelpoistava tutkinto sekä vokaatio eli se, että kirkko (seurakunta tai seurakuntayhtymä) kutsuu henkilön hoitamaan diakonian virkaa. Diakonian virkaan voidaan vihkiä myös henkilö, joka on kutsuttu hoitamaan diakoniaan liittyviä tehtäviä kristillisen järjestön, valtion, kunnan, yksityisen järjestön tai muun yhteisön palveluksessa. Tällöin yhteys seurakuntaan sovitaan erikseen diakonian tehtävien hoitamisessa. Vihkimisestä päättää vihkivä piispa.

Tutustu diakonian viranhaltijan ydinosaamiskuvaukseen (pdf).

Joissakin seurakuntayhtymissä tai seurakunnissa toimii diakoniakeskuksia, jotka hoitavat yhteisiä tehtäviä ja diakonian erityisalueita.

Hiippakuntien diakonisesta toiminnasta vastaavat diakonian hiippakuntasihteerit ja asiantuntijat. He tukevat diakoniatyöntekijöitä kehittämistyössä sekä käytännön ongelmissa oman hiippakuntansa alueella ja järjestävät koulutuksia ja työnohjausta. Hiippakunnasta saa apua myös diakoniatyön oikeudellisiin kysymyksiin.

Diakonia ja yhteiskunta (DY) on Kirkkohallituksen toiminnallisen osaston yksikkö, jonka tehtävänä on huolehtia työalojen kehittämisestä sekä yhteydenpidosta valtiovaltaan sekä muihin yhteiskunnallisiin ja kirkollisiin tahoihin. DY pitää yhteyksiä muiden kirkkojen diakoniaan ja kansainvälisiin diakoniajärjestöihin.

Kirkon diakoniarahasto (KDR) myöntää avustuksia taloudellisissa vaikeuksissa oleville henkilöille seurakuntien diakoniatyön kautta. KDR:n hallitus kokoontuu 10 kertaa vuodessa n. kuukauden välein.

Kristillistä palvelua ja lähimmäisvastuuta varten on perustettu erilaisia järjestöjä, yhdistyksiä ja säätiöitä. Näitä ovat muun muassa  Oulun Diakonissalaitos ODL, Diakonissalaitos (HDL), Kirkkopalvelut, Lahden diakonialaitos DILA sekä Länsi-Suomen Diakonialaitos DIAKON.

Diakonia-ammattikorkeakoulu DIAK vastaa diakoniatyöntekijöiden ammatillisesta peruskoulutuksesta.

Kirkkopalvelut ry. on seurakuntien ja kristillisten järjestöjen palvelujärjestö, joka organisoi Yhteisvastuukeräyksen sekä Kotimaanapu-, Ruoka-apu.fi– ja Vapaaehtoistyo.fi-palvelut.

Kirkon Ulkomaanapu tekee globaalisti työtä kaikkein köyhimpien ihmisten kanssa uskontoon, etniseen taustaan tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta