Diakonia

Teologinen lähtökohta

Jeesuksen esimerkin ja opetusten mukaisesti lähimmäisen palveleminen (kr. diakonia) on kirkon tuntomerkki ja luovuttamaton tehtävä. Nk. Jeesuksen tehtävänjulistus (Luuk. 4:18-19) on kirkon ja sen jäsenien tehtävänjulistus: ”Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta”.

Diakoniassa ei ole kyse vain yhdestä seurakunnan työmuodosta, diakoniatyöstä, vaan koko kirkon, sen jäsenten ja työntekijöiden, yhdessä jakamasta tehtävästä ja elämisentavasta.

Diakoninen kirkko

• auttaa ja tukee haavoittuvassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä,
• toimii oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolesta,
• rakentaa hyvää elämää edistäviä yhteisöjä sekä
• varjelee luomakuntaa.

Kirkko innostaa ja varustaa seurakuntia ja niiden jäseniä toteuttamaan lähimmäisenrakkautta ja edistämään ihmisarvoista elämää. Diakoninen kirkko tunnistaa erityisesti diakoniatyöntekijöiden avulla myös yhteiskunnallisia epäkohtia ja välittää tietoa niistä yhteiskunnallisille päättäjille.

Diakonian ja sielunhoidon yksikkö

Kirkkohallituksessa diakoniasta vastaa erityisesti Diakonian ja sielunhoidon yksikkö (KDS). Yksikön  tehtävänä on edistää haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten hyvää elämää kehittämällä kirkon diakonista ja sielunhoidollista toimintaa ja itseymmärrystä sekä vaikuttamalla yhteiskunnallisesti.

Yksikön toimintaa voi tarkastella kahdesta päänäkökulmasta:

Kehittäminen ja koordinointi

Edistämme kirkon perustehtävän toteutumista kokoamalla, tuottamalla, analysoimalla ja välittämällä tietoa, käynnistämällä kehittämishankkeita, järjestämällä neuvotteluja, koulutusta ja tapahtumia, tuottamalla aineistoja sekä hoitamalla meille osoitettuja kirkon yhteisiä tehtäviä ja tukemalla erityisalueiden toimintaa (kuten esimerkiksi Kirkon diakoniarahasto, sairaala- ja vankilasielunhoito, puhelin- ja verkkoauttaminen, kriisi- ja suuronnettomuusvalmius). 

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen

Vaikutamme herättämällä sosiaalieettistä keskustelua, antamalla kannanottoja ja lausuntoja, tekemällä aloitteita ja toimimalla yhdessä yhteiskunnan eri tahojen kanssa. 

Pidämme yhteyttä kansallisten toimijoiden lisäksi muihin kirkkoihin sekä ekumeenisiin ja kansainvälisiin järjestöihin, seuraamme niissä käytävää keskustelua ja edistämme verkostoyhteistyötä diakonian ja sielunhoidon alueilla. 

Keskeisiä vastuualueita

Yksikössä työskentelee diakonian ja sielunhoidon asiantuntijoita mm. seuraaviin ilmiöihin ja vastuualueisiin liittyen:

• köyhyyden, syrjäytymisen, asunnottomuuden, työttömyyden, yksinäisyyden, merkityksettömyyden kokemuksen, mielenterveyden, päihteiden, rikosten, muistisairauksien ja omaishoidon kysymykset (kirkon työntekijöiden ja vapaaehtoistoimijoiden tukeminen sekä kirkollinen, ekumeeninen ja uskontojenvälinen sekä yhteiskunnallinen yhteistyö ja kumppanuus sekä näihin liittyen edunvalvonta ja vaikuttaminen haavoittuvimmassa asemassa olevien hyväksi)
• erilaisissa kriiseissä olevien ihmisten tukeminen (kehittämällä ja vahvistamalla työntekijöiden osaamista ja vastuullamme olevia valtakunnallisia palveluja, kuten esim. Kirkon diakoniarahasto, Kirkon puhelin- ja verkkoauttaminen, Kirkon kriisipuhelin, kirkon sielunhoitotyö terveydenhuollossa (laitoksissa ja avohoidossa) ja vankiloissa
• kirkon kriisi- ja suuronnettomuusvalmiuden kehittäminen (kirkon työntekijöiden ammatillisen osaamisen tukeminen sekä kirkon eri toimijoiden valmiuden vahvistaminen),
• diakonisen ja sielunhoidollisen vapaaehtoistoiminnan (seurakuntalaisuuden) vahvistaminen seurakunnissa, lähimmäisvastuuseen innostaminen ja varustaminen
• koulutusten, aineistojen ja erilaisten kehittämishankkeiden (kuten esimerkiksi Yhteinen keittiö -hanke, diakoniaviestinnän kehittämishanke) lisäksi asiantuntijoiden vastuulla on kirkon diakonista ja sielunhoidollista toimintaa koskevan tiedon tuottaminen (tilastot, barometrit, selvitykset), analysointi ja viestiminen (tuki toimintojen kehittämiseen paikallisesti ja alueellisesti sekä vaikuttamisviestintä) sekä em. ilmiöitä koskevan tiedon kokoaminen ja välittäminen
• kirkon diakonisen ja sielunhoidollisen itseymmärryksen vahvistaminen em. mainittujen toimien lisäksi teologisen työskentelyn ja sanoittamisen kautta
• kehittämis- ja vaikuttamistoiminnassa verkostojen ja kumppanuuksien rakentaminen kirkollisten ja muiden toimijoiden kanssa.