Seurakuntien sopimukset

Yhteistyösopimukset

Sopimusneuvotteluja edeltää tuttuus käytännön työn tasolla, jossa usein haasteiden myötä herää tarve selvittää yhteistyön tavoitteet ja reunaehdot, hyödyntää molemminpuolista osaamista ja kehittää uutta. Selusta sopimukselle löytyy johdon tasolta, josta sopimusprosessi kannattaa siksi aloittaa. Ylimmän johdon allekirjoittaman sopimuksen liitteisiin kirjataan yhdessä ne toimenpiteet, joilla sopimus muuttuu yhteiseksi työksi alueilla.

Varhaiskasvatus-, koulu- ja oppilaitosyhteistyön sopimukset  

Varhaiskasvatuksen ja yleissivistävän koulutuksen puolelle suositellaan yli kouluasteiden ulottuvaa sopimusta, jotta yhteistyön jatkumo olisi lapsen ja nuoren kannalta mahdollisimman pitkä.  Tähän tarkoitukseen on laadittu kolmiportainen sopimusmalli, joka solmitaan kunnan sivistystoimen ja seurakunnan/seurakuntayhtymän kesken.

• A-osa on johdon tasolla solmittava yleissopimus yhteistyön tavoitteista ja edellytyksistä,
• B-osa on alueellinen/toimialakohtainen sopimus, jossa kuvataan yhteistyömuodot ja avataan sisällöt esimerkiksi korimallin avulla
• C-osa on päivittyvä yhteistyön vuosisuunnitelma, jonka pohjalta yksiköt toimivat

Ammatillisten oppilaitosten ja korkeakoulujen kanssa on jo vuosia tehty yhteistyösopimuksia, joissa on määritelty yhteistyön sisältö, periaatteet ja molemminpuoliset velvoitteet. Sopimusneuvottelut on hyvä tapa yhdessä tutkia, mitä yhteinen työ sisältää. Samalla se luo puitteet sille, miten työtä tehdään yhdessä. Syntyy jatkuvuus, vaikka työntekijät vaihtuisivatkin.

Partion yhteistyösopimukset  

Kirkon ja partion yhteistyösopimus on uudistumassa. Paikallisella tasolla solmitaan edelleen lippukunnan ja seurakunnan välisiä taustayhteisösopimuksia. Partion sopimusyhteistyöstä lähetetään seurakuntiin erillinen yleiskirje vuoden 2021 alkupuolella.

Sairaalasielunhoidon yhteistyösopimukset 

Sairaalasielunhoitoon liittyen on hyvä tehdä yhteistyösopimus sairaalaorganisaation ja seurakunnan/seurakuntayhtymän välillä. Yhteyshenkilönä sopimusprosessissa toimii sairaalapappi tai sairaalasielunhoidon johtaja. Yhteistyö sairaaloissa ja avohoidossa perustuu mm. Lakiin potilaan asemasta ja oikeuksista (785 / 1992) sekä aikaisemmin Lääkintöhallituksen ja Sairaalaliiton, nykyisin STM;n laatimiin suosituksiin ja ohjeisiin. Lisäksi sairaalasielunhoitotyötä ohjaavat kansainväliset suositukset ja työtä koskevat periaatteet.

Sairaalasielunhoidon sopimuksessa kuvataan mm. sairaalapapin työtila, työn tehtäväsisällöt, työn tavoitteet ja arvot sekä työn kohderyhmä, vastuut ja velvollisuudet, vaitioloa ja ilmoitusvelvollisuutta koskeva lainsäädäntö sekä mahdolliset erimielisyyteen liittyvät kysymykset.

Sopimuksissa määritellään, mitkä ovat ne terveydenhuollon tai sosiaalihuollon yksiköt, joihin terveydenhuollon organisaatio sopimuksen avulla hankkii sairaalasielunhoitopalvelua. Palvelut kohdistuvat potilaisiin, läheisiin ja henkilökuntaan.

Sopimuksen tavoitteena on sairaanhoitoalueiden sielunhoitotoiminnan järjestäminen yhteistyössä siten, että potilaan kokonaisvaltaisen hoidon turvaamiseksi sairaanhoidossa toimii asianmukaisen koulutuksen (TM, sairaalasielunhoitajan erityiskoulutus 60 op) Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sairaalapappeja.

Sielunhoitotyötä kehitetään yhteistyössä sairaalaorganisaation ja seurakunnan/ seurakuntayhtymän sairaalasielunhoidon kanssa.

Seurakunta vastaa tuottamiensa sielunhoidollisten palveluiden laadusta ja asianmukaisuudesta. Laadun varmistusta ovat mm. työntekijöiden asianmukainen tehtävän vaatima koulutus sekä vuosittain tapahtuva palvelun laadun seuranta. Palvelun laadusta kerätään palautetta potilailta, potilaiden läheisiltä ja henkilökunnalta ohjausryhmässä erikseen sovittavalla tavalla.

Sopimusyhteistyötä varten sopijaosapuolet asettavat yhteisen ohjausryhmän. Ohjausryhmän tehtävän on valvoa sopimuksen toteutumista sekä käsitellä esiin nousevia ajankohtaisia asioita. Ohjausryhmän tehtävänä on kehittää aktiivisesti yhteistyötä, jota tämä sopimus koskee.

Ohjausryhmä kokoontuu vähintään kerran vuodessa. Ohjausryhmän jäsenet raportoivat toiminnasta organisaationsa johdolle.

Alueellisesti toimintaa koordinoi johtava ylilääkäri tai hänen tehtävään asettama henkilö. Paikallisesti / terveydenhuollon yksikkökohtaisesti toimintaa koordinoi ylihoitaja.

Kumppanuussopimukset

Kumppanuussopimuksilla tarkoitetaan eri järjestöjen ja muiden toimijoiden kanssa tehtäviä, yleensä hankkeisiin liittyviä sopimuksia, joissa määritellään yhteistyön määrää ja laatua. Hankkeita rahoittavat tahot tarvitsevat kumppanuussopimuksia osana rahoituksen hakemista. Usein kumppanuussopimuksiin määritellään yhteistyön tekeminen, viestinnällinen yhteistyö sekä mahdollinen ohjausryhmätyöskentelyyn osallistuminen. Kumppanuussopimukset selkiyttävät tehtävää yhteistyötä ja auttavat resursoimaan ja tarvittaessa rajaamaan yhteistyön tapoja. Kumppanuussopimuksia valmistellessa seurakunnan on hyvä pohtia, mitä etua kumppanuudesta on ja kuinka se tukee ja selkiyttää seurakunnan ja eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Kumppanuussopimuksessa voidaan sopia myös rahallisesta korvauksesta esimerkiksi tilanteessa, jossa seurakunta tarjoaa osana hanketta ammatillisesti ohjattua vertaisryhmää.

Kirkon kehitysvammaistyössä yhteistyösopimuksia kutsutaan kumppanuussopimuksiksi. Lähtökohtana sopimuksissa on itsemääräämisoikeus sekä ihmisoikeudet. Kehitysvammaisten ihmisten itsemääräämisoikeus kattaa oikeuden hengellisen elämän harjoittamiseen ja siinä itsensä toteuttamiseen Myös YK:n vammaissopimukseen sisältyy vammaisen ihmisen oikeus ja vapaus hengellisen elämän toteuttamiseen.

Sopimus vahvistaa kehitysvammaistyön järjestämisestä laaditut suositukset Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Kumppanuussopimuksella sovitaan kehitysvammaistyön pappien tehtävistä, työtiloista, työvälineistä sekä kustannusten jaosta kuntayhtymän alueella sekä yhteydenpidosta sopijaosapuolien välillä. Kirkon kehitysvammaistyössä kumppanuussopimukseen kirjataan sopimuksen tarkoitus, sopijaosapuolet, työntekijöiden pätevyys ja työtehtävät, yhteistyön sisältö, yhteistyön periaatteet, osapuolten velvoitteet, tietosuoja ja vaitiolovelvollisuus, sopimuksen muuttaminen, sopimuksen voimaantulo ja irtisanominen sekä noudatettava lainsäädäntö.

Kehitysvammaistyön papit ja diakoniatyöntekijät ovat kehitysvammaisten parissa tehtävän kristillisen kasvatustyön ja hengellisen elämän hoitamisen tekijöitä, kehittäjiä ja konsultteja. He tukevat myös alueensa henkilökunnan jaksamista työssään olemalla läsnä ja tavoitettavissa työyhteisöjen sisällä. Pappien ja diakoniatyöntekijöiden työmuotoina ovat henkinen ja hengellinen tuki esim. kuolemantapauksissa ja arjen kriisitilanteissa, työnohjaus, toiminnan kehittäminen sekä sielunhoitajana ja etiikan asiantuntijana toimiminen. Kehitysvammaistyön papin hengellinen työ sisältää jumalanpalveluksia, kirkollisia toimituksia, sielunhoitoa, koulutusta, rippikouluopetusta sekä kehitysvammaisten henkilöiden lähi-ihmisten tukemista. Työ tapahtuu kehitysvammaisten ihmisten, heidän omaistensa ja henkilökunnan parissa.

Ostopalvelusopimukset

Ostopalvelusopimuksesta puhutaan silloin, kun kunta tai muu organisaatio ostaa jonkin palvelun ulkopuoliselta taholta kuten seurakunnalta. Kunnan lakisääteisiä tehtäviä koskeva palvelujen järjestämisvastuu kuuluu kunnille, mutta ne voivat ostaa palveluja myös muilta toimijoilta. Ostopalveluita voidaan tehdä esimerkiksi seurakunnan tuottamasta aamu- ja iltapäivätoiminnasta, kasvatus- ja perheneuvonnasta tai perheasioiden sovittelusta. Silloin seurakunta toimii ostopalveluiden tuottajana.

Ostopalvelusopimuksissa sovitaan mm. ostettavan palvelun sisällöstä, henkilökunnan ammattitaidosta, henkilötietojen käsittelystä, vaitiolosta, ilmoitusvelvollisuudesta, resursseista, vastuista, toimitiloista ja muusta mahdollisesta ostopalveluun vaikuttavasta lainsäädännöstä. Ostopalvelusopimukset voivat olla määräaikaisia tai toistaiseksi voimassa olevia. Kun seurakunta toimii palveluntuottajana, sitä koskettaa muu palveluun liittyvä lainsäädäntö.

Ostopalvelusopimuksiin kirjataan tuotetun palvelun korvauksen periaatteet. Korvauksen suuruus voidaan määritellä erikseen esimerkiksi vuosittain. Ostopalveluksen sopijaosapuolten on hyvä kokoontua säännöllisesti ja tarkastella sopimuksen toteutumista.

Ostopalvelusopimukset aamu- ja iltapäivätoiminnassa 

Aamu- ja iltapäivätoimintaa ohjaavat Perusopetuslain {628/1998} 8a-luku sekä Opetushallituksen vahvistamat aamu- ja iltapäivätoiminnan perusteet {2011}. Säädösten mukaan aamu- ja iltapäivätoiminta on tarkoitettu 1. ja 2. vuosiluokan oppilaille sekä muiden vuosiluokkien erityisopetukseen otetuille tai siirretyille oppilaille. Evankelis-luterilaiset seurakunnat ovat yksi kunnissa toimivista aamu- ja iltapäivätoiminnan palveluntuottajista. Kirkossa toimintaa toteuttavat kasvatus- ja ohjausalan perustutkinnon suorittaneet lastenohjaajat, varhaiskasvatuksen ohjaajat sekä nuorisotyönohjaajat. Ohjaajien erityisosaamista ovat lasta motivoivan ja mielekkään toiminnan suunnittelu, toteuttaminen ja arviointi.

Aamu- ja iltapäivätoimintaa määrittää ja ohjaa aamu- ja iltapäivätoiminnan perusteiden lisäksi paikallinen aamu- ja iltapäivätoiminnan suunnitelma sekä vuosittain päivitettävä toimipaikkakohtainen toimintasuunnitelma. Yhteisessä sopimuksessa sovitaan sopijaosapuolten tehtävät ja vastuualueet. Kaupunkien edustajien kanssa arvioidaan esimerkiksi toimintasuunnitelman toteutumista, sovitaan seuraavan toimintakauden maksuista ja toiminta-ajasta, aamu- ja iltapäivätoiminnan paikoista sekä toimintaan otettavien lasten määrästä. Laadunarviointi-kyselyn kautta huoltajilta kerätään palautetta toiminnan kehittämiseksi.

Seurakuntien järjestämä aamu- ja iltapäivätoiminta tarjoaa lapselle turvallisen ja kehittävän toimintaympäristön, jonka toiminta tukee lapsen kokonaisvaltaista kasvua ihmisyyteen ja vastuulliseen yhteiskunnan jäsenyyteen edistäen lapsen osallisuutta ja yhdenvertaisuutta. Toiminta myös ehkäisee yksinäisyyttä, syrjäytymistä ja mahdollista kiusaamista. Aamu- ja iltapäivätoiminta on lapsen viettämää vapaa-aikaa, johon kuuluu kavereiden seuran lisäksi onnistumisen kokemuksia ja ilon jakamista. Toiminta tukee kodin ja koulun kasvatustyötä sekä lapsen tunne-elämän kehitystä ja eettistä kasvua.

Esite kirkon aamu- ja iltapäivätoiminnasta 

Ostopalvelusopimukset kirkon perheneuvonnassa

Perheasiain neuvottelukeskuksista (41) yli puolella eli 21 on sopimuksia kuntien tai kuntayhtymien kanssa. Lisäksi 22 keskuksella on sopimuksia seurakuntien kanssa. Lupa perheasioiden sovitteluun on vielä useammalla, 34 keskuksella.   Kuntien, kuntayhtymien ja soteyhtymien kanssa solmitut sopimukset koskevat sosiaalihuoltolain 3. luvun 26 §:n mukaista kasvatus- ja perheneuvontaa sekä avioliittolain 5. luvun mukaista perheasioiden sovittelua, jonka valvontaa ja lupa-asioita hoitavat Aluehallintovirastot.

Kunnilla on velvollisuus järjestää kasvatus- ja perheneuvontaa alueensa asukkaille. Kasvatus- ja perheneuvontaa annetaan lasten hyvinvoinnin, yksilöllisen kasvun ja myönteisen kehityksen edistämiseksi, vanhemmuuden tukemiseen sekä lapsiperheiden omien voimavarojen vahvistamiseen.
Perheasiain sovittelu on avioliittolaissa säädetty erityinen sosiaalipalvelu, joka on käytettävissä silloin, kun perheessä on ristiriitoja. Yleisimmin sitä käytetään erouhkassa tai erotilanteessa. Sovittelua voidaan käyttää myös eron jälkeen syntyneiden esimerkiksi lapsen tapaamiseen liittyvien erimielisyyksien ratkaisemisessa. Sovittelulla pyritään ratkaisemaan ristiriidat neuvottelemalla ja sopimuksin. Sovittelijan tehtävänä on kiinnittää erityistä huomiota lapsen aseman turvaamiseen. Sovittelun järjestämisestä huolehtivat kunnat.

Kirkon perheneuvonnassa tarjotaan pari- ja perheterapiapalveluita alueellisesti kattavasti ja asiakkaille maksuttomasti. Kirkon perheneuvonnan ja kuntien perheneuvolapalvelut on monilla alueilla tietoisesti rakennettu toisiaan täydentäviksi.

Kasvatus- ja perheneuvontaa tai perheasioiden sovittelua koskevissa ostopalvelusopimuksissa sovitaan palvelun sisällöstä, henkilötietojen käsittelystä, palvelun laajuudesta, henkilökunnan kelpoisuudesta, omavalvonnasta ja mahdollisista muista asioista. Toimivia ostopalvelusopimusmalleja on saatavilla Kirkkohallituksesta.

Verkostosopimukset

Verkostosopimukset ovat usean organisaation yhteistyösopimuksia. Tällaisia sopimuksia voi olla esimerkiksi perhekeskustoimintaan osallistuvalla verkostolla. Verkostosopimus solmitaan kaikkien yhteisessä toiminnassa mukana olevien toimijoiden kanssa. Verkostosopimuksessa sovitaan esimerkiksi yhteisen toiminnan resursseista, tavoitteista, vastuista sekä tavoitteista. Verkostosopimus edellyttää toimivaa verkostoa sekä yhteisten tavoitteiden ja toimintamallien sopimista. Verkostosopimuksen tavoitteena on selkiyttää yhteistyön tekemistä.

Perhelähtöisen seurakunnan suuntaviivojen mukaan seurakuntien on entistä tärkeämpää tehdä moniammatillista yhteistyötä eri toimijoiden kanssa rakentamalla ja vahvistamalla verkostoja seurakunnan, kunnan ja järjestöjen kesken. Lasten ja perheiden palveluissa tämä toteutuu parhaiten kuntien perhekeskusverkostoon ja -toimintaan osallistumalla. Perhekeskus on lapsille ja perheille suunnattujen hyvinvointia ja terveyttä sekä kasvua ja kehitystä edistävien palvelujen kokonaisuus, johon kuuluvat myös ennaltaehkäisevän työn, varhaisen tuen ja hoidon palvelut. Perhekeskus yhteensovittaa lapsille, nuorille ja perheille suunnattua kuntien, kuntayhtymien, järjestöjen ja seurakuntien palveluita ja toimintaa.   Perhekeskustoiminnassa voivat olla luontevasti mukana kirkon varhaiskasvatus, diakoniatyö, perheneuvonta sekä muu lapsille, nuorille ja perheille suunnattu toiminta.

Perhekeskustoimintaan liittyen yhteistyösopimusta on pilotoitu Etelä-Savon maakunnassa 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos valmistelee käytössä olevasta pilottisopimuksesta luonnoksen, jota muidenkin maakuntien sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen alueiden on helppo ottaa käyttöön.  Verkostosopimuksessa sovitaan yhteistyön tavoista, toimenpiteistä, viestinnästä ja resursseista.  Seurakuntatoimijoiden kannattaa olla mukana sopimusprosessissa.